Julia, it ain´t over yet...

Ilkkuminen täällä ei auta sinua itseäsi. Suomessa on tuhansia ja tuhansia petettyjä naisia, tätä palstaa lukee heistä vain ehkä 100. Joten Julian tietoon asiasi tämän palstan kautta ei tule ilmi. Kandeis mennä Julian kanssa puhumaan, rohkeasti ja suoraan kuin aikuinen nainen, niin saisit vihdoin mielenrauhan itsellesi.

Sinisilmäisyydestä en tiedä, mutta sä ainakin olet tyhmempi kuin vasemman jalan saapas. Et saa Julian miestä itsellesi ja katkeruuksissasi ilkut syytöntä ihmistä täällä. Jos ukko susta ees tykkäisi, niin olisi tullut sun luo käryn käytyä. Mua oksettaa akat, jotka panee surutta varatun kanssa ja sitten vielä kehtaavat ilkkua petettyä.

Ei voi ymmärtää,ei käsittää,ei ainakaan hyväksyä!!! Kuinka kieroutunut ja paha pitää olla ollakseen kakkonen "tietentahtoen"??! Toiset ei opi,ennenkuin kantapään kautta. Silloin,kuin itselle tapahtuu samoin...! Tee toiselle,niinkuin haluat itselle tehtävän. Karma kyllä hoitaa loput...! Sitäpaitsi ei mitään järkeä roikkua toisen kumppanissa ...ihmisessä,joka sitoutunut omaan naiseen: suunnnitellen elämänsä oman naisensa kanssa.

Huoria on ollut aina.

Huorat ovat huoria, naimaanhaluavia.Naiset ovat evoluutiossa piirun verran parempia.

Osanotto surkeudestasi!

Mitä ihmettä te keskenään kilpailette, mies ei ilmiselvästi rakasta teistä kumpaakaan. Jätätte kummatkin tuommoisen pellen. Voi jopa olla että mies tätä haluaa.

Voi sinnuu...luuletko, että asia muuttuu yhtään sen paremmaksi tai fiksummaksi, kun täällä nimettömänä pullistelet. Toisaalta, sinähän et ole näkyvä muutoinkaan.

No kyllä nyt kumpikin nainen elää jossain pilvilinnoissa jos kuvittelee miehestä mitään. Comoon daamit! Olettaisin lukemani perusteella (voin olla väärässäkin) on mies kärähtänyt jo kerran tekosistaan ja sama jatkuu. Miehenä sanon, ei rakasta kumpaakaan, mitä enemmän roikuttte, sitä vähemmän rakastaa.

Minä kyllä paitsi rakastan kakkosnaistani niin tunteet vaimoani kohtaan laimenivat vuosia sitten. Porukka ihmettelee miksi ollaan yhdessä yhä. Meillä on yhteiset lapset, talo, sukulaiset, laina ja ystävät. Mitään rakkautta tai yhdessäolo haluja ei ole. Yleensä suhteessa on jotain pielessä kun toisella tai molemmilla on kakkonen tai muita suhteita. Tällä palstalla haukutaan kakkosia jotka eivät kuitenkaan ole syy parisuhteen ongelmiin vaan seuraus ongelmista. Niin hirveänkuuloisia naisia täälläkin kirjoittaa etten tippaakaan ihmettele että miehenne on lähtenyt toisaalle. Toivottavasti oma vaimoni ei kirjoittele täällä muita alatyylisesti haukkumassa, siinä menisi viimeinenkin kunnioitus häntä kohtaan.

Minäpä naisena, äitinä ja vaimona sekä vieläpä töissä käyvänä kerron mitä niille prinsessamorsiamille tapahtuu. Arki ja elämä, työ ja vastuut.

Katselen vaikka tuttavapiiriäni. Näistä naisista suurin osa elää täysin normaalia lapsiperheen arkea. Työ, koti, koulu/päiväkoti jne. Ne ystävät joiden kanssa viihdyn paremmin ovat selvästi työmoraaliltaan erottuvia. Lapset täytyy hoitaa, koti täytyy hoitaa, työt täytyy hoitaa ja noista voi nauttiakin silloin tällöin. Vähän voi katsoa läpi sormien, käyttää eineksiä joskus, ei pidä aikatauluista kiinni sekuntikellon kanssa, antaa pyykkivuorten kertyä.. Naiseudesta täytyy huolehtia, liikkua ja pitää itsensä kunnossa.. Siitä poikkeuksetta nautimme. Ajattelemme, että iltalenkki naisseurassa on parempi ajatus kuin lattian luutuaminen. Pari kertaa viikossa kun ehdottaa miehelle sekstailua vaikkei itse niin kauheasti haluaisikaan, pysyy hymy miehen naamalla. Olemme useimmiten hyvällä tuulella eikä kenenkään suusta kuulu ylenpalttisesti valitusta. Ei vaikka minä ja pari muutakin olemme välillä pitkiä aikoja yksin puolison reissutöiden takia. Ei se työn määrä naurata aina mutta elämä on. Mitä sitä kuvitellaan kun lapsia halutaan? Parin alle kouluikäisen kanssa pärjää kummasti itsekseen ja varaa joskus hetkeksi lapsenlikan niin pääsee lenkille. Aatelkaa miten helppoa hoitaa lapset kuitenkin avioliitossa kuin yh:na! Täydellisiä emme ole: itse mielummin aamulla meikkaan kuin kokkaan miehelle aamupalaa, mielummin ostelen vaatteita kuin säästän kotihankintoja varten, mielummin käyn lenkillä kuin siivoan... Silti, nalkutan aika vähän ja pihtaile en koskaan.

Sitten se toinen joukkio. Samat kuviot, ehkä joillain jopa kevyemmät koska työ ei ole vaativa (eli ei haluta edetä), aikaa klo 16 eteenpäin perheelle, harrastuksille, kodille. Mies päivätyössä eli sama kuvio hänellä. Vuorotellen harrastuksia, molemmat myös pääsevät välillä juhlimaan kaverien kanssa. Miksi sitten valitus ja suupielet alaspäin? Harrastuksia ei "jaksa" hankkia, illalla ei "ehdi" tekemään mitään mukavaa, jos puoliso on parina iltana viikosta tunnin kaksi harrastuksissa niin ärsyttää kun "jatkuvasti" harrastusleskenä. Parisuhdeaikaa ei tarpeeksi, miehen kanssa liian vähän aikaa yhdessä. Miehen parin päivön työmatkan ajaksi täytyy vähintään anoppi tilata paikalle auttamaan. Blaablaablaa.


Entä ne miehet? Ei niissä mitään isompia eroja ole. Suurin osa ystäväpiirin miehistä on samanlaisia kuin aina olleetkin, myöskin tekevät osansa perheen eteen. Ennen lasten tuloa ja sen jälkeen. Seksiä, autojen remppaa, talohommia, metsästystä, kalastusta, moottoripyöriä, olutta kaverien kanssa. Perhettä ja työtä. Normaalielämää, johon ovat tyytyväisiä. Välillä vilkuilua aidan toiselle puolelle mutta sinne hyppääjiä ei porukassa ole montaakaan. Kuka voisi sanoa, että näillä eväin muutetaan ketään miksikään, morsiamesta hirviöksi?

Sellainen vuodatus. Toki tunnustan ettei tämä koske perheitä, joissa on oikeita ongelmia. Nuoret naiset, ymmärtäkää että te ette ole prinsessoita (Madeleine ei kai palstaa juuri lue): perhe ja avioliitto on työtä. Romantiikka on useimmiten siitä kaukana. Pysykää naisina, olkaa ryhdikkäitä, hoitakaa homma kotiin. Älkää yrittäkö muuttaa miestä neidiksi.