Erosimme vähän aikaa sitten ja minua ihmetyttää ex-miehen käytös. Lapsia kävin hakemassa ja huomasin että maksamattomia laskuja oli pitkin keittiön pöytää. Yhdessä ollessamme minä hoidin talouden pitkään, viimeisinä aikoina molemmat hoitivat omat laskunsa ja asiansa. Utelias kun olin niin hiukan vilkaisin ja katselin että hyvä jos nykyisellä menevällä elämän tyylillään selviää laskuista joista siis osa oli jo karhuja. Mitä ihmettä äijä oikein ajattelee, en sanonut mitään, mutta lasten parasta mietin olisi kiva että isän luona olisi myös sähköt... Mies oli suhteessa minulle kuin yksi lapsista loppuaikana, se olikin osa syy eroon. varmaan vuosien huolehtimisen vuoksi nytkin mietin miten pärjää, mutta nyt kyllä en puutu, en huolehdi...
Mies jättää asiansa hoitamatta
ihmeissään asiasta
14431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tyypillisen lapsellisen miehen käytöstä eron jälkeen. Ei huolehdi mistään tavallaan kuin kapinana erollenne. Tietää, että huolehdit kuitenkin ja pitää näin sinua otteessaan. Voi olla että niiden laskujen "unohtuminen" siihen pöydällekään ei ollut vahinko. Halusi sinun ne näkevän.
Ei kannata puuttua asiaan. Jos nyt teet jotain taas hänen hyväkseen, huomaat että sinulla on taas yksi lapsi enemmän huollettavana. Tuskin miehesi on mitenkään henkisesti huonossa kunnossakaan, jos lapsistakin pystyy huolehtimaan?
Nämä pikkupojat on hukassa kun 'äiti jättää' ja niistä voi tulla kyvyttömiä hoitamaan aikusen asioita, jos osasivat avioliitossakaan, mieti sitä. Liika ymmärrys ei auta, pahentaa vain. Jos ihan hirveästi haluat puuttua, voit viileän asiallisesti yhden kerran ihan vain todeta miehellesi että karhut sattui silmään ja jos hänen menonsa ei muutu, ei siitä hänelle itselleen hyvää seuraa, laikuisen miehen kandeis maksaa jos ei halua ongelmia itselleen. Mutta älä auta muutoin, älä puhu muuta. Äle tee asiasta itsellesi ongelmaa. Mitä enemmän autat pikkupoikaa, sitä kauemmin se on pikkupoika. Liika ymmärrys on pahinta mitä voit tehdä, jos hakuat todella auttaa, pysyt poissa ja annat miehen kasvaa yksin aikuiseksi.
Älä ymmärrä
Olen lapseton leski joka menin naimisiin noin 40 vuotiaana, kun satuin löytämään 60 v naisen joka oli "Sen" tarpeessa. Nuorena miehenä en yksin kertaisesti kellekkään kelvannut. Taisi ollakkin hyvä, ettei minua valittu tuolloin, olin myös siitä katkera. Mutta kun nään näitä sivuja joissa on paljon näitä avioero juttuja. Niin salaa olen pirullinen niille jotka nyt suomessa eroilevat ja riitelevät siitä kuka mitäkin lapsista maksaa. Hego hego hek hek sallikaa mun nauraa, loppujen lopuksi nämä eronneet ja karanneet on pahempia epä onnistumisia kuin itse olen, hi hi he he ooh!! kyl huvittaa ja naurattaa nyt ne jotka mun nuoruudessa oli niitä pinta liitäjiä. Joka toinen näinä aikoina solmituista liitoista päättyy eroon. Iloitsen siitä, ettei muutkaan ole sitten yhtään minua onnistuneempia, päin vastoi he ovat huonompia kun minä kun siittävät lapsia ja heistä ei ole sitten lastensa huoltajiksi he he he hig, sallikaa mun edes nauraa.
Itse asiassa puhumatta nyt sun 60 v vaimostasi, sinä se tosi onneton olet, koska olet eroneenna tai naimisissa olevana silti LAPSETON mies, eikä tilanteesi ainakaan sen 60 v kanssa paremmaksi muutu. 100x parempi olla eronnut ja isä kun lapseton- ettäs tiedät!
Menit sitt naimisiin äitis ikäisen kanssa. Oletko aikuinen vieläkään, vahingonilosi on käsittämättömän lapsekasta.
Ehkäpä et sitte anna lapsia sille jos sähköt poissa? Jos teillä nykyisin on käytäntö, että isä hakee lapset sun luota ja sinä isän luota niin voisiko sen kääntää toisinpäin? Sittepähän ainakin näkisit onko sähköt vai ei. Yksi konsti olisi tietysti pysyä poissa toisen asunnosta. Miksi sinne pitää sisään mennä?
Sopikaa lasten vaihto muualle kuin asunnon ovelle. Meillä matkaa, joten vaihdamme lapset huoltamon pihalla. Ei pääse kumpikaan toisen nurkkapieliä mittaamaan.
Meillä exä hoiti taloutta ja yrityksen raha-asiat avioliiton aikana, mutta aika holtittomasti kuitenkin. Laskut sai odottaa, kun rahaa oli ostettiin jotain kivaa ensin ja sitten huokailtiin, kun kaikkiin laskuihin ei riittänytkään.
Nyt tuntuu olevan meno samanlaista. Lapset valittaa kotiin palatessa, kun ruokana ei ollut muuta kuin puuroa. Exä kiertää kauppoja ja kirppareita täkyjä kalastellessa, ja asunto on täynnä krääsää. Lapset valittaa, kun ei siellä sovi edes leikkimään sisällä ja kissat sotkee kaiken.
Tämä on kait sitä jonkin asteista hamstraamista. Ja eläimiäkin tulee koko ajan lisää. Exä marisee lapsille niistä ja niiden lopettamisesta, mutta olen päättänyt olla pelastamatta ainuttakaan. Avioliiton aikana minä huolehdin aina lemmikeistä ja niiden lopettamisista.
Jos on köyhä, elämä on sen mukaista. Puuro tai hernekeitto on erittäin hyvää, ravitsevaa ruokaa (parempaa kuin McDonalds, pizzat, karkit tms mitä lapset itse vaatii ja rikkaampi syöttää omille lapsilleen). Fiksu köyhä ostaa kirpparilta. Lasten kanssa kirpparilla kiertäminen on myös lapsen ja vanhemman yhteistä aikaa, laatuaikaa, toisin kuin se, että maksaa lapselle kalliit Hiplopit ja istuu kahvilassa poissa lasten luota.
Älä marise, jos köyhä exäsi huolehtii asianmukaisesti lasten hyvinvoinnin ja käyttää heidän kanssaan aikaa kuten rakastava vanhempi. Lasten marinaan "pelkkää puuroa plääh" (en muuten usko, eiköhän lapset saanut myös 'hernekeittoa, leipää ja maitoa' eli erittäin hyvän, ravintopitoisen kotiruoan) jos menet laasten marinaan itse mukaan, teet lapsillesi pahan karhunpalveluksen.
Yllätyseläimet pitää palauttaa heti ja samana pvänä exäsi kotiin, jos lapset sellaisia kantavat. Tee kerralla selväksi, että et halua yhtään eläintä kotiisi, älä vastaanota niitä, jolla annat exäsi luulla että asia olisi ok. Olet kiero, jos olisi niin, että et puhu ja toimi suoraan, sen sijaan tappaisit lasten kotiin tuomat eläimet.
Kyllä minäkin kierrätän ostan ja myyn kirppareilla,lastenkin kanssa yhdessä, mutta että siellä pitää käydä joka päivä tarkistamassa ja kylän jokaisella kirppiksellä, sitä minä en ymmärrä. Ja kun exällä ei ole rahaa lasten haluamiin ostoksiin, on tullut vaatimuksia minulle,että minun pitää antaa sitä lähtiessä mukaan. Tähän en ole suostunut ja sitten kuulen olevani sangen ahdasmielinen.
Tätä ostamista, kun on koko elämä niin en näe tätä kovin kasvattavana esimerkkinä.
Exälläni on erikoisruokavalio ja kallis sellainen, joten muuhun ruokaan jää rahaa vähänlaisesti ja tämä näkyy kyllä. Lapset eivät toki saa syödä exän erikoisruokia, vaan sitten on sitä puuroa. Leivät voi unohtaa, koska ei niitä exäkään syö, joten niitä ei osteta.
Näitten pelastuseläinten osalta on se jatkuva lasten kiusaaminen pääasiana, elikkä lapsille puhutaan niiden lopettamisesta jatkuvasti, mutta asian eteen ei sitten muuta tehdäkään. Tämän lapset kokevat kiusallisena, koska eivät voi ymmärtää, miksi sairasta ei lopeteta, vaan jahkataan koko ajan. Ja tämä tulee myös tänne kotiin mukana, koska meillä on paljon eläimiä ja eläinten lopetukset hoidetaan heti jos tarve vaatii. Lapsille tilanne on kovin ristiriitainen.
Ja onhan se selvää, että myös näihin eläimiin menee rahaa, mitä ei ole ja jokainen ruokasäkki on jostakin pois. Samaten kissanhiekkaan ja kun sitä ei ole vara ostaa, niin kissat tekevät tarpeensa kaikkialla. Lastenkin vaatteet ovat saaneet osansa samoin reput ja laukut.
En tiedä onko tämä asiallista lasten hyvinvoinnista huolehtimista, mutta itse olen kallistumassa epäilevälle kannalle.
Lievennän sanojani. Exäsi vaikuttaa paitsi köyhältä myös yksinkertaiselta.
-kirpparit ainoa harrastus
-vinkuu rahaa sulta
-ei ymmärrä millloin eläin pitää lopettaa
-sotkuinen
Mutta ei pahalta.
Yksinkertainen ei tarkoita samaa kuin paha ihminen. Mahdollisesti lastesi hyvinvointi on kuitenkin kunnossa, eikä heidän kasvuaan haittaava?
Yksinkertainen tarvitsee viisaamman antamaan suorat ohjeet mitä pitää tehdä.
-”olisi kiva jos menisistte lasten kanssa leikkipuistoon sieltä kirpparilta, ne tykkää keinua”
-”sori en voi antaa rahaa, sano lapsille että kaikkea ei voi saada, sano että onneksi me saadaan olla yhdessä, se on ostoksia tärkeämpää”
-”marsu xx näyttää sellaiselta että se kärsii. Lapset kärsivät myös kun näkevät eläimen kärsimykset. Marsu xx pitää lopettaa heti nyt, että kärsimykset ei pahene.”
-'osta herneitä, niitä saa yhdellä eurolla kilon. Keitto-ohjeet on sen pussin kyljessä.Hernekeittoa riittää siitä lapsille 2ksi päiväksi.'
-”laita kissanhiekkalaatikkoon sanomalehteä. Siivoa kissankakka ettei lapset astu sen päälle tai että bakteereja ei joudu lasten ruokaan.”
Mitä riitaisammat välit sulla exääsi on, sitä vaikeampi sitä on käskyttää. Mitä paremmat välit teillä on, sitä helpommin sinua uskotaan, lopulta ohjeitasi jopa odotetaan. Yksinkertainen on erittäin onnellinen, kun saa tietoa miten toimia "todella vaikeissa mieltä vaivaavissa jutuissa". Silloin yksinkertaisen mieli helpottuu ja hän kipittää heti tekemään sen mitä sanottiin.
Muista kiits jälkikäteen ”Voi kun lapset tykkäs keinua sun kanssa. Voi, upeaa, sullahan on hesarit kissalle! Lapset oli susta ylpeitä miten sä hoidit kissaa!”.
Nyt yksinkertainen on erittäin erittäin onnellinen ja erittäin ylpeä vanhempi, ja vie lapset keinumaan joka päivä. Kun ovat liikaa keinuneet, anna yksinkertaisella sitten jokin uusi ohje mitä lasten kanssa voi tehdä ilman rahaa.
Aloita imartelulla, että saat välinne kuntoon jotta pääset ohjeistusasteelle.
Ajatushan on hyvä, mutta vastapuolella on yli viisikymppinen ikijuice niin lopputulos on arvattavissa. Homma ei vaan toimi eikä muuksi muutu.
Ja mitään marsuja hommaa, nyt on vasikan kokoinen koira ja kissoja useita. Saa nähdä koska hevonen tulee.
Avioliitto kesti kaksikymmentä vuotta ja sen aikana näitä pelastuseläimiä oli lehmistä, ankoista, viiriäisistä, kissoista, koirista,kanoista, kaneista ja vielä kerran koirista ainakin kolmattakymmentä päätä kaikki elämän kolhimia ja huonokuntoisia, lampaat ja vuohet unohtu. Näitä sitten piti hyysätä kaiken muun työn ohella ja vielä ihmeteltiin, miksi en enempää jaksanut. Äijän mielenkiinto sammu samantien, kun elukan tuojan takavalot lakkas näkymästä.
Aina selitti minulle ja muille, kuinka kasvattavaa lapsille erilaiset eläimet on. Niin oli, saivat elämän perusasiat jo selville nuorena, miten kuollaan ja lisäännytään, ei ole tarvinnut kukkija ja mehiläisiä selitellä.
Nyt vain en jaksa enempää, valitettavasti lapset joutuvat välikäteen, kun en suostu isänsä elämäntyyliä tukemaan.
Kaheli se on, ei eläinten paskassa eläminen ole normaalia.
"Utelias kun olin niin hiukan vilkaisin ja katselin että hyvä jos nykyisellä menevällä elämän tyylillään selviää laskuista joista siis osa oli jo karhuja."
Kyllähän se asian laita on niin, ettei exän laskut kuulu Sinulle pätkääkään. Halpamaista mennä tonkimaan toisen kodissa karhulaskuja sun muita nuuskimaan silkkaa uteliaisuuttaan ja sitten hämmästellä asiantilaa jossain netissä.
Ei jos laskut oli jätetty ihan näytille. Minusta on raukkamaista mieheltä kerätä sääliä ex:ltä tuolla tavalla. Jos olisi halunnut ettei asia tule tietoon, niin olisi varmaan laittanut laskunsa jonnekin muualle. Silkkaa säälipisteiden metsästystä.