Työpaikkani on pieni liike ison kaupungin keskustassa.Tavaraa on enemmän kuin hyllyihin mahtuisi,liike on tupattu täyteen erilaisia tavaroita (sekatavaraliike), varastossa saa kävellä sivuttain että mahtuu käytävillä kävelemään,tavaraa niin paljon että 10min saattaa mennä etsimiseen kaiken muun roinan alta. Henkilötiloja ei ole,1,5 m2 kokoinen tila missä voi ottaa takin pois,ja tuoli pöydän äärellä missä voi juoda kahvit jos sellaista harrastaa.Vessa on pienempi kuin mikään.Hyvä että mahtuu pöntölle istumaan.Enkä liitoittele ollenkaan.
Tavaraa tulee koko ajan lisää,omistajat eivät välitä myyjistä hälkäsen pöläystä,tavaraa vaan lisää vaikkei tilaa olisikaan.Tämä ahdistaa jo ihan tarpeeksi.Sitten meiltä löytyy vielä kaupan matriarkka,rouva joka on ollut mukana monta vuosikymmentä.Myymäläpäälikkö.Iso kuorma tulee,esimerkkinä kolme henkilöä töissä,matriarkka mukaanlaskettuna.Rouva matriarkka ei pitkällä kepilläkään koske kuormaan eikä lähetyslistoihin,ei vie tavaroita varastoon tai laita hyllyyn.Että vaan pystyy olla kaiken yläpuolella ja ei tarvitse ottaa vastuuta mistään jos jotain menee pieleen.Kaiken lisäksi rouva saattaa päättää ettei nyt juuri kiinnosta asiakkaiden palveleminenkaan,ja menee esim järjestelemään jotain varastoon tai tekemään muuta josta ei pääse heti irti.Eli siinä vaiheessa 1 henkilö palvelee asiakkaita ja toinen purkaa kuormaa,(yleensä kuorman kantaa sisälle liikkeeseen kuorman tuovat kuskit ja meikä,hento naisihminen.)tai oikein hyvällä säkällä molemmat myyjät saavat palvella asiakkaita.Sitten tulevat hyvällä tuurilla omistajat ja alkavat nalkuttaa siitä että kuormaa ei ole purettu vielä vaikka aikaa on ollut.Siinä sitten rouva matriarkka saa hymyillen sanoa esim "niin ne tytöt ei oo oikeen tehny hommia kunnolla".yms mukavaa.
Rouvalla on tietenkin joskus pahat päivänsä,milloin hän ottaa kynsiinsä joko minut koska olen uusin ja nuorin (21) tai toiseksiuusimman rouvan (45).Sitten meitä hyppyytetään ja laitetaan juoksemaan asioita,minut rouva saattaa laittamaan keittämään itselleen kahvit vaikken itse juokkaan kyseistä litkua.Ym.mukavaa.Muutkin myyjät ovat täysin kyllästyneitä tähän matriarkkaan.
Eli kysymykseni on voiko millekkään asialle tehdä mitään?Työolosuhteet ovat surkeat,myyjien hyvinvoinnista ei välitetä pätkääkään (raskasta ruumiillista työtä (jota matriarkka ei koskaan tee)), myymäläpäälikkö joka ei tee omaa osuuttaan töistä.Hermot on mennyt jo useamman kerran,ja olen enemmän kuin kerran istunut "henkilöstötiloissamme" itkien surkeaa oloani.Onko olemassa jotain paikkaa minne voin soittaa ja kannella työolosuhteiden surkeudesta?
Auttakaa hyvät ihmiset.Kiitos että sain purkaa sydäntäni.
Tavaraa tulee koko ajan lisää,omistajat eivät välitä myyjistä hälkäsen pöläystä,tavaraa vaan lisää vaikkei tilaa olisikaan.Tämä ahdistaa jo ihan tarpeeksi.Sitten meiltä löytyy vielä kaupan matriarkka,rouva joka on ollut mukana monta vuosikymmentä.Myymäläpäälikkö.Iso kuorma tulee,esimerkkinä kolme henkilöä töissä,matriarkka mukaanlaskettuna.Rouva matriarkka ei pitkällä kepilläkään koske kuormaan eikä lähetyslistoihin,ei vie tavaroita varastoon tai laita hyllyyn.Että vaan pystyy olla kaiken yläpuolella ja ei tarvitse ottaa vastuuta mistään jos jotain menee pieleen.Kaiken lisäksi rouva saattaa päättää ettei nyt juuri kiinnosta asiakkaiden palveleminenkaan,ja menee esim järjestelemään jotain varastoon tai tekemään muuta josta ei pääse heti irti.Eli siinä vaiheessa 1 henkilö palvelee asiakkaita ja toinen purkaa kuormaa,(yleensä kuorman kantaa sisälle liikkeeseen kuorman tuovat kuskit ja meikä,hento naisihminen.)tai oikein hyvällä säkällä molemmat myyjät saavat palvella asiakkaita.Sitten tulevat hyvällä tuurilla omistajat ja alkavat nalkuttaa siitä että kuormaa ei ole purettu vielä vaikka aikaa on ollut.Siinä sitten rouva matriarkka saa hymyillen sanoa esim "niin ne tytöt ei oo oikeen tehny hommia kunnolla".yms mukavaa.
Rouvalla on tietenkin joskus pahat päivänsä,milloin hän ottaa kynsiinsä joko minut koska olen uusin ja nuorin (21) tai toiseksiuusimman rouvan (45).Sitten meitä hyppyytetään ja laitetaan juoksemaan asioita,minut rouva saattaa laittamaan keittämään itselleen kahvit vaikken itse juokkaan kyseistä litkua.Ym.mukavaa.Muutkin myyjät ovat täysin kyllästyneitä tähän matriarkkaan.
Eli kysymykseni on voiko millekkään asialle tehdä mitään?Työolosuhteet ovat surkeat,myyjien hyvinvoinnista ei välitetä pätkääkään (raskasta ruumiillista työtä (jota matriarkka ei koskaan tee)), myymäläpäälikkö joka ei tee omaa osuuttaan töistä.Hermot on mennyt jo useamman kerran,ja olen enemmän kuin kerran istunut "henkilöstötiloissamme" itkien surkeaa oloani.Onko olemassa jotain paikkaa minne voin soittaa ja kannella työolosuhteiden surkeudesta?
Auttakaa hyvät ihmiset.Kiitos että sain purkaa sydäntäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
työturvallisuus toimistoihin.. en nyt jaksa niitä sinulle kaivaa googlella - ehkä myös terveyskeskukseen voit ottaa yhteyttä työterveyspuolelle! Selvittäkää henkilösuhteitanne, ehkä saatte yhdessä "herätyksen" ja vipinää aikaiseksi. Omistajatkin varmaan ymmärtäisivät jos niille vihjaisi paremmasta tuottavuudesta parannusehdotuksilla yms. Tai sitten jos ei mitään tapahdu, pistätte ranttaliksi mutta se onkin sitten sama mitä teette viimesenä työpäivänä;)
Kerro rohkeasti, mutta ystävällisesti oma mielipiteesi "rouva matrialkalle" mitä olet mieltä nykyisestä tilanteesta ja oma olotilasi.
Tosin kertomuksesta päätellen ko rouva ei taida alaisiaan kuunnella, mutta ei se ota jos ei annakaan. Ja saat ainaki purkaa itseäsi.
Itse purin mielen päältä asioita, rauhallisesti ja asiallisesti, omalle pomolleni. Asiat eivät miksikään muuttunet, mutta itsellä oli parempi olo kun sain purkaa tuntojani.
Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen omista työpaikoistani muuan, pieni televisioasema. Kyseisen työpaikan ilmapiiri oli aika tunkkainen, voisi sanoa hieman tulehtunut. Sen lisäksi työpaikan lähes kaikki työntekijät olivat harjoittelijoita, koska firmalla itsellään ei ollut lamavuosien alla (jos vieläkään) varaa palkata vakituista henkilökuntaa. Tuosta asiasta otin yhteyttä työvoimatoimistoon, josta kysyin tarvittavat toimenpiteet ja, mitä minun pitäisi tehdä. Ratkaisu löytyi niin läheltä kuin... lopetin työnteot kyseisessä laitoksessa.
Myöhemmin jouduin hienoisen häiriköinnin kohteeksi toisessa työpaikassa. Syystä tai toisesta en kertonut asiasta eteenpäin ensi alkuun, mutta kun tilanne paheni ja paheni keskustelin muiden työntekijöiden kanssa, jonka jälkeen jokainen tiesi, kuka minua häiritsi. Se helpotti omaa oloani ja sain toisaalta kanssaihmisiltäni tukea. Myöhemmin asia laukesi lähinnä niin, että mietin, mikä oli kyseisen ihmisen motiivit minun häiriköimiseeni. Hän oli minua yli 10 vuotta vanhempi, työtön, ilmeisesti melko heikoissa kantimissa niin taloudellisesti kuin henkisesti ollut mies. En voinut lopulta kuin sääliä häntä. Ehkä se oli parasta, mitä saatoin silloin tehdä, mutta se ei tarkoita, että olisin halunnut hänen jatkavan kiusaamistaan. Tuolloin kenties parasta olisi ollut sanoa hänelle suoraan päin naamaa, mitä mieltä hänen kiusaamisestaan olin. Vaan, kun ei rohkeus riittänyt, enkä tiedä, mihin moinen purkaus olisi johtanut.
Vaihtoehtoja ja ratkaisuja on lukuisia. Työpaikan vaihto ei ehkä tule niin helposti kyseeseen, jos tarvitsee töitä ja rahaa. Jos taas se ei ole mikään sen hetken tilanteessa välttämätön juttu, lienee parasta karistaa vanhat pölyt ja siirtyä etsimään rauhassa uutta työtä. Muussa tapauksessa voi ratkaisuja etsiä osastolta työterveyshuolto, työvoimatoimisto, henkilökohtainen avautuminen työnantajalle tai työtovereiden kanssa keskustelu, tilanteen arviointi heidän kanssaan.
Tsemppiä.
Jos työpaikan päällystö on mainitsemasi kaltaista kusipäistä ääliöporukkaa, ainut järkevä vaihtoehto on häipyä kyseisestä puljusta. Se on heidän firmansa, ja he määräävät sen ilmapiirin; sitä tosiasiaa et ikinä voi muuttaa, teitpä mitä tahansa ja soittelitpa mihin instanssiin hyvänsä.
Toisaalta peräänkuuluttaisin myös tietynlaista oman kunniansa puolustamista: Jos tämä matriarkka välttelee töitään ja syyllistää sitten sinut pomojen edessä, HYÖKKÄÄ TAKAISIN JA KERRO OMA NÄKEMYKSESI TILANTEESTA! Muuten joudut takuuvarmasti jokaisen älylliseltä kehitykseltään jälkeenjääneen ulosteaivon jalkarätiksi. Turha se on jälkeenpäin pillittää kurjaa kohtaloaan, jos ei tajua puolustautua.
Isosta kaupungista löytyy varmasti parempiakin työpaikkoja, joissa työolot ja ilmapiiri ovat inhimillisellä tasolla. Olet vielä nuori, eikö sinun kannattaisi opiskella joku hyvä ammatti, niin voisit ainakin varmistaa, ettet joudu johonkin varastokoppiin kaikenmaailman vittupää-matriarkkojen alaiseksi?
Vaan onneksi elämä on niin paljon muutakin kuin työntekoa... toivon kuitenkin että löydät paremman työpaikan, niin se elämä silläkin saralla alkaa taas hymyillä! Tsemppiä ja hyvää syksyä! =)