Taidan olla jotenkin omituinen, kun "hiljaisesti hyväksyn" mieheni salasuhteen..?
Ollaan vähän päälle nelikymppinen aviopari, pari teini-ikäistä lasta. Suhde ei ole kai koskaan ollut mikään erityisen intohimoinen, seksi on ollut mielestäni ok, mutta käynyt vuosien mittaan aina vain harvinaisemmaksi enkä suoraan sanottuna ole pannut tuota suuntausta pahakseni. Mies aiemmin jonkin verran "mainitsi" asiasta, muttei alettu sitä sen enempää puimaan.
Jokin aika sitten sain sattumalta selville, että miehelläni on salarakas työpaikalla. Miehen käytöksessä en ole mitään erilaista huomannut, samalla tavoin touhuaa kotona yhteisissä askareissa ja lasten harrastuksissa mukana ym kuin aiemminkin. Häneltä oli vahingossa jäänyt sähköposti auki ja koneen ohi kulkiessani sitä vilkaisin... Ei jättänyt mitään epäselvää "tuttavuuden" laadun suhteen.
Muutama päivä meni "ihmetellessä" - lähinnä sitä, etten ole asiasta totaalisen kuohuksissani tai vihainen. Mietin yhteistä elämäämme ja miten hyvin se on "tiiminä" sujunut kaikki nämä vuodet. Mies on arjessa huomaavainen ja hyvä isä lapsillemme. Mies huolehtii ns miesten töistä ja rakentelee ja remontoi kotona ja mökillä. On mukavan luonteinen ja ulkonäköltäänkin ok enkä yhtään ihmettele, vaikka joku muukin näkee hänet noin.
Joskus aiemmin hyvän ystäväni miehen uskottomuuden paljastuttua aprikoin, mitä tekisin vastaavassa tilanteessa... Tekisinkö kuten ystäväni eli mies saman tien pihalle vai antaisinko olla vai mitä... Ja tässä olen: miehen salasuhde ei vie häntä kotoa ylimääräisesti pois, hän on läsnä perheelle... Joten en ole tehnyt mitään. Mies ei ole viime kuukausina lähestynyt minua seksuaalisessa mielessä, joten en ole joutunut kohtaamaan sitä tilannetta, että ällöttäisikö fyysinen kontakti tms "toisen naisen jäljiltä".
Olen ihmeen "cool" ja annan ajan nyt vain kulua, katsotaan, mitä tuleva tuo.
Ollaan vähän päälle nelikymppinen aviopari, pari teini-ikäistä lasta. Suhde ei ole kai koskaan ollut mikään erityisen intohimoinen, seksi on ollut mielestäni ok, mutta käynyt vuosien mittaan aina vain harvinaisemmaksi enkä suoraan sanottuna ole pannut tuota suuntausta pahakseni. Mies aiemmin jonkin verran "mainitsi" asiasta, muttei alettu sitä sen enempää puimaan.
Jokin aika sitten sain sattumalta selville, että miehelläni on salarakas työpaikalla. Miehen käytöksessä en ole mitään erilaista huomannut, samalla tavoin touhuaa kotona yhteisissä askareissa ja lasten harrastuksissa mukana ym kuin aiemminkin. Häneltä oli vahingossa jäänyt sähköposti auki ja koneen ohi kulkiessani sitä vilkaisin... Ei jättänyt mitään epäselvää "tuttavuuden" laadun suhteen.
Muutama päivä meni "ihmetellessä" - lähinnä sitä, etten ole asiasta totaalisen kuohuksissani tai vihainen. Mietin yhteistä elämäämme ja miten hyvin se on "tiiminä" sujunut kaikki nämä vuodet. Mies on arjessa huomaavainen ja hyvä isä lapsillemme. Mies huolehtii ns miesten töistä ja rakentelee ja remontoi kotona ja mökillä. On mukavan luonteinen ja ulkonäköltäänkin ok enkä yhtään ihmettele, vaikka joku muukin näkee hänet noin.
Joskus aiemmin hyvän ystäväni miehen uskottomuuden paljastuttua aprikoin, mitä tekisin vastaavassa tilanteessa... Tekisinkö kuten ystäväni eli mies saman tien pihalle vai antaisinko olla vai mitä... Ja tässä olen: miehen salasuhde ei vie häntä kotoa ylimääräisesti pois, hän on läsnä perheelle... Joten en ole tehnyt mitään. Mies ei ole viime kuukausina lähestynyt minua seksuaalisessa mielessä, joten en ole joutunut kohtaamaan sitä tilannetta, että ällöttäisikö fyysinen kontakti tms "toisen naisen jäljiltä".
Olen ihmeen "cool" ja annan ajan nyt vain kulua, katsotaan, mitä tuleva tuo.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Varmaankin mies pitää työkaveriaan pelkkänä patjana.Jos teillä menee kotona hyvin, ole vaan iloinen että mies saa laskea limansa ilmaiseen naiseen, ainakin ikäkausikriisinsä ajan.
Sinun ongelmasi ei ole se, kuinka nainen kärsii jälkikäteen.Tyhmyydestä sakotetaan.Se on kakkosen osa, joka ei kuulu sinulle eikä miehellesikään.Näin se yleensä menee..
No jopas jotain. Vai ei miehellekään kuulu, miten kakkosella jälkeenpäin menee? Aika tunteetonta porukkaa. Tulee mieleen, rakastaako ap:n mieskään ketään muuta kuin itseään? Käyttää hyväksi naisia surutta, edes omatunto ei vaivaa, kun pettää vaimoaan. Puistattavaa.
Tilanne on ehkä nyt tuo ja riittänee sinulle nyt. Mutta et voi sille mitään, jos miehesi löytää uuden naisen, jonka kanssa haluaa jakaa oikeasti kaiken. Ja pidemmän päälle voisi olla hyvä myös sinulle...
Et vain yksinkertaisesti rakasta miestäsi, siksi annat pettää. Anna vain ajan kulua ja katso mihin nämä salasuhteilijat päätyvät.
Haluatko elää planonista avioliittoa ilma avointa puhumista? Luotatko mieheesi? Kunnioitatko miestäsi? Oletko onnelllinen?
Ehkä sä olet vaan niin shokissa, ettet tunne mitään? Mulle tulee kyllä kirjoituksestasi mieleen, ettet rakasta miestäsi. Oletko koskaan rakastanutkaan? Ei se vanhingossa sähköpostia auki jättänyt. Halusi sun heräävän todellisuuteen. Jos seksi ei sulle ole aikoihin maistunut, niin jokuhan teidän väleissä on vialla. Ei mies aiheetta sulle ole asiasta maininnut.
Se on sun aivan oma valinta, miten jatkossa toimit. Maailmassa on pilvin pimein liittoja, joissa toinen juoksee vieraissa ja toinen sen hiljaa hyväksyy. Jokainen taaplaa tavallaan.
Itse kerran annoin anteeksi miehen vieraissa käynnin. Syytähän oli minussakin, varmasti en ollut unelma vaimo. Unohtanut en kuitenkaan ja toisen kerran jälkeen pistettiin pillit pussiin.
Minusta sinä suhtaudut asiaan kuin harkitseva aikuinen. Itsetuntosi on kunnossa. Et halua omistaa miestäsi vaikka viihdytkin hänen kanssaan. Miksi toisen ihmisen seksi pitäisi kieltää, jos itse ei halua.
Minusta tuntuu, että sinun kannattaisi silti ottaa asia puheeksi miehesi kanssa jossain vaiheessa, mikäli haluat jatkaa elämistä tuolla tavoin. Muuten miehesi saattaa helpommin harkita eroa omasta puolestaan. Kerro, että hyväksyt tilanteen, mutta et halua erota ja olet tyytyväinen elämääsi. Sopikaa asiasta.
Perhe-elämä voi olla hyvää ilman intohimoa, seksiä ja suurta rakkauttakin. Silloin täytyy vaan hyväksyä, että seksiä saattaa toinen osapuoli etsiä muualta.
Muuten ok, JooonasGoonas, paitsi "täytyy vaan hyväksyä". Ei täydy. Puolisolla, joka tämän kohtaa, on oikeus itse päättää, haluaako hän hyväksyä. Toivottavasti hän itse päättää omasta elämästään, oman harkinnan ja oman vapaan tahtotilansa mukaan, alistumatta toisen vaatimusten tai päätösten vuoksi vastentahtoiseen ja itselle onnettomaan elämään.
Onhan näitä liittoja aina ollut ja tulee olemaan. Parisuhteita, joissa ei olla pareja, vaan elämää eletään perheenä. Sitten kun toinen osapuoli löytää ihmisen joka täyttää ne seksuaaliset ym. naisen ja miehen väliset tarpeet, pitää avioparin hyväksyä tilanne tai lähteä eri teille.
Mitä kukin painottaa elämässään, onko se suht hyvä toimiva arki perheenä, mutta ei miehen ja naisen välistä toimivaa parisuhdetta.
Jos parin väliltä on kadonnut se kipinä, on sitä vaikea saada roihuamaan.
Mikäli ap.n tapauksessa mies tykästyisi enemmänkin uuteen naiseensa, mitä en kyllä usko, niin minkäs sille sitten teet. Ei ketään voi väkisin pitää.
Ammattiauttajalle kannattanee yhdessä hakeutua, jos haluaa liittonsa tilannetta muuttaa. Tunteita ei tietysti saa taiottua paraskaan terapeutti.
Tietenkin jokaisella on vapaus valita miten käyttäytyy sen jälkeen, kun kumppani on tyydyttänyt inhimillisen perustarpeensa, seksin, muualla. Jos itse päättää lopettaa seksin harrastamisen, on kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että kumppanin seksintarve, ja oikeus siihen, ei ole mihinkään hävinnyt.
Jokainen meistä päättää selibaatistaan itse. Sitä päätöstä ei ole oikeutta toisen puolesta tehdä.
Ei se nyt vaan mene parisuhteissa "päättää lopettaa seksin harrastamisen"...tilanne kehittyy pikkuhiljaa ja lopulta seksiä ei ole enää yhtään.
Kummankin kannattaa lähteä siinä tilanteessa eri teille..
Now you got the point JoonasGoonas. Olet tuossa oikeassa. Ymmärtänet, että loogsen ajattelusi johtopäätös on että molemmilla tulee olla oikeus ja vapaa tahto valita itse, olosuhteet tietäen. Ymmärtänet. Jos vaimosi ei tiedä, että et elä selibaattia, vaan ananta tämän olettaa niin, olet epärehellinen etkä anna vaimollesi tilaisuutta tehdä vapaata päätöstä omaan harkintaan perusuten, haluaako hän elää noin.
Ihan kerron, koska mun exmies kieltäytyi seksistä, kärsin ja odotin selibaatissa 3v, mies selitteli syyksi selkävaivat ja kaikkea muuta mahdollista p*aa. Kotihaluttomuuden syy olikin se, että kävi itse vieraissa. Olis ollut ihan kiva tietää aiemmin. Kusetti mua, selvisi vasta kun kärysi. Mitä pidempi kusetus sitä pahempi loukkaus on, kun totuus selviää
Nimimerkkiisi vastaus/mielipide: Kyllä, olet outo. Tyydytkö olemaan avioliitossasi Kakkonen? Tietäen, että miehen halut ja ehkä tunteetkin ovat muualla. Tsemppiä nyt - missä on ylpeytesi? Onko tärkeintä pitää kulissit pystyssä?
Ja hei, jos avioparilta puuttuu seksi, et voi odottaa muutakaan oikeaa läheisyyttä. Jos et ole edes reagoinut sen puuttumiseen, "etkä pannut pahaksesi", olet joko naimisissa täysin väärän ihmisen kanssa tai itse melko kylmä. Jos mies on mielestäsi vaan hyvä remonttireiska tai hyvä isä, et todellakaan taida rakastaa puolisoasi. Luovuta :)
Alkuperäistähän ei selvästi kiinnosta seksi. Eikö hän silloin ole yhdessä aivan oikean ihmisen kanssa, joka käy tyydyttämässä itsensä muualla? Kummallakaan ei näytä olevan haluja erotakaan, niin mitäpä se kenellekään kuuluu mitä he tekevät.
Hmm... Aika erikoista, että useampi kommentoija tähän mennessä on epäillyt, ettet taida edes rakastaa miestäsi? Itselle tulee ennemminkin mieleen, että olet realisti sikäli, että kun et ole innostunut enää seksistä, ymmärrät, että viriilillä miehelläsi on tarpeet. Ja että näiden tarpeiden "toteuttaminen" ei kuitenkaan vaikuta olevan mikään uhka avioliittonne jatkumiselle.
Olen aina ihmetellyt ihmisiä, lähinnä naisia, jotka päästävät helvetin valloilleen, kun mies lähtee hakemaan läheisyyttä ja seksiä muualta, kun voimassa olevassa parisuhteessa se heiltä kielletään. Miksi se, jota seksi ei kiinnosta / kiinnostaa huomattavasti vähemmän kuin toista osapuolta on se, joka on "oikeassa" kun määritellään parisuhdeseksin oikeaa määrää? Toiselle saa olla rauhassa v-mäinen ja vähättelevä, kunhan ei petä...
Jossain aiemmassa ketjussa oli nainen, jonka voisin kuvitella aloittajan miehen salarakkaaksi... Hänelle oli selvää, että mies elää omaa elämäänsä ja hän omaansa, ja tapaavat ym silloin kuin molemmille sopii, kuitenkin sen "oman elämän" häiriintymättä. Nainen hyväksyi sen, että salasuhde ei tule johtamaan sen kummemmin mihinkään, se sopi hänen elämäntilanteeseensa.
Ennen vanhaan oli tapana, että miehellä tai miksei vaimollakin oli rakastajatar/rakastaja jossain "hiljaisesti". Sekä vaimo että rakastajatar tiesivät tilanteen ja asemansa: vaimo oli vaimo eikä puhuttu mistään "ykkösistä" tai "kakkosista", koska mitään tärkeysjärjestyksiä ei ollut, vaan todettiin vain faktat. Kumpikin hyväksyi tilanteen ja mies tiesi, mihin oli lähtenyt.
Nykyään kaikesta tehdään draamaa sen sijaan, että ajateltaisiin asioita kylmällä järjellä. Jos osapuolet ovat tilanteeseen tyytyväisiä, niin sehän on yksinomaan positiivista. "Pallo pyörii radallaan" ja lapsilla säilyy ehjä koti, mies saa seksiä, vaimo on tyytyväinen oloonsa ja taustalla oleva nainen pysyy taustalla, itse osansa valinneena.
että olette kuin sisko ja veli. Mutta avioliitossa korostuu toisen ihmisen kunnioittaminen....jotenkin jää miettimään...onko sitä teidän suhteessanne?