Joskus haluaa olla yksin

Minulla on ihan sama ongelma, en vain osaa sanoa ei kavereille kun tiedän että siitä he kuitenkin ottaisivat nokkiinsa. Olen sellainen ihminen joka tarvitsee paljon omaa aikaa ja sit ystävät/kaverit eivät kuitenkaan ymmärtäisi vaikka kuinka kohteliaasti yrittäisi sanoa. Pakko siis varmaankin keksiä hätävalheita ja sellainen on ahdistavaa.

Varoitus teille. Ennen olin itse samassa tilanteessa. No aikanne kun kieltäydytte niin teitä ei enää kyselläkkään mihinkään. Sepä vasta sitten vituttaakin. Ei sosiaalista elämää enää juuri lainkaan.

Tunnistan ongelman nuoruusvuosilta. Ratkaisuni oli vähentää ystäviä muutamaan, enemoiä en tarvitse, koska tykkään yksin olemisesta. Tuo ratkaisu edellyttää, että oikeasti on henkilö, joka haluaa olla omissa oloissaan eikä johdu vain siitä, ettei tosiasiassa viihdy ystävien kanssa.

Minusta on hyvä, että tunnistaa oman ominaislaatunsa. Kun kyselijöitä ei ole monta, heihin jaksaa paremmin olla yhteydessä ja ystävyys on muutenkin laadukkaampaa.

Mulla ihan sama juttu.. Tykkään olla yksin enkä aina jaksa lähteä kavereiden kanssa minnekään. Minulle riittäisi vähempi näkeminen, mutta ystävät vaativat enemmän. Paras ystäväni veti välit poikki, kun usein halusin olla omissa oloissani. Olen vain ajatellut, että oikea ystävä olisi ymmärtänyt tilanteen. Hän ei ymmärtänyt, joten ei myöskään ollut ystävyyden arvoinen. Jotkut ihmiset eivät halua niin paljon sosiaalista kanssakäymistä, joka ei minusta ole ollenkaan outoa. Eipä noita kavereita ole enää kuin yksi jäljellä, mutta pärjään mainiosti yksinkin.. Elämässä on paljon muutakin!

Kannattaa kumminki pitää yhteyttä ystäviin.

Itse löysin 3 vuotta, sitten tyttöystävän ja vetäydyin kavereista kokonaan. Nyt yritin saada kaverit takaisin, mutta eipäs enään onnistu, koska jotkut on muuttanut toiseen paikkakunnalle ja toiset saaneet uusia kavereita. Eli minulla on enään yksi kaveri joka soittelee 2 kertaa kuukaudessa... Tykkään olla välillä yksin, mutta taas kaipaan sitä nuoruutta, kuin minulla oli 15 hyvää kaveria, joiden kanssa vietin joka päivä. Jotenkin en enään uskalla saada kavereita tai jotain. Joskus olen miettinyt jättävänsä tyttöystävän, mutta silloin olen vielä yksinäisempi. En halua tehdä mitään ja eikä enään kiinnostakkaan mikään.

Usein sitä vielä pitäis mennä kaikkien kavereiden/ystävien kanssa "parille" kaljalle eikä sitä kukaan jaksa kun se pari on yleensä aina parikymmentä näin liioitellusti sanottuna. Juuri kun muutenkin yrittää vähentää juomistaan niin aina joku on heti kysymässä juomaan.

Ajattelin että näin kesän jälkeen vähentäisin juomista reilusti ja joisin taas vasta ensi kesänä. Eihän siitä sitten kumminkaan koskaan mitään tule kun en minä ainakaan osaa enkä halua mennä baareihin selvinpäin. En kyllä muutenkaan viihdy baareissa. Olisin onnellinen jos minulla olisi kavereiden sijaan tyttöystävä. Ei taitaisi vaan siitäkään tulla mitään kun olen luonteeltani tällainen sitoutumiskammoinen erakko

Ite tykkään juoda koska pystyn puhua rohkeasti itselleen elämän tapahtumia ja vihaan käydä baareissa, jotenkin ahdistaa koko ajatus. Kavereita kaipaan todella paljon, ei vain jaksa enään olla yksinäinen, Ei voi oikeastaan puhua kenellekään. Tyttöystävälle en edes viihti kertoa, että kaipaan ystäviä ja kunnon juttu tuokioita.