Nainen ei laske irti :/

Onko päässäsi kaik ihan kohdallaan, kirjoituksestas päätellen ei tai sitten tämän on pakko olla provo - ei kukaan voi olla noin tyhmä!
Ja kaverikirjoituskin tais olla sun tekemä....

ei ole järkeä olla suhteessa josta ei saa mitään hyvää tai jos ei välitä toisesta

"Hänellä on ehkä huonohkot mahdollisuudet löytää uusi kelvollinen mies, koska on jo viisikympinen, eikä mikään hoikka kaunotar"

Tympeää tekstiä. Aliarvioit naisen ja yliarvioit itsesi. Paras on että lähdet samantien, nainen löytää sinua paremman miehen helpolla, sellaisen miehen joka kuuuntelee aikuisen naisen kaunista sielua ulkonäön moittimisen sijaan. Koska 11/12 suomalaisesta aikuisikäisestä miehestä ajattelee sinua kauniimmin omista naisistaan, naisen miehenetsintä tuottaa nopeasti hyvää tulosta, kunhan hän ensin pääsee sinusta eroon.

Olisit yhdistänyt tämän ja Nainen ei laske irti-juttusi.
Samaa moskaa samalta aloittajalta. Ei ihan aikuisen tekstiä....

Hei. Älkää nyt julmistelko. Olet kuitenkin sanonut että suurempia tunteita ei ole. Nyt tämä nainenkin on vastuussa omista valinnoistaan. Hän voi vaatia suurempaa ja lähteä. Jos jää, tietää mihin jää. Tärkeintä on että et huiputa suurin sanoin häntä tunteista jota ei ole.
Mietitäänpä pitkiä kelpo avioliittoja. Monet jatkuvat jopa hautaan samalla mekaniikalla. Jos vähään tyytyvällä on tuuria, ei tuo toinenkaan koskaan pääse löytämään suurta rakkautta ja näin jatketaan.

On nyt sitten provo tai ei, tällaisia kuvioita on.

Toinen ei halua jatkaa suhdetta, toinen takertuu ja rakastaa ja rakastaa ja inttää ja haluaa vielä keskustella, ns. korjata suhdetta, tai saada syyn selville että miksi nyt pitää erota ja miten mun pitää muuttua.

Olen tehnyt sen virheen että olen lähtenyt tähän ns. suhteen korjaamiseen liian pitkäksi aikaa ja tehnyt töitä suhteen eteen ja kertonut mikä on vialla... vaikka siis lähinnä kai vialla oli se että minun tunteeni intensiteetti ei nyt vaan ollut sen ihmisen kanssa oikea. Olisi tarvinnut olla tyly, mitä minäkään en halunnut. Mutta kamalaa kieputusta ja muuta hirveää kesti yli kymmenen vuotta kunnes se toinen petti (minä en pettänyt...) Ymmärrän että hänellä oli tarve pettää, kun se meidän suhde kerran ei pelannut. Mutta itseni kannalta ajattelen, että olisi ollut vastuullisempaa jättää tylysti, kun kerran nätisti ei onnistunut.

Olen siis nainen ja kumppanini oli mies.

olen tämän sorttisen itsekeskeisyyden takia nuoruudessani tullut menneeksi naimisiin. Nyt nolottaa tajuta, että se, mitä luulin hellämielisyydeksi, olikin silkkaa itsekeskeisyyttä. Olis pitänyt tajuta, että kukaan ei lopultakaan halua mitään sääliparisuhdetta. Aivan sama kuinka lähtee, kunhan toinen tietää miksi. Ei niissä toisen tunteissa ole mitään pelättävää. itkut itketään ja sitten toivutaan.
nyt, yli 20 vuoden kurjan avioliiton ja onnellisen eron jälkeen olen iloinen, että mieheni on löytänyt kivan, itselleen paljon sopivamman naisen. Ehkä tämä vaadittiin meidän kummankin osalta, että opimme läksymme.

että lähde ny herrajjumala senkin pöhkö :)

"Hänellä on ehkä huonohkot mahdollisuudet löytää uusi kelvollinen mies, koska on jo viisikympinen, eikä mikään hoikka kaunotar."

Onko näin itsekeskeisiä ihmisiä olemassa todellisuudessa, että toisen elämällä ei ole mitään itseisarvoa, jos ei ole minulle itselleni käyttöarvoa??? Itserakkauden sokaisema mies, tai keksitty tarina.

sanot vain tiukasti: loppu ja kerrot perustelut perään ja pysyt jatkossa kaukana hänestä.

itseäs pidät liian korkealla, mistään et voi tietää onko mahdollisuuksia hänellä uuteen suhteeseen vai ei ja varmasti hänkin olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa ,jossa sinä vilkuilet rakkauden toivossa muualle.