Mitä mieltä olette tämmöisestä asiasta, kun en ole ollenkaan tekemisissä perheen ja sukulaisten kanssa emme ole viettäneet yhteistä joulua tai muitakaan juhlia moneen vuoteen nii mietiskelen, että kannatteeko enää lähetellä joulukortteja ja syntymäpäiväkortteja?
jos on tullut niin olen lähettänyt takaisin.
jos on tullut niin olen lähettänyt takaisin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haikea olo kun miettii menneitä viikonloppuja ja erityisesti sitä saunaa missä käytiin lapsena. Se sauna hullua kyllä oli se ainoa koho kohta koko vierailussa että viitsi käydä kun muuten meni vierailu kyräilessä ja ahdistuessa *huokaus*
Miksi pitää olla niin kaunaista omaa sukulaistaan kohtaan että tahallaan ajetaan alas henki vaikka tapaamisia oli sen 2-3x vuodessa? Kortti on helppo lähettää kun ei tarvitse kohdata toista ja pitää pinnallisia välejä :(
Niin, tuota on tullut mietittyä aikoinaan itsekin monen monituista vuotta. Tuli pitkään läheteltyä näitä kortteja tavan vuoksi. Minä olen ollut suvussa aina täysin merkityksetön jäsen, eikä minun korttejani kukaan kaipaile. Nyttemmin en ole edes ilmoittanut osoitettani sukulaisille joita ei ole tullut vuosiin nähtyä. Enkä todellakaan halua mitään merkityksettömiä pahviläpysköitä ihmisiltä joille en mitään merkitse.
30- vuotta, ei koskaan keskinäisiä puheluita yms.
Ei koskaan kuulumisia esim.sähköpostilla . Itse olen yrittänyt muutaman vuoden, mutta lopettanut kun ei vastakaikua.
Facebookissa eivät koskaan kommentoi eivätkä edes laita "tykkäyksiä"tykkää. Ei edes synttärionnitteluja.
Jouluna sitten joku ihme "kahvillekutsu". (lue: esitystä muille kuvia facebookiin) En ole mennyt pariin vuoteen (asun vähän kauempana).
Taannoin päätin etten ole enää missään tekemisissä, siis siten, että olen se aloitteen tekijä ja hyvä niin. Aikansa kutakin, varsinkin kun aloitteilla ei ole mitään merkitystä. Riitoja ei ole.
Viisas mummoni sanoi aikoinaan, että " jo viilenneitä ja väljähtyneitä suhteita ei kannata uudelleen lämmitellä, se ei onnistu".
Juu, hyvin tiesi mummu.Varmaan elämänkokemuksellaan oppinut.
Sitten on näitä mahtavia ihmisiä joiden kanssa voi jatkaa juttua siitä mihin jäätiin vaikka aikaa olisi mennyt tapaamisten välillä vuosiakin. Kaikkien kanssa ei vain synkkaa, eikä tarvitsekaan.
Elämäntaito on löytää juurikin ne omat ihmisensä joiden kanssa tuntee elävänsä iloisena täyttä elämää ja tulevansa ymmärretyksi.
Jos kyse vaan saamattomuudestasi, vaikka haluaisit heitä nähdä, sitten ihmettelen.
Muuten kaikki ei todellakaan tule toimeen keskenään, ja usein ne pahimmat tulehdukset on juuri perhen kesken kun taustalla saattaa olla monenlaista.
Itse sitä on siinä vaiheessa ettei enää ihmettele mitään perhesuhteissa. Pidin nuorempana todella outona sitä, ettei tulla toimeen perheen kesken, enkä voinut ymmärtää sitä. Mutta nyt kun itse on sitten samassa tilanteessa, ei ihmettele enää yhtään.
Omasta mielestäni suurimmat ongelmat kaikissa suhteissa on se, että oletetaan toisesta jotain, odotetaan liikoja, pidetään itsestään selvänä, tai vertaillaan omaisuutta tai elämässä pärjäämistä. Itse syyllistyn tällä hetkellä jälkimmäiseen. Kun tuntuu että muut porskuttaa elämässä eteenpäin, ottaa todella päähän.
Kun tuntee epäonnistuneensa kaikessa, huomaa ettei vielä 4-kymppisenäkään ole mitään omaa, ei työtä, ei omaa perhettä, alkaa väistämättä ottaa päähän toisten onnenkantamoiset. Koska siltä ne tuntuu, kun itse on kaikki kuitenkin yrittänyt elämässään saada. Tästä syystä sukulointi ei enää kiinnosta itseäni.
"jos on tullut niin olen lähettänyt takaisin. "
En minä kyllä kortteja takaisin lähettäisi, se olisi jotenkin .... ei sillä tavalla toimita jos joku on nähnyt vaivaa, valinnut kortin, hommanut postimerkin, etsinyt siihen osoitteen ja vienyt postiin. Siinä on jotain liikuttavaa juuri siksi koska joku on nähnyt vaivaa sen sijaan että lähettäisi meilin valmiilla korttipohjalla.
Perinteinen postikortti on ihan eri asia saada kuin sähköpostin meili.
Itse tykkään lähettää joulukortteja, nimpparikortteja, pääsiäiskortteja ystäville ja sukulaisille. Rakastan kauniiden korttien ja tervehdysten lähettämistä ystäville ja sukulaisille vaikkemme olisi vuosikausiin tavanneet. Jopa mahtaville entisille työkavereille vuosien taakse lähtee joulukortti tietona että heitä yhä vielä joku kiitollisuudella ja lämmöllä muistaa, että on käynyt mielessä että vitsit kun oli kiva työskennellä teidän kanssa silloin aikoinaan.
Ja kortteja myös saan, mutta koskaan ei kukaan ole lähettänyt takaisin ellei sitten niin että osoite on muuttunut ja posti ei ole tavoittanut.
Ihanaa nähdä vaikkapa laskupinon alta pilkistävä kortti joltain kivalta ihmiseltä jonka on joskus elämässään kohdannut ja joka on päättänyt paiskata terveisillä. Kortin teemasta ja siitä millaisen kortin on valinnut näkee paljon lähettäjän persoonallisuudesta.