Olen hieman alle kolmekymppinen nainen, olen aviossa ja yhden ihanan lapsen äiti. Ulospäin kaikki pitäisi olla mallillaan, mutta todellisuus on toinen. Alamäki alkoi noin vuosi sitten, kun ihastuin aivan yllättäen ja aivan päättömästi toiseen mieheen. Päädyin miehen kanssa myös sänkyyn erittäinkin harkitusti. Ei kaduttanut. Olin vain iloinen kun huomasin voivani nauttia seksistä niin paljon. Avioseksi ei ole koskaan tuntunut samalta ja pitkään oli sillä saralla mennyt jo todella ankeaksi.
No, tätä miestä kohtaan tuntemani tunteet jouduin vain unohtamaan, sillä en ollut valmis eroamaan. Sen jälkeen avioliitto on kuitenkin ollut kuin pystyyn kuollut. Olen sen jälkeen pettänyt miestäni useita kertoja, myöskin tuntematta katumusta. Ainoastaan harmitellen tätä jumiutunutta tilannetta, josta emme tunnu pääsevän eteenpäin. Miksi sen lopullisen ratkaisun tekeminen on niin vaikeaa... vaikka kumpikin tietää ettei tämä enää toimi. Myös mieheni on jo alkanut elää omaa elämäänsä, mutta hänkään ei osaa tehdä ratkaisevaa aloitetta eroon. Olemmekohan ikuisesti näin...
No, tätä miestä kohtaan tuntemani tunteet jouduin vain unohtamaan, sillä en ollut valmis eroamaan. Sen jälkeen avioliitto on kuitenkin ollut kuin pystyyn kuollut. Olen sen jälkeen pettänyt miestäni useita kertoja, myöskin tuntematta katumusta. Ainoastaan harmitellen tätä jumiutunutta tilannetta, josta emme tunnu pääsevän eteenpäin. Miksi sen lopullisen ratkaisun tekeminen on niin vaikeaa... vaikka kumpikin tietää ettei tämä enää toimi. Myös mieheni on jo alkanut elää omaa elämäänsä, mutta hänkään ei osaa tehdä ratkaisevaa aloitetta eroon. Olemmekohan ikuisesti näin...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Älkää ihmeessä. Jommankumman on otettava se ratkaiseva askel. Minusta se olisi sinun velvollisuutesi, kun alunperin lähdit pettämään miestäsi ja perhettäsi. Jos jäätte tähän jumitilanteeseen, kärsii lapsenne tästä. Nyt, jos eroatte, ette ole ehtineet loukata toisianne vielä " liikaa" ja lapsen yhteishuoltajuus sopuisasti , lapsen parasta ajatellen voi onnistua.
Perhearki on tylsää -> petät. Tosi kivaa on hei nyt. Jatkat pettämistä ja aloitat tympeyden omaa miestäsi kohtaan. Tympeytesi jatkuu, et halua puhua puolisollesi. Puolisosi ehkä yrittää avointa keskustelua epäselvyyksistä, torjut, lopulta puolisosi toteaa että vastakaikua sulta ei tule. Hän alkaa tehdä omia juttujaan. -> avioliittosi kuolee -> Olet jumissa. Miehesi ei ole jumissa, hän on rehellinen vaikkakin loitontunut vaimostaan, joka ei tule vastaan, mies tyytynyt osaansa, ei-täydellisessä liitossa, ilman syyllisyyttä kuitenkin eläen. Hän voi olla jopa onnellinen, hän on tehnyt parhaansa ja elää parhaalla tavalla missä olosuhtessaan voi.
Vain sinä olet ahdistuksesi ja syyllisyytesi vanki. Ja pelkojesi koska sinulla ei ole rohkeutta oikeisiin ja koviin tekoihin, kuten tunnustaa ja alkaa puhumaan aviomiehellesi tai erota. Tekojen sijaan syytät syytöntä puolisoasi, näet että hän on syypää, koska hän "ei tee asioille mitään". Odotat itseäsi vahvemman ihmisen siirtoja, itse mihinkään ryhtymättä.
Sun elämäsi on täynnä hyviä suunnitelma ja aikomuksia, mutta tekoihin ne eivät koskaan johda, itsekuria ei ole, joten miesten seksileluksi joudut. Onnee vaan valitsemallasi elämäntiellä, toivottavasti uskottomoman naisen seksi on niin hyvää, että kandee noin elää.
Kiitos suorista sanoista. Vähän korjaan tuohon kuitenkin. Eli en ole todellakaan torjunut mitään mieheni yrityksiä puhua. Kyllä se on päin vastoin. Kissa nostettiin pöydälle aikanaan ihan rehellisesti puhuen. Silloin jo puhuttiin ja pohdittiin yhteistuumin että olisiko ero järkevin ratkaisu, koska emme osanneet lähteä korjaamaan asioita. Tässä sitä kissaa vaan ihmetellään edelleen.
Ja ei, seksi ei ole sen väärti että tämmöisestä kannattaa ottaa elämäntapaa. Olen kuitenkin toisinaan niin pohjattoman yksinäinen, että kai jotain lämpöä ja lohtua etsin niistä satunnaisista miessuhteista.
Nyt olen suhteessa varattuun mieheen ja tunnen todella kadottaneeni niin moraalini kuin itsekunnioitukseni. Eli sikäli tuo seksileluviittaushan oli oikein hyvä.
Vai yksinäinen?? hah! tuo on just noita huoraavien naisten kulahtaneita fraaseja! Tee kaikille palvelus ja ammu aivosi seinälle! Leppäkerttunen!
Plussaa sulle, ap. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Olet viisaampi kuin he, jotka suorien sanojen jälkeen pilkkaavat viestintuojaa.
Tosiasiat ja olettamat
-kommunikaationne on poikki, koska yhä petät etkä siten puhu totta miehellesi
-vuoroin vieraissa käydään -> todnäk miehesi menetti rakkaustunteet sua kohtaan, ehkä pettää myös. Voit kysyä suoraan mieheltäsi itse, miten tosiasia on. Rehellisen vastauksen saaminen vaatii että olet ensin myös itse rehellinen missä sinä menet nyt.
Nyt selviää, onko pariterapian aika jo mennyt ohitse ja tuleeko ero/kulissiliitto. Lähde silloin yksilöterapiaan opettelemaan sinulta puuttuvaa itsekuria. Siellä löydät vastaukset, miten edetä, toivottavasti voitat siellä pelkosi ja saat rohkeutta.
Onnea, vilpittömästi, matkallesi, jos päätät itse muuttua ja toimit sen eteen, itse.
No mulla ei ole mitään tarvetta ampua viestintuojaa, kun tiedän itsekin että asiat on päin persettä ja toimintani moni tavoin väärin. Enpä osaa enää kunnioittaa muidenkaan liittoja näköjään. Itsekkäästi haen jotain lohduketta. En kuitenkaan ajattele myöskään niin mustavalkoisesti että minä olisin yksin tilanteeseemme syypää. Tilanne on aiheutunut siitä että emme milloinkaan ole olleetkaan toisillemme oikeat. Asian oivaltamineja myöntäminen on vain yllättävän vaikeaa ja käsittelytapa aivan väärä. Minä yritän paeta hetkelliseen huumaanjota vieraan miehen huomio minulle tuo, mutta nyt vasta olen alkanut ymmärtää kuinka tällälailla toimiminen oikeastaan syö itsetuntoani enemmin kuin lisää sitä. Jostain vain kun löytäisi sen voiman toimia niin kuin olisi fiksuinta nyt.
Kyllä sinä olet ihan itse jatkuvaan pettämiseesi yksin syypää. Siihen on turha vetää ketään muuta syyllistä.
Koska kyllä se susta vaan on niin helvetin ihanaa saada vieraan miehen munaa sisääsi.
Sehän on täyttä totta, eikö?
Ihminen uskoo siihen mihin haluaa uskoa. Minusta ap ei pidä itseään "varsinaisesti" syyllisenä pettämiseen. Sen sijaan "varsinainen" syyllinen on hänen miehensä.
Näitähän on Suomi pullollaan. Kai muistat aviopuolisollesi kertoa nämä kaikki touhut? Jos hän vaikka ymmärtäis ottaa eron.
En ole väittänyt etten olisi täysin ja yksin syypää siihen että olen päättänyt vieraan miehen kanssa sänkyyn mennä. Tarkoitan vaan isompaa kokonaisuutta, että mielestäni en silti yksin ole syylinen siihen että suhteemme päättyy. Suhteemme tilaan on monia syitä, pettäminen (puolin ja toisin) on seurausta siitä ettei kaikki ole kunnossa ja myönnän että se on täysin väärä tapa asioiden ratkaisemiseen. Ihminenkuitenkin kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä ja hyväksyntää. Kyse ei ole siitä että "vieraan miehen muna sisälläni" vaan tuntuu niin mahtavan hyvälle. Muna se on siinä missä muutkin. Se mikä tuntuu hyvältä ja lohdulliselta ja mihin olen "koukussa"on se tunne että olen haluttu ja joku pitää edes sen hetken hyvänä.
Näinhän se on, että ei toimivaan hyvään suhteeseen mahdu kolmansia.
Sitä sanotaan, että eroa ensin ja sitten olet vapaa menemään. Tosielämä ei nyt läheskään aina mene niin.
Hatunnoston arvoinen asia, jos eroat pelkästään sen vuoksi että tunteet on loppu ja suhde eletty loppuun. Hyvin usein suhde kaatuu silti loppujen lopuksi uskottomuuteen.
Leppäkerttunen, et ole ensimmäinen ja viimeinen, joka hakee lohtua muualta kun ei virallisessa suhteessa sitä saa. Oikea tapa se ei tietysti ole. Asioilla on taipumus järjestyä ja ratkaisu löytyy miten elämää jatkat, ennemmin tai myöhemmin.
Voit erota, mutta jätäpä ne miehet mielestäni joksikin aikaa ja kokoa ajatuksesi.
Hakaudu ainoastaan naisseuraan, vanhampien luona käynnit.
ei missään nimessä minkäänlaista biletystä eikaä viinaksia.
En pää tyhjäksi ja sleväksi ja vasta senjälkeen vasta taipaleelle, saattaa olla että tyhmät ihastumiset ja läheisyyden hakemiset eivät enää kiinnostakaan, kun olet päässyt yli tuon kaiken, mitä nyt elät.
Katsele miehiä monilta suunnilta, ennkuin antaudut kenenkään mukaan, ota selvää taustatiedoista, jotta ei käy kuten usein, että vielä pahempaa on tulossa.
Moneen kertaan eronnut ihminen kertoo siitä, että ei sovellu perheihmiseksi eikä osaa elää yhden ihmisen kanssa oparisuhdetta, eli pettäminen heillä jatkuu liian usein.
No yksi syy siihen miksi saan nautintoa miesten huomiosta, on se että minulla ei ole naispuolisia kavereita. Myös sukulaiset ja muut asuvat pitkän matkan päässä. Olen huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja nyt olen löytänyt keinon jolla tutustuminen onhelppoa ja minusta pidetään...ainakin vähän aikaa. Tiedän, että se on säälittävää ja surullista. Siksi kirjoitin tännekin, kun halusin sanoa kaiken "ääneen" jos vaikka itsekin ymmärtäisin kuinka vähän itseänikin arvostan käyttäytymällä näin. Puhumattakaan miehestä johon edelleen olen sitoutunut, vaikken sitä mitenkään osoitakaan. Ei ole myöskään lapselle tervein kasvualusta. :( Nyt vaan pitäisi jostain kaivaa sitä MUNAA (eikä kirjaimellisesti tällä kertaa) ja pistää elämä kuntoon, uusille raiteille.
Olet likainen h.uora!