Narsistisesta suhteesta toipuminen

Älkää hyvät ihmiset vain menkö tähän halpaan. Kyseessä on narsisti, joka koettaa saada jonkun jo valmiiksi heikossa asemassa olevan uhrin lopullisesti hajalle. Mikäli joku kaipaa vertaistukea tai apua kokemaansa helvettiin narsistin otteessa, niin hakekaa sitä pitkäaikaisista ystävistänne joihin voitte luottaa tai ammattiauttajilta. En oikein usko, että kukaan narsistin uhri olisi niin typerän luottavainen vielä kokemansa jälkeen, että laittaisi tällaista hakua nettiin, mutta jos joku niin hölmö vielä olisi kaiken kokemansa jälkeenkin, niin tiedoksi, että tuollaiset haut houkuttelevat todennäköisesti enemmän narsisteja kuin uhreja.

Selvä. Olen pahoillani, sillä itse en usko narsistien lymyävän tällaisillä foorumeille. Henkilö, josta itse erosin on ainakin sellainen, joka löytää kyllä halutessaan välittömästi seuraa ja uuden uhrin ihan mistä tahansa.

Kaipaisin vertaistukea sen vuoksi, että harva tavallisen eron kokenut tai terveessä parisuhteessa elänyt ymmärtää narsistista eroamiseen liittyvää ahdistusta, pahaa mieltä ja pelkoa siitä, että ei selviydykään, kun suhde on vienyt kaikenlaisen itsekunnioituksen ja itsetunnon. Tuki, jota herkästi saa on yleisen tsemppaavaa kommentia siitä, että "ole iloinen kun pääsit siitä eroon!" Näin ollen koen, että läheisten on hyvin vaikeaa ymmärtää suhteesta eroamisen vaikeutta ja tietynlaista riippuvuutta kyseisestä ihmisestä. Ammattiauttajien kohdalla koen samalla tavalla ja niin kuin aiemmassa viestissä kirjoitin, koen kyseisen tason asiat toistaiseksi vielä hyvin ahdistavina.

Niin no. Luin näitä keskusteluita tänään aikani ja en koe keskustelujen kestoa tai tasoa sellaiseksi, josta itse hyötyisin tai pystyisin peilaamaan omia kokemuksiani.

Jos siis osaat neuvoa minut esimerkiksi narsistien uhreille tms. suunnatulle foorumille, joka on suljettu ja jossa keskustelut ovat pitkäkestoisia, niin olisin kiitollinen :).

Aloittajalle: luitko tuon linkin "narsistin retkuun"? Onko sinun tapauksesi jotenkin poikkeava vielä tuosta?

Itselläni kumppanina narsisti-psykopaatti, ja olen pystynyt täällä palstalla kirjoittamaan kaiken mitä haluan ja silti pysynyt anonyyminä. Nämä tarinat ja narsistit ovat niin toistensa kaltaisia.

Mielestäni juuri tuossa mainistemassani ketjussa on sitä kuuluttamaasi "tasoa". Tietenkin sitten ammattilaiset on muualla. Mutta moni kirjoittelee täällä ikävät koettuaan... Sellaista se on narsistin kanssa.

Ainakaan minä en ole lähtenyt kenenkään kanssa sähköposteihin kirjoittamaan. Kirjoitan yleisellä tasolla ja silti henkilökohtaisesti. Suosittelen. Tulee tosiaan sitä näkökulmaa, eikä odotukset vaikean asian kanssa kasva liian suuriksi yhteen henkilöön.

"narsistin retkuun" ketjuun ilmestyikin kalastaja...

Mä kaipaisin vertaistukea mutta valitettavasti myös mulle tuli tunne että täällä voisi törmätä vain uuteen narsistiin joka käyttäähyväksi. Uhriksi kun kerran joutunut on niin peloissaan ja epäluuloinen kaiken ja kaikkien suhteen. Olen pahoillani, mutta ehkä ihan viattomalla asenteella oleva aloituksesi on täällä vain monelle liian pelottava ja riskialtis. :(

Valitettavasti tiedän että juuri tämä mun ex aviomies jonka uhri olin vuosien ajan ja jonka takia edelleen kärsin monenlaisista pelko ja ahdistustiloista ja painajaisista nimesi itsensä narsistin uhriksi ja kävi kerran nasistien uhrien tukiryhmässä muka uhrina.

sai kuulemma siellä raivarin kun ei jotenkin kestänyt kuunnella muiden uhrien kertomuksia, vaan alkoi haukkumaan muita uhreja ja syyttelemään niitä. toiste ei ryhmään mennyt. Näitä narsisteja on jotka tekeytyy uhreiksi ja lyöttäytyy oikeiden uhrien joukkoon.

Täällä osa tietää sen ja siksi me ollaan tosi epäluuloisia ja peloissamme. suojelemme itseämme voimakkaasti koska meitä on pahoin haavoitettu. Luottamuksemme ihmisiin on tuhottu.

Hyvä ketju. Tuossa viimeisessä juuri tuo narsistin vaihe nimeltä uhriksi tekeytyminen, huom myös vakuuttavat itkukohtaukset kuuluvat asiaan. Kaikki on näytelmäkerhoa. Omalta osaltani koin juuri tuota ihmispelkoa ja epäluuloa, ja mikä vielä pelottavampaa oli entisen avoimen, vilpittömän ja ihmisrakkaan minäni muuttumista pelokkaaksi, araksi ja ahdistuneeksi. Minuuden uudelleenrakennus on ollut iso ja vaikea työ, joka kuitenkin käytävä läpi, lisäksi takapakkeja tulee kaikille. Onnea matkaan kaikille todellisille uhreille.

Kaikista pahintahan on se ettei kukaan usko. Itsellä on kontakti mielenterveystoimistoon, mutta en ole juurikaan tästä asiasta osannut puhua koska pelkään ettei mua uskota. Pelko siitä että kun kerron asiasta niin joku alkaa vähättelemään tai ilkkumaan, tai suoranaisesti sanoo mun valehtelevan on aika iso. Samoin se että mielenterveystoimistossa minua pidetään hysteerisenä, tai laitetaan sanomiseni sairauteni piikkiin. Yhdessä vaiheessa kun oloni oli aika kamala puhuin jotain että haluaisin ensi- ja turvakodissa käydä juttelemassa niin hoitajani sanoi että jos sä sinne menet niin ne laittavat sut sairaalaan!! Mitä ihmettä?

Hän siis oletti että olen vain niin sekaisin että eihän tilanne voi oikeasti olla se että olisin niin hädissään ja peloissaan ja että haluaisin vain purkaa sen asian pois mielestäni jossain sellaisessa paikassa missä ihmiset tietävät narsismista ja väkivaltaisesti käyttäytyvistä miehistä. Nyt olen sitten miettinyt että pitäisikö minun käydä yksityisellä psykoterapeutilla muutaman kerran tai jossain että saisin ainakin pahimmat patoumat ulos. Vertaisryhmätkin on vaihtoehto mutta narsistien uhrien vertaisryhmä kuulostaa jotenkin pelottavalta. Vähän pelottaa että mitä jos oloni menee pahemmaksi siellä.

Minun narsisti-exäni vielä kaiken lisäksi on minua eron jälkeen haukkunut hulluksi useaan kertaan ja vihjaillut että minulla on skitsofrenia! Minulla ei siis sitä ole koskaan diagnosoitu vaikka toinen psyykesairaus on.

Itsellä on myös pelko tämän palstan suhteen, että täällä on narsisteja tai muuten vain ilkeitä ihmisiä jotka tulevat ilkkumaan ja vääntämään sanomisesi ihan toiseksi mitä ne on. Täällä netissä kun on kaikenlaista porukkaa, ja tämä suomi24:kin on aika yleinen keskustelupalsta. Yhtään enempää vähättelyä ja haukkumista en kaipaa..

Ja minulle tuli tästä aloituksesta heti mieleen, että narsku avokkeineen hakee vihjeitä "toisten kokemusten" perusteella. Jos pääsis "jäljille" ja saisi vihjeistä jotain todisteita. Heillä on nyt tällä hetkellä aika kusiset paikat edessä. Täällähän ne ovat ennenkin eri verukkeilla olleet kyttäämässä.

Päivänselvä provohan tuo oli? Pelokas uhri hakee vertaistukea suljetuista osioista ensalkuun eri keskustelupalstoilla. Tämä palsta on vihoviimeinen, mistä vertaistukea saa, mutta höyryjä voi toki päästellä.

Terkkuja ja pahoinvointeja sinne exälle ja sen nyksälle. Mitähän mahtaa tänä päivänä olla rahallinen korvaus henkisistä kärsimyksistä? Luin jostain, että 300-1000€ ainakin, rahaa se on sekin ja sakot menee valtiolle. J

a kukas sitten elättää narskua, kun se on työtön ja ulosotossa? No tietysti avokki painaa duunia yötäpäivää peräsuoli pitkällä, että saavat apetta pöytään ja laskut maksettua.

Narsku se vaan loisii ja kittaa kaljaa autuaana velat niskassa.