Olen kirjoitellut erään Ruotsissa asuvan miehen kanssa ja hän vaikutti aluksi ihan mukavalta. Mutta sitten hän alkoi ehdotella että voisin joutua luopumaan rakkaista koiristani. Se ei tule koskaan olemaan mahdollista! Rakastan koiriani suunnattomasti. Jos minun pitäisi valita miehen tai koirieni välillä, valitsisin ehdottomasti koirani.
Päätin lopettaa kirjoittelun hänen kanssaan.
Mietin kuitenkin eikö löydy Suomesta tai edes Euroopasta keski-ikäistä miestä joka rakastaisi eläimiä kuten minä?
Onko ihan ylivoimainen toivomus?
Päätin lopettaa kirjoittelun hänen kanssaan.
Mietin kuitenkin eikö löydy Suomesta tai edes Euroopasta keski-ikäistä miestä joka rakastaisi eläimiä kuten minä?
Onko ihan ylivoimainen toivomus?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Nä men du måste ju förstå att jag inte vill ha hundskit överallt på golvet.
Allergiat on lisääntymässä. Itse en voisi ainakaan yhteen muuttaa sellaisen naisen kanssa jolla on koiria, kissoja taikka mitään karvaisia eläimiä ihan sen takia että vaarantaisin sillä terveyteni.
Käännös: miesystäväni tulee aina arvoasteikossa olemaan alempana kuin koirani.
tuossa on jo turn-offeja: et kykene tasa-aroiseen suhteeseen etkä näkemään kumppaniasi ihmisenä vaan omien halujesi kohteena. luot arvoasteikon.
ihan tosi: kuka haluaisi olla koira! niin huonosti ei pitäisi mennä kenelläkään=D
edes suomalaisella miehellä.
Itse välttelen lemmikkieläimiä omistavia naisia kuin ruttoa (arvostan aina ihmiset eläinten yli). Vähän aloituksen ohi, mutta monesti siinä vaiheessa kun naiset hankkivat lemmikkejä, he luovuttavat parisuhteen etsinnät, tai osittain syrjäyttävät itsensä parisuhdemarkkinoilta. Nettideiteissä sitten etsitään viimeistä oljenkortta, mutta itse en lemmikin omistavia naisia lähde edes morjestamaan. Ärsyttää kun joka toinen on lemmikin omistaja joka minulle on kirjoitellut, joka siis määrällisesti paljon enemmän kuin pitäis olla, joka vain vahvistaa olettamusta että lemmikin omistajat jäävät useammin sinkuiksi. Ei, en vihaa missään nimessä eläimiä, en vain halua sitä sitoa elämääni niihin (toisin kuin oikeisiin ihmislapsiin).
Kaikki lemikit ovat turn-off, koirat pahimpia.
Kissat on ok koska ne ei kuolaa ja läähätä jatkuvaa huomiota, eivät pure kenkiä rikki ja ovat siistejä ja älykkäitä mutta koirat, niitä pitää ulkoiluttaa eikä niiltä saa hetkenkään rauhaa. Ihan kivoja eläimiä ja ihmisen ystäviä mutta en kyllä niiden kanssa asuisi. Sitten taas jos on oikea koira, ei liiaksi jalostettu, sellainen joka tarkenee ja viihtyy ulkona häkissä eikä räksytä jatkuvasti, husky tai vaikka karjalan karhukoira, lapin porokoira eikä mikään dalmatialainen tai muu lämpimämmän ilmastovyöhykkeen otus jota joutuu pitämään sisätiloissa, sitten ei tule kauppoja.
Minä pidän eläimistä ja koirista aivan erityisesti, mutta lievän allergian vuoksi minun pitää olla ilman. Voisin seurustella koirallisen miehen kanssa, mutta esimerkiksi yöksi jääminen voisi jo olla ongelma, yhteisasumisesta puhumattakaan.
Minusta on han hyvä, että kumppanikokelaasi otti asian puheeksi tarpeeksi nopeasti. Minusta koirista luopumisen ehdottelu on pitkälti samaa kuin ilmoittaisi parisuhteen ehdoksi, että toisen lapset sitten muuttavat muualle eivätkä näytä enää naamaansa; siis toisen elämän olemassa olevien peruselementtien poistaminen omien mielihalujen vuoksi. Parempi, että tiedät tosiasiat nyt kuin vasta yhteen muuttamisen jälkeen.
Ja on niitä eläimistä tykkääviä miehiä. Jatka etsintää.
Kanit kattilaan ja vanhat seksilelut roskiin!
Tuo eläinhullutus on joskus käsittämätöntä. Valitetaan kun ei löydetä seuraa tai kumppania silti ei olla valmis luopumaan mistään. Oma tutkimustulokseni on, että kaikki koiraihmiset ovat itserakkaita. Aloittajan kaltaisten "eläimet ensin" tyyppisten on parempi liittoutua samanlaistensa seuraan, jossa lemmikeistä tule elämän keskipiste ja kaiken tarkoitus ja niiden kautta eletään. Mihin edes tarvitset miestä, kun sinulla on koira?
Koirilla on vähempi erektiohäiriöita kuin miehillä....
eivät käy vieraissa..nehät ovat "uskollisia"
Esileikit tosin jäävät vähän vähemmälle.....
Onhan koirista tai ylipäätään eläimistä pitäviä ihmisiä paljon kummassakin sukupuolessa. Tietenkin esimerkiksi allergiset karsiutuvat pois, jos suhteessa ollaan tosissaan ja suunnitellaan yhteenmuuttoa.
Itse tykkään varsinkin koirista, mutta en suinkaan kaikista koirista. Jos miehellä olisi egonsa jatkeena joku pitbull, rotweiler tai vastaava, niin se olisi iso turn-off. Normaali koulutettu sisäsiisti perhekoira olisi taas ehdottomasti plussaa.
Miestä tuskin harmittaa pätkääkään, jos vain oli kyllin selvää että yhteydenpidon katkeaminen johtui juuri tuosta syystä. Tärkeintähän tässä oli, että näkemyserot tulivat riittävän aikaisessa vaiheessa selväksi. Onneksi myös useimmat yh-äidit kertovat totuuden lapsista suoraan ja kakistelematta, ota tai jätä -tilanne on win-win molemmille.
Sanon suoraan, että tuo koiravillityksesi on sairaus. Olet ilmeisesti elänyt omassa maailmassasi niin kauan, ettet enää tiedä millaista elämä olisi ilman rakkilaumaa. Lähes kaikki tuntemani koiranomistaja-naiset ovat erittäin itsekkäitä ja jotkut osanneet jopa tuhota avioliittonsa hankkimalla lisää koiria vastoin aviomiehen tahtoa. Yksi tai kaksi koiraa on varmasti vielä tapauskohtaisesti neuvottelukysymys, mutta koiralauman keskelle saati sitten kenneliin et tule ketään täysijärkistä miestä samaan. Varo ettet huku vanhana koiranpaskaan kun siivoaminen käy liian raskaaksi!
Minä kyllä olen aloittajan kannalla. On lähes varmaa, että suhde jonkun ennestään tuntemattoman miehen kanssa tulee joka tapauksessa katkeamaan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin (kenties jo ensitapaamisen jälkeen), joten minkä ihmeen takia sellaisen vuoksi pitäisi tehdä ylivoimaisilta tuntuvia myönnytyksiä.
Kyllä se kaatuu koiraihmisellä aina siinä tapauksessa, jos koiraihminen asettaa eläimen ihmisen edelle. Koira on lemmikki, joka yleensä otetaan korvaamaan ihminen ja poistamaan yksinäisyyttä. Jos koirasta tulee omistajalle elämän keskipiste tulee parisuhde olemaan joka tapauksessa ongelmallinen. Vannoutunut koiraihminen, joka ei näe muuta kuin vain piskinsä ja lässyttää sille jatkuvasti ja antaa kaiken huomionsa ja kiintymyksensä ei voi olla kumppanilleen kovinkaan läheinen ja rakastava. Näitä lemmikeistään seonneita näkee jatkuvasti niin että pahaa tekee miten aikuiset ihmiset saattavat käyttäytyä kuin pikkulapset näiden otuksiensa kanssa????
Koiralleen lässyttävä eukko, jonka elämä pyörii parin piskinsä ympärillä ja jonka elämää kruunaavat paskapussin kanssa tehdyt puistokävelylenkit ja koiranmuonakaupassa käynti on ainakin minun kaltaiselleni aivan liian voimakkaan "allergisen reaktion"aiheuttava puistattavaa katseltavaa ja kuunneltavaa.
Järki käteen ja kertokaa, että teillä on piski, josta ette halua luopua. Samoin tupakoivatkin kertovat heti alussa, että tupakasta en sitten ole valmis luopumaan....se on selvä peli silloin...sauhuttelijat hakeutukoot yhteen samoin kuin lemmikeistään seonneet.
Tässä näyttävät nyt hiukkasen asiat hämärtyneen: aloittajalla siis koirat menivät jonkun uuden kirjekaverimiehen edelle, mikä.on täysin ymmärrettävää. Eihän sitä tiedä miten hänen kanssaan hommat luistaisivat. Surkeimmat läheisriippuvaiset vievät koiransa piikille miehen takia ja sitten kas kummaa, 2 viikon kuluttua toteavat, ettei se sammakko muuttunutkaan prinssiksi ja eroavat miehestä. Sittenkö uusia koiranpentuja hakemaan?
Sairaaksi tuo eläinrakkaus menisi jos uusi koira menisi jo olemassaolevan vakavan rakkaussuhteen edelle, tyyliin allerginen mies kotiintullessaan tajuaisi, että eukko on tuonut kotiin koiran aiemmista kielloista huolimatta, eikä sitten suostu koirasta luopumaan.
Jos aloittajan miehellä ei ole edes allergiaa, niin kyllä se tarinan pöpi on mies tällä kertaa. Jos taas on allergia, niin eiköhän merestä kalaa löydy, allergiatontakin ja miehelle koiratonta? Kun ei vielä voida olla oikeasti rakastuneita, niin so long-vaan ja uutta verkkoa vesille.
1. Viestini ketjussa oli vain irvailua, kun tälläisesta itsestäänselvyydestä jaksetaan kirjoittaa ja vielä sekoitetaan rusakot ja rakit. Mutta ei tämä näköjään niin itsestäänselvyys ollutkaan.
Koiralle löytyy aina uusi koti..useimmissa tapauksissa, ei sitä tappaa tarvitse, eikä siitä luopuakaan, jos niin on päättänyt, että koira ensin sitten vasta mies ja muut ihmiset...
Mikä se koiraihminen muuta itsekään on kuin riippuvainen lemmikistään. Yleensä nämä ihmiset eivät edes tule toimeen kenenkään kanssa, eivätkä osaa elää normaalia elämää vaan heillä tarvitsee olla juuri joku hoidokki, joka pyyteettömästi nuolee heidän naamansa, eikä sano poikkipuolista sanaa, jota hei eivät kestäisi. Koiristaan seonneet ovat lähes tulkoon kaikki jollain tavalla omituisia...etten sanoisi, että egonsa jatkaneilla on narsistisuus ongelma ja pienempien piskien omistajilla kova hoivaamisen vietti eli läheisriippuvuuteen hoidoksi kelpaa piski.
Mieshän varmasti vaan kokeili kuinka hurahtanut koiraihminen naikkonen on, meneekö koira todella kaiken edelle, että kannataako yleensä tuolaiseen naiseen uhrata aikaansa, kun koira vie kuitenkin kaiken huomion ja on rouvan keskipiste elämässä.
Vannoituneet koiraihmiset enteilevät aina huonoa parisuhdetta, koska kiista joka tapuksessa siitä piskistä kuitenkin jossain vaiheessa syntyy,,..kuka ulkoiluttaa.."no sehän on sinun koirasi, hoida itse",.kuka ei ole taaskaan hommannut koiralle ruokaa, "no, hommaa itse piskillesi ruokaa" "koiran karvoja joka puolella, eikö touota vosi edes sylistä ruokailun ajaksi laskea, tarvitseeko sen olla pöydällä, sängyssä ja joka paikassa,,vessassakin"
Jepulis,..rakkaus first,..oli se rakkaus sitten lemmikkiin, mieheen, naiseen tai vaikka rusakkoon :D Jokainen päättää itse mikä hänelle on kallein ja rakkain.
Aika naiivia olisi päättää, että rakkaus nettituttuun, jota ei ole edes nähnyt, menisi heti lemmikkien edelle.
Olet aivan oikeassa, mutta tässä vastareaktion ehkä herätti ennemmin se, että aloittaja oli kamalan närkästynyt siitä että mies julkesi mainita korista luopumisesta. Tämän takia aloittajan piti leimata mies "pölvästiksi" sen sijaan että olisi vain todennut että OK, ei nyt natsannut. Tämä taas herätti epäilyt siitä että mies tulisi joka tapauksessa olemaan aina arvoasteikon alimpana.
Aloittaja ei kyllä ole aloituksensa jälkeen kommentoinut, joten eiköhän tämä ollut taas yksi trolli mihin kaikki vastanneet lankesivat.
Oletko ikinä tullut ajatelleeksi, että koira voi olla pelkästään vain kiva ja reipas kaveri ja ne koiratraumat ovat ihan sinun omassa pikku päässäsi? Ja lopeta hakeutuminen selvästi vinksahtaneiden ihmisten joukkoon, jos vaikka saisit ulkomaailmasta vähän laajemman kuvan ja osaisit olla suvaitsevaisempi. Vai sukulaisiako ne läheisriippuvaisesi ovat?
Tietysti oli trolli, mutta hyvinhän tuo paikkaansa puolustaa...koiraihmiset ovat ja käyttäytyvät JUURI tuolla tapaa, koira nostetaan jalustalle ja muut perheenjäsenet laitetaan palvomaan myös tätä emännän tai isännän silmäterää.
Mies32:lle ei tarvitse edes mainita, että ei kukaan minkään nettitutun kanssa tuttavuutta tehnyt ala heti kättelyssä karsimaan elämästään yhtään mitään muutakaan. Rakastuminen vaatii hieman muutakin kuin vain virtuaaliaelämän eläminen netin kautta. Vasta tiivis yhdessä olo näyttää miten muutenkaan sovitaan yhteen....miten valmiita ollaan luopumaan mistäkin ja tekemään kompromisseja...
Kerrankin jostain samaa mieltä Mies32:den kanssa.
Minulla oli koira, joka eli 16-v ikäiseksi. Sain koiran pentuna kun olin 11-v ja koiran kuollessa olin n. 27-v. Jokainen koiraihminen tietää, miten tärkeää on nelijalkainen kaveri, joka on kuunnellut teini-ikäisen murheita ja ollut lenkkiseuraa tuulessa ja tuiskussa niin, että yhdessä ollaan kävelty arviolta ehkä muutama kymmenen tuhatta kilometriä. Minä olin koirani lauman johtaja ja koirani oli minulle monessa elämänvaiheessa luotettavin elävä olento maan päällä.
Eipä olisi tullut mieleenkään pistää koiraa piikille siksi, että joku poikaystäväkandidaatti olisi niin vaatinut.
No tässä oli kyse nimenomaan nettitutusta. Nyt oletkin siis aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Sitä ei olisi heti arvannut ensimmäisestä viestistäsi.
Näille joille koira on pelkästään vain kiva ja reipas kaveri,..olen niitäkin nähnyt, käyvät sen kanssa metsällä ja pitävät siitä huolta, mutta ovat kouluttaneet sen olemaan koira, jolla on tervejärkinen isäntä, joka ei lässytä ja pyöri 24h koira kainalossa.
Näillä tervejärkisillä tuo koira on yleensä maalla vapaana pihassa tai se on omassa koirankopissaan...tai aitauksessa tms...Maalla osataan arvostaa koiraa ja eläimiä ja ymmärretään niiden asema, kun taas kaupunkilaiset ottavat koiran monta kertaa pelkästään itsekkäistä syistä tai vääristä syistä, jolloin koira joko on täysin palvottu tai sitä kohdellaan kaltoin...
Järkyttävintä on nähdä näitä kahta ääripäätä,..koiraa, jota ei olla osattu kouluttaa ja se vetää kuin hullu ja sitten sitä kiskotaan jatkuvasti narusta, kun koira vie omistajaansa, eikä omistaja vie koiraansa vierellä niin kuin kuuluisi.
Toinen ääripää on nämä koirilleen lässyttäjät ja lapsellisella lässytysäänellä puhuvat, jotka roikottavat koiraansa ja kantavat sitä sylissä kuin sylilasta.
Juu...kyllä tiedän yhtä sun toista koirista ja sen kouluttamisesta ja sen arvostuksesta ja sille näytettävästä paikasta. Katselen ärtyneenä näitä koiraihmisiä, jotka todella eivät osaa suhtautua lemmikkiinsä asiallisesti ja koiran ansaitsemalla tavalla, en hakeudu vinksahtaneiden joukkoon.
Olen suvaitsevainen, mutta annetaan koiran olla koira ja ihmisen ihminen, niin kumpikin tietää asemansa ja paikkansa.
Pahinta kaltoinkohtelua on teljetä laumaeläin yksin koppinsa katolle räksyttämään ohikulkijoille. Maalaiset ovatkin usein eläimiä kohtaan täysin tunteettomia, eläimellä on vain välinearvo, kuin metsästyskiväärin apulaite.
Mutta siitä olen samaa mieltä, ettei koira ole mikään tasaveroinen kumppani, vaan täysin alisteisessa asemassa ihmiseen verrattuna, niin että voin esimerkiksi millä hetkellä hyvänsä käskeä koiran lopettamaan ruokailunsa tai käskeä koiran nukkumaan kylpyammeeseen.
Älä sinä päätä minun puolestani kenenkä puolella olen, kun katson asioita asioina, enkä ole kenenkään puolella missään. Kenenkään ei tarvitse luopua hiuskarvastakaan, ellei niin tahdo. Päätös kaikessa omistuksessa on aina itsellä. Minulle ei olisi vaikea luopua koirasta, kissasta tai lemmikistä yleensä, jos rakastuisin ja katsoisin tuon rakkaan olevan minulle sen arvoinen, että hänestä kannattaa pitää kiinni. Lemmikki on kuitenkin vaan lemmikki, eikä voi korvata ihmistä.
Pitää paikkansa. Ihmisiä on kaikenlaisia ja joidenkin ei koskaan pitäisi ottaa minkäänlaista lemmikkieläintä, koska ovat tunteettomia, eivätkä ymmärrä, että eläimelläkin on tunteet ja se tarvitsee tervettä hoitoa ja huolenpitoa. Maalla toisaalta on eläinten paras paikka olla,. mutta ihmisten armoilla ne kuitenkin ovat sekä maalla että kaupungissa..
No,.nyt saapi loppua minun osaltani tämä koirahumpuuki...ja lähden tästä muualle.
etkot jatkot sulle Koira Mies32 :D tsau!
Päätän, että asiasi on aloittajan asian kanssa samoilla linjoilla.
Ymmärrän kyllä luopumisen jos sille on syynä allergia ja jos voisi olla varma, että "tämä on Se Oikea". Aloituksessa ei puhuta allergiasta, eikä tuollaista varmuuttakaan oikeasti koskaan ole.
Itsellesi saat uskotella mitä tahansa, mutta en ole aloittajan kanssa samoilla linjoilla, enkä miehenkään. On vaan eriävät näkökannat ja minä en puutu niihin asettumalla kenenkään puolelle. Katson asaa ulkopuolisena omien havaintojeni perusteella. Niin tai näin, ei ole minun asiani olla kummankaan puolella. Ilmoitin vaan havaintoni joistakin koiranomistajista.
"tuollaista varmuuttakaan oikeasti koskaan ole"
Totta puhut. Ei sitä varmuutta ole IKINÄ. Ihmiset voivat pettää itseään uskomaan niin vaikka vuosikausia, mutta on 100%:n varma totuus, että "rakkaus" loppuu aikanaan. On jotain käsittämätöntä rakkaususkonnollista fundamentalismia luulla, että jokin ikuinen rakkaus olisi olemassa. On paljon muitakin asioita kuin lemmikkieläimet, jotka tulee puhtaasti järkisyistä asettaa jonkin pelkästään vaikeuksia eteen tuovan "rakastumisen" edelle. "Rakkauden" takia ei kannata luopua edes vanhasta hammasharjasta.
Äläpäs intä. Mies on perheenpää, kai sen tiesit?
Itse intät, minä en tarvitse kenenkään päätä,..omani riittää varsin hyvin :)
Sun nimimerkkisi "pupujen äippä" kertoo jo sen, että koirat menee ihmisen ohi sun elämässä. Mun mielestä on jokseenkin omituista, että ihmiset kutsuu itseään mammaksi tai äipäksi kun omistavat eläimiä. Ei sun niista tarvitse luopua kenenkään takia, mutta pientä rajaa. Et sä minkään kuolaavan koiran äipä ole. Yök.
Itse ajattelen niin että jos ihminen kykenee luopumaan eläimestään seurustelun tms. takia niin on sielussa jotain vikaa. Exemäntä piti yhteisen kissamme jonka antoi hiukan myöhemmin pois ja hankki uuden.