Vaan nyt se loppuu... Puheet avioerosta, meidän yhteisestä onnellisesta loppuelämästä on vain turhia lupauksia.
Aina löytyy joku syy olla uskaltamatta tehdä päätös, erota. Syy on aina minussa.
Miksi siis enää jatkaa meidän "salasuhdetta"? -MIKSI?
Olen sinulle vain viikonloppukiva. Ok, saatat rakastaa, mutta niin rakastat myös vaimoasi. En halua olla sinulle ikuinen kakkonen vaan ykkönen. Kun et omien sanojesi mukaan osaa tehdä päätöstä, minä teen sen. Meitä ei enää ole.
Sinulla on ollut muitakin suhteita toisiin naisiin ja tulee minunkin jälkeen olemaan.
Rakastuin sinuun palavasti, rakastan edelleen. Tule onnelliseksi tavallasi elää.
Minua et enempää hajota...
Aina löytyy joku syy olla uskaltamatta tehdä päätös, erota. Syy on aina minussa.
Miksi siis enää jatkaa meidän "salasuhdetta"? -MIKSI?
Olen sinulle vain viikonloppukiva. Ok, saatat rakastaa, mutta niin rakastat myös vaimoasi. En halua olla sinulle ikuinen kakkonen vaan ykkönen. Kun et omien sanojesi mukaan osaa tehdä päätöstä, minä teen sen. Meitä ei enää ole.
Sinulla on ollut muitakin suhteita toisiin naisiin ja tulee minunkin jälkeen olemaan.
Rakastuin sinuun palavasti, rakastan edelleen. Tule onnelliseksi tavallasi elää.
Minua et enempää hajota...
Vastaukset 70
Vanhimmat
Hyvä, tsemppiä sulle uuteen terveempään elämään! Ja muista huonoina hetkinä se, että teistä kahdesta sinulla on kaikki mahdollisuudet löytää elämässä onni, kun irtisanoudut tästä suhteesta! Mies jatkaa epärehellistä liittoaan ja kaksoiselämäänsä koskaan löytämättä oikeaa, avointa onnea. Sinun tilanteesi on parempi kuin hänen, jos otat tästä kokemuksesta opiksesi ja lähdet nyt kohti uutta, parempaa elämää!
Hyvän päätöksen teit! Millaisen loppuelämän sulle maalaili? Tai mitä sillä on väliä, maalaa oma parempi loppuelämäsi, jonka ensimmäinen siveltimen veto oli tämä päätöksesi.
Hyvä ratkaisu.Päätä raittiiseen ilmaan lantakasasta.Haju kulkee kintereillä hetken, mutta lopputuloksena raikkaampaa tulevaisuutta.
"Puheet avioerosta, meidän yhteisestä onnellisesta loppuelämästä on vain turhia lupauksia."
Yllätys. Tuohan on se yleisin valhe jota pettäjät viljelevät. Jostain syystä kakkosnaiset aina vaan uskovta sen, vaikka esimerkkejä samanlaisista kusetuksista on vaikka kuinka paljon. Harva noin lupailevista oikeasti edes harmitsee mitään eroa. Kerrotaan kyllä kuinka vaimo on kauhea ja kotona menee huonosti, mutta oikeasti mitään tuollaista ei edes tapahdu.
Jos kerran ollaan ihan justiinsa eroamassa, niin miksi naisen edes täytyisi ryhtyä suhteeseen sen miehen kanssa heti? Eikös kannata odottaa että ero on hoidettu pois alta, niin ei tarvitse edes pettää ketään?
Ex-kakkonen: Samassa tilanteessa ollaan. Yhtäkkiä, mutta vihdoinkin.
Ihan samoja selityksiä ja verukkeita kuunnellut liiankin kauan. Miten paljon sitä pitääkään hakata päätään seinään ennenkuin tajuaa? Sitten korjataan vahingot ja niissä riittääkin korjaamista pitkäksi aikaa. Itsetunto rakennettava ainakin uudelleen.
Särähti ainoastaan tuo "vika sinussa", jos toinen ei uskalla tehdä päätöstä. Niinkö sinulle on selitetty? Se vasta onkin selitys - varsinainen vellihousu. Niinkuin nämä kaikki pettäjät, kieltämättä. Minun salaiseni vakioselitys oli aina kiireet ja milloin mikäkin tilanne - nyt ei voi millään.
Mistä tiedät, että muitakin on ollut? Minä vaan epäilen...Vahvasti.
Voi vaimoparkoja. Näiden raukkojen kanssa naimisissa ja ilmeisesti vielä täysin tyytyväisinä. Kunnes....
Kerro jatkossakin lisää, miten selviydyt :). Ei ole helppoa täälläkään, mutta onneksi on ystäviä, harrastuksia ja muutakin elämää.
Tsemppiä paljon! Naisissa on kuitenkin voimaa, kun niin päättävät ja haluavat. Toisin kuin näissä pettäjissä.
Mä en vaan voi käsittää, miten aikuiset naiset uskoo noin sinisilmäisesti ukkomiesten lirkutukset? Eikö tule mieleen edes epäillä, että mies joka pettää, ei todellakaan ole rehellinen? Mun mielestä noissa kuvioissa se viaton ja tietämätön vaimo ei ole lainkaan raukka. Kakkonen on raukka, jos uskoo mitä mies sanoo.
Miten on, jos tapaatte vapaan miehen, luotatteko heti siihen mitä hän puhuu? Uskotteko heti, että vihille teidät vie? Jos ette, niin mikä saa ukkomiesten puheisiin luottamaan? Onko mies todistetusti hyvä, jos avioonkin on päässyt? Vai onko se kilpailuvietti, luulee olevansa parempi kuin vihitty vaimo? Kertokaa nyt ihmeessä, kun mä en vaan tajua. Rakkaudella ei voi tuollaista selittää.
Jos ukkomiehen kanssa leikkiin ryhtyy, niin leikki on kestettävä. Se on ihan oma valinta, ei kukaan siihen ketään pakota.
Ja ennenkuin joku sanoo, että mä olen petetty vaimo, niin en ole. Lukuisia kertoja vaan kuunnellut ukkomiesten nurinoita ja hetkeäkään ei ole käynyt mielessä, että voi mies parkaa millaisessa liitossa joutuu väkisin elämään. Sääliä kerjäävät ja sen varjolla seksiä. Oksettavia äijiä. Mä en sääli yhtään kakkosia. Olen vaan surullinen, kun akoilla ei ole yhtään järkeä päässä. Tunnen suorastaan myötähäpeää.
Mä en vaan voi käsittää, miten aikuiset naiset uskoo noin sinisilmäisesti ukkomiesten lirkutukset? Eikö tule mieleen edes epäillä, että mies joka pettää, ei todellakaan ole rehellinen? Mun mielestä noissa kuvioissa se viaton ja tietämätön vaimo ei ole lainkaan raukka. Kakkonen on raukka, jos uskoo mitä mies sanoo.
Miten on, jos tapaatte vapaan miehen, luotatteko heti siihen mitä hän puhuu? Uskotteko heti, että vihille teidät vie? Jos ette, niin mikä saa ukkomiesten puheisiin luottamaan? Onko mies todistetusti hyvä, jos avioonkin on päässyt? Vai onko se kilpailuvietti, luulee olevansa parempi kuin vihitty vaimo? Kertokaa nyt ihmeessä, kun mä en vaan tajua. Rakkaudella ei voi tuollaista selittää.
Jos ukkomiehen kanssa leikkiin ryhtyy, niin leikki on kestettävä. Se on ihan oma valinta, ei kukaan siihen ketään pakota.
Ja ennenkuin joku sanoo, että mä olen petetty vaimo, niin en ole. Lukuisia kertoja vaan kuunnellut ukkomiesten nurinoita ja hetkeäkään ei ole käynyt mielessä, että voi mies parkaa millaisessa liitossa joutuu väkisin elämään. Sääliä ne vaan kerjäävät ja sen varjolla seksiä. Oksettavia äijiä. Mä en sääli yhtään kakkosia. Olen vaan surullinen, kun akoilla ei ole yhtään järkeä päässä. Tunnen suorastaan myötähäpeää.
"miten aikuiset naiset uskoo noin sinisilmäisesti ukkomiesten lirkutukset?"
Ihminen uskoo useinmiten siihen mihin haluaa uskoa, minkä toivoo olevan totta. Rakastuminen/ihastuminen hämärtää järkeä, vielä se siihen päälle, niin johan mennään... Eikä vain naiset, vaan myös miehet luottavat siihen, että varattu nainen eroaa liitostaan. Tosin naiset eroavatkin useammin kuin miehet, ettei sen puoleen...
Itse pitkään suhteessa varattuun mieheen olleena, sanon etten usko mieheen sinisilmäisesti, mutta toivon, että hän tarkoittaa mitä sanoo.
Tosin mulle ei ole luvattu kuuta taivaalta eikä muutakaan perätöntä. Mies sanoo liittonsa olevan järkiliitto ja hän pohtii avoimesti onko hänestä eroamaan ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa (siihen on vielä pari, kolme vuotta). Hän sanoo rakastavana minua ja uskovansa, että minun kanssaan hän olisi aidosti onnellinen, mutta myöntää myös reilusti pelkonsa ja vastuuntuntonsa isänä. Vaimonsa tietää meistä, tai siis mies kertoi jo aikanaan haluavansa erota, koska rakastaa toista, mutta alkoi sitten liikaa pelottaa muutos ja jäi vielä miettimään. Kävivät terapiassakin ja sanoi vaimolleen lopettavansa kanssani. Yrittikin kai lopettaa, tai mulle sanoi, ettei koskaan sitä oikeasti halunnut ja tehnyt, mutta olimme puolisentoista kuukautta tapaamatta. Mutta pointtini siis on, että ei se vaimokaan onnellinen ole, mutta ei halua ottaa asiaa puheeksi, koska pelkää muutosta myös.
Ehkä hän vielä eroaa, tai sitten ei.Ehkä meistä vielä tulee jotain, tai sitten ei. Joka tapauksessa, rakastamme toisiamme ja yhdessä on hyvä olla. Mutta kuten joku tuolla aiemmin kirjoittikin, mies on sisältä rikki ja tarvitsee minua tunteakseen olevansa aidosti tärkeä. Siinä ei oole mitään väärää, kaikki me tarvitsemme jotakuta, mutta kaipaan silti avointa rehellisyyttä myös ulospäin eikä vain suhteemme sisällä.
Miten saat riittävästi sitä aikaa miehen kanssa, jossa osoitetaan tuo syvä rakkaus toiselle? Pystyttekö siis järjestelemään yhteisiä öitä tai lomia, että saat tuon rakkaustunteen?
Pointtisi mukaan vaimo ei ole onnellinen, on siis vain sinun pointtisi? Mitäpä jos sitä muutosta pelkää eniten mies? Oletteko vielä riidelleet kertaakaan?
Avoin rehellisyys...ja ulospäin?
Meidän suuhde on jatkunut melkein kolme vuotta ja sisältänyt aika paljon vaikeita aikoja, mm. mun eron silloisesta aviomiehestäni, mutta myös meidän väliseen suhteeseen liittyviä asioita. Emme todellakaan katso toisiamme tai suhdettamme ruusunpunaisten lasien lävitse vaan niin realistisesti kuin se tässä tilanteessa on mahdollista. On hetkiä, jolloin olen ollut antamassa periksi, mutta rakkaus tiseen ja halu olla yhdessä on vahva.
Meillä on ollut mahdollisuus viettää yhdessä öitä, viikolla ja toisinaan myös viikonloppuina. Olemme tehneet muutaman lomamatkankin yhdessä ja jakaneet asioita, kuten arjessa jaetaan. toki se ei missään nimessä ole sama asia kuin asua ja elää yhdessä.
Avoimella rehellisyydellä ulospäin tarkoitan sitä, että voisimme olla oikeasti yhdessä ja näyttää muillekin meidän suhteemme. Minun sukuni ja ystäväni tietävät meistä aika pitkälti, mutta miehen puolelta vain muutamat.
Teidän suhde kuulostaa harvoilta poikkeuksilta, tai harvoilta ja harvoilta, mutta sellaiselta, jossa mies on todellakin sinulle avoin ja rehellinen. Samalla se kuitenkin tarkoittaa, että hän varmasti vetäytyy kotona, koska ei voi tuntea oloaan siellä hyväksi. Hänellä täytyy olla kovasti ristipainetta, kun tunteet ovat sinun luonasi ja kuitenkin lapset kotona ja pelko siitä, miten saisi kaiken järjestymään hyvin, jos eroaisi ja aloittaisi elämän sinun kanssasi. Todella harmillista vaimon kannalta, että hän kuitenkin ainakin yrittää uskotella itselleen, että heillä on vielä mahdollisuuksia.
Oma ex-mieheni piti aikanaan pitkään suhdetta toiseen naiseen. Hän jäi kiinni ja pistin hänet valitsemaan. Väitti valinneensa minut, mutta vaistosin toisin. Hän kielsi suhteen jatkuvan, kun kysyin häneltä siitä muutamaan otteeseen. Lopulta selvisi, että se oli jatkunut kaiken aikaa. Mies ei vaan ollut uskaltanut ottaa lopullista askelta eron suhteen vaikka ei minun kanssani enää ollut tyytyväinen. Sanoi minulle, että pelkäsi eniten lasten katkaisevan välit häneen. No, eiväthän he todellakaan hyvillään olleet ja alku oli heidän välillään vaikeaa, siis eksän ja lasten. Teinit ovat aika ehdottomia. Itseä loukkasi eniten se, että mies valehteli minulle vaikka kysyin suoraan. Kun kerran rakasti toista, olisi ollut edes miestä myöntää se.
Valehtelu on se, joka koskee eniten ja varmaan siksi, että parisuhteeseen kuuluu luottamus toiseen ja jos kerran valehtelee ei sitä luottamusta voi olla. Olen myös kanssasi samaa mieltä, että miehellä täytyy olla kotonaan erittäin paha olla, jos tunteet ovat täysin toisen luona ja hän noin vahvasti rakastaa. Mietinkin, että mitä mies puhuu kotona ja miten käyttäytyy, siinä täytyy olla psyyke kovilla, toivottavasti suvussaan ei ole mielenterveysongelmia, sillä stressitilanne on omiaan niitä laukaisemaan päälle. Elääkö tuollainen mies lopulta pelossa, miten voisi ainakaan olla onnellinen?
Aurinkoa päin kirjoittajalta kysyisin, oletko koskaan ajautunut tilanteeseen, että olisit pannut miehen valitsemaan, kun joskus ei vaan jaksa odottaa ja odottaa? Ja muuten oliko tämä mies siis kuvioissa apuna jo silloin, kun erosit edellisestäsi eli tuki sinua erossasi? Miten ne muutamat, jotka miehen puolelta tietävät suhtautuvat sukulaismieheensä?
En ole pistänyt miestä valitsemaan, mutta olen itse pariin kertaan valinnut yrittää päästä irti. Olen sanonut hänelle, etten jaksa enkä halua enää näin.
Mies oli tukenani kun erosin. Se oli kuormittavaa aikaa meidän suhteelle ja silloin mies oli vähällä luovuttaakin. Näitä on ollut puolin ja toisin, mutta kuitenkin aina ollaan haluttu jatkaa yhdessä ja uskoa siihen, että jotenkin vilä löydämme asiat parhain päin.
Mitä miehen puolen sukulaisiin tulee, niin suurin osa heistä ottaa kantaa pitkän liiton puolesta, että edes lasten vuoksi pitäisi jatkaa avioliitossa.
Käytitkö miestä mahdollisesti apuna erossasi, nopeuttamaan omaa eroasi? Petitkö siis ex-puolisoasi tämän miehen kanssa? Vai miten erosi kuormitti suhdettasi varattuun?
Saanko nyt väärän käsityksen, että tämä mies roikkuu sinussa, jos itse olet yrittänyt pariin kertaan irtiottoa? Miltä sinusta silloin tuntui?
En, en käyttänyt miestä vauhdittamaan tai avittamaan eroani. Rakastuin tähän mieheen ja se sai minut tajuamaan, että elin onnettomassa liitossa. Vaikka ero tulee omasta halusta, siihen liittyy kuitenkin paljon monenlaisia asioita, joiden läpikäyminen heijastui suhteeseemme. Mies halusi ja yritti olla tukenani, mutta ne ovat asioita, jotka pitää kuitenkin käydä itsekseen läpi. Eroni sai myös hänet tuntemaan kipua niiden asioiden suhteen, jotka hänen liitossaan ovat ajaneet hänet hakemaan muutosta elämäänsä.
"Emme todellakaan katso -- ruusunpunaisten.. vaan..realistisesti .."
Erosit varatun miehen vuoksi -> varatulla on vaikea syyllisyys perheesi rikkomisesta ja pelko, että exäsi saa tietää ja 'antaa turpiin.' ja pelko, muutkin miehet saavat tietää että hän on mies, joka varastaa toisen vaimon -> ikävä maine äijäpiireissä näillä tyypeille ->varattu ei voi jättää sinua vaikka haluaisi, kun ei vaan voi paljastua eikä suututtaa sua. Realismia.
Eksäni tietää. Kerroin hänelle ihan avoimesti silloin aikanaan. He ovat tavanneetkin. No hard feelings. Life goes on. Ihmiset ovat fiksuja ja ymmärtävät, että elämässä asiat eivät aina mene niin kuin suunnittelee. Joskus tulee vastaan jotain, mikä muuttaa koko elämän, jos haluaa valita niin. Me halusimme.
Mies ei varastanut minua. Halusin ihan itse vapaaehtoisesti erota, voidakseni olla hänen kanssaan, tai ainakin voidakseni löytää onnen, jota en avioliitossani olisi koskaan voinut löytää.
Ja voit uskoa, että hän on minut suututtanut jo monta kertaa, ja yhtä monta kertaa ottanut sen vihan vastaan. Tunteiden avoin osoittaminen tuo suhteessamme meidät vaan lähemmäs toisiamme, koska liitoissamme olemme joutuneet pitämään tunteemme piilossa, kunnes mitään tunteita ei enää ollut jäljellä.
Hyvä äijärealismia! Juuri noin se menee. Varattu joutuu nyt olemaan varpaillaan ja ikävä kyllä moneen suuntaan. Totuus on, että se hajottaa ihmistä pahasti. Mitä arvostetummassa asemassa ammatillisesti mies on, sitä tarkempi on maineestaan, vaikka se siinä vaiheessa ei kritallinkirkkaana mieleen tullut, kun salasuhde toi kaivattua extremeä arkieloon. Realismia, joka ei ole ruusunpunaista, tämän miehen puoliso on nähnyt, mutta salasuhde ehkä ei.
Muista nyt aina kirjoittaa, että sinun liitossasi jouduit pitämään tunteet piilossa ja sen on sinun kokemuksesi. Kävittekö selvittelemässä ex-puolison kanssa tunteidenne tukahduttamista pariterapiassa, vai työstitkö omia tunteitasi vain ex:si selän takana tämän varatun kanssa. Kaipasit rakkautta ja huolenpitoa ja jostain syystä varatun antama tuki alkoi mielessäsi muistuttaa sinua siitä, mitä kaipasit. Kun erosit edellisestä, tiesikö entinen puolisosi, miksi? Vai, oliko teilläkin vain ajauduttu erilleen salasuhteen myötä. Et voi oikeasti tietää, mitä pettäjäsi liitossa on tapahtunut, kuin vain sitä kautta, mitä tämä taitava pettäjä on sinulle selitellyt.
Fiktiota! En usko tätäkään tarinaa, nämä ovat näitä " rehellisen Iitun satuja" ja näitä pulpahtaa aina välillä kuin pönkittääkseen kakkosen uskoa ukkomiehiin.
Aikuisena ja maailmaa nähneenä ihmisenä en usko noin moraalittomia sukuja olevankaan, jotka hyväksyisivät pettämisen ja salasuhteilun. Joku harva poikkeus voi olla, mutta siinä on takana muutakin moraalittomuutta.
Jos oma tyttäreni eläisi noin niin häpeäisin syvästi! Kasvatukseni rehellisyydestä, arvostamisesta ja kunnioittamisesta olisi täysin epäonnistunut!
Epäiletkö aina ja kaikkea? Jokaisen ihmisen sanaa, jokaisen motiiveja, jokaisen tunteita?!
Se, että avioparin liitto ei ole onnellinen, ei parane yrityksistä huolimatta tai jos siinä ei pystytä enää puhumaan asioista, ei tarkoita että suhteen toinen tai molemmat osapuolet olisivat patologisia valehtelijoita, kykenemättömiä parisuhteeseen kenen tahansa kanssa tai muuten vaan epäonnistuneita tai kieroja.
Kävin kyllä exäni kanssa asioita ja tunteita ja suhdettamme läpi, hänen kanssa kahdestaan ja pariterapiassa. Jälkeenpäin olen käynyt toki elämääni läpi myös tämän miehen kanssa, kuten hänkin elämäänsä minun kanssani. En usko sokeasti kaikkea, mutta en myöskään lähtökohtaisesti epäile kaikkea. Sosiaalisesti taitava ja empatiakykyinen ihminen kykenee asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään, että ihmiset ovat yksilöitä ja heidän elämänkokemuksensa ovat muovanneet heistä sen mitä he ovat tänä päivänä.
Vihasi ja suuttumuksesi vastaanotto kärsivällisesti ei ole rakkautta. Se on kylmyyttä tunteitasi kohtaan. Rakastunut äijä kärsisi, jos suututtaisi oman naisensa.
Siis, joistakin muodostuu pettäjiä elämänkokemuksensa myötä, joistakin petettyjä ja joistakin niitä kakkosia, jotka ovat empaattisia ja sosiaallisesti taitavia. Toistammeko tuota opittua elämänkokemuksesta muovautunutta taitoa aina vain jalostuneemmassa muodossa suhde suhteelta?
Ajattelin ihan samaa. Iitu ei vieläkään ole saanut sitä ukkomiestään, jonka vuoksi erosi omastaan.
Nämä romanttiset, "ruusunpunaiset" nimimerkit ja vuosisadanrakkaustarinahehkutukset vain jatkuvat;
aurinkoa päin, rakkaus yhdistää, kuutamotanssi jne...
Tasaisin väliajoin hän tänne palstalle pulpahtaa samoin unelmin, murhein ja valhein, säälittää vain tuo pään hakkaaminen seinään vuodesta toiseen.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa! Sinäpä se näytät täällä vuodsta toiseen, päivittäin, ketjuja vahtaavan, ja kuvittelet löytäväsi asioita, joita haluat löytää ;)
Jos uskotte "iitun" olevan aina jokatoisen kirjoituksen takana, miksi uskotte ylipäätään, että hän täällä mitään totuutta muutenkaan kertoo? Että hän olisi omasta miehestään eronnut, tai ukkomiehen vuoksi, tai yhtään mitään? Ehkäpä jollain fiksulla on nyt vain kerrankin välähtänyt, miten hauskaa teidän kaikkien kustannuksella on pitää hauskaa. Te kun hyppäätte heti, kun joku vähän provosoi!
Eikö sulla ole muita murheita kuin säälitellä toisten pään seinään hakkaamista?! Uskoisin, että on, kun kerran uskottomuuspalstalla pyörit.
Ja ihan turha selittää, että ihan mielenkiinnosta tai kaverinkumminkoiran takia...
Hups! Joku hermostui todella:D
Kuulepas Myötähäpeää,
Jotkut miehet vaan ovat niin taitavia valehtelijoita, ettei tule mieleenkään epäillä heidän tarinoitaan. Aika monet jopa väittävät olevansa vapaita tai ainakin juuri eroamassa.
Väitän, että jos koko totuus on heti selvillä, aika harva nainen lähtee varatun kelkkaan. Moni nainen (fiksu ja koulutettukin) on aika hyväuskoinen, jos tarpeeksi vakuuttava tapaus sattuu eteen. Ei tarvitse olla epätoivoinen yh tai muutenkaan "puutteessa". Tietysti on naisia, jotka mistään piittaamatta lähtevät seikkailusuhteeseen tai kakkoseksi.. Usein totuus on kuitenkin paljon surullisempi: tulee kusetetuksi.
Kun totuus kuitenkin ennen pitkää paljastuu, tulee raju korvapuusti. En usko, että kukaan nainen ehdoin tahdoin haluaa kärsiä ne tuskat. Patologinen valehtelija luikahtaa tiehensä ja toivoo, että selvisi tälläkin kertaa - seuraava jonoon...
Harva ukkomies on sellainen lottovoitto, että hänestä kannattaisi kilpailla.
Olen miesvaltaisessa työpaikassa, jossa nämä tarinat on tulleet ikävän tutuiksi. Puhumattakaan risteilyistä tai saunailloista.
Toisten naisten ongelma on se, että he ovat tarpeeksi yksinkertaisia uskoakseen ukkomiehen vonkaukset oikeiksi tunteiksi ja luulevat liikoja itsestään. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa vai miten se nyt sitten menikään. Turha on parkua, kun on paskat housussa.
"Jotkut miehet vaan ovat niin taitavia valehtelijoita, ettei tule mieleenkään epäillä heidän tarinoitaan."
Ja jotkut naiset vaan ovat niin huomion- ja munankipeitä, että haluavat osoittaa olevansa ykköstä "parempia".
Heh heh tiesitkö mitä huomasin näitä keskusteluja selatessa?
Huomasin millaiset naiset ovat pahimpia loanheittäjiä, pahansuopia, katkeria ja kateellisia....kakkostuneet ykköset. Naiset jotka eron jälkeen ottavat miehen takaisin, joutuvat sopimaan miehen käynnit miehen muiden hoitojen väliin, uskoen miehen joskus vielä jäävän näillä muistelureissuillaan hänen hoiviin...mutta ei mies jää.
Mies hakee jotakin muuta miksi olisi koskaan lähtenyt?
Ne patologiset valehtelijat ovat usein myös niitä pelimiehiä, joilla on useampia suhteita ja naiset vaihtuvat tiuhaan.Kun varattu mies jää pitkään suhteeseen toisen naisen kanssa, hänellä on tunteet pelissä. Miehet vaan pelkäävät muutosta naisia enemmän.
"Ei tarvitse olla epätoivoinen yh " mikä on tämä sanahirviö. Ite oon yh äippä enkä todellakaan epätoivoinen.Kokemukseni perusteella avioliitossa elävät ovat epätoivoisia paskoja jotka eivät osaa edes pyörittää arkea itsekseen. Yh äippä on hyvä valinta kun se ainakaan huoraa vaan osaa arvostaa kumppania vierellä
Minulla on lähipiirissä peräti kolme pariskuntaa, jotka ovat aloittaneet suhteensa salassa. Kaikissa tapauksissa mies oli varattu. Kaikissa tapauksissa miehen oli vaikea erota, koska vaimon loukkaaminen tuntui niin ylipääsemättömän vaikealta ja oli huoli siitä, miten vaimo tulee erossa pärjäämään. Yhden pariskunnan salasuhdevaihe kesti noin 2 kk, toisen noin 1,5 vuotta ja kolmannen kaksi vuotta.
Turha siis yleistää täällä, ettei ukkomiehet koskaan eroa. Riippuu tilanteesta.
Hehheh vaan:). Jotkut kakkoset ovat vaan parempia ja heistä tulee ykkösiä. Kuten minulla, 20 vuotta aviossa olleella onnettomalla miehellä. Nyt avoliitossa ex-kakkosen kanssa, enkä ikinä ole ollut onnellisempi. Tämä nainen antaa minulle kaiken, mitä vaille avioliitossa jäin. Hellyyttä, läheisyyttä, kosketusta, lämpöä, sielunkumppanuutta ja voimaa ja iloa arkeen. Seksi on loistavaa, mutta ei ollut syy eikä lähtökohta tähän suhteeseen. Huomasin vaan, että elämässä voi olla iloa ja nauruakin eikä kaikesta tuomita tai syyllistetä.
Olen matkatöissä, nytkin yksin hotellihuoneessa tappamassa aikaa. Ei tulisi mieleenkään lähteä baariin ja iskuhommiin niinkun joskus aikaisemmin. Kun kerran löytää jotain näin ainutlaatuista, siitä ei ikinä luovu.
LUeskelen tätä palstaa siksi että aikoinani surkeana pettäjänä kirjoittelin tänne itsekin miten päästä irti onnettomasta liitosta. Nyt on kaikki hyvin, tapasin elämäni naisen, jota en ikinä petä. Ex-vaimolle olen kiitollinen niistä hyvistä vuosista, joita myös oli ja lapsistani, jotka ymmärtävät ratkaisuni. Myös exän kanssa ihan asiallisissa väleissä, kummallakin uusi onni.
Teille miehistänne niin varmat ja omaa erinomaisuuttanne täynnä olevat vaimot sanoisin, että kakkoselle ilkkumiset ja tekopyhyytenne voi osua omaan nilkkaan. Usein ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja vasta aikuisiällä ymmärtää, mitä on todellinen onni on.
Sinäkin "hehheh"joka irvailet ja ivailet kakkosille. Ole varovainen ettei pilkka osu omaan nilkkaan. Kaikki kakkoset eivät ole munahaukkoja vaan lämpimiä ja elämäniloa pursuavia naisia. Heitäkin on.
Ex-onneton, asiantuntija olet, kerro meille
1. Miten erottaa pelkkää salasuhdejännää etsivän, rakkaudestaan valehtelevan varatun miehen aidosti rakastuneesta?
2. Epäiletkö vaimosi pettävän? Lämpimät , elämäniloiset naiset elävät suurella räiskyvällä ilon tunteella, heidän seurassa ei ole tylsää kuten aviopuolisona tiedät. Räiskynnällä ja iloisuudella on vain toinen ikävä puoli. Pitkän avioliiton harmaudessa tunne-eläjän (onnen/ilon/jännnittävyyden/romantiikan) tunnetarve ei enää täyty, joten uudet ilot etsitään vieraan miehen sylistä. Kakkosen rooliin kyenneelle pettämiskynnys on tosi matala, Siihen on kuin jo ’lupakin’, koska ykköstynyt oli ”vaimon vuoksi petetty” jo aikoinaan , sinä et siis ollut silloin yksin hänen. Syvästi rakastuneelle naiselle se on melkein samaa kuin olisit ollut uskoton hänelle.
Avoimesti, pyydän, täällä voi avautua, kandee, voit saada neuvojakin, kukaan ei saa henkilöllisyyttäsi selville.
Ex-onneton, olen vain oman elämäni asiantuntija ja voin puhua vain omasta puolestani.
Omat kokemukseni:
1) Aito rakkaussuhdekin voi alkaa salasuhteesta. Siihen liittyy aluksi paljon syyllisyyttä, epätoivoa ja epävarmuutta. Ei halua eikä uskalla "antautua", eikä todellakaan tule mieleen vannoa ja vakuutella rakkauttaan, josta ei ole varma itsekään. Sanoisin, että hälytyskellojen pitäisi soida heti, jos varattu mies lyhyen tuntemisen jälkeen vannoo rakkauttaan ja vakuuttelee "hyviä aikeitaan". Kuten missä tahansa suhteessa, vaatii aikaa ja viisautta erottaa ihastuminen ja rakkaus toisistaan.
2) Korjaus: ex-kakkonen ei ole (vielä) vaimoni, vasta avopuoliso. Ja ei, en epäile enkä pelkää hänen pettävän. Olemme käyneet läpi niin vaikean tien ja olleet molemmat antamassa periksi, etten hetkeäkään epäile hänen uskollisuuttaan. Elämäniloisuus ja lämpöisyys eivät ole synonyymeja potentiaaliselle pettäjälle, päinvastoin.
Vielä: Olen järkyttynyt, miten naiset syyttelevät ja syyllistävät toisiaan tällä palstalla. Jotkut ovat ymmärtäväisiä ja empaattisia, mutta pääasia tuntuu olevan varsinkin kakkosten tuomitseminen ja lynkkaaminen. Olet munahaukka, epätoivoinen, säälittävä jne.heti, jos olet salasuhteessa. Ketään tuomitsematta: jokaisella on tarinansa, eikä jokainen salasuhde ole likaista ja tuomittavaa. Siitä voi poikia jotain suurtakin :).
Miesnäkökulmia kaipaisin. En koe itseäni "suureksia siaksi", vaikka ero tuli ja kakkosesta tuli ihana ykkönen. Missä te lymyilette? Teitähän riittää...
Kiitos tästä, kerro lisää jos asiasta1 tulee uutta mieleen.
Pilkka on tavallista. Kaikki salasuhdetarinat eivät ole kahden kypsän aikuisen rakkaustarinoita ja uskottomuus nostaa pahimmat tunteet osapuoliiin. Kakkosia on rakastuneiden lisäksi ostettuja, moni/irtoseksisuhteita harrastavia, sarjakakkosia, "munkin pitää saada mies/seksiä", "annan vahingon kiertää" petettyjä. 2 voi toimia epärehellisesti petettyyn päin oikeassa elämässä, esim. olla petetyn sukulainen tai näytellä ystävää. Paljon on rakkaudella petiin höynäytettyjä. "Not personal" netti on parempi kuin suora vihanpurku. Petetty elää parisuhteessa, jossa puoliso vaikenee, usein valehtelee.. Ei pettäjä sano "olen rakastunut toiseen" (paitsi ehkä hän, joka oikeasti on) salasuhteen oikean syyn sijaan petetty saa ske*aa, vihaa ja halveksuntaa, joskus myös 2lta.
Pettäjänaiset kirjoittavat enemmän tunteistaan kuin -miehet. Pettäjä saa kovaa vastapalautetta. Viisaasti kirjoittava pettäjä on harvinainen, mukana, olisi hyvä jos olisi, kovasta palautteesta huolimatta.
Minä olen järkyttynyt tuollaisesta pettäjäluuserista, joka tänne tulee kakkosia kehumaan ja petettyjä vaimoja arvostelemaan!
Täydellinen mitättömyys miehenä, ei minkään arvoinen ihminen!
Vilpittömästi toivotan Sinulle ja "Kakkosellesi" ihanaa yhteistä elämää
Ex-onneton on epätoivoinen kakkosnainen, miehinen mies ei viljele tuommoisia sanankäänteitä, eikä varsinkaa käytä naisten sanaa ihana.
Ihan täydellisesti on nainen tuon kirjoittaja, viestittää luulotellen salasuhteensa vaimolle että ota ero!
Ja selvennykseksi, en ole vaimo vaan ex-kakkonen jonka suhde ukkomieheen kaatui juuri siitä syystä kun mies totesi että on tunteita vaimoaan kohtaan.
Minä olin tomppeli, uskoin kaiken ja luulin miehen eroavan kun lupasi minulle kaiken; omakotitalon ja matkan Lofooteille...
Olet oikeassa, mitäköhän toikin lehmä tosta saa?
Hei, mullekin luvattiin matka Lofooteille... ettei olisi sama mies kyseessä?!!
Jumatsuidi sinne paikkaan sitä ois pitänyt mennä ja vielä koiravaljakolla Kanadaan ajelemaan, oliko samaa?
Eroamista teki vaimosta mut sitten jänisti kuitenkin, vielä puolen vuoden päästä yritteli uudelleen, mut sit vaimo pisti poikki ja nyt elelee nöyränä ku Rosvo Roope lesken eessä.
On kuulemma charmi karissu ja kilot noussu miehellä.
Työttömän on vähän paha ruveta röyhistelee.
Voi sinua, arguineguin! Miksi mies ei saisi käyttää ihana-sanaa? Onko joku direktiivi, että se on naisten yksinoikeus?Käytän sitä päivittäin, varsinkin naiselleni. Jopa työtovereille. Ehkä en sitten ole "miehinen mies", alanikin on taiteellinen. En nolostele, että ihana-sanalle on nykyään käyttöä.
Epätoivoinen kakkosnainen? Kaikenlaista palautetta olen kirjoituksistani saanut, mutta tämä on yliveto. Jos Lofootit jäivät näkemättä, ei ole syytä katkeroitua ja tulla vainoharhaiseksi. Usko pois, kyllä sinäkin vielä Lofoottisi näet, tavalla tai toisella. Sitä kovasti toivon ja sinulle myös kaikkea hyvää.
Apuun miehet! Hieman vertaiskokemuksia kehiin! Nämähän jyrää meidät...
Ex-onneton, komppaan. Jos on kakkonen odottaa paitsi ykköstymistä myös omakotitaloa ja Lofootin matkaa, on ihan oma vika miten kävi, koska on tyhmä ja ahne. Rikas pelimies todnäk näki heti rikkaita ihailevan köyhän kakkosen läpi, ja hyväksikäytti kakkosen omia alhaisia ominaisuuksia seksiä saadakseen. Pelimiehet on taitavia ottamaan kiinni toisten huonoista óminaisuuksista, omaksi edukseen.Aito rakkaus ei kysy, ei vaadi, ei toivo ei rahaa eikä luksusta.
Näitä köyhiä naisia näkee kalliiden ravintoloiden pöydissä odottamassa, koska tulee rikas mies tarjoamaan drinkin. Kun tulee, ihan sama vaikka mies on varattu, köyhälle kelpaa heti.
..lisään, että köyhän tyrkkynaisen erottaa rikkaiden joukosta, riippumatta onko naisen laukku feikki-vittoon ja päällä kova yritys esittää jotain muuta kuin oikeasti on. Tyylistä. Puhetavasta. Käytöksestä (esim. kun vastaanottaa drinkin ei tiedä mitkä ovat sivistyneet tavat kiittää siitä). Keskustelukyvyttömyydestä. Tietämättömyydestä asioista joista sivistyneet puhuvat (talouspolitiikka, tieteet, taide, kulttuuri). Rikas pelimies tunnistaa tyrkkynaiset heti, hän ei vain näytä sitä.
Niin totta, käytös ja käytöstavat paljastavat kaiken. Miten pitelet aterimia kädessäsi syödessäsi kertoo paljon, samoin kuin puhetapa. Melko pienet eleet käyttäytymisessä pajastavat, millainen on seurustelukumppanisi?
Oma vika on siis totuuden äärellä, tyrkky vain erottuu helposti, muttei itse tyrkyllä ollessaan huomaa sitä. Valitettavasti. Kannattaa olla aito itsensä, ei esittää jotain muuta.
Ei miehinen mies ja ala taiteellinen! Taidemaalari, mutta matkatöissä?
Ei meitä lukijoita kannata aliarvioida...
Mitä onnellinen mies ( ex-onneton) täällä kirjoittelisi? Satua, satua!
Jokainen olkoon juuri sitä mieltä kun haluaa, ja muistetaan, että jokaisella on oma tarinansa. Ketään ei voi tuomita ja syyllistää näiden kirjotusten perusteella.
Kaikki on omalla tavallaan hyviä, vaimot/miehet, myös kakkoset.
Arvasin, että kyynisiä kommentteja tulee. Suotakoon nekin, palstatilaa on...
En ala omaa suhdettani täällä tuon enempää selvimään, halusin vaan päästää vähän pahaa oloa ilmoille.
"Ketään ei voi tuomita ja syyllistää näiden kirjotusten perusteella."
Totta kai voi! Pettäjän voi aina tuomita, sillä pettäminen on väärin, eikä mikään oikeuta sitä. Pettäjä on itsekäs, vastuuntunnoton ja piittaamaton luuseri, olipa mies tai nainen. En ole kuullut tai täältä lukenut yhtään hyväksyttävää syytä pettää (no, nk. vastapettäminen ehkä voisi olla, mutta siihenkään ei fiksu ihminen ryhdy).
Syyllistääkin voi. Mutta syyllinen pettämiseen on aina pettäjä, ei koskaan petetty. Vaikka petettty olis minkälainen paska, niin pettämistä se ei oikeuta. Se voi oikeuttaa eroon, mutta ei pettämiseen.
Minua risoo tavattomasti tuo tekopyhä "ketään ei voi syyllistä". Kyllä voi: syyllinen on syyllinen ja sen saa sanoa ääneen!
En hyväksy pettämistä, mutta elämänkokemus on myös opettanut, että asiat eivät ole mustavalkoisia. pettäminen on väärin, mutta harva kuitenkaan on myöskään valmis eroamaan samantien tavattuaan "potentiaalisen" uuden kumppanin. Joo, kyllä, tämä uusi kumppani varmasti odottaa, että toinen eroaa, jos shde on niin hyvä ja heidän on "tarkoitettu yhteen", mutta ethän voi tietä onko näin, jos et ensin tutustu tähän ihmiseen. Ja oikeasi, aikuisten, vastuullisten ihmisten maailmassa, jossa avioparilla on yhteiset lapset ja velka, ystävät ja sukulaiset, vain kovin harva päättää edes semi-epätyydyttävää liittoa, ihan ok-liitosta puhumatakaan vain siksi, että kokee olevansa järkiliitossa, ilman että oikeasti rakastuu toiseen. Siksi pystyn ymmärtämään, että nin moni haluaa ensin tutustua siihen toiseen, ymmärtääkseen onko kysymys rakkaudesta vai ihastumisesta, ja onko oikeasti kyse omasta pahasta olosta vai siitä, että elää sellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa ei enää pysty saavuttamaan onnea vaikka yrittäisi kuinka.
Se mitä en pysty ymmärtämään on, että valehdellaan toiselle naiselle, että aiotaan erota tai rakastetaan, vain pitääkseen toinen varalla.
Kiitos ex-onneton ja ymmärrys muita kohtaan-kirjoittajille.
Sydämensivistystä voi joskus tavata täälläkin palstalla. Asioista voidaan olla eri mieltä ja elämänarvot poiketa omasta. Nätistikin voi oman mielipiteensä silti ilmaista eikä heti lytätä ala-arvoisilla nimityksillä.
Mutta valehtelu ja salailu vaimolle ja lapsille on ok?!
Tätä sydämensivistys-sanaa ei olekaan käytetty tällä palstalla sitten Iitun:D
Taas tätä vuoropuhelua itsensä kanssa, esim:
Ex-onneton --> Syksy saapui
Pettäjä on aina se valehtelija!
Tässä vähän sitä Ex-=onnettoman pyytämää miesnäkökulmaa. Pettäjä = aina valehtelija, näinhän täällä tuomitaan. Heitän vastakysymyksen: entä jos itse joutuu ja tulee petetyksi omassa liitossaan?
En tarkoita salasuhteita. Tarkoitan yhteistä elämää, jossa ei miehelle ole sijaa. Hän on rahantuoja, pakollinen riesa nurkissa, saa osakseen nimittelyt ja haukut joka asiasta, eikä puhettakaan seksistä tai edes läheisyydestä. Kun asioista yritetään puhua ja mies yrittää vedota eikö hänelläkin ole jotain arvoa, toinen hätkähtää hetkeksi ja lepertelee ja hyvittelee. Seuraavana päivänä kaikki ennallaan. Tärkeintä on pitää kulissit pystyssä, vaikka koko liitto olisi läpimusta.
En ole juoppo, pelimies tai muutenkaan mikään renttu. Pidän itseäni ihan tavallisena ja kunnollisena miehenä. Kun sitten tapasin työn merkeissä naisen, johon ensin tutustuin, sitten ihastuin, lankesin sivusuhteeseen. En tiedä mitä se tuo tullessaan tai miten kauan se kestää, mutta saan edes vähän onnea ja iloa tähän harmaaseen taipaleeseeni. Ero tulee luultavasti tai pakosta, aika näyttää.
Ex-onnettomalle hatun nosto, tunnen kateutta.
Valoanäkyvissä, olisi korkea aika tehdä älykäs itseanalyysi. Mitä kauemmin kusetat vaimoasi, sitä vaikeampi ero on tulossa. Ja ihan siksi, että sä et osaa päättää.
On sulla kuule lapsellinen ristiriita. Toisaalta selität avioliittosi ankeaksi. Toisaalta odotat että tulee "pakkoero".
Kokoa ajatuksesi, katso niitä suoraan. Joko kuulut valehtelija-pettäjäkerhoon tai jos et, pohdit, päätät ja toimit itse. Nopeasti, mahdollisimman vähän satuttaen, niin. että uskottomuutesi päättyy, teet mitö tahansa.
Yleensä kuitenkin, uskottomuus alkaa juuri noilla ajatuksilla "En ole paha, mutta mulla on hyvä syy...". Aloittava pettäjä haluaa nähdä liittonsa huonoksi, jotta voi selittää itselleen uskottomuuden ja "ihastuksen". Lopulta hän kuitenkin toteaa, että "ihastus" ei ole eron arvoinen, ja jatkaa vaimonsa kusettamista. Tai ei edes totea, elää vaan, ajattelematta.
Jos et itse päätä, elämä päättää puolestasi. Yleensä elämän päätös on "olet ikuinen pettäjä, jonka avioliitto päättyy käryyn". Perheesi joutuu suureen uskottomuuserokriisiin, satutat mennen tullen paitsi suuresti vaimoasi myös lapsiasi. Ajat koko perheesi suureen tragediaan, joka on lastesi loppuelämän muisto sinusta, mikä isä olit.
Silloin olet juuri se sama pettäjä, jota täällä haukutaan.
No, ei taida valoanäkyvissä-kirjoittajan vaimokaan olla mikään herran enkeli. Ei siis sädehtivää valokehää hänen ympärille sen tähden, että häntä petetään.
Tietysti tässä mies on uskoton, se kai on tässäkin kertomuksessa joidenkin mielestä se isoin peikko. Mutta sekin on todella iso peikko, miten vaimo miestään kohtelee. Jos kohtelu todella sitä on, ja sitähän on lukijan uskottava, kun vaimon näkökulmaa asiaan ei ole. Suorastaan kummallista olisi jos sieltä kotoa ei kaipaisi muualle.
Fiksu ihminen, ja niitähän täälläkin palstalla riittää, ottaisi eron ensin ja sittenhän sitä lempeä saisi hakea ja kokea ihan vapaasti. Mutta ei mies perhettään halua hevin hajottaa vaikka ei parisuhteeltaan enää mitään saisikaan. Mikään ratkaisu ei ole hyvä. Huonoista pitäisi valita se vähiten huono.
Jos jäät ja elät uskollisena aviomiehenä vaimon kanssa joka ei anna arvoa miehelleen, onko se mikään avioliitto. Entäs lapset siinä tilanteessa, jos tapellaan äänekkäästi tai ilmapiiri on kylmä, ei siinä lapsetkaan nauti. Olkoonkin, että on molemmat vanhemmat saman katon alla.
Jos olet uskoton aviomies ja kärähdät, mikä soppa sitten hämmenetään. Vaimo ainakin saa putsattua oman osuutensa koko keitokseen tehokkaasti ja mies on kaiken pahan alku ja juuri.
Jos eroat, sittenkin olet paha mies. Ja lapsista kasvaa tulevia vankiloiden asukeita..
Niin, joskus olisi syytä katsoa peiliin, myös sen petetynkin. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Ei siinä auta,vaikka kuinka hyvin kohtelee miestä,olen kihlattu ja rakastan miestäni,teen ruuat,pesen pyykit ja kaikki kotihommat,passaan mieheni viimesen päälle,sexi elämä mielestäni ok,mut mies pettää sen ku ehtii,en tiedä kuin kauan jaksan,olen vielä vaan sivusta seurannut,valehtelee sen ku ehtii,en tiedä kuin hän puhuu sille kakkoselle,katson viel jonku aikaa,en ole uskovainen,mut rukoilen voimia itselleni ,että jaksan ,jos kertoisin ,kuin tää tapahtuu,on aivan uskomaton juttu,mut varmaan hulluksi leimattaisiin ,jos kertoisin ,aivan kauhea juttu,,,miten tää alunperin tuli ilmi,jatkunut 2vuotta,mut olkoon,ei oo onnex lapsia,ollaan jo "aikuisia",olen päättänyt ,että katon loppuun ,päätty miten sit päättyy tarina.
"Niin, joskus olisi syytä katsoa peiliin, myös sen petetynkin. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. "
seli seli - metsä vastaa SAMOILLA SANOILLA.
Mikään, toista MIKÄÄN, ei, toista EI, oikeuta pettämään.
Mikään teko tai tekemättä jättäminen ei oikeuta pettämiseen.
Koitan nyt saada tämä päähäsi.
Jos sinua kohdellaan kaltoin, ota asia esille, koittakaa korjata tilanne ja jos se ei millään onnistu, etkä siinä liitossa voi olla, niin eroa tai sovi puolisosi kanssa siitä, että ylläpidät sivusuhdetta. Jos se hänelle sopii, niin siitä vaan. Jos ei sovi, niin saattaa alkaa uudestaan kiinostamaan oman käytöksen tarkastelu.
Pettäminen on luusereiden hommaa.
Fiksuja ihmisiä, nämä uskottomuus palstan kommentoijat. Ei voi muuta sanoa.
No oliskos vika ihan siinä, että sä yrität miellyttää miestä liikaa? Sussa ei ole haastetta hänelle. Ei miestä tarvitse passata niinkuin sä olet tehnyt. Aikuinen ihminen hoitaa omat asiansa itse. Luulisi sunkin aikuisena sen tajuavan. Palstan miehet, eikö näin ole? Liika miellyttäminen ei pidä liittoa hyvänä. Seksi on sun mielestä ok. Mites miehen? Oletko koskaan kysynyt, miten hän kokee teidän liittonne?
Miehet tykkää aidoista naisista.Eivät mistään miehen miellyttäjistä tai ittensä ehostajista.Rehti mies, rehti nainen - erilaisia, mutta toistensa täydentäjiä.
Olisiko tuo miesten miellyttäminen jokin yksinhuoltajaäitien tyttärien juttu.Jos isi joskus katosi..ettei vaan mieskin.Ei tuollainen onnistu ollenkaan..
Puhutaanpa asiasta taas sen oikealla nimellä. Olen ollut suhteessa naimisissa olevaan mieheen jo melkein kaksi vuotta. Kun tapasimme, hän pohti elämäänsä ja hänellä oli silloin eroajatuksia, mutta niihin liittyi myös kipeitä muistoja lähipiiristä. Hän prosessoi asioita tosi paljon itsekseen, koska on tottunut siihen. yrittäessään tuoda niitä esiin parisuhteessaan, hänet on usein lyöty maanrakoon. Näin hän minulle kertoo, eikä minulla ole syytä epäillä, etteikö näin olisi.Moni asia ja toimintatapa ja käyttäytymismalli puhuvat sen puolesta. Ja kun eletään järkiliitossa, erokin yleensä kestää, koska on totuttu siihen, että se riittää, että elämä sujuu. Tunteita ei kaipaa, ennen kuin joku herättää ne sinussa.
Niin tai näin, rakastan miestä ja hän minua. meidän on hyvä olla yhdessä. Tiedän palstalaisista monen ajattelevan, että olen sitä alinta pohjasakkaa ja sinisilmäinen hölmö, koska luotan ja uskon tähän mieheen, vaikka hän ei ole "vieläkään" eronnut. Onneksi ystäväni näkevät asian toisin. Mutta hehän tuntevatkin minut, te ette. teiillä on pelkonne ja ennakkoluulonne sekä yhteiskunnan paine, johon mielipiteenne pohjaatte. Ei sillä, etteikö täällä olisi myös omasta kokemuksestaan puhuvia, aitoja ihmisiä.
Joka tapauksessa, vietämme miehen kanssa paljon aikaa yhdessä ja muun muassa huomenna lähdemme yhdessä viideksi päiväksi reissuun. Miehen valinta on, mitä hän vaimolleen kertoo. Ei ole minun päätökseni, että hän viettää aikaa mieluummin minun kuin vaimpnsa kanssa. Ei ole minun valintani valehdella. Minun valintani on elää tämän miehen kanssa ja olen onnellinen meidän yhteisestä ajastamme. Jos hän vielä joskus eroaa, voimme olla entistä avoimemmin yhdessä, mutta jos ei, niin ainakin minä tiedän olleeni tässä suhteessa vilpittömin aikein.
"Ei ole minun valintani valehdella"
No ei, mutta osallinen siihen olet silti. Eipä niin, että sillä olisi välttämättä mitään merkitystä, juuri sinulle.
Itselläni oli pitkä suhde toiseen mieheen ex-liittoni aikana. Voi jukra, kun silloin aluksi rakastin häntä niin paljon! Lopulta erosin liitostani, en tämän toisen miehen tähden, vaan siksi, että liittoni oli ollut kuollut jo varmaan viimeiset kahdeksan vuotta. Mikä pahinta, siinä samassa olin kadottanut itseni. Kootessani itseäni uudelleen tulin muistaneeksi vanhat hyvät periaatteeni, joista olin matkan varrella luopunut sopeutuessani liikaa ex-miehen tahtoon. Itseni kokoamiseen puolestaan vaikutti hurjan paljon erikoinen suhde miespuoliseen ystävääni. Huomasin nimittäin arvostavani tätä ystävääni, ihan täysillä. Sen nyt tiesinkin, etten enää ollut aikoihin arvostanut ex-miestäni, mutta ikäväkseni täytyi todeta, etten arvostanut toista miestäkään, vaikka aluksi häntä kovin rakastinkin. Kun en arvostanut, en myöskään voinut jatkaa suhdetta.
Arvostan tuota "miesystävääni" erikoisen paljon monesta syystä. Yksi ehkä tärkein syy se, että meillä on aina ollut jotain enemmän kuin ystävyyttä. Salasuhde olisi aivan varmasti pilannut sen. Vaikka kyseisellä miehellä oli oman liittonsa aikana ulkopuolisia suhteita pilvin pimein sinkkunaisten kanssa, niin varatut naiset olivat ehdottomasti kiellettyä aluetta.
Minun valintani oli aloittaa uusi suhde täysin puhtaalta pöydältä, miehen kanssa jonka omia valintoja myös minä voin arvostaa ja joka voi arvostaa minun valintojani. Siksi suhde tuohon toiseen mieheen ei millään voinut jatkua.
Kun saavat ukkomiehen lopulta, on ollut paljon kärsimystä ukkomiehen kotona. Vaimo lähtee, ei vaan jaksa ja kakkonen iloitsee.
Lopulta kakkonen kerjää myötätuntoa kun rikko perheen?
Mutta, ei saa koskaan anteeksi, näin se on.
Kyllä aika pässi sullakin on miehenä ollut kun noin vaan joku viekas kakkonen pystyi teidän liittonne rikkomaan. Monestikko se pitää sanoa, ettei kakkonen sitä liittoa riko vaan pettäjä. Hänellä on joku tarve ollut mennä ja panna vierasta. Ihan turhaan tällä palstalla on saada petettyjä tajuamaan, ettei kenenkään liittoon mennä väliin ilman että pettäjä antaa siihen mahdollisuuden. Syystä jos toisesta. Menkää itseennekin välillä ja miettikää, kuka sen liiton rikkoi. Juuri se, johon luotitte. Ei vieras ihminen.
En ole kakkonen vaan sivusta seuraan jälleen kerran yhtä kolmiodraamaa, jossa petetty vaimo syyttää pelkästään kakkosta kun kaikki meni perseelleen. Vaimo, jonka mies ei ekaa kertaa ollut asialla. Vaimo vaan antaa anteeksi kerta toisensa jälkeen ja kakkonen saa kuulla kunniansa. Mä uskon vakaasti, että jollain sadistisella tavalla vaimokin nauttii siitä, että saa satuttaa sanoillaan ihan vierasta ihmistä. Ukkokullassa kun ei ole mitään vikaa. Ukko vaan ei osaa sanoa ei kun on niin hyvä ihminen.