Tällä sinkkupalstalla näkee hirveän paljon itsevihaa ja passiivis-aggressiivista juttua. Onko täällä ketään, joka olisi noista päässyt? Jos, niin millä keinoin?
Tunnistan itsessänikin ja siksi olen jäänyt koukkuun tähän palstaan. Terapiako vain auttaa?
Tunnistan itsessänikin ja siksi olen jäänyt koukkuun tähän palstaan. Terapiako vain auttaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sinkut-palstaa kannattaa vältellä jos on vielä jossain määrin terve.
Mutta kuitenkin kannattaa antaa anteeksi itselleen ja muille. Hyväksyä se ettei aina kaikki mene niinkuin elokuvissa. Kaikenlainen maailmankuvan avartaminen, matkustelu, opiskelu, kirjallisuus, taide jne. auttaa näkemään asioita eri kantilta. Liikunta kohentaa mielialaa kunhan ei urheile liikaa. Omasta itsestään huolen pitäminen, terveellinen ruokavalio yms.
Ylipäätään kannattaa pyrkiä lähtemään ovesta ulos kun alkaa nuppia kiristämään.
Vääränlainen kaveripiiri saattaa aiheuttaa pahojakin itsetunto-ongelmia. Varmista siis että et ole kusipäiden ympäröimänä ja yritä liikkua positiivisten ihmisten seurassa. Muista olla myös muille positiivinen. Auttamalla toisia autat myös itseäsi.
Jaksamisia =)
Aloin vihata itseni sijasta naisia, sillä siitä pääsi.
Oikein. Itsensä vihaaminen on helvetin tyhmää. Ala-asteen (nais)opettajat järjestäen opettivat etsimään vikoja peilistä; opetus oli todella typerä, sillä yhtä usein ongelma on oman pään ulkopuolella kuin sisäpuolella.
Täällä näkee hirveän paljon sellaista asennetta, että "Olen paska ihminen/alemman tason mies enkä koskaan saa naista ja se on noiden toisten syy" eli siinä on vihaa sekä itseä että toisia kohtaan. Ja siinä vihassa oikein piehtaroidaan sen sijaan, että käytettäisiin sitä energiaa johonkin fiksumpaan.
Täytyy myöntää, että saan itsekin (liian) suurta tyydytystä tällaisten juttujen lukemiseesta. On jotenkin todella tyydyttävää asettaa itsensä saamattomaksi uhriksi joka ei voi muuttaa tilannettaan sen sijaan, että ottaisi vastuun siitä missä on ja teksii jonkun muutoksen elämäänsä.
Mutta tiedän, että pidemmän päälle en voi (enkä halua) elää näin. Että taannun henkisesti vauvan tasolle, jos alan uskoa, että en voi itse vaikuttaa tilanteeseeni. Koska se on bullshittiä, oikeasti voin vaikuttaa siihen mitä saavutan elämässäni ja millaisia ihmissuhteita minulla on.
Suurimmalla osalla ikisinkuista on tosiaan ongelmana aggressiivisuuden kanavoinnin ongelmat. Vihaa osatataan osoittaa täällä netissä simputtamalla, mutta tosielämässä ollaan vain passiivis-aggressiivisia mitäänsanomattomia lampaita. Ehdotuksiin ja keinoihin oman tason kehittämisen mahdollisuuksista suhtaudutaan ylimielisesti ja haluttomasti. Tämä on nimenomaan noiden ihmisten ongelma. Toisilta osataan kyllä vaatia, mutta itselle ei olla valmiita tekemään mitään. Terapialla on mahdollista päästä yli noista vääränlaisen kasvatuksen seurauksena syntyneistä skeemoista.
Tämä on todella hyvä kommetti. Summaa sen, mitä itsekin olen tästä palstasta havainnnut, mutta en ole osannut yhtä hyvin sanoiksi pukea.
Oikeassa olette, että täytyy etsiä parempaa tekemistä kuin tämä palsta. Käyttää sitä aggressiota oman elämänsä muuttamiseen sen sijaan että peilaisin itseäni toisiin sisään päin vihaisiin täällä.
No kun täällä ei koskaan ehdoteta mitään järkevää tai käyttökelpoista. Ja sitten vielä haukutaan päälle, kun ne kelvottomat ehdotukset eivät kelpaa. Ja haukutaan ätmejä, että olisi muka niiden oma vika, että panopellet ja naiset tekevät mitä tekevät.
Eihän se ole mun tai kenenkään toisen vika, jos jotkut muut ihmiset harrastavat seksiä keskenään. Se on niiden ihmisten asia, ei mun. Ei mun tarvii ottaa vastuuta siitä, mitä muut ihmiset tekevät, eikä sitä murehtia, jos eivät ole jotain mulle tärkeitä ihmisiä (vrt. esim. pettäminen).
On 2 eri asiaa, miten johonkin tilanteeseen on päädytty ja miten siitä päästään pois. On niin kiusallisen helppoa, liian helppoa ja huvittavaa, jäädä muhimaan siihen mitä jotkut muut ovat joskus tehneet minkä vuoksi itsestä on tullut arka ja saamaton. Mutta se ei tee hyvää ihmiselle. En halua elää niin. En halua hukata mahdollisuuksiani tehdä kaikkia kiinnostavia juttuja mitä oikeasti voin tehdä, jos vaan teen.
Mutta hyvä kysymys, miksi en edes yritä. Epäonnistumisen pelosta. Naurettavaksi itseni tekemisen pelosta - eli siitä pelosta, että muut nauraisivat mulle. Että en itse tajuaisi kuinka nolo/vääränlainen/erilainen olisin.
Ehkä tää on väärä paikka saada ymmärrystä häkkilinnulta, joka haluaa lentää (mutta ei uskalla)?
Ketään ei kannata alkaa vihaamaan (varsinkaan itseään). Jos joku kohtelee huonosti niin hänellä on usein paljon pahempia ongelmia elämässään.
Muutenkaan ei kannata antaa toisten ihmisten sanoille kauheasti painoarvoa jos heitä ei hyvin tunne ja miettiä hieman heidän motiivejaan. Esim. kateus saa monet ihmiset käyttäytymään todella epäinhimillisellä tavalla. Jos hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja on sujut huonojenkin puoliensa kanssa niin toisten sanat eivät voi enää satuttaa.
Ei pidä kuitenkaan alkaa kenenkään kynnysmatoksi vaan sanottava heti tiukasti takaisin ja jos ei lopu niin sitten voi jättää kyseinen henkilö omaan rauhaansa.
Omaan mokailuun kannattaa suhtautua huumorilla. Kaikenlainen sekoilu on ainakin itseäni auttanut huomaamaan ettei virheiden tekeminen ole niin kauheaa ja niistä on aivan turha alkaa jälkeenpäin moittimaan itseään. Jos joku jaksaa muistutella vuosia vanhoista jutuista niin sille kannattaa näyttää keskisormea =).
Käyttäydyn itsekkin passiivis-agressiivisesti koska tosielämässä joudun aina vahvempien persoonien jyräämäksi enkä osaa/kykene näyttämään suuttumustani. Joudun sitten vihaamaan ihmisiä mielessäni ja nettipalstoilla. Olen varmaan aika surkea ihminen mutta en voi sille mitään.
Kukaan muu ei voi sua muuttaa paitsi juuri sinä itse. Sinä voit.
Voi teidän kanssanne...
Älä vihaa.
No VITTU joo! Make war, not love.
Ent. passiivis-aggressiivinen tässä. Kun elämä oli umpikujassa, ja kaikki loput olivat sukeutuneet, tulvapato murtui. Mikään ei ole tuntunut yhtä hyvältä kun kunnolla riitely ihmiselle joka on koko elämänsä vältellyt riitelemistä. Anna mennä vaan kunnolla. Ympärilläsi on luultavasti pelkkiä kusipäitä, kerro heille miksi he ovat.
Sen jälkeen tulee olo on kuin matrixissa kun saa hengittää ensimmäistä kertaa oikeaa ilmaa.
Ah tämä on niin totta.
Mutta kun kohdistan vihaa itseäni kohtaan, kenen kanssa voin silloin riidellä? Miten riitelen ilmaa puhdistavasti itseni kanssa?
Kirjoita. Kirjoita joka päivä. Kirjoita ylös itsellesi, miksi tunnet vihaa. Älä kirjoita nettiin. Pura se tunne pieniksi palasiksi. Ymmärrys kasvaa.
Kirjoittamalla ymmärsin, etten vihannut itseäni vaan vihasin sitä miltä näytin joidenkin ihmisten silmissä, joten aloin vihaamaan heitä sen sijasta.