Kivaahan se, kun ystävät soittelevat, mutta kahden tunnin kuuntelijana olo luuri korvassa alkaa jo hipoa sietokyvyn rajoja.
Ystävä A soittaa joka ikinen sunnuntai kello 18.00. Kertoo, miten lapsi on kakannut, miten oma ruuansulatus toimii, mitä ruokaa on laitettu, miten hän on siivonnut ja miten ylipaino aiheuttaa terveysongelmia mutta kun syöminen on niiiiin ihanaa. Samat tarinat joka sunnuntai 18-20 jo kymmenen vuoden ajan.
Usein pistän puhelimeni kiinni tai käsken lasten vastata ja kertoa että äiti on lenkillä tms.
Ystävä B on työkaveri jonka kanssa joudun tekemään päivät yhteistyötä. Usein töistä kotiinlähtö viivästyy hänen vuokseen, aloittaa vaatteita vaihtaessaan tarinan, jossa ei pilkkua eikä pistettä.
Yleensä olen nuo samat jutut kuullut jo kahvi- ja ruokatauoilla ( kamala muuten syödä kun toinen on äänessä kokoajan ja puhuu kiireellä omaa ruokaansa hotkien kuin hengen hädässä, minua närästää...)
Työkaveri saattaa soittaa vielä illan aikana pari kertaa tunnin yksinporinat. Nyt olen ottanut tavakseni, että en vastaa puhelimeen kaupassa ollessani, autoa ajaessani, syödessäni, perheelle ruokaa laittaessani, lenkillä ollessani, kirjastossa, lomalla ...
Hän kyllä jaksaa yrittää uudelleen soittaa vaikka vielä puoliltaöin jos ei ole saanut yhteyttä.
Puhelujen aiheena saattaa olla esim. lastensa harrastukset johon pojat eivät olleet päässsetkään tänä vuonna mukaan. Vastaan tietenkin kohteliaasti, että kerroit tästä muuten jo päivällä minulle... että varsin ikäväähän tapaus on...
Kysyin kautta rantain näiltä ystävättäriltäni, että paljonko heillä mahtaa olla puhelinlaskun summa. Molemmilla kutakuinkin samaa luokkaa, 200-240 euroa kuussa.
Tekisi mieli sanoa joskus suoraan, että eikös vaikka se mies siellä kotona voisi välillä kuunnella päivän tapahtumista ja lapsen kakkaamisista...
Pienet on joillakin ympyrät...
Ystävä A soittaa joka ikinen sunnuntai kello 18.00. Kertoo, miten lapsi on kakannut, miten oma ruuansulatus toimii, mitä ruokaa on laitettu, miten hän on siivonnut ja miten ylipaino aiheuttaa terveysongelmia mutta kun syöminen on niiiiin ihanaa. Samat tarinat joka sunnuntai 18-20 jo kymmenen vuoden ajan.
Usein pistän puhelimeni kiinni tai käsken lasten vastata ja kertoa että äiti on lenkillä tms.
Ystävä B on työkaveri jonka kanssa joudun tekemään päivät yhteistyötä. Usein töistä kotiinlähtö viivästyy hänen vuokseen, aloittaa vaatteita vaihtaessaan tarinan, jossa ei pilkkua eikä pistettä.
Yleensä olen nuo samat jutut kuullut jo kahvi- ja ruokatauoilla ( kamala muuten syödä kun toinen on äänessä kokoajan ja puhuu kiireellä omaa ruokaansa hotkien kuin hengen hädässä, minua närästää...)
Työkaveri saattaa soittaa vielä illan aikana pari kertaa tunnin yksinporinat. Nyt olen ottanut tavakseni, että en vastaa puhelimeen kaupassa ollessani, autoa ajaessani, syödessäni, perheelle ruokaa laittaessani, lenkillä ollessani, kirjastossa, lomalla ...
Hän kyllä jaksaa yrittää uudelleen soittaa vaikka vielä puoliltaöin jos ei ole saanut yhteyttä.
Puhelujen aiheena saattaa olla esim. lastensa harrastukset johon pojat eivät olleet päässsetkään tänä vuonna mukaan. Vastaan tietenkin kohteliaasti, että kerroit tästä muuten jo päivällä minulle... että varsin ikäväähän tapaus on...
Kysyin kautta rantain näiltä ystävättäriltäni, että paljonko heillä mahtaa olla puhelinlaskun summa. Molemmilla kutakuinkin samaa luokkaa, 200-240 euroa kuussa.
Tekisi mieli sanoa joskus suoraan, että eikös vaikka se mies siellä kotona voisi välillä kuunnella päivän tapahtumista ja lapsen kakkaamisista...
Pienet on joillakin ympyrät...
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihastuneita tms. sinuun ?
Molemmat naimisissa olevia äiti-ihmisiä kuten minäkin !
Joillekin on vissiin siunaantunut puheentarvetta liiaksi asti.
Tässä viikolla tämä rouva A soitti kun olin sienimetsässä. Sanoin, että kerro nopeasti asia, tulee jo pimeä ja olen keskellä metsää. ( Hän oli jo kertaalleen soittanut kun olin matkalla töistä kotiin ).
Hän selitti "lyhyesti", puheentulvaa ilman hengenvetoja.
Ehdin poimia kuunnellessani muutamat tatit ja kävellä kotiin, purkaa sienet korista ja hieman putsailla niitä, riisua ulkovaatteet ja kellahtaa sohvalle... ja puhe senkun jatkui.
käytöstä niin sanotuilta ystäviltäsi. Ovatko he valmiita kuuntelemaan samanlaiset vuodatukset sinulta, jos sille päälle sattuisit? (Tiedän ettei kaikkia huvita samalla lailla jauhaa paskaa, mutta usein on niin että ne jotka olettavat toisen kuuntelevan tuntikausia turhaa jaarittelua, eivät ole kuitenkaan valmiita kuuntelemaan toisen juttuja.) Minä en ainakaan jaksaisi olla laskiämpärinä, tulisi loukattu olo siitä että aina oletetaan minun jaksavan kuunnella samat löpinät uudelleen ja uudelleen. Ei tuo minusta ystävyydeltä kuulosta vaan hyväksikäytöltä... Tosin enpä tiedä miten noihin pitäisi reagoidakaan, suora kommentti usein aiheuttaa ei-toivotun närkästymisen. Varsinkin työpaikalla se voi olla kiusallista. Ehkä pitää vaan mahd. hienovaraisesti liueta paikalta. Tosin ei kaikki siitäkään tajua, jos on niin oman itsensä lumoissa ettei huomaa/välitä toisen reaktioista. Ja joo, kuunnelkoot niiden aviomiehet noita juttuja mieluummin, hehän ne muijan kanssa ovat naimisiin menneetkin. :-D
Ymmärrän erittäin hyvin kuinka ärsyttävää tuollainen on. Itselläni ei luojan kiitos ole tuollaisia ystäviä, mutta muutama vuosi sitten seurustelin vastaavanlaisen miehen kanssa. Vaikka olisimme juuri olleet viikonlopun yhdessä, niin
sunnuntai-iltana soi puhelin ja heti tiesi, että
edessä on vähintään parin tunnin puhelinmaraton. Enkä edes millään meinannut päästä kyseisestä herrasta eroon, vaikka sanoin jopa suoraan puheluiden (ja monen muunkin asian) ärsyttävän minua. En vieläkään ymmärrä, miten joku saattaa jauhaa jostain pienestä, turhanpäiväisestä tapahtumasta tuntikausia minun vain ynähdellessä vaivautuneesti langan toisessa päässä.
Ystävien ollessa kyseessä asia on varmasti vielä vaikeampi. Itse lopetin puhelut varsin usein sillä, että valehtelin jonkun tulevan kylään, odottavani jonkun soittoa ja kaikkea muuta mahdollista maan ja taivaan väliltä. Usein puhelin kyllä soi taas välittömästi uudelleen miehen oletettua näiden "vieraiden" ym jo poistuneen.
Ole rehellinen ja sano suoraan asiat, niin ei vaivaa enään.