Meillä oli mieheni kanssa paljon ongelmia ennen avioliittoa, pääasiassa mustasukkaisuudesta johtuvaa. Katkaisin yhteydet moniin miespuolisiin tuttuihini ja myös läheisimpiin ystäviini hänen takiaan. Hän vaati minua vielä tuhoamaan mm. kaikki valokuvat eksistäni, ja niin tein. Menimme naimisiin ja yhteinen elämänsuuntamme näytti hyvältä.
Häiden jälkeen siirtäessäni hääkuviamme kansioihin, näin hänen koneellaan pusuttelu- ja muita kuvia eksänsä kanssa. Kun kysyin häneltä kuvista, hän poisti ne ja siinä se. Minulta kuitenkin lopahti ihastus kumppaniani kohtaan, enkä ole saanut sitä takaisin. Minua ei alunperin kuvat ja entiset suhteet haitanneet, mutta koska hän niin vaati minua hävittämään kaiken menneisyyteen viittaavan ja kertoi itse tehneensä aikoinaan samoin, tunsin tulleeni petetyksi. Toivon usein, että tuo entinen tulisi ja veisi hänet pois mukanaan.
Minulla oli noin kolme tärkeätä ystävää, joille pystyin kertomaan kaiken ja jotka olivat samalla aaltopituudella kanssani. Koska he ovat miehiä, olen katkaissut välini heihin mieheni pyynnöstä. Nyt minulla on tunne, ettei ole ketään, kenelle puhua. Mieheni kanssa olemme eri aaltopituudella, eikä meillä siten ole syvällisiä, mielenkiintoisia keskusteluja. Kavereilleni en halua puhua parisuhteestani tai muistakaan yksityisistä asioista.
Mieheni heittelee loukkaavia vitsejä minusta jatkuvasti, minkä takia olen lähinnä vaivautunut hänen seurassaan käydessämme ulkona kahdestaan. Lapsellemmekin hän heittää vitsiä, mm. "äitisi ei ole ihan älykkäimmästä päästä". Olen yrittänyt olla ärsyyntymättä ja ottaa mieheeni etäisyyttä, mutta hän haluaa, että vietämme aikaa yhdessä. Taloudellisista ja moraalisista syistä sekä lapsen takia en eroa miehestäni, ellei hän lähde toisen naisen matkaan. Välillä mieheni kuitenkin ahdistaa minua, ja toivon jopa yksinoloa enemmän kuin hänen kanssaan olemista.
Häiden jälkeen siirtäessäni hääkuviamme kansioihin, näin hänen koneellaan pusuttelu- ja muita kuvia eksänsä kanssa. Kun kysyin häneltä kuvista, hän poisti ne ja siinä se. Minulta kuitenkin lopahti ihastus kumppaniani kohtaan, enkä ole saanut sitä takaisin. Minua ei alunperin kuvat ja entiset suhteet haitanneet, mutta koska hän niin vaati minua hävittämään kaiken menneisyyteen viittaavan ja kertoi itse tehneensä aikoinaan samoin, tunsin tulleeni petetyksi. Toivon usein, että tuo entinen tulisi ja veisi hänet pois mukanaan.
Minulla oli noin kolme tärkeätä ystävää, joille pystyin kertomaan kaiken ja jotka olivat samalla aaltopituudella kanssani. Koska he ovat miehiä, olen katkaissut välini heihin mieheni pyynnöstä. Nyt minulla on tunne, ettei ole ketään, kenelle puhua. Mieheni kanssa olemme eri aaltopituudella, eikä meillä siten ole syvällisiä, mielenkiintoisia keskusteluja. Kavereilleni en halua puhua parisuhteestani tai muistakaan yksityisistä asioista.
Mieheni heittelee loukkaavia vitsejä minusta jatkuvasti, minkä takia olen lähinnä vaivautunut hänen seurassaan käydessämme ulkona kahdestaan. Lapsellemmekin hän heittää vitsiä, mm. "äitisi ei ole ihan älykkäimmästä päästä". Olen yrittänyt olla ärsyyntymättä ja ottaa mieheeni etäisyyttä, mutta hän haluaa, että vietämme aikaa yhdessä. Taloudellisista ja moraalisista syistä sekä lapsen takia en eroa miehestäni, ellei hän lähde toisen naisen matkaan. Välillä mieheni kuitenkin ahdistaa minua, ja toivon jopa yksinoloa enemmän kuin hänen kanssaan olemista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Avioliitonne on per-seestä.
Sanot "Taloudellisista ja moraalisista syistä sekä lapsen takia en eroa miehestäni, ellei hän lähde toisen naisen matkaan. Välillä mieheni kuitenkin ahdistaa minua, ja toivon jopa yksinoloa enemmän kuin hänen kanssaan olemista."
Kerropa sitten, miksi ihmeessä ruikutat täällä?
Mitä hokkus-pokkus-temppua odotat täältä jonkun ehdottavan? Mikä on pointtisi?
Minun puolestani voit ja saat istua siellä, siinä avioliittto-kuvatuksessanne ja kiillottaa marttyyrinkruunuasi vaikka loputtomiin.
Odotat kai jotain ihailua kun olet noin jalo ja epäitsekäs, "MINÄ kestän, MINÄ en lähde, mutta huomaa; SINÄ teet myös hallaa lapsellesi. Miltä luulet hänestä tuntuvan, ja minkälaisen kuvan ja opin hän saa jo pienestä, minkälainen parisuhteen tulee olla?
Ihan sama mitä itsellesi teet, se ei ketään kiinnosta, mutta lapsi on viaton ja lapsen oikeus KUNNOLLISEEN kotiin ja terveeseen parisuhteeseen vanhempien välillä on aina etusijalla!
Piikittelykierre kotona? Pari joutuu helposti piikittelykierteeseen, jossa "huumorin" varjolla loukataan toinen toista.
Kun seuraavan kerran joudut loukkaavan piikittelyn uhriksi ,tee näin. Toista vakavanan sanasta sanaan se mitä miehesi sanoi. Lopuksi kysy:"Tarkoititko todella tuota mitä sanoit?". Muista mainita, että et kokenut sanomaan vitsinä, vaan että
"Minä pahoitin tuosta mieleni, minä en kokenut sitä vitsinä."
Piikittelykierre pitäisi saada katkeamaan. Pitäisi osata aikuisella tavalla avoimesti puhua. Älä syyttele miestä, käytä aina vain "minä", älä käytä sanaa "sinä". Kerro miten koet, älä syytä häntä.
Mies on narsisti. Lähde!
Mitä pidempään kidut huonossa parisuhteessa, sen parempi. Älä odota että sairastut joko psykosomaattisesti fyysisesti tai psyykkisesti.
Ensin masennut, alat ajatella omituisen suppeasti elämästä ja omista mahdollisuuksistasi. Sitten saattaa mennä työkykykin.
Ota huolella juristilta selvää miten lapsen huollon ja omaisuuden jaon kanssa tulee menetellä, ja pakene kun vielä voit.
Tuo, että kavereille et halua puhua parisuhteesi ongelmista, vaan pidät kulisseja yllä, on eka merkki aivopesun onnistumisesta. Mitäpä jos ottaisit yhteyksiä noihin miespuolisiin eks-bestiksiin ja kävisit kahvilassa juttelemassa olostasi jonkun heistä kanssa.
Et ole sharia-lakien alainen eikä miehelläsi ole oikeutta määritellä, sanella ystävyyksiäsi.
Kierre päällä kirjoitti, että "Kun seuraavan kerran joudut loukkaavan piikittelyn uhriksi ,tee näin. Toista vakavanan sanasta sanaan se mitä miehesi sanoi. Lopuksi kysy:"Tarkoititko todella tuota mitä sanoit?". Muista mainita, että et kokenut sanomaan vitsinä, vaan että
"Minä pahoitin tuosta mieleni, minä en kokenut sitä vitsinä."
Piikittelykierre pitäisi saada katkeamaan. Pitäisi osata aikuisella tavalla avoimesti puhua. Älä syyttele miestä, käytä aina vain "minä", älä käytä sanaa "sinä". Kerro miten koet, älä syytä häntä."
Ehdotuksesi ovat mielestäni erittäin naiiveja. Lapselle voisi sanoa noin. Kyseessä on kuitenkin aikuinen mies. En usko, että neuvosi toimivat ainakaan positiiviseen suuntaan.
Voi niitä kuitenkin kokeilla. Ei voi tietää toimiiko, jos ei edes kokeile. Samaan suoraan neuvoon on olemassa variaatioita, joita aikuinen osaa luoda keskustelussa.
Ymmärrät että et voi pitää miespuolisten ystävien armeijaa jos olet naimisissa,se ei vaan tule koskaan onnistumaan.