Ikärasismi - totta vai tarua?

Ilmaisjakeluna jaettava kaupunkilehti julkaisi hiljattain seuraavan pääkirjoituksen eli kysessä ei ole yleisönosastokirjoitus. Lukekaapa, mitä painavaa herra päätoimittajalla on sanottavaa:

"Lehtemme julkaisi 4.9. jutun 55-vuotiaasta Hannusta, joka kertoi olevansa ikärasismin uhri. Hän ei kertomansa mukaan pääse edes työhaastatteluun, vaikka pätevyyden pitäisi riittää tietyissä tapauksissa aina valituksi tulemiseen saakka. Hannun kaltaisia on Suomessa paljon, liikaakin. Eikä tilanne ole helpottumassa, sillä yritysten talousnäkymät poikivat vielä lisää yt-uutisia, joissa eläkeputki ja ikääntyneiden työntekijöiden irtisanominen on yleistä. Ja tämä on fakta.

On myös paljon noin 60-vuotiaita, joista työnantaja haluaa pitää kiinni. Kaikki eivät siis automaattisesti ole heti irtisanottavien listalla, vaikka näin julkisuudessa usein annetaankin ymmärtää. Kokenut, asiansa osaava ja hyvässä työkunnossa oleva 60-vuotias on arvokas resurssi yritykselle. Tämän aseman kyseisenlainen työntekijä on itse omilla edesottamuksillaan vuosien saatossa rakentanut ja ansainnut. Eli tekemällä oman työnsä hyvin läpi koko työelämän, voi petata itselleen vahvan aseman myös työuran viimeisille vuosille.

Ikärasismi voi myös olla tekosyy, jonka taakse työttömäksi jäänyt viisikymppinen piiloutuu. Irtisanomiseen täytyy aina olla jokin syy. Jos irtisanominen on yksittäistapaus, syy löytyy lähes varmasti irtisanotusta henkilöstä itsestään. Jos kyse on yt-neuvottelun jälkeisestä massairtisanomisesta, valitsee työnantaja tähän joukkoon ne, joilla katsoo olevan heikoimmat edellytykset selviytyä työtehtävistään jatkossa.

Olen itse törmännyt muutamaan tapaukseen, jossa työnhakija on jo valmiiksi kiihottanut mielensä siihen tilaan, että hän on varma joutuvansa ikärasismin uhriksi. Ei kovin hyvä lähtökohta hakuprosessille, vai kuinka?

Ikärasismi ei ole pelkästään lähellä eläkeikää olevien ongelma. Se koskee myös nuoria aikuisia. Esimerkiksi useat rahalaitokset kohtelevat nuoria luotonhakijoita eri säännöillä kuin iäkkäämpiä. Vaikka nuoren henkilön talous olisi paljon vahvemmassa kunnossa kuin keski-ikäisen pariskunnan talous yhteensä."

Satun itse kuulumaan tuohon yli viisikymppisten "täysin omaa syytään työttömäksi joutuneiden ja laiskuuttaan sellaisena pysyneiden" synkkään joukkoon.

Kaksi vuotta sitten työnantajani karsi rankalla kädellä väkeä ja kokemus sai väistyä, ainoastaan yläkertaan jäivät korvaamattomat yli kuusikymppiset "supermiehet", joita ilman firma ei tule enää ikinä pyörimään (lue: johtavat firmaa yhtä päin persettä kuin ennenkin)

Kaksi vuotta olen aktiivisesti yrittänyt metsästää työpaikkaa hyvinkin laajalla skaalalla, "oikeisiin töihin" hakiessa hylkäysperuste on ollut "ylikoulutettu tai -kokenut", omma koulutus- ja kokemustasoa vastaavvin paikkoihin hakiessa on joutunut mm. kuulemaan perusteita, kuinka kaikki pyörii ATK:n varassa, mikä on hankala opetella tuolla iällä - kiitos vaan arvostuksesta, jonka hakuvaiheessa mainitsemani yli kolmenkymmenen vuoden tietotekniikan käyttö jos jossakin muodossa sai.

Pääkirjoituksen asenne on sitä samaa mitä on saanut kuulla tuttaviltakin ihan tarpeeksi tyyliin "Kuinka kauan sinä aiot löhöillä kotona, kyllähän sinulle töitä löytyy, kun vain viitsisit hakea...." Joopa joo, niinpä niin. Voi sanoa, että "ystävät" ovat karsiutuneet Ystäviin. Parhaimmat hyvä etteivät vaihda tien puolta vastaantullessaan ja jos kohtaavatkin, niin eka kysymys on: "ootko jo töissä? Ai et, miksi?"

Mutta nyt kahden vuoden metsästys on tuottanut tulosta ja oman alan työpaikka napsahti kohdalleni. Tulen pitämään matalaa profiilia enkä kerro kenellekään perheen ulkopuoliselle, että olen saanut töitä. Jännä nähdä, miten kanssaihmisten asenteet minua kohtaan kehittyvät, olenko edelleen ruttotautinen laiskiainen. Ja mitä sitten tapahtuu, kun sana työpaikan saamisesta väistämättä leviää, ollaanko sitä sitten ylimmäisinä "ystävinä" selkään taputtelemassa.

Tuollainen pääkirjoitus on kohtalaisen helppo naputella siistin kirjoituspöydän äärellä kun palkka juoksee, mutta kannattaisi tuollaisten viisastelijoiden muistaa, että näinä aikoina voi löytää itsensä noiden parjaamiensa joukosta hetkenä minä hyvänsä. Kuka vain voi olla seuraava uhri milloin vain.

Postilaatikkooni ilmestyi muuten teippi, jossa en perinteiseen tyyliin kiellä mainosten pudottamista, mutta ao. lehden pudottaminen sen sijaan on hyvin selväsanaisesti kielletty.