Kaikkihan sanoo tottakai, että jos pettää, niin ei rakasta kumppaniaan. Minä en ole sitä mieltä. Tai ennen olin ehdottomasti kunnes jotakin tapahtui... Minun tilanteessani tiedän, että rakkautta on/oli paljon, mutta silti pettäminen tapahtui.
Mitäs mieltä olette?
Mitäs mieltä olette?
Vastaukset 18
Vanhimmat
kyllä voi. Nuo tilanteet vain johtuvat siitä, että jokainen ihminen on joskus kaksinaismoralisti (tai ns. syntinen), tekee erilailla kuin on syvällä sisimmässään mieltä, vastoin omia arvojaan.
PArisuhteessa on vielä käsittääkseni sitoutunut myös toiseen ihmiseen, myös hänen kunnioittamiseensa, jolloin kyse ei ole VAIN omista arvoista.
Mutta pettäminen on yleensä niin rankka juttu, että se tahtoo rikkoa luottamuksen ja hyvän suhteen, valitettavasti. Ei tosin aina, mutta useimmiten. Ja se on pettäjän syy, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Tämän vuoksi ehkäpä jo Raamatussa juuri pettäminen (josta siellä käytettäneen nimeä huorin tekeminen) on hyväksyttävä avioeron syy hänelle, joka ei pettänyt... Viattoman osapuolen ei tarvitse kantaa pettäjän aikaansaamaa taakkaa, jos kokee, että on parempi olla vähän kauempana tuommoiseen tekoon syyllistyneestä ihmisestä.
Mutta kyllä voi.
Itse olen toisinaan miettinyt samaa ja tullut siihen tulokseen, että kyllä voi. Mielestäni ihminen voi aivan hyvin pettää ja rakastaa, mutta tällöin kyseinen ihminen ei ehkä ole omaksunut ajatusta siitä, mitä pettämisestä seuraa. Väittäisin, että tälläisessä tilanteessa pettäjä miettii pettämistilanteessa váin itseään ja omia tarpeitaan unohtaen kokonaan kuinka paljon loukkaa ja satuttaa rakastaan.
mielestäni selviä sääntöjä tekevät usein ihmiset, jotka toivoisivat maailman olevan selvä ja yksinkertainen. Totuus lienee, että maailma kuitenkin on mitä monimutkaisin. Tästä johtuen uskon, että voi pettää ja rakastaa tai yhtä hyvin olla pettämättä ja rakastamatta tai miten päin vaan...
Tuota "pettämistilannetta" voi esimerkiksi miettiä ja pohtia viikkokausia, jopa kuukausia etukäteen. Hyvin monet tietävät, ettei pettämisestä seuraa mitään muuta kuin korkeintaan huono omatunto eikä sitäkään jos on asiastaan hyvin varma.
Ei "petettykään" ajattele kuin itseään ja omia tarpeitaan jos kumppanin sivusuhde/syrjähyppy pyrkii loukkamaan ja satuttamaan liikaa. Kukaan ei omista toista. Tunteitaan ei voi kieltää. Tekojaan voi yrittää hillitä ja hallita, mutta aina niin ei kannata tehdä.
proffa vastasi ihan hienosti. ajattelin itsekin ennen että pettäminen on vihoviimeinen synti. otti päähän naiset jotka flirttas todenteolla baarissa vaikka näki mun sormuksen. nyt tuntuu välillä siltä, et seuraava nainen joka kiinnostuu saa kyytiä kolme päivää ja neljä yötä putkeen. ei se rakkautta multa enempää vähennä, paineita vain. terveisiä nimimerkiltä kerran kahdessa kuussa.
Moni "pettäjä" rakastaa puolisoaan enemmän kuin moni joka ei petä!
Ja minkähän gallupin tulos tämä mahtaa olla? Pettäjän toimintaanhan kuuluu usein myös valehtelu, joka myös sitä rakasta ihmistä loukkaa! Kummallinen toteamus tuo, että rakastetaan ja loukataan!
Taidat olla asiantuntija näitten pettäjien suhteen. Ainakin aihe kiinnostaa sinua kovasti, olen huomannut.Mutta voi olla niin, että joillekin pettäjille kirkastuu vasta pettämisen myötä oman suhteen ja pulison arvo. "Lakastuuhan se ruoho aidan toisellakin puolella", kun sitä tarpeeksi katselee.
Miksi valehtelu loukkaa? Totuus on se, että aina valehdellaan.
Jo lapsena aikuiset opettavat, ettei saa valehdella mikä on oikea emävale! Elämässä on pakko valehdella ja se taito opitaan lapsuudessa. Lapsellekin valehdellaan, koska hänelle ei voi kertoa kaikkea. Kukaan ei silti väitä, ettemmekö rakastaisi lasta siitä huolimatta!
Aikuisena pitää ymmärtää se, että sanat ovat häviävän pieni osa kommunikoinnista. Oppii myös tiedostamaan valehteleeko toinen vai ei. Varmistuksen ajatuksilleen saa elämällä eteenpäin. Jos kumppanin kanssa on hyvä olla ja tuntuu, että hänkin rakastaa niin minkä takia pitäisi pitäisi nostaa meteli uskottomuudesta ja loukkaantua?
Olipahan uskomattoman idioottia verrata pettämistä lapselle valehteluun...?! Missä kasvatusoppaassa ensinnäkin sanotaan, että lapselle saa ja pitääkin valehdella? Niin että missä asiassa esimerkiksi?!? Ympäri maailmaa raiskataan ja tapetaan naisia... onko sekin oikeutettua vain sen takia kun kerran sitä tehdään kuitenkin?
Jees.. onhan se niin, että erehtyminen on inhimillistä, mutta jatkuva satuttaminen ja pettäminen on väärin, VARSINKIN jos vielä samassa lauseessa väittää toista rakastavansa. Tiesitkö että sitä istuu linnassa ihmisiä tälläkin hetkellä talousPETOSTEN takia...? PETOS on PETOS. Jos se vieraissa juokseminen on ihan jees... niin miks siitä sitten pitää ylipäänsä valehdella?? Eikö valehteleminen ole yleensä suora seuraus väärin tekemisestä. Kertokaapas se.
Minä elän onnellisessa avioliitossa. En ole pettänyt, mutta taistelen nykyisin toden teolla, etten niin tekisi.
Olen rakastunut (?) itseäni nuorempaan työkaveriin ja hän minuun. Hänkin on naimisissa.
En mitään suloisempaa voisi kuvitella, kuin antaa mennä tämän syötävän ihanan nuorukaisen kelkassa... Ja pelkään, sillä tuntisin itseni täydelliseksi surkimukseksi, jos pettäisin hyvän mieheni luottamuksen. Rakastan häntä ilman muuta enemmän kuin työtoveriani.
Pääni on aivan sekaisin. Mikä minun on?
Juicea vapaasti siteeraten "Häntä rakastan paljon, sua rakastan joskus enemmän, ole mulle vähän aikaa hän" tai jotain sinne päin. Sekavaa kuitenkin.
Uskon, että en loppujen lopuksikaan petä. En varmaankaan voi. Mutta näkemykseni asiasta on kyllä tämän kokemuksen myötä aika lailla avartunut. Ymmärrän pettäjiäkin. Tilanne, kun se tulee pahasti kohdalle, on aika yllättävä.
toivon todella, että taistelet itsesi vapaaksi noista tunteista. Ne nimittäin voivat piinata pitkään ja on todella vaikea olla pettämättä. Jonkin aikaa voi mennä hyvin pettäessäkin, mutta vuoden, parin päästä kaikki viimeistään kostautuu, kun huomaa alkuhuuman kadonneen (tunteet todellakin voivat pettää ja pahasti!) tai kun oma puoliso saa tietää ja monen elämät rikkoutuvat ja yhteisistä kauneimmistakin muistoista tulee tyhjänpäiväsiä turhuuksia. Eikä mikään siinä vaiheessa ole sen arvoista. Myös itsensä peilistä näkeminen voi tehdä yllättävän pahaa. Toisin sanoen, keskity mieheesi ja kehoita työkaveriasi keskittymään omaan vaimoonsa. Älä tee mitään, kun ei se sen arvoista ole kuitenkaan pidemmän päälle. Paljon voimia sinulle ja hyvää, onnellista, uskollista, jatkoa avioliittoosi!
Kiitos sanoistasi, Katuva. Olet varmasti 100% oikeassa.
Teen parhaani, että voisin olla lupaukseni mittainen, luottamuksen arvoinen ja voisin säilyttää itsekunnioitukseni. Ja mieheni tunteet minua kohtaan. Ymmärrän niiden olevan elämäni arvokkaimmat asiat.
Mutta luonnonvoimat, huh huh...
100% oikeassa! Täytyy myös muistaa, että ihminen katuu harvemmin tekemisiään kuin tekemättäjättämisiään.
Juice lauloi "Häntä rakastin paljon, sua rakastan joskus enemmän
ole mulle vähän aikaa hän".
Melkein oikein muistin sitten.
Minusta tuo säe, kuten Juicen sanoitukset yleensäkin, on tosi hyvä.
rakastaa ja silti "pettää". Voi rakastaa kahta tai sitten vain harrastaa seksiä muiden kanssa.
..tosirakkaudesta mitään..
Kyllä voi. Voi rakastaa kahta. Tässä esimerkki.
Oma kumppani on rakas, josta välittää koko sydämmestään, jonka kanssa on yhteinen elämä - mennyt, nykyhetki ja tulevaisuus. Jonka kanssa on kenties lapset, seksi toimii, on yhteiset jutut, yhteinen arki.
On toinen rakas, ihminen josta välittää, joka on tärkeä, jolla on paikka sydämmessä, jonka kanssa on tärkeitä juttuhetkiä, hyviä seksi nautintoja, jonka kanssa puhutaan myös omasta elämästä, avioliitosta (vaikka molempien), jonka kanssa eletään tässä hetkessä, ei menneessä ei tulevaisuudessa (niistä ei edes puhuta). Ja kun hänen kanssaa hetki on ohi ei häntä edes ajatuksissa tarvitse viedä siihenh avioelämään. Häntä tavataan noin 0-4 kertaa / kuukaudessa, vain päivisin, sovitusti, toisessa kaupungissa, hänen kanssaa on mailit ja textarit vain 8-16 ajalla. Ei kumminkaan puolin vaatimuksia jne. Siis tämä toinen on "se toinen" - monesti myös avioliitossa.