Onko kukaan kokenut samaa:
Aloittanut uudessa vakituisessa työssä innokkaana, mutta totenut noin puolen vuoden pästä että työ liian vaativaa ja aiheuttaa stressiä, uupumusta ym.?
Oliko vaikeaa myöntää esimiehelle, lähimmäisille että ei pysty ko työhön ja haluaa lähteä.
Olis kiva kuulla muiden kokemuksia ja miten selviytynyt tilanteesta.
Itse olen työssä joka liian vaativaa mun kyvyille ja taidoille. Kiva että on töitä ,mutta tää ei ole mun juttu. Ei kuitenkaan haluais lähteä vakituisesta työpaikasta.
Aloittanut uudessa vakituisessa työssä innokkaana, mutta totenut noin puolen vuoden pästä että työ liian vaativaa ja aiheuttaa stressiä, uupumusta ym.?
Oliko vaikeaa myöntää esimiehelle, lähimmäisille että ei pysty ko työhön ja haluaa lähteä.
Olis kiva kuulla muiden kokemuksia ja miten selviytynyt tilanteesta.
Itse olen työssä joka liian vaativaa mun kyvyille ja taidoille. Kiva että on töitä ,mutta tää ei ole mun juttu. Ei kuitenkaan haluais lähteä vakituisesta työpaikasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun sä nyt oot töissä niin ala heti etsimään uutta työpaikkaa niin ei tarvitse olla hetkeäkään kuitenkaan työttömänä. Sitä paitsi työssä olevan on paljon helpompi löytää uusi työpaikka, kuin sellaisen joka etsii sitä työttämänä. Ei kannata jäädä työpaikkaan joka noin stressaa kun varmasti löydät muutakin, ehkä jopa mukavaa työtä.
Kuultaa jotenkin kirjoituksestasi, ettet pidä työstä mitä teet, eikä välttämättä ole täysin osaamisestasi tai kykeneväisyydestäsi kiinni, vaan enneminkin motivaatiosta työhön nähden. Tällöin kannattaa vaihtaa ennekuin muutut zombiksi ja ikivalittajaksi.
Jos kuitenkin pidät, niin juttele
esimiehesi kanssa asiasta.
Joskus mullekin tulee työtehtäviä, jotka
a) ovat liian vaativia
b) kuuluvat pari astetta lukeneemmalle henkilölle.
c) bosse on unohtanut antaa kullanarvoisia lähteitä käytettäväkseni tai unohtanut ohjauspuolen kiireissään.
Tällöin vihjasen siinä hikipäissäni puurtaessa, et nyt ei oikein ymmarra, tees pomo jotain. Kyllä sen jälkeen ollaan istuttu pöydän ääreen ja ohjausta on alkanut tulemaan ja kilokaupalla kehuja ja jonkun sentin nostanut palkkaakin. Ja taas ymmärrykseni toimii.
Aluksi stressaannuin tehtävien ylivoimaisuudesta ja vaativuuksista, mutta kun tein "½julkisen" ilmoituksen hiukan huumorilla verhottuna ja jouduin nielemään oman ylpeyteni myöntäessäni kykenemättömyyteni, mikä oli henkilökohtaisesti kovempi juttu kuin muille, asia korjaantui.
Työantajat hakevat palvelukseensa nykyään amerikkalaisen työkulttuurin omaksujia. Tarkoittaa sitä, että uudessa työpaikassa ei koeta uutta ympäristöä oudoksi, pystytään tekemään heti tulosta oudompienkin asioiden kanssa (selvitetään uudet asiat nopeasti ja omatoimisesti), ollaan aktiivisia sekä oma-aloitteisia, ja ollaan heti täysillä mukana työryhmässä ikään kuin olisi tunnettu uudet työkaverit jo 10 vuotta. Lisäksi ollaan ulospäin suuntautuneita ja tullaan kaikkien kanssa hyvin toimeen eikä tunneta epävarmuutta työssä onnistumisen suhteen.
Ihan mukavia vaatimuksia, mutta kaikkiin työpaikkoihin ei riitä näitä taitajia. Tämä on mielestäni yksi merkittävä tekijä, mikä jakaa työantajat jatkossa kahdeen leiriin, menestyjiin ja häviäjiin. Noita ihmeiden tekijöitä ei riitä kuin hyvän maineessa oleville työnantajille. Ja toisaalta näillä menestyvillä työntekijöillä on se etu puolellaan, että heille löytyy välittömästi uusi työpaikka, jos haluavat hakea uusia haasteita.
Niin, kaikki hyvähän tulee Amerikasta, niin kuin tämä menestyvän työntekijän mallikin.
Kannattaa pyristellä muutama vuosi amerikkatyyppisessä firmassa ja sitten lyödä hanskat tiskiin kun tosiaan mitta täysi totaalisesti. Ette usko kuinka uusi työ tuntuu lomalle omalta kohdalta kun nykyiset työkaverit itkee kun niin rankkaa homma. Minä onneksi tyytyväisenä paahdan töitä ja tuloksia pilke silmäkulmassa. Suosittelen amerikalaistyylistä firmaa näin aluksi kaikille ja niille laiskureille märisijöille sellaista pientä tutustumisretkeä vastaavanlaiseen firmaan.
Olen samassa jamassa. Mulla on kokoaja haku päällä, jos muuta työtä on vain tarjolla. Vaan kun asuu täällä hieman pohjoisemmassa, ei ole oikein mistä ottaa. Ikävää, kun huomaa ajattelevansa että olis helpompaa, jos vaikka sairastuisi ja "saisi" olla kotona. Olen ollut aikoinaan kaksi vuotta työttömänä ja se aika on vieläkin muistissa. Sen takia en uskalla jäädä työttömäksikään. Firmalla menee sen verran hyvin ettei konkkaa ole odotettavissa ja itse kun on siivo ihminen, ei kehtaa hommata potkuja itselle. Esimies on oma lukunsa. Emme edes puhu samaa kieltä. Mitään ei saisi kysyä ja puolesta sanasta pitäsi ymmärtää, mistä on kysymys ja mitä pitää tehdä. Tämä kuulostaa monesta (varsinkin työttömästä ihmisestä) idioottimaiselta. Päivä kerrallaan. Muuksi se ei tästä muutu niin kauan kuin tässä firmassa teen työtä.
Yhtä vittumaista on, jos työ ei vaadi mitään! Olen ollut 3,5 vuotta töissä firmassa, jossa minun ei tarvitse tehdä juuri mitään. Alussa luulin, että se on vain väliaikaista, mutta asia osoittautui pysyväksi!
Ette usko, miten turhauttavaa on istua työhuoneessa ja syljeskellä kattoon päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen! Tuntuu, että koulutus valuu hukkaan! Motivaatio tehdä niitä vähäisiä ja naurettavan helppoja hommia on täysin olematon. Haluan pois täältä!
Ongelmana on alan töiden puute. Harvoihin vapaisiin työpaikkoihin pitää olla aina vuosien kokemus. Nykyisessä työssä ei kokemuksen karttumisesta voi oikein puhua.
Hain juuri yhteen työpaikkaan, jonne olisi saumat päästä. Saas nähdä, pääsenkö edes haastatteluun. Täältä on joka tapauksessa pakko päästä pois nopeasti!
Sama juttu mulla. Kun on työssä, jossa ei tarvitse mitään ja nyt ollaan alettu rajoittamaan oma-aloitteisuuttakin, niin mietityttää, että osaanko enää mitään, kun hakeudun seuraavaan paikkaan. Viestiketjun aloittajan olisi hyvä tietää, että työnantaja on velvollinen kouluttamaan tehtäviin, joita ei ko. palkatun henkilön koulutuksella voi edellyttää hänen osaavan. Tai sitten siirtää toisiin koulutusta vastaaviin tehtäviin. Jos ei tätä ymmärrä, niin eiköhän ole parempi viitata kintaalla. Eikä ainakaan syyttää itseään.