No niin, pakko kysyä suurelta yleisöltä vähä mielipiteitä kuinka itse toimisit vastaavassa tilanteessa, kun tuskastuneena en okein tiedä enää mitenpäin tässä pitäisi olla:
Oon yli 30 v mies, pitkässä parisuhteessa, onnellinen, rakastan vaimoani ja pientä lastani.
Nyt on käynyt niin että menin ja ihastuin nuorempaan naiseen (ei varattu), jonka kanssa olen suhtkot paljon tekemissä. En pyytänyt näitä tunteita, se vain tapahtui. Ennenkin ollut pieniä ihastuksia minulla, ja myös vaimollani on niitä ollut, siitä olemme keskustelleet. Mielestäni se kuuluu pitkässä suhteessa tavallaan myös asiaan että niin voi käydä. Kuitenkin ohimenevä juttu, ja niin kauan kun ei tee mitään, niin eihän siinä mitään. Itse olen aina ollut uskollinen hänelle. Oikea rakkaus kestää näitä ihastuksia oikein hyvin, kokemus kertoo että ihastukset menee ajan kanssa ohi ja viimeistään siinä vaiheessa näkee taas vähän selkeämmin miksi sitä toista rakastaa ja arvostaakaan niin hemmetin paljon.
Nykyinen ihastus nyt vaan tuntuu vaivavan vähän enemmän ja haluaisin sen tavallaan kyllä loppuvan jo. Luulen että tämä tyttö saataakin aavistaa jotain, naiset ovat ihan hyviä aistimaan sellaista. Ehkä hän tuntee myös jotain vetoa minuun, mutta siitä en mene takuseen kun en luota tässä omiin aistimuksiin oikein.
Oli miten oli, en aiemmin olisi tällaista vaihtoehtoa sen pidempää edes miettinyt mutta nyt olen pohtinut aika paljon että pitäisikö minun puhua tämän naisen kanssa. Haluaisin kertoa hänelle että arvostan hänen ystävyyttä mutta tunnen häntä kohtaan vähän enemmän kuin mikä olisi suottava ja että se vaivaa minua.
- Jos hän kieltää kategorisesti tunteitä minua kohtaan niin luulisi sen auttavan minua.
- Mutta jos hän rohkenisi kertomaan että hänelläkin on tunteita, niin tietäisin sitten senkin. Onhan se tavallaan hienoa ja arvostettava asia sekin jos kaksi ihmistä pitää toisistaan. Mitä sitä turhaan kieltää. Sitten minun pitää vaan tehdä selväksi, ettei tunteista huolimatta asia tulee etenemään mihinkään, sillä rakastan vaimoani ja yhteisen elämän yli kaiken. Sen verran fiksun oloinen tämä nainen on, että tiedän hänen ymmärtävän.
Onko ok toimia näin vai onko ihan pöljä, vaikenenkö vain?
Oon yli 30 v mies, pitkässä parisuhteessa, onnellinen, rakastan vaimoani ja pientä lastani.
Nyt on käynyt niin että menin ja ihastuin nuorempaan naiseen (ei varattu), jonka kanssa olen suhtkot paljon tekemissä. En pyytänyt näitä tunteita, se vain tapahtui. Ennenkin ollut pieniä ihastuksia minulla, ja myös vaimollani on niitä ollut, siitä olemme keskustelleet. Mielestäni se kuuluu pitkässä suhteessa tavallaan myös asiaan että niin voi käydä. Kuitenkin ohimenevä juttu, ja niin kauan kun ei tee mitään, niin eihän siinä mitään. Itse olen aina ollut uskollinen hänelle. Oikea rakkaus kestää näitä ihastuksia oikein hyvin, kokemus kertoo että ihastukset menee ajan kanssa ohi ja viimeistään siinä vaiheessa näkee taas vähän selkeämmin miksi sitä toista rakastaa ja arvostaakaan niin hemmetin paljon.
Nykyinen ihastus nyt vaan tuntuu vaivavan vähän enemmän ja haluaisin sen tavallaan kyllä loppuvan jo. Luulen että tämä tyttö saataakin aavistaa jotain, naiset ovat ihan hyviä aistimaan sellaista. Ehkä hän tuntee myös jotain vetoa minuun, mutta siitä en mene takuseen kun en luota tässä omiin aistimuksiin oikein.
Oli miten oli, en aiemmin olisi tällaista vaihtoehtoa sen pidempää edes miettinyt mutta nyt olen pohtinut aika paljon että pitäisikö minun puhua tämän naisen kanssa. Haluaisin kertoa hänelle että arvostan hänen ystävyyttä mutta tunnen häntä kohtaan vähän enemmän kuin mikä olisi suottava ja että se vaivaa minua.
- Jos hän kieltää kategorisesti tunteitä minua kohtaan niin luulisi sen auttavan minua.
- Mutta jos hän rohkenisi kertomaan että hänelläkin on tunteita, niin tietäisin sitten senkin. Onhan se tavallaan hienoa ja arvostettava asia sekin jos kaksi ihmistä pitää toisistaan. Mitä sitä turhaan kieltää. Sitten minun pitää vaan tehdä selväksi, ettei tunteista huolimatta asia tulee etenemään mihinkään, sillä rakastan vaimoani ja yhteisen elämän yli kaiken. Sen verran fiksun oloinen tämä nainen on, että tiedän hänen ymmärtävän.
Onko ok toimia näin vai onko ihan pöljä, vaikenenkö vain?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi ihmeessä sun pitäisi mennä tuo asia paljastamaan sille tytölle? Jos sulla ei muka ole mitään ns taka-ajatuksia, niin anna asian olla.
Puntarissa sulla on vaimo, lapsi ja elämä heidän kanssaan. Pahimmassa tapauksessa paljastettuasi tunteesi tuolle tytölle tulee siitä seurauksia, sellaisia joihin et osaa etkä pysty varautumaan.
En voi käsittää miksi edes harkitset moista.
Omapa on elämäsi. Mutta. Kannattaa muistaa, että vastuullasi on myös perheesi elämä ja pahimmassa tapauksessa asetat sen murskautumisen tämän ihastuksesi eteen.
Ja kysyit, ootko pöljä. Joo, olet, jos menet paljastamaan asian.
Älä kerro.Sun vaimolla on pieni lapsi, miksi sun pitäisi mennä pahoittamaan sen mieli.
Mutta muuta nyt hyvä ihminen tuo ihastuksesi normaalille tunnetasolle.Vai milta tuntuisi jos vaimosi alkaisi lirkutella jonkun kanssa?
Joo en lähde neitokaiselle avautumaan. Tyhmä aivopieru.
En voi olla varma kuinka hän sen ottaa. Ja niinkuin tekin sen sanoitte ei voi tietää varmuudella minkalaisen pandoran lippaan siinä sitten avaa. Jos oisin sen hänelle kertonut niin olisin toivonut että ottaisi sen huumorilla ja pysyttäis ystävinä. Mutta ei se kovin todennäköistä ole kuitenkaan. Ei ole seksuaalisia taka-ajatuksia tyylin yhden yön juttuja niin kuin Madam9 epäilee, toki vetoa en voi kieltää.
En halua satuttaa ketään, ei häntä, ei vaimoa, ei lastani.
Minuun vaan sattuu tällä hetkellä,
aattelin että sillä se ehkä helpottuisi, mutta parempi tässä tapauksessa että kestää sen hiljaa, keskustelematta asiasta. Kyllä mä ystävä hänelle voin olla ihan hyvin. Ohi se menee. Kuten sanoin, aivopieru.
Kiitos teille :-)
anna mennä vaan. salassa pidät niin hyvin että et kärähdä niin kivasti piristää elämää. ja onhan nurmi paljon parempaa aidan tuolla puolen, ei täällä eletä kun kerran ja siitä pitää osata nauttia. sitten kaduttaa vanhana kun ei enää mitään pysty tekemään että voi voi ja viagraa popsitaan mutta kun ei auta. mieti nyt oikeesti kaks kertaa mitä teet. minä jatkasin ainakin flirttailua ja selventäisin mihin nainen olisi valmis ja pukkisin sitä sen minkä kerkeisin ja pystysin että vakituiselle parisuhteelle koituisi ongelmia.
Niin mutta sinä oletkin joku runkkari poikamies, ei perheelliselle miehelle pidä antaa noin huonoja ohjeita.
Ap:lle sanoisin että älä tunnusta tuolle naiselle mitä tunet häntä kohtaan, unohda ja keskity niihin lähimpiin ihmisiin vain. Aika ajaa tuosta ohi ja voitte olla varmasti sydämmellisesti lämpöisiä ystäviä ilman seksiä. Älä pilaa sitä mitä olet jo saanut aikaan, hetken huuman tähden. Pliis.
Älä ota asiaa esiin ihastuksesi kanssa.
Itselläni kävi aikoinaan niin, että perheellinen mies ihastui, lopulta rakastui minuun. Meillä ei ollut varsinaista suhdetta, yritimme olla vain ystäviä, mutta tilanne kärjistyi lopulta todella pahaksi. Mies halusi omistaa minut täysin vaikka tiesi sen olevan mahdotonta ja painosti minua miten milloinkin eikä jättänyt lukuisista pyynnöistä huolimatta rauhaan.
En sano, että sinä olisit samanlainen, mutta meidänkin ystävyytemme alkoi ns pienestä viattomasta ihastumisesta, minkä mies minulle tunnusti. En halunnut aiheuttaa mitään, en rikkoa perhettä, en satuttaa ketään. Mies vannoi, ettei mitään tuollaista tapahtuisi, olisimme vain toisistaan välittäviä ystäviä, mutta koko juttu oli lopulta pelkkää painajaista...
Joten en suosittele viemään ihastusta yhtään pitemmälle, itsesi ja eritoten vaimosi ja pienen lapsesi tähden.
Pahoittelut, huomasin vasta kirjoitukseni jälkeen, että olet jo päättänyt olla kertomatta. Hyvä päätös :)