Olen usein miettinyt, kuinka kukin selviää pettämisestä? Niin pettäjä kuin petetty? Unohtaako koskaan? Voiko antaa anteeksi? Häpesitkö yhtään?
Itse olen petetty ja sattuu vieläkin niin hiton kovaa. Kaikki tunteet on läpikäyty ja asia tulee päivittäin mieleen. Tuntuu vain, että koskaan se ei unohdu.
Itse olen petetty ja sattuu vieläkin niin hiton kovaa. Kaikki tunteet on läpikäyty ja asia tulee päivittäin mieleen. Tuntuu vain, että koskaan se ei unohdu.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Vaimoni petti. Yritti valhedella kiinni jäätyäänkin. Ei anteeksi pyytänyt. Ei näytä katumista. Näyttää selviävän saman itsekkyyden ja piittaamattomuuden turvin kuin miksi pettikin.
Kukaan muu, lapset mukaan lukien ei ole selvinnyt. Kaikki ovat toki elossa, jos selviytymisellä sitä tarkoitetaan, mutta traumat ovat todella pahat.
Kun lasimaljakko on rikottu, se ei tule koskaan ehjäksi. "Paraskin" lopputulos on liimattu, säröinen kiulu, josta puuttuu palasia. Ei ole kaunis ja vuotaa.
Lasten kotia en halua enempää rikkoa. He rakastavat äitiä ja isää. Heillä on oikeus isään ja äitiin. Vaimo ei suostu lähtemään eikä lasten tilanne parane siitä, että minä lähden. Arki sujuu näinkin, perhe samassa ruokäpöydässä ja vanhemmilla vakipanona toisensa. Lasten takia tapa itseäni (mikä taas minulle itselleni olisi paras ratkaisu), enkä jaksaisi alkaa uutta rakentamaankaan.
Ainoa valopilkku lienee (molemmilla) se, että jompikumpi tapaa jonkun ihastuksen, joka tuo hetken lohtua ja läheisyyttä. kuten saoin, kun lasi on rikottu, ei ole enää mitään menetettävää. Pettä voi jatkossakin eikä se enempää riko.
Eli: siitä ei päässe koskaan yli takaksin terveeseen parisuteeseen. Mutta torso ja pinnallinen yhdessäelo voi onnistua. Mieluummin kyllä kuolisin.
Totta puhut. Mutta kuulostat kyllä niin masentuneelta, että tarvitsisit juttuseuraa.
Kiitos, "uskotoivorakkaus", niin varmasti. Mutta kenelle tästä voi puhua? Miehille en kehtaa, sillä on todella noloa kun vaimo pettää. Terapeutilla käyminen on kallista ja keinotekoista. Haluaisin puhua naiselle, joka ehkä voisi kertoa miksi nainen pettää
Jos ei ole juttukaveria, niin sitten kannataa lukea. Itsekään en puhu asiasta kenellekään, edes terapiassa en käy, mutta luen asiatietoa ja keskustelupalstoja. Olen törmännyt niin moneen ahaa-elämykseen, että olen tavallaan niitten avulla toipunut.
Aloita vaikka lukemalla netistä:
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/
Siellä on myös oma keskustelupalsta:
http://www.suhdesoppa.fi/parisuhdekeskustelu/viewforum.php?f=3
Itse en voi kertoa miksi nainen tai peräti perheenäiti pettää, sillä en ole koskaan pettänyt ketään, mutta uskon että sekin selviää lukemalla.
Yli vuosi kärystä, lähdin juuri terapiaan. En ole päässyt yli, en ole yli vuoteen nukkunut öitäni. Pahin aika oli ekat 2kk, en nukkunut ollenkaan, olin lähes psykoosissa. Nyt ero on takana, silti en nuku.
Sama vaiva, ei nukuta. Pettämisestä meillä kaksi vuotta, ero tullut ja unet hävinneet. Kova paikka, enkä pysty unohtamaan. Exälläni uusi tällä hetkellä, sekin vaivaa minua. Itse kärvistelen yksin, mietin tapahtunutta ja yritän löytää syitä. Selityksiä en saanut, vastaus oli vain "en tiedä", kun kyselin syytä...
Anteeksi vain, mutta miksi minun pitäisi HÄVETÄ sitä, että mieheni petti minua?
Käsitin että aloituksen kysymys oli kummallekin "Niin pettäjä kuin petetty?" siinä ainakin lukee.
Tosin kyllä minä käsittämättömällä tavalla häpesin kun mieheni petti. Häpesin jotenkin sitä avioliittomme mautonta ja halveksittavaa loppua. Siksi kai "kasvoimme erilleen" on kaikein suosituin virallinen selitys.
Näkeehän se tälläkin palstalla, miten paljon petettyjä syyllistetään tyyliin "katso peiliin", aivan kuin petetyn pitäisi katsoa itseään häveten peiliin, sillä on tehnyt itsensä pettämisen arvoiseksi.
Tässä väestöliiton linkissä on mielestäni loistavaa asialinjan tekstiä aiheesta. Siinä sanotaan selvästi, kuinka voi selvitä ja unohtaa. Ja jos ei voi, niin siihenkin on syynsä. Jos sinä esimerkiksi et voi unohtaa, niin pettäjä ei kenties ole auttanut sinua tarpeeksi surutyössäsi. Aihe on auki ja salaisuuden painavat.
"Jos et saa puolisoasi ollenkaan mukaan tapahtuneen työstämiseen, voi olla, että sinun on vaikea alkaa taas luottamaan häneen. Kyse on tällöinkin mielen normaalitoiminnosta. Parisuhteen jatkaminen ilman luottamusta on vaikeaa, ellei mahdotonta."
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/uskottomuus/puoliso_uskoton/
kauan se vie varmasti aikaa täälläkin.
mies petti useasti ja aina uskotteli että ei enää koskaan jne.
hajosin täysin kun tein lopullisen päätöksen että nyt loppu.
käyn terapiassa ja hain kaikki avut itselleni.
ystäviäkin onneks on mutta on vahvuus oikeesti lähteä hakemaan muualtakin apu.
mun oli ihan pakko.
viimeiseen asti nyt viimeisen kerrankin yritti salata ja peittää tapahtuneet mutta olin kuullut totuuden muualta ja odotin et kuulen sen häneltä itseltään. en kuullut.
hän halusi jatkaa meidän perhe elämää ja piti siinä molemmat naiset tyytyväisinä jottei ainakaan yksin jää.
no sitten kun sanoin että tämä on loppu niin hän meni "luonnollisesti" sen toisen kainaloon.ja nyt on siellä ja saa olla.
omat tunteet menee vuoristorataa mutta koskaan ei enää minunkaan mielestäni luottamus palaa normaaliksi jos se on kerran petetty. sen opin.
sattuu ja selviämiseen menee aikaa mutta lupaan selviytyä päivä kerrallaan tästä.voimia muillekin.
mua petettiin 17-18.03.2010 välisenä yönä klo 02-06 aikaan.. Ei sitä asiaa voi unohtaa. joskus kun on hiljainen hetki, tulee mietittyä kuinka paljon se aikoinaan sattui ja kyynel tipahtaa pelkästä tuskan miettimisestä. Lause: " Mua ei enää ikinä petetä", on asia mihin pyrin.. seuraava tyttöystäväehdokas joutuu puhutteluun ennen suhteen alkamista. voipi olla että jos ei naisen vastaukset mua tyydytä, saatan sanoa että ollaa vaa seksikumppaneita.. ei sitä tuskaa unohda koskaan, ennemmin elän yksin kuin pettäjän kanssa ja jos yksin on elettävä ni sitten on.. käyn vaikka maksullisissa ennemmin kuin pettäjää otan.. en myöskään muista kaikkien sänkykumppaneiden nimiä eron jälkee. kyllä ihminen muuttuu kyyniseksi kun tarpeeksi paskaa saa niskaan.. muutama äpärä lapsikin syntyi tässä välissä. sama se mulle on. ei tunnu mikään enää miltään. ei vieläkään.
Pettäminen on henkinen raiskaus, siitä toipuminen kestää pitkään. Arvet sielusta ei poistu koskaan. Luin aivan vasta jostakin että fyysiset arvet katoaa ja muisto himmenee mutta henkiset ei katoa koskaan eikä muisto niistä himmene ikinä.
Onkin tärkeä saada apua ja yrittää kääntää huonot muistot rikkaudeksi, elämän kokemuksiksi ja opiksi.
Minun mielestä taas henkisesti vaikeaa on toisen suora haukkuminen/aliarviointi/mitätöinti/ohittaminen/välinpitämättömyys. Raiskauksesta en puhuisi missään tapauksessa henkisellä tasolla. Mietipä miltä tuntuu tulla raiskatuksi? Mitä se on verrattuna siihen että puoliso käy vieraissa?
Sinua ei ole selvästikään petetty. Voin kuvailla sitä tunnetta, kun asia paljastuu tai sen muistaa vuosienkin jälkeen: oksettaa ja vatsa on kipeä, sydän hakkaa ja siihen sattuu, jalat ja kädet tuntuvat voimattomilta, mieli on toivoton ja tulevaisuus tuntuu hahmottoman mustalta. Pettäminen on henkistä väkivaltaa pahimmillaan.
Tietäisitpä, mitä voi naisena joutua kokemaan näissä pettämisjutuissa? Toistetusti alistamista ja siihen voi kuulua myös puolison väkisinottamista tai pakottamista johonkin iljettävään? Pettämisessä teon tekee ihminen, jota on rakastanut ja jonka on tuntenut mahdollisesti pitkään ja ennen kaikkea ihminen, johon on pyyteettömästi luottanut. Ja usein se kaikki tapahtuu suljettujen seinien sisäpuolella kodissa, jonka on ajatellut olevan turvallinen paikka.
Sattuihan se aika kovaa. Kolmekymmentä yhteistä vuotta. Mies petti ja piti suhdetta yllä toisen varatun naisen kanssa. Sitä oli kestänyt vaan pari kuukautta kun huomasin miehen käytöksessä outoutta. Puhelimen tekstareissa löytyi sitten todisteita.
Halusin parisuhteemme loppuvan mahdollisimman äkkiä. Kuukauden päästä mies muutti. Kotona asui silloin vielä alaikäinen lapsemme. Hänelle en koskaan mollannut isäänsä. Häpeää asiasta oli varmaan koska en työympyröissä kertonut erosta kun vasta parin vuoden päästä.
Ensimmäinen puoli vuotta oli pahinta. Toinen puolikas puuttui elämästä. Sitten alkoi tasaantua ja jotenkin kasvaa kokonaiseksi.
Nyt kaikesta on kahdeksan vuotta enkä ajattele koko asiaa. Asia tuntuu yhdentekevältä eikä miehen petturuus herätä enää tunteita puoleen eikä toiseen. Toisaalta olen nyt tyytyväinenkin tapahtuneeseen koska mentiin yhteen tosi nuorina ja olen saanut elää viimeiset vuodet itsenäisyydestä nauttien. Mitä pitempään olen elänyt näin sitä paremmalta se on tuntunut.
Miehellä ei mennyt ihan niin hyvin. Suhteesta ei tullut mitään koska nainen ei jättänyt omaa miestään. Alkoholin käyttö tuli kuvaan ja eräänlainen syrjäytyminen. En ollut vahingoniloinen vaan yritin kannustaa uuteen elämään. Takaisin en häntä olisi halunnut.
Minullakin pitkä liitto takana, mutta viime vuosina ei enää mennyt hyvin. Sitten mies löysi uuden. Aloin epäillä aika pian (oli jotenkin aika selvää) ja sain sitten puristettua asian ulos ja hän muuttikin onneksi pian pois. Pitkän liiton loppu oli minusta ruma, suoraan uuden suhteen kanssa yhteen. Se sitten vaikeutti minusta asioiden selvittelyä eikä aikuisiin lapsiinkaan näytä enää olevan luontevia välejä. Ei ole esitellyt eikä puhunut kellekään perhetutulle uudesta puolisostaan - miksi ei?
Häpeä on mielenkiitoinen juttu. Minäkin vakuuttelen itselleni, että minun ei tarvitse hävetä vaikka jossain pohjalla onkin, että mikä vika minussa oli. Toisin kuin edellinen, minä olen ollut hyvin avoin tuttavapiirilleni. Se on minusta helpottanut omaa suhtautumistani vaikka välillä on vaikea sanoi, että lähti toisen naisen matkaan.
Toisaalta olen ollut helpottunut ja onnellinen, koska avioliitto ei ollut enää hyvässä jamassa pitkään aikaan ja tilanne on nyt selvinnyt.
Tsemppiä kaikille petetyille. Kirjoittaminen, puhuminen, keskustelupalstat ja oma aktiivinen asenne eron järjestelyyn auttaa.
"Nyt kaikesta on kahdeksan vuotta enkä ajattele koko asiaa. Asia tuntuu yhdentekevältä eikä miehen petturuus herätä enää tunteita puoleen eikä toiseen. "
Silti vietät aikaa uskottomuuspalstalla, hmm...
Mielenkiintoista lukea toisten kokemuksista. Petetty mikä petetty. Tapahtunutta ei voi poistaa mutta se ei vaikuta enää elämääni. Seuraan muitakin palstoja vaikkei kaikki sivua elämääni.
Jos et ymmärrä pointtiani niin ei voi mitään.
Tarkoitukseni ei ole olla töykeä, mutta aivan varmasti tapahtuma edelleen vaikuttaa elämääsi. Siitä syystä olet kiinnostunut aiheeseen liittyvistä kokemuksista ja keskusteluista.
Ei se haittaa, mutta asia kannattaisi myöntää myös itselle.
KÄYTÄNNÖSSÄ vaikutta sillä tavalla että olen eronnut. Ei TUNNETASOLLA. Turha provosoida enempää.
Eletty parisuhde vaikuttaa varmaan koska se kesti 30 vuotta. Sen aikana kasvoin "aikuiseksi" ja sain lapset. Tietenkin se vaikuttaa. Tapahtui paljon käytännön asioita. Nehän näkyy tänäkin päivänä jotka ovat liiton vaikutuksia..
Its ero ei vaikuta. Jos vaikuttaa niin POSITIIVISESTI.
Ei sinun minua tarvitse yrittää vakuutaa, että olet nyt onnellinen. Silti päätit täällä keskustelupalstalla HUUTAA, että nyt asiat ovat hyvin.
Pääasia on se, että itse haluat uskoa olevasi onnellinen. Hyvää loppuelämää sinulle.
Haluan uskoa että olen onnellinen? :D Pahoittelen jos itse olet jäänyt onnettomaksi oman erosi takia. Jos taas et ole koskaan eronnut niin et voi tietää että siitäkin voi toipua.
En huuda mitään vaan korostan joitakin sanoja jotka kertoo paljon asiasta. Kaikki ei osaa poimia niitä muuten tekstistä.
Hyvää loppuelämää sinullekin. Aika parantaa ja positiivinen mielenlaatu auttaa paljon.
En muuten ymmärrä asennetta että erosta seuraa aina onneton ihminen. Viimeiset lauseesi kertoo tuon asenteen.
Tämä viimeinen viestisi antoi paljon materiaalia vastata siten, että siitä olisi sinun helppo loukkaantua. Se ei ole tarpeellista, eikä tämä keskustelu enää johda mihinkään.
Mikäli haluat, voit vielä sanoa viimeisen sanan. Voimia toipumisprosessiisi :)
Miksi olisin loukkaantunut? Vaikka joku jankkaa omaa asennettaan ja se voi ärsyttää niin en ole loukkaantunut. Sillä ärsytyksellä taas ei ole tekemistä eron kanssa. Tuo jankkaaminen osoittaa vaan jankkaajan omaa huonoa oloa. Onko oikeasti vaikea myöntää että eronnut voi olla onnellinen? Miksi ainoa vaihtoehto on onneton vaihtoehto? Olisi kiva saada vastaus.
Erosta on kahdeksan vuotta joten toipumisprosessi on läpikäyty. Kirjoitin ensimmäisessä viestissäni että ero sattui. Se on kuitenkin mennyttä enkä elä sitä jatkuvasti uudelleen.
Tuskin olen ainoa positiivisesti erosta toipunut.
Mitä odotat viimeiseltä sanalta? Jotain joka on valhetta minun puolelta? En valehtele vaikka se tekisi sinut tyytyväiseksi.
Luonnollisesti
Itseaiheutettua
Heh
19 vuotta yhdessä naisen kanssa, kaksi alle kouluikäistä lasta, juuri muutettu unelmien taloon kun vaimo pudotti pommin: oli raskaana toiselle. Saman miehen kanssa oli ollut sutinaa neljä vuotta aiemminkin, mahdollisesti koko ajan. Siitä on nyt seitsemän vuotta aikaa, elämä jatkuu, mutta kovasti on pitänyt töitä tehdä, etten katkeroituisi.
Sitten ehkä kaikista pahinta on se, että hän ei ole missään vaiheessa osoittanut pienintäkään katumusta. Oli pettänyt varmuudella kolmen miehen kanssa. Meni jälkeeni uuteen suhteeseen, yhteisen tuttumme kanssa, ja petti tätäkin. Edelleenkään ei pienintäkään katumusta, vaan ainoastaan toisten syyttelyä.
Kaiken kukkuraksi riitelimme omaisuudestamme, ja hävisin melkein kaiken.
On ollut mahtava kasvun paikka minulla, aloittaa vähän alle nelikymppisenä nollasta, kun toinen porskuttaa ainakin ulkoisesti tosi hyvin voivana ja varakkaana menemään. Minä olen edelleen hänelle syypää kaikkeen, myös pettämisiinsä.
Siis mikä siinä nyt sitten niin paha on jos toinen kerran vähän pettää? Ei kai sen takia nyt tarvitse mitään toimivaa avioliittoa hajottaa? Pettämisessä on kyse vain pienestä hetkellisestä hauskanpidosta, eihän se nyt voi koko maailmaa kaataa? Ei miestä vain ole luotu sitoutumaan yhteen ihmiseen vaan kaikilla on se luontainen evoluution muokkaama tarve levittää siementään. En ymmärrä miksi pitäisi muka koko loppuelämäksi sitoutua harrastamaan seksiä vain yhden ja ainoan naisen kanssa. Ihan sama kuin joku ajaisi yhdellä ja samalla autolla koko elämänsä, kai sitä nyt välillä voi edes KOKEILLA muita merkkejä?? Vaihtelu virkistää hyvät ihmiset. En ymmärrä tätä kaikkea tekopyhää nipotusta tässä asiassa. Oma vaimoni luultavasti ymmärtää, joten siksi salaankin tältä visusti mitä kahdella viime Levin reissulla onkaan tapahtunut...
Hyi hitto! Luojan kiitos en ole vaimosi! Hyväksytkö,jos vaimosi on pettänyt matkasi aikana???
No myönnettävä on että enhän minä nyt kovin iloinen siitä voisi olla, mutta ei kerta nyt toisaalta mikään kaiken päättävä katastrofikaan olisi, niin kuin se täällä monille näyttää olevan. Eihän suhteessakaan toista voi loputtomasti kontrolloida, vaan kaikilla on se oma vapaa tahto tehdä sitä mitä itse huvittaa. Kerranhan me täällä vain eletään, miksi pitäisi kieltää kaikki, edes kerran vuodessa tapahtuva hauskanpito??
Ei tietystikään toiselta saa hauskanpitoa kieltää. Yhtä tyhmää on olettaa, että parisuhdetta pitäisi jatkaa pettämisen jälkeen.
Ei se ole mikään "kaiken päättävä katastrofi". Elämä jatkuu, parisuhde päättyy.
Mistä moinen meteli?,
Aika jännää tuo kaksinaismoraalisi.. Tuot mieleen erään ystäväni. Mies joka kyttää jokaista naista, ja on pettänytkin vaimoaan (on kertonut minulle ihan yksityiskohtaisesti) sunnitelmalliseti. Kysyin, että miten suhtuisit jos vaimosi tekisi sinulle saman. Lusikat jakoon!!! oli vastaus.
Kerroppas sille pikku vaimollesi nyt heti mitä olet puuhannut, ja kun olette sen kriisin saaneet ratkottua, tule tälle palstalle kertomaan miten hyvä juttu se pettäminen onkaan!
No minä en jättäisi miestäni uskottomuuden takia. Eikä hän melko varmasti minua. Koti on koti, lapset yhteisiä onnen aiheita. Sekö kannattaa lopettaa, kun ylpeyttä vähän loukataan? Sitä se taitaa monella olla, ylpeys ei hyväksy kun joku muu menee hetkeksi edelle. Olen itsekin ylpeä mutta toisaalta tiedän, että salasuhde voi olla ihan muutakin kuin kenenkään paremmuutta.
Vertaatte täällä tuskaanne siihen, kun sydän revitään rinnasta. Sellaisen tunteen koin kerran itsekin: kun rakastamani mies kuoli äkillisesti. Verrattuna syrjähyppyyn, en voi koskaan käsittää että nämä kaksi tapahtumaa ovat jollekin vastaavia traumoja. En vaikka miten luen psykologien kirjoja.
"No minä en jättäisi miestäni uskottomuuden takia" .
Älä koskaan sano ei koskaan jos sinulla ei ole omakohtaisia kokemuksia. Itse tiedän, että valitettavasti se tuska tuntuu ihan samalta. Muutaman petetyn naisen kanssa olen puhunut ja sanoivat, että kuolemakin olisi ollut parempi kestää, koska se on kokonaan peruuttamatonta.Kyllä se sydän petetylläkin revitään rinnasta.
"Kyllä se sydän petetylläkin revitään rinnasta."
Ymmärrän tuskasi petetyski tulleena itsekin. Silti tuollainen ylidramaattisuutesi on äärimmäisen vastenmielistä.
"Muutaman petetyn naisen kanssa olen puhunut ja sanoivat, että kuolemakin olisi ollut parempi kestää, koska se on kokonaan peruuttamatonta." Älä puhu sontaa, vanha nainen! Kun olette eukkojen kanssa puhuneet, ja muutkin kaksi juoruämmää ovat samaa mieltä kanssasi, niin siitäkö se totuus muka syntyy.
Kuolemaa ja uskottomuutta ei voi millään mitta-asteikolla verrata toisiinsa eikä kannatakaan. Tuollainen vertailu on hyvin loukkaavaa leskiä kohtaan, sekä isiään surevia lapsia kohtaan. Kannattaisi mennä itseensä välillä, ennen kuin heittelee mauttomia vertailuja.
Kuoleehan se uskollisena pidetty, luotettu ihminen silloin paljastuen selkärangattomaksi nilviäiseksi.
Se, onko suhteen päättyminen uskottomuuden vuoksi rinnastettavissa kumppanin kuolemaan, varmaankin riippuu kuolintavasta. Tai uskottomuuden ollessa kyseessä sen kestosta, siitä kuka se kolmas pyörä on, miten asia on paljastunut, kuinka uskoton puoliso asian käsittelee kiinni jäämisen jälkeen vai käsitteleekö ollenkaan, onko uskottomuutta ollut jo aikaisemminkin, kuinka haavoittuvassa tilanteessa petetyksi tullut on jne.
Kyllä itsekin vertaan petetyksi tulemista kumppanin kuolemaan ja itsekin väitän, että se voi olla jopa traumaattisempi kokemus. Paitsi työikäisen terveen ihmisen äkkikuolema varmaan on myös psyykkisesti tosi rankka kokemus.
Puolison kuollessa jää kuitenkin kaikki hyvät muistot ja vaikka suru olisi alkuun syvää, kuolema ei kuitenkaan koettele leskeksi jäävän kokemusta itsestään (kokemus siitä että on arvokas, rakastettava ja riittävä omana itsenään). Petetyksi tuleminen taas loukkaa syvästi, saattaa särkeä ihmisen uskon ja luottamuksen muihin ihmisiin lopullisesti ja aiheuttaa sen, että koko suhde omaan kumppaniin asettuu uuteen valoon - tuntuu siltä, että kaikki yhdessä vietetyt vuodet ovat olleet valhetta ja hukkaan heitettyä aikaa. En usko, että leskeksi jäädessä joutuu kyseenalaistamaan omaa arvokkuuttaan ja yhteistä historiaa.
"Minun mielestä taas henkisesti vaikeaa on toisen suora haukkuminen/aliarviointi/mitätöinti/ohittaminen/välinpitämättömyys. Raiskauksesta en puhuisi missään tapauksessa henkisellä tasolla. Mietipä miltä tuntuu tulla raiskatuksi? Mitä se on verrattuna siihen että puoliso käy vieraissa?"
Olen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Molemmat kokemukset ovat äärimmäisen tuskallisia. Silti väitän kiven kovaan, että raiskaus on monin verroin kovempi kokemus kuin petetyksi joutuminen. Raiskaus on sitä paitsi rikoslaissa määritelty rikos, eikä näitä voi mitenkään verrata toisiinsa. Petetyksi joutuminen ei ole henkinen raiskaus. Petetyksi joutuminen on petetyksi tulemista, ja erittäin valitettavaa sinänsä. Olen pahoillani kaikkien petetyksi joutuneiden puolesta. Raiskaukseen sitä ei silti saa verrata.
Raiskataan siinä rakastavan, luottavan ihmisen sydän ja sielu. Fyysinen raiskaus on jonkun tuntematton, ei- tärkeän ihmisen tekemä väkivallan teko. Pettämisen tekee rakas.
Niin kovaa sattui ei pettäminen vaan valehtelu kun asiasta kysyin suoraan.
Se ettei ole pokkaa sanoa että petin ja suhde on tässä vaan pidetään kahta naista samaan aikaan. Yöks
En luota miehiin ja perhettä en aijo perustaa koskaan.
se siinä on pahinta, kun vuosia valehdellu ja huomaa miten paljon tuli koko perheelle kärsimystä ja kun ei tiedetty missä syy..
tuntuuko se pettäjältä miltään. kun tietää että on toista satuttanut pahasti ja näki kuinka lyyhistyin. välit on mennyt vuosia sitten, mutta onko ketään joka on on pettänyt ja nähnyt toisen lyyhistyvän. miltä pettäjästä tuntuu kun tietää että toinen kärsii jopa seuraavat 10 vuotta. tahalteenko naiset haluaa satuttaa ja saada toisen niin maahan kuin vain onnistuu. omalla kohdalla tuntuu että naisella oli tarkoitus vain satuttaa mua niin pahasti että varmasti tuntuu. kyllä onnistui.
Totuus auttaa. Epärehellisyyttä, vilppiä, uskottomuutta, pettämistä ja salailua voidaan selvittää valheenpaljastustestissä. On myös mahdollista todistaa rehellisyyttä, uskollisuutta, lojaalisuutta ja avoimuutta, kun epäily on perusteeton. Testit tehdään Lahdessa israelilaisilla tutkintaa varteen kehitetyillä LVA6.50-analysaatorilla, ks. https://www.suomi.east-riskmanagement.com/valheenpaljastustestit/ .