Olen paljastanut teille, hyvät toverit eli lukijat, jo jonkin aikaa sumun takana piilevää valoa. Ehkä osa on jo nähnyt sen kirkkaana, osa vaeltelee vielä jossakin usvan tuntumassa. Ymmärrän kaikkia teitä, niitäkin, jotka vastustavat olemassaolevaa totuutta, josta olen täällä kertonut. Ehkä ette pidä teksteistäni, siitä, että sanon asioita suoraan, ja välillä vaikutan teistä vain tylyltä väittelijältä, jollaisen olemassaoloa ette voisi hyväksyä, koska se murtaisi teidän mielikuvanne todellisuudesta. Mutta en minä ole teidän vihollisenne, vaan ystävänne. Kukaan teistä ei myöskään ole minun viholliseni, vaan kaikki me olemme yhtä ja samaa perusmassaa - yhtä rakastettavia pinnan alla kaikki tyynni. Olen välillä näyttänyt erheitänne suoremmin, välillä tarinoiden muodossa, kuten viiden euron setelin, kahden sokean apinan ja aavikko-vertauksen avulla. Lisäksi olen kertonut tarinan Matin oivalluksesta.
Elämä on helpompaa kuin kuvitellaan. Se ei vaadi mitään. Se ei kanna mukanaan tuskaa eikä murheita. Se ei käsitä aikaa, vaan nykyhetken. Se ei vastusta sitä mikä on. Se ei luokittele, ei määrittele, ei anna asioille nimiä eikä erittele niitä. Mieli puolestaan tekee paljonkin edellä mainituista juuri päinvastoin. Miksi kompuroida jatkuvasti ylös vuorenhuipulle päästäksenne? Olette päässeet perille jo. Enää ei ole mitään, minkä vuoksi kiivetä tuskallisesti ylöspäin. Elämästä ei voi oppia mitään myöhemmin, vaan nyt. Elämää ei opita tietämällä kaikesta kaikki, vaan tiedostamalla kaiken takana piilevä todellinen elämä. Elämä on juhla. Tämän virtaavan nykyhetken pitäisi antaa meille kaikille se todellinen, puhdas ja virkistävä lähteen vesi, tuore leipä ja ne raikkaat hedelmät. Sen sijaan se antaa joillekuille vain huumeita ja niiden aiheuttamaa krapulaa yhtenään.
Ennen minäkin luulin, että menestyksen määrittävät tyystin ulkopuoliset seikat ja että muuttamalla maailmaa minä itse parantuisin. Valitsin lukion, jossa tehdään paljon töitä opiskelun ja hyvien arvosanojen sekä jatko-opintojen eteen. Kapinoin vanhempiani vastaan joutuen ties minkälaisiin riitoihin ja huutosotaan, joutuen välillä jopa asumaan jonkin aikaa kasvatuskodeissa. Etsin omanikäisiä tyttöjä koulusta ja netistä ja masennuin, kun yritykseni eivät tuottaneet haluttua tulosta. Perustin muuten asiaan liittyen jopa sen surullisen kuuluisan Pelimieskerhon, jonka avulla pyrin oppimaan naisten iskemistä, vaikka nyttemmin olen jo luopunut toivosta saada koskaan iskettyä nainen, koska minun ei edes tarvitse.
Mutta se kaikki on kuitenkin ollutta ja mennyttä. Kaikkien niiden juttujen aiheuttaman kärsimyksen jälkeen minussa heräsi sisäinen Kristus - oikea läsnäolo tähän hetkeen - ja mieleen samaistumattomuus, joka sysäsi automaattisesti kaikki murheeni syrjään. Ja hups! Nyt on helppoa antautua kaikelle ja kulkea virran mukana. Mitä siitä vaikka elämäntilanne menisi kankkulan kaivoon, kaikki omaisuuteni ryövättäisiin, kaikki ihmissuhteeni mitätöitäisiin ja niin edespäin. Tilanteet muuttuvat, elämä ei muutu. Ainostaan tilanteet ovat muuttuvia, ulkoisia muodon muutoksia. Se mikä tulee, myös menee. Kaiken taustalla on tyyni, hiljainen ja luvattu maa, joka takaa rauhan siellä, missä ikinä kuljenkin. Ehkä teissäkin herää samanlainen kipinä ja selätätte kaiken sellaisen, mikä ei ole, nähdäksenne sen, mikä on.
Makoisaa ja rauhallista perjantai-iltaa meille jokaiselle!
Elämä on helpompaa kuin kuvitellaan. Se ei vaadi mitään. Se ei kanna mukanaan tuskaa eikä murheita. Se ei käsitä aikaa, vaan nykyhetken. Se ei vastusta sitä mikä on. Se ei luokittele, ei määrittele, ei anna asioille nimiä eikä erittele niitä. Mieli puolestaan tekee paljonkin edellä mainituista juuri päinvastoin. Miksi kompuroida jatkuvasti ylös vuorenhuipulle päästäksenne? Olette päässeet perille jo. Enää ei ole mitään, minkä vuoksi kiivetä tuskallisesti ylöspäin. Elämästä ei voi oppia mitään myöhemmin, vaan nyt. Elämää ei opita tietämällä kaikesta kaikki, vaan tiedostamalla kaiken takana piilevä todellinen elämä. Elämä on juhla. Tämän virtaavan nykyhetken pitäisi antaa meille kaikille se todellinen, puhdas ja virkistävä lähteen vesi, tuore leipä ja ne raikkaat hedelmät. Sen sijaan se antaa joillekuille vain huumeita ja niiden aiheuttamaa krapulaa yhtenään.
Ennen minäkin luulin, että menestyksen määrittävät tyystin ulkopuoliset seikat ja että muuttamalla maailmaa minä itse parantuisin. Valitsin lukion, jossa tehdään paljon töitä opiskelun ja hyvien arvosanojen sekä jatko-opintojen eteen. Kapinoin vanhempiani vastaan joutuen ties minkälaisiin riitoihin ja huutosotaan, joutuen välillä jopa asumaan jonkin aikaa kasvatuskodeissa. Etsin omanikäisiä tyttöjä koulusta ja netistä ja masennuin, kun yritykseni eivät tuottaneet haluttua tulosta. Perustin muuten asiaan liittyen jopa sen surullisen kuuluisan Pelimieskerhon, jonka avulla pyrin oppimaan naisten iskemistä, vaikka nyttemmin olen jo luopunut toivosta saada koskaan iskettyä nainen, koska minun ei edes tarvitse.
Mutta se kaikki on kuitenkin ollutta ja mennyttä. Kaikkien niiden juttujen aiheuttaman kärsimyksen jälkeen minussa heräsi sisäinen Kristus - oikea läsnäolo tähän hetkeen - ja mieleen samaistumattomuus, joka sysäsi automaattisesti kaikki murheeni syrjään. Ja hups! Nyt on helppoa antautua kaikelle ja kulkea virran mukana. Mitä siitä vaikka elämäntilanne menisi kankkulan kaivoon, kaikki omaisuuteni ryövättäisiin, kaikki ihmissuhteeni mitätöitäisiin ja niin edespäin. Tilanteet muuttuvat, elämä ei muutu. Ainostaan tilanteet ovat muuttuvia, ulkoisia muodon muutoksia. Se mikä tulee, myös menee. Kaiken taustalla on tyyni, hiljainen ja luvattu maa, joka takaa rauhan siellä, missä ikinä kuljenkin. Ehkä teissäkin herää samanlainen kipinä ja selätätte kaiken sellaisen, mikä ei ole, nähdäksenne sen, mikä on.
Makoisaa ja rauhallista perjantai-iltaa meille jokaiselle!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Piste ja aamen.
Haluaisin mielelläni tietää mitä mieltä olet seuraavasta kappaleesta. Jos englanti ei ole sinulle ongelma.
http://www.youtube.com/watch?v=t4gfw3aDtP0
Ehkäpä aavistat jo ilman varsinaista vastaustani, mitä mieltä olen...
No en kyllä itseasiassa suoralta kädeltä pysty kertomaan tuon perusteella... oletan että yrität vihjata ettet koskaan edes klikannut linkkiä koska sinua ei kiinnosta, koska oletat kuitenkin tietäväsi itse kaiken paremmin.
Klikkasin kappaletta, kuuntelin sen ja nautin siitä täysin rinnoin. En voi varsinaisesti olla mitään mieltä kappaleesta enkä arvioida sitä, itse asiassa en pysty sanomaan siitä yhtään mitään. Voin vain hiljentää mieleni ja kuunnella, niin kykenen kuulemaan sen täydesti ja eloisasti.
Mitä oikeastaan odotat minun vastaavan tämänkaltaisiin kysymyksiin? Mitä sillä on väliä, mitä mieltä minä olen? Mieli haluaa arvioida, luokitella ja olla jotakin mieltä jostakin.
Pyydän anteeksi, tukitsin sinut kokonaan väärin. Oletin että yritit olla nokkava, mutta minun olisi pitänyt lukea rivien välistä viestisi. Ehkä ajattelin että kappale olisi voinut puhutella sinua tähän aiheeseen liittyen, mutta niinhän se ilmeisesti tekikin.
En odota sinun välttämättä kommentoivan laulua tai sen sanoituksia mitenkään, hauska kuitenkin kuulla että nautit siitä. Hyvät päivänjatkot!
Anteeksipyynnölläsi ei ole merkitystä, suotta pyytelemään anteeksi minulta väärintulkintaasi tai mitään vastaavaa. Olet saanut anteeksi jo ennen kuin edes ehdit kissaa sanomaan. Miltäs tämä uutinen kuulostaa?
Kaikille annan anteeksi, myös väärintekijöille ja minua vastaan rikkoneille. Ei edes ole ketään väärintekijöitä. On vain olentoja, jotka tiedostamattaan tekevät erinäisiä juttuja. Ei heitä voi syyllistää eikä tuomita sellaisesta, jonka he tekivät tiedostamattaan.
Viikonloppuja sinnekin suunnalle.
En tiedä oletko itse hokannut mutta olet Taolainen. Kuuntele siis tyhjyyden hiljaisuutta koska siinä on elämä ja totuus :D
Aivan sama miksikä minut määrittelette tai miksikä määrittelen itse itseni. Mitä sillä on väliä? Olen se mikä olen.
Minusta sinulla on skitsofrenia oireita, harhaisuuskuvitelmia, et elä todellisuudessa. Kaikki tuo etsintä ja harha-askeleet ovat vieneet sinut yhä kauemmaksi todellisesta elämästä.
Sanot että vain asiat muuttuvat ei elämä muutu. Mistä se elämä muusta muodostuu kuin asioista, jotka tätä elämää meille havainnoivat. Kun ihminen elää tätä elämää ja on kaikessa muutoksessa mukana, niin se on sitä ELÄMÄÄ. Ei olemassa oleva ole vielä ihmiselle elämä vaan elämä muodostuu juuri niistä kokemuksista, joita ihminen elämänsä varrella kerää.
Elämä on joillekin helppoa toisille vaikeaa. Sinulla on yksioikoinen kuva jonka olet rakentanut pelkästään mielen ja ajatuksen helppouteen. Kyllä...on tosiaankin helppoa vain haaveilla ja ajatuksen tasolla tehdä elämästä helppoa siten, mutta käytännössä elämä on haastavaa, vaativaa, eikä aina niin hyvää. Elämässä vuorottelevat ilot ja surut ja niissä koetaan kaikki ne tunteet, jotka jättävä meihin elmän jäljet.
"Minusta sinulla on skitsofrenia oireita, harhaisuuskuvitelmia, et elä todellisuudessa. Kaikki tuo etsintä ja harha-askeleet ovat vieneet sinut yhä kauemmaksi todellisesta elämästä."
Nyt leimasit minut taas sellaiseksi, mitä minä en ole. Ei minulla ole harhakuvitelmia, koska olen vapaa niistä. Olen myös itse kertonut, miten mielen luomista harhoista voi päästä ja miten helppoa se todellisuudessa on. En etsi mitään enkä astu ainuttakaan askelta enää, koska olen jo perillä. Olen päässyt sellaisen elämän makuun, jota mieli ei voi käsittää eikä nämä ole sellaisia asioita, mitä pitäisikään yrittää ymmärtää. Luitko tekstiäni sydämelläsi, vai mielelläsi, koska arvioit minua tuolla tavalla?
"Sanot että vain asiat muuttuvat ei elämä muutu. Mistä se elämä muusta muodostuu kuin asioista, jotka tätä elämää meille havainnoivat. Kun ihminen elää tätä elämää ja on kaikessa muutoksessa mukana, niin se on sitä ELÄMÄÄ. Ei olemassa oleva ole vielä ihmiselle elämä vaan elämä muodostuu juuri niistä kokemuksista, joita ihminen elämänsä varrella kerää."
Ei mikään erillinen muuttuva asia voi muodostaa elämää, koska elämä on jo valmiina. Elämäntilanne sen sijaan voi muodostua kaikesta ympärillä olevasta perusmassasta ja muuttuvista tilanteista. Käsitettä "elämä" ei voi edes kuvailla täsmällisesti, koska se on ymmärryskyvyn tuolla puolen. Se on kuin hiljaisuuden pohjavirettä, niin kaunista, niin sanoinkuvaamattoman rauhallista. Kun on kiinni todellisessa elämässä, mikään muuttuva tilanne ei voi ravistella sinua. Huomion kohdistaminen kaiken taustalla olevaan elämään tuo rauhan. Kuljemme virran eli elämän, olemisen, mukana. Antaudumme elämälle. Emme yritä vastustaa sitä mikä on. Jos muuttuva tilanne ahdistaa meitä, emme ole hyväksyneet olemassaolevaa totuutta, vaan mielemme on tullut väliin. Kokemuksetkaan eivät voi muodostaa sitä mikä on jo olemassa eli elämää. Ne eivät mitenkään voi viedä meitä perille, koska olemme siellä jo. Elämä tapahtuu vain nyt. Mielemme vain varastoi kokemuksia, mutta elämä on jo siitä huolimatta.
"Elämä on joillekin helppoa toisille vaikeaa. Sinulla on yksioikoinen kuva jonka olet rakentanut pelkästään mielen ja ajatuksen helppouteen. Kyllä...on tosiaankin helppoa vain haaveilla ja ajatuksen tasolla tehdä elämästä helppoa siten, mutta käytännössä elämä on haastavaa, vaativaa, eikä aina niin hyvää. Elämässä vuorottelevat ilot ja surut ja niissä koetaan kaikki ne tunteet, jotka jättävä meihin elmän jäljet."
Elämä ei itse asiassa ole kenelläkään vaikeaa, ainoastaan elämäntilanne voi olla. Elämä itsessään on suunnattoman kevyttä ja helppoa, niin helppoa, ettei sitä voi oikein tajuta. Minä en haaveile paremmasta enkä liioin tee ajatuksen tasolla elämästäni parempaa. Ei minun tarvitse eikä se edes toimi. Kaikki on jo parhain päin. Sanot mitä tahansa, minä sanon, että kaikki on hyvin. Mielen maailmassa kaikki voi tuntua todella repivältä, mutta pohjimmiltaan minkään ei tarvitse järkyttää meitä, koska emme ole mielemme. Elämäntilanne voi olla haasteellinen, siinä voi olla vuoristoratoja, kaikki mikä tulee myös menee ja niin edelleen. Mutta kaikki on äärettömän paljon rauhaisampaa, kun oivaltaa, mitä elämäntilanteen tuolla puolen on - elämä. Siihen ei jää mitään jälkiä, koska se on jäljistä täysin vapaa. Jokaisen hetken, jonka elämme, pitäisi olla ihme, mutta sen sijaan ihmiset surkuttelevat jossakin nurkassa ja arvostelevat toisiaan. Haluatteko pitää vain ruumistanne hengissä vai elää täysissä sielun ja ruumiin voimissa? Siispä ottakaa kiinni elämästä. Se on jokaisella tässä ja nyt.
Se kellä on korva se kuulkoon, sanotaan. Haluatko lukea tekstiäni jääräpäisellä asenteella vai avoimin mielin? Päätä itse.
Mikä sinun sanomasi lopulta on aparaatti, sen tahtoisin tietää?
Luulenpa, että se on käynyt teille reilun parin kuukauden aikana selväksi. Vai onko? Kerron näitä samoja asioita koulussa ystävilleni ja netin keskustelupalstoilla kaikille teille, joita en vielä tunne. Kelle tahansa, joka kävelee vastaan, voin opettaa tien kevyempään elämään ja valaistumiseen. Sanomani on, että älkää tehkö elämästänne draamaa tai tragediaa, koska sitä se ei ole. Päästäkää kaikesta sellaisesta, joka haittaa elämäänne, irti.
Oivallettuanne, mitä on todellinen mielenrauha, ette välttämättä koskaan enää tunne sellaisia asioita kuin kärsimys, tuska, levottomuus, pelko, epätoivo tai pakonomaiset ajatukset. Vaikka ne tulisivat myöhemmin vielä kohdallenne, niin teillä on aina pelastus mukananne: läsnäolevan hetken voima ja mieleen samaistumattomuus, josta Jeesus, Buddha, Eckhart Tolle, Anthony de Mello ja lukuisat muut mystikot ovat kertoneet. Ottakaa vastaan evankeliumi, koska julistan teille ilosanomaa, rakkaat ihmiset. Eläköön elämä!
"Kerron näitä samoja asioita koulussa ystävilleni"
Nyt menee jo liian paksuksi. Ellet sitten ole ystävystynyt seinille ripustettujen vaahtosammuttimien kanssa tai jotakin.
Jos joku ei pidä minua ystävänä, niin se on hänen ongelmansa. Minulle te kaikki olette yhtä rakkaita, sinäkin. Jeesus sanoi, että rakasta vihamiehiäsi. Todellisuudessa ei edes ole mitään vihamiehiä. Minun on äärimmäisen helppoa rakastaa teitä kaikkia, koska kukaan teistä ei ole viholliseni.
Ahaa, ymmärrän. Kaikki ovat ystäviäsi. Tämä tieto yhdistettynä edelliseen kommenttiisi maalaakin mieleni kankaalle mielenkiintoisen kuvan. Siinä kuvassa autistinen nuori mies vaeltelee ympäri koulua luennoimassa valaistumisesta, hänellä ei ole yhtään kaveria, eikä ketään kiinnosta kuunnella hänen juttujaan.
Hänet tunnetaan lempinimellä "Pikku-Buddha" mutta tätä ei suinkaan lausuta ääni kunnioituksesta väristen. Kun Pikku-Buddha tulee ruokalan jonoon, kaikki vajaat pöydät joko tyhjenevät tai tiivistyvät täysiksi, ettei vain jäisi vapaata paikkaa ja koko ruokatunti menisi pilalle monotonisella äänellä ympäripyöreyksiä luennoivaa mentaalitapausta sietäessä.
Varsinaisesti Pikku-Buddhaa ei kiusata, koska hänen reppanuutensa katsotaan olevan niin totaalista, että jopa kaikkein koviksimman räkänokan omatuntoa kolkuttaisi rääkätä poloista, joka ei edes tunnistaisi kiusaamista "ystäviltään".
Hmm... Ehkäpä tuossa onkin novellin ainesta. Voisit ryhtyä kirjailijaksi. Soitan ja kerron eräälle kustantajalle tulevana maanantaina, että juuri Sinun kirjasi on saatava pikimmiten myyntiin. Voisitko vielä hieman tarkentaa, kuka se autistinen ja kaveriton henkilö, "Pikku-Buddha", sitten on? Ai niin, taisitkin jo mainita, että se on se joku mielenkiintoinen kuva, jonka mielesi piirsi kankaalle, exactly. Eli siitä vain, kirjailijan uraa hiomaan. Toivotan onnea ja menestystä!
Ps. Ja muistathan sitten käyttää runsaasti mielikuvitustasi!
Luin kirjoituksesi, mutta en ajatellut mitään, koska ei ole ajatuksia, eikä kirjoitusta, eikä kirjoituksen takana mitään.