Kylläpä tämäkin palsta on näköjään ennellaan.
Työttömät kitisee kun on niin ...tanan hirveetä kun heille ei tulla kotiin tarjoamaan duunia josta saa kolmedonaa kuussa.
Vastaavasti muutama Boss vittuilee työttömille kehumalla ties millä.
On ihan totta, että töitä ei ole kaikille. Ei tänä päivänä kannata töihin mennä ellei saa kunnon liksaa.
Tilanne muuttuu kun sosiaaliturva joudutaan romuttamaan, johon ei mene kauaa. Sitten ei enää ole käsitettä minimipalkka, eikä liitot neuvottele palkkoja valmiiksi. Jokainen joutuu itse hinnoittelemaan itsensä. Ihan niinkuin markkinataloudessa kuuluukin. Kysynnän ja tarjonnan laki on armoton.
Työttömät kitisee kun on niin ...tanan hirveetä kun heille ei tulla kotiin tarjoamaan duunia josta saa kolmedonaa kuussa.
Vastaavasti muutama Boss vittuilee työttömille kehumalla ties millä.
On ihan totta, että töitä ei ole kaikille. Ei tänä päivänä kannata töihin mennä ellei saa kunnon liksaa.
Tilanne muuttuu kun sosiaaliturva joudutaan romuttamaan, johon ei mene kauaa. Sitten ei enää ole käsitettä minimipalkka, eikä liitot neuvottele palkkoja valmiiksi. Jokainen joutuu itse hinnoittelemaan itsensä. Ihan niinkuin markkinataloudessa kuuluukin. Kysynnän ja tarjonnan laki on armoton.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä varmaan näin tulee käymään. Odotellaan siihen asti. Nykyään tuntuu, että hyvin harvoja työkuntoisia työttömiä kiinnostaa edes tesin mukaan palkattu työ, koska korvauksia saa enemmän. Paras tapaus viime aikoina oli, kun sain sovittua nuoren, vanhempiensa kanssa asuvan tytön kanssa töihin tulosta. Seuraavana päivänä hän ilmoitti, ettei voikaan ottaa työpaikkaa vastaan. Miksi? Äiti oli kieltänyt, koska silloin koko perheeltä menisi asumistuki... että näin kannustetaan työntekoon ja omillaan toimeen tulemiseen...
Teitä varmaa v..ttaa olla töissä..Kyllä meitä työttömiä on, jotka hakee ja hakee ja yrittää ja yrittää saada töitä. Sitten on niitä valitettavasti, jotka eivät hae eivätkä yritä. Niinhän on työelämässäkin on niitä, jotka tekee ja niitä, jotka...leikkivät titteleillä, asemallaan yms kunnes ja toivottavasti joskus romahtavat sinne työttömien joukkoon ja kokevat mitä on todella lähteä nollasta.
Jos Suomessa lähtee sosiaaliturva niin ei muuta, kun muutto ulkomaille (Eu-maihin) luulisi siellä olevan sosiaaliturvaa..niille, jotka yrittävät mutta jostain syystä ei saa vaan töitä.
Aika naivi käsite teillä !
Eikö ihmiset ovat jo hinnoitelleet itsensä. Tai oikeastaan, mistä lähtökohdista, jos rikkaan perheen lapsia sitä paremmat mahdollisuudet, jos köyhästä perheestä niin mitenpä hinnoitella itsensä alas. Köyhällä ei ole siihen varaa, varsinkin jos on elätettäviä lapsia, on vaikkapa yksinhuoltaja, vammainen, invalidi tms. Vetäkääpä pojat sosiaaliturva alas niin olette Hitler kakkosia
Vai kitisee työttömät, kun ei kukaan tuu tarjoaamaan työtä? Taidat yleistää liikaa, koska sinulla ei ole mitään käsitystä todellisuudesta.
Minä olen ollut v.86 asti pätkätöissä ja välillä pitkiä aikoja työttömänä, heti opiskelujen jälkeen. Eräässä paperitehtaassa olin melkein 13 vuotta putkeen ikuisuussijaisena ja lomittajana, aina määrä-aikaisilla sopimuksella, välillä monta kuukautta työttömänä ja taas töihin. Työpaikkani ihan itse omin avuin hankin. Olin lukemattomilla osastoilla ja lukemattomilla eri vakansseilla sijaisena tuossa tehtaassa, ammattitaitoa löytyi vaikka mihin vuosien kokemuksella ja pätevyydellä. Sattui kuitenkin aina vaan niin, etten saanut sitä paikkaa jossa olin sijaisena, kun vakanssi tuli avoimeksi. Vakanssiin valittiin aina yleensä joku herrojen lapsi tai ay-aktivistin jälkeläinen, jolla ei ollut edes vakanssiin työkokemusta tai koulutusta, ei mitään pätevyyttä. Minä kun olin vain duunarin pentu ja varustettu väärällä sukunimellä, ei ollut puolesta puhujia.
No, se syrjintätouhu alkoi vituttamaan hiljaisempaakin immeistä, joten jätin tehtaan hommat niine hyvineni ja menin it-alan koulutukseen. Kouluttauduin ja perustin firman. Ajattelin että nyt minulla on vakituinen työ ja työllistän itseni ja monet muutkin. Ei enää pätkätöitä. Firma meni sitten nutulleen, maksamattomat verot painoi päälle. It-kupla puhkesi juuri tuohon maailman aikaan. Eli "Kaik mänt", se oli siinä. Ja se vasta vitutti. Lisäksi olin polttanut itseni täysin loppuun liialla työnteolla firmassani, tuli tämä ns. burn-out vielä kaupantekijäisiksi lopussa. Jees, mitkä fiilikset, tulevaisuus suorastaan häikäisi!
Ja taas hermot riekaleina pätkätyöläiseksi. Pätkätyötä, työttömyyttä, lappusten ja lippusten jatkuvaa lähettelyä vuodesta toiseen. Sitten tipuin jo pois ansiosidonnaiselta päivärahalta ja siirryin KELA:n päivärahalle. Sekin loppui koska puolison tulot on niin kovat, etten ole oikeutettu saamaan KELA:n työttömyyskorvausta. Jees. Ja sitten onnistuin saamaan työllistämistukityön pitkän työttömyyteni jälkeen, olin onnellinen siitä, vaikkei palkka ollut paljon paskaakaan. Ja nyt sekin taas loppui. Taasko pätkätyöläiseksi ja lippusia lappusia lähettelemään ees taas? Taasko joku kahden viikon hanttihomma jossain paskantärkeiden toimistossa, jossa pitää vetää tekohymyä ja esittää helvetin motivoitunutta uutta määrä-aikaista työntekijää ja tulla taas toimeen joidenkin täysin ventovieraiden tyyppien kanssa, jotka eivät perusta sinusta paskan vertaa, etkä sinä heistä?
Minä alan olla jo liian vanha leikkimään jatkuvasti "uutta, pirteää työntekijää" ja "reipasta lomittaja-sijaista". Jatkuva työpaikkojen vaihto, uusiin ihmisiin pakkotutustuminen ja helvetin vähän motivoiva työ, jonka kohta taas kohta joudut jättämään taaksesi. Ei kiinnosta enää. Rajansa kaikella. Tolkku se pitää olla kerjätessäkin!
Vaikutatko olemuksellasi missäpäin suomea...olistikos kenties keski-suomen tienoilla? Meinaan vaan, että oliskos vielä kiinnostusta innostua yrittämään?
Kiitos kysymästä, mutta minä vaikutan täällä ihan Etelä-Suomessa.
Yrittäminen oli ihan kivaa siihen asti kun huomasin, että minuahan virtsataan silmään - itseasiassa molempiin ja oikein urakalla. Homma ei ollutkaan rehellistä, eikä porukka rehellistä. Alkoi paljastua kaikenlaista petosta. Mutta silloin se oli myöhäistä tehdä tämä havainto enää, peli oli jo pelattu aika pitkälti. Jäi nimittäin aika pirun huonoja kokemuksia yhtiökumppaneista ja heidän luotettavuudestaan ja rehellisyydestään. Silloin totesin, että tässä maailmassa ei voi luottaa yhtään kehenkään ja se on varsin ikävä asia todettavaksi.
Niinpä, mutta ei siinä yhtiökumppanitkaan kovin kauaskatseisesti tilannettaan ajatelleet. Tulee vain mieleen, että mahtaako perustamaanne yritystä enään olla olemassakaan...?
Nykyajan trendi tuntuu olevan yrityspuolella tehokkuuden ja viivan alle kertyvän rahamäärän maksimointi, johon pyritään tavalla tai toisella piittamatta moraalisisista asioista. Työntekijät toimivat vain yrityksien pelinappuloina, joita voidaan syödä tarpeen tullen kuin shakkipelissä.
Työnantajat tuntuvat tykkäävän käsitteestä "kosto on suloinen" kohdatesssaan työntekijän, joka pyrkii valvomaan omien etujensa turvaamisesta lain edellyttämissä rajoissa. Rajansa kaikella, niin myös minulla. Potkut tuli persauksille, mutta nenä pistetään kohti pohjoistuulta ja matka jatkuu...
Eihän tätä meidän yritystä nyt enää ole ollut 3:een vuoteen. Näiden yhtiökumppaneitteni tarkoituskaan ei ollut katsoa tilannetta kauaskatseisesti missään vaiheessa, vaan kääriä niin paljon rahaa omiin taskuihin pimeästi kuin vetää ja mahtuu ja ehtii tuossa ajassa. Ja nyt yksi näistä tyypeistä on taas perustanut uuden firman, jota kaikenmaailman yrityshautomorahoilla ja ESR-rahoituksilla huijaten pyöritetään osaamiskeskuksen tiloissa. Ja hänelle annettiin uudestaan tähän mahdollisuus, vaikka huijaus tuli aiemmasta firmasta selville. Tämä kyseenalaistaa aika pitkälti kaikenlaisten TE- ja Yrittäjäkeskusten toiminnan huijaajien rahoittajana. Valtio maksaa taas viulut ja huijarit huijaavat aikansa ja taas katoavat muihin maisemiin perustamaan taas vähäksi aikaa uusia yrityksiä. Se nähtävästi riittää "harrastaa Suomessa ns. yritystoimintaa", keinoilla ei ole väliä eikä sillä onko yrityksellä mitään tulevaisuutta. Aina saa laitettua uuden puljun pystyyn kuka tahansa, vaikka kuinka olisi edellisten kanssa sössinyt. Tämä on todella outoa toimintaa. Ja tämä on hyväksyttävää rikollisuutta.
Kyllä minä tiedän myös jotain tuosta mistä kerroit, eli työnantajien moraalista. Itsekin taistelin oikeuksieni puolesta aikoinaan paperitehtaalla oltuani määrä-aikaisena 13 vuotta. Hävisin työnantajalle 6-0, ja jouduin välittömästi ns. huonoon valoon. Luottamusmiehet eivät pystyneet/halunneet auttaa minua asiani edistämisessä, "herra pelko" on kova, työntekijän puolta ei enää pidettykkään kun tosi paikka tuli. Ja minähän olin vain määrä-aikainen työntekijä, jota ei tarvinnut mitenkään puolustaa. Minun olisi pitänyt olla vain hiljaa ja nöyrä, mutta en ollut koska minua kohdeltiin väärin ja syrjivästi jatkuvalla syötöllä. Minulta paloi sitten lopullisesti pinna ja päätin, etten koko tehtaalle enää mihinkään työhön halua, vaikka kuinka pyydettäisiin. Vielä pyydettiinkin, en mennyt. Ja päätös on pitänyt. Päähänpotkimisellakin on jokin raja oltava.
Olen ollut paljon tasapainoisempi ihminen sen tehdastyörupeaman jälkeen ja itsetuntokin on huomattavasti parempi. Tosin tuo yrittäjyys-juttu veti taas maton alta. Mutta siitäkin ajan kanssa selviän. Elämä jatkuu, ei näitä kannata liian pitkäksi aikaa murehtimaan jäädä.