En tiedä mitä kokemuksia muilla, mutta musta tuntuu, että tää uusperheen kuvio ei oikein toimi kohdallani. Omat lapseni ovat ilmaa avopuolisolleni, tosin näkevät harvoin, ovat jo isompia. Kuitenkin puoliso taas olettaa, että olen "kodinhuoltaja" ja huolehtija hänen lapsilleen, jotka vierailevat joka toinen viikonloppu. Omat lapseni ovat sanoneet, että eivät edes halua tulla, koska ovat niin näkymättömiä. Mulle on nyt tapahtunut se, etten jaksa enää nähdä vaivaa toisen lasten eteen ja tämä tietysti ei ole mukavaa avopuolisostani. Jotenkin suren sitä "näkymättömyyttä". En kestä viettää jouluja juhannuksia tämän "uusioperheeni" kanssa johon omat lapseni eivät kuulu.. Jotenkin tuntuu, että en taida haluta tällaista elämään enää. Olen 47 v.
uusperheen haasteet
kyllästynyt123
2625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos haluat jatkaa tuon miehen ( hänen lastensa) kanssa, yksi vaihtoehto on sinun viettää omien lastesi kanssa nuo viikonloput jolloin isä saa omat lapsensa luokseen.
Tai silloin kun omat lapsesi tulevat, teet heidän kanssaan yhteisiä asioita, joko kotona tai sen ulkopuolella.
Tuntuu varmasti turhauttavalta kun isä (velvollisuutenaan) saa omat lapset luokseen ja sinä toimit koko porukalle vain taloudenhoitajana. Näkevätko nuo lapset sinut myos sellaisena? Vai saatko sinä hedän kanssaan normaalin ystävällisen suhteen ilmapiirin?
Missä sinä asuit ennen miehen luo muuttamista? Voisitko palata omaan kotiisi "latautumislomalle" noiksi viikonlopuiksi jolloin voit siellä olla pitkin tai poikin omien lastesi kanssa?
Miksi alkuunkaan muutit miehen luo kun hyvin tiesit hänen olosuhteensa? Vai etenitko liian nopeasti viitsimättä nähdä vaivaa tutustua mieheen ennen yhteen muuttoa? ( tuo olisi hiukan epäilyttävää 47 vuotiaalta tosin).
Siis etko todellakaan halunnut tietää miehestä noita perusasioita ennen yhteenmuuttoa?
Minä olen samanikäinen ja kuullostaa tutulta mutta nyt jo omani ovat lähteneet omilleen asumaan. Mieheni nuorimmainen on meillä joka toinen vkonloppu vielä. Tänä päivänä voin olla jälkikäteen jopa tyytyväinen siitä että mies ei liiemmin puuttunut minun ja minun lasteni väleihin vaikka silloin kaipasin että olisi huomioinut heitä enemmän. Tosiasiassa kaverisuhde on ehkä kuitenkin parempi juttu kuin leikkiä isää. Miehesi ei ehkä tiedä miten hänen kuuluisi heihin suhtautua? Mikä olisi toimivaa kaikkien kannalta? Tilanne on hänellekkin uusi. Sinun ehkäpä pitäisi ihan suoraan kannustaa heitä lähestymään jollain yhteisellä kaikkia kiinostavalla tempauksella ja sinun tietenkin pitää puhua lapsistasi miehellesi jotta hän pääsee jyvälle heille tärkeistä asioista. Sinulle on luontaisempaa ollakkin äitinä siinä hänen nuoremmille lapsille kun omasikin ovat jo olleet sen ikäisiä aikoinaan. Se on tutumpaa. Älkää olko näkymättömiä vaan tehkää itsenne itse näkyväksi. Mutta älä odota että mies tajuaa itse.