Olen ollut naimisissa miehen kanssa jo yli kolme vuotta ja yleensä kun häiden pitäisi olla yksi parhaista päivistä elämässään niin minust se oli vain yksi juhla muiden joukossa. Mieheni oli todella liikuttunut kun näki minun astelevan isäni kanssa alttarille ja hänellä oli vaikeus pidätellä kyyneleitä. Minä taas en tuntenut mitään, oli mielessä kokoajan että milloin tämä on ohi. Suudelmat muiden ihmisten katsoessa tuntuivat lähinnä kiusallisilta. Kaikenkaikkiaan oli ihan neutraali ja tyhjä olo. Toki oli mukava nähdä sukulaisia jne. Nyt jälkikäteen oikein pelottaa millainen olin ja samalla sääli miestä kohtaan kuinka hän oli niin liikuttunut ja minä taas tunteeton pässi. Häiden suunnittelemisessä oli kauhea stressi eikä minua huvittanut häävalmistelut yhtään. Olenkohan jotenkin epänormaali?
Häät eivät tuntuneet miltään
autumn2
7309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla heräsi ensimmäisenä mieleen kysymys: Rakastatko miestäsi?
Miksi asia kiusaa sinua? Ei tunteisiin ole mitään sapluunaa.
" Oli neutraali ja tyhjä olo." Vanha sanonta: " morsian ei ole koskaan onnellinen
omissa häissään", pitänee paikkansa. Mutta, jos tunne-elämäsi on kauttaaltaan
sellainen, ettei mikään tunnu miltään, eikä mikään herätä minkäänlaisia tunteita,
voisit olla aiheesta todella huolissasi.
Onnittelut hyvän miehen taluttamisesta alttarille. Muilta osin: mitäpä tuota jauhamaan, häitä on monenlaisia ja kukin tuntekoon tai olkoon tuntematta just mitä lystää. Katsottu liikaa unelmahää-ohjelmia?
Aika keskittää ajatukset johonkin järkevään kuten omaan lapseen?
Et mielestäni ole mitenkään omituinen. Menimme naimisiin 10 seurusteluvuoden jälkeen, ja vaikka rakastamme toisiamme älyttömästi, ei hääpäivä tuntunut minustakaan mitenkään erikoiselta. Hyvänen aika, ollaan oltu niin kauan yhdessä, jaettu sama asunto ties kuinka kauan ja asuntovelkakin! Eihän se seremonia mitään muuttanut muuta kuin jossain papereissa ruksin paikkaa.
Kaikkia naisia ei myöskään yletön häähössötys nappaa (kuten minua), ja me järkkäsimme juhlan enempi kohteliaisuudesta läheisiä kohtaan kuin itseämme varten. Järjestelyistä en mitenkään nauttinut ja pyrin hoitamaan ne alta pois mahdollisimman vähällä vaivalla. Se, ettei ole sellainen kuin naistenlehdet odottaa ei tee kenestäkään epänormaalia, onneksi, muuten en kyllä haluaisi nainen ollakaan.
Miksi yhteen päivään,yhteen hetkeen ladataan niin helvetisti odotuksia... Tärkeämpää on yhdessä eletty elämä,arjen jakaminen kaikkinensa. Miksi palvoa vuorokautta,kun käsissä on koko elämän pituinen seikkailu kommervenkkeineen yhdessä rakastetun ihmisen kanssa? Asia pohdittavan arvoinen siinä tilanteessa,jos arjen asioissa miehesi käytös,teot eivät liikuta sisintäsi suuntaan tai toiseen... Kaikilla,niin naisilla kuin miehilläkin oikeus onneen ja rakkauteen,hyvään oloon parisuhteessa.Kyllä niihin kysymyksiin vastauksetkin löytynee jos/kun uskaltaa sinne peiliin ensin katsoa ja miettiä että mitä sitä itse haluaa elämältä.
Omat hääni olivat niin salassa etten edes kohteliaisuudesta järkännyt isoja hääjuhlia. Miksi olis pitänyt?
Vihkiminen maistraatissa, pari hyvää kaveria todistajina, kummankaan vanhemmat ei kutsuttu paikalle, eivät edes tienneet koko häistä kun vasta jälkikäteen kun kerroimme.
Silti tuo päivä on ikimuistoisena mielessäni ja olen tyytyväinen päivään. Pidimme pari päivää myöhemmin pienimuotoiset puutarhajuhlat ihan vain vanhempien, sisarusten ja muutaman hyvän ystävän kera. Ei mitään stressiä, eikä niinikään mitään pettymyksiäkään.
Häät eivät ole se tärkein asia vaan se yhdessä eletty elämä ja arjen jakaminen, häät eivät muuta sitä arkea miksikään, samat asiat on vastassa heti iseuraavana päivänä.
Jos joku haluaa juhlia häitään isosti niin siitä vaan, kannattaa pitää mielessävaan mitä avioliitto oikeasti tarkoittaa eikä panostaa kaikkea pelkästään häihin tai pettymys on suuri.