Olipa taas iloinen jälleennäkeminen siskoni kanssa. Voi sanoa että kaksi yhteiskuntaluokkaa törmäsi... ja pahasti.
Kaikki menee tapaamisessa aina hyvin siihen asti, kunnes siskolikka alkaa ruikuttaan sitä kuinka hänellä ei ole rahaa, " Nyt on todella tiukkaa".
Hän tietää hyvin että itselläni on juuri loppuneet työt ja raha on oikeasti tiukassa. Asumme vuokralla, ja hyvä jos siitä selvitään.
Miksi tuo siis hakee sympatiaa sille, ettei saa ostettua sitä mielikkitakkiaan, siitä kuudetta sellaista. Luettelee samaan hengen vetoon miten halpoja, ihan kirppikseltä ostettuja vaatteita käyttää -OHO, ihanko totta? Kukaan muuhan ei siellä kirppiksillä käy!
He asuvat ihan uutta ok-taloa, omistavat kaksi autoa ja sijoitusasunnon sekä keräävät rahaa säästötililleen, ja ihan oikeasti kehtaa valittaa sitä kuinka hänellä ei ole rahaa??? Miksi tuo ilkeä ihminen tekee tuota? Yrittääkö jotenkin kuittailla minulle, vaan eikö vaan omaa yhtään hienotunteisuutta. He siis elävät niukalla kasvattaakseen omaisuutta, ja minun pitäisi ymmärtää sitä kuinka tiukkaa heillä tästä syystä on??? Itse en kuitenkaan kehtaa koko ajan ruikuttaa raha-asioistani, mutta toivooko siis tuolla käytöksellään että jotenkin muka avautusin niistä hänelle?
Sisko on muutenkin aina äärimmäisen kiinnostunut siitä kuinka paljon kukin tienaa ja onko nyt töitä. Mutta ei edes tiedä paljon maitotölkki maksaa. Siis kiinnostus rahaa kohtaan näyttää olevan vaan vertaileva.
Olemme aina ennen olleet läheisiä, mutta nyt tuntuu ettei hänen seuransa jaksaisi enää vähempää kiinnostaa.
Kaikki menee tapaamisessa aina hyvin siihen asti, kunnes siskolikka alkaa ruikuttaan sitä kuinka hänellä ei ole rahaa, " Nyt on todella tiukkaa".
Hän tietää hyvin että itselläni on juuri loppuneet työt ja raha on oikeasti tiukassa. Asumme vuokralla, ja hyvä jos siitä selvitään.
Miksi tuo siis hakee sympatiaa sille, ettei saa ostettua sitä mielikkitakkiaan, siitä kuudetta sellaista. Luettelee samaan hengen vetoon miten halpoja, ihan kirppikseltä ostettuja vaatteita käyttää -OHO, ihanko totta? Kukaan muuhan ei siellä kirppiksillä käy!
He asuvat ihan uutta ok-taloa, omistavat kaksi autoa ja sijoitusasunnon sekä keräävät rahaa säästötililleen, ja ihan oikeasti kehtaa valittaa sitä kuinka hänellä ei ole rahaa??? Miksi tuo ilkeä ihminen tekee tuota? Yrittääkö jotenkin kuittailla minulle, vaan eikö vaan omaa yhtään hienotunteisuutta. He siis elävät niukalla kasvattaakseen omaisuutta, ja minun pitäisi ymmärtää sitä kuinka tiukkaa heillä tästä syystä on??? Itse en kuitenkaan kehtaa koko ajan ruikuttaa raha-asioistani, mutta toivooko siis tuolla käytöksellään että jotenkin muka avautusin niistä hänelle?
Sisko on muutenkin aina äärimmäisen kiinnostunut siitä kuinka paljon kukin tienaa ja onko nyt töitä. Mutta ei edes tiedä paljon maitotölkki maksaa. Siis kiinnostus rahaa kohtaan näyttää olevan vaan vertaileva.
Olemme aina ennen olleet läheisiä, mutta nyt tuntuu ettei hänen seuransa jaksaisi enää vähempää kiinnostaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kieltämättä ei kovin tahdikasta käytöstä, jos sinulla menee huonommin. Tuskimpa kuitenkaan haluaa sinua tahalleen kiusata, ei vaikuta että mitään syytä siihen olisi. Sano että ei kuulu tapoihisi puhua raha-asioista. Eihän sekään ole itseltä pois jos toisella menee hyvin.
Minusta on ihan ok keskustella työtilanteista, onko töitä, miten asutaan, siinäkin kyllä raja menee siinä toisten palkoista kyselemiseen. Miksi ihmisiä edes kiinnostaa muiden raha-asiat! en ymmärrä. Asumisen hinnoista taas on ok puhua koska voi oppia itsekin jotain uutta. Vaikuttaa siltä että siskosi on aika uudessa tilanteessa, uusi talo ym. ehkä se korostaa hänen haluaan puhua rahasta.
Jotkut jo syntyy ja kasvaa tolloiksi, eivätkä tajua mikä on suotavaa ja mikä ei. Nää perheen lellikit oppivat ajattelemaan vain omaa etuaan ja saavat AINA enemmän kuin antavat.
Minulla sisko vedättää koko ajan kustantamaan toisilla kaiken, kun ei muka muista mitä on velkaa. Huono muisti mikä sopivasti aina toimii niin, että oman perheen edut lisääntyy. Rasittavaa, todellakin. Tästä huolimatta tienaa mukavasti työssä, missä osa päivästä menee ihan vaan ajan hukuttamiseen kauppakeskuksissa ja kahviloissa!! Ja hänellä se elämä on sitten rankkaa -sitä jaksaa hokea koko ajan.
joko tää nyt menisi nettiin tää kirjoitus....
Mun äiti on hirviö !! Hän oli palkkatyössä koko työikänsä ja ansaitsi siistillä sisätyöllä paljon rahaa (toimisto). Jäätyään eläkkeelle hieman ennen oikeaa eläkeikää, hän kertoi siitä vasta puolen vuoden jälkeen minulle ja juuri sopivasti ennen serkkupojan valmistujaisia, niin että sain miettiä koko juhlien ajan sitä, kuinka äitirukka nyt selviää ja juhlat menivät siis minunosaltani pieleen ja pahasti. Hän olikin tämän laskelmoinnut tarkasti, milloin hän tämän 2pommin pudottaa" minulle jäi siis kovasti paha mieli ja yhdistän äitini eläkellöitymisen aina serkkuni juhliin. mun isäni auttaa mua taloudellisesti, koska mä en muuten pärjäisi, sillä 90-luvun lama jätti muhun hirveät arvet, sillä mä olin silloin tiukilla, niin taloudellisesti, kuin terveydellisestikin, koska olin nuori ja rahaton ja vailla koulutusta.. äitini oli silloi keski-ikäinen, koulutettu, oma asunto ja työssäkäyvä eli ei voinut siis samastua mitenkään mun tilanteeseen. nyt vihdoin mulla on keski-ikä ja silloin tällöin keikkatyötä, sekä vuokra-asunto, niin kaikki on muuten hyvin paitsi, etten asu kerrostalossa, vaan rivitalossa. äitini mielestä köyhän ainoa asunto on kerrostalossa (huonokuntoisessa), ottamatta huomioon, että minä sairastun kerrostalossa, koska en voi sietää naapureita. olen erakkoluonne ja en voi sietääkerrostaloasumista. lisäksi en voi asua pääkaupungissa (hirveä paikka). asun siis maalla, enkä halua käydä Helsingissä, ellei ole aivan pakko. äidilläni on asunto isäni kanssa koko akupungin makeimmalla paikalla ja silti valittaa koko ajan, että tytär osti taas kengät. oli pakko ostaa tarjouksesta syyskengät, koska ulkona on kylmä ja kesäavokkailla paleltaa. hän kuitenkin valittaa, että minun pitäisi käyttää villasukkia sisällä, koska lattiat ovat kylmät. mä en kestä tota akkaa enää sekuntiakaan. itse se käy ulkomailla ystäviensä kanssa joka vuosi ja aina kun silmä välttää, se on jossain missä menee rahaa. se valittaa mun isän avustamisesta kokoajan, että mä rahastan isääni. EI PIDÄ PIKKAANSA!! Mun isä auttaa mua siksi, että 90-luku oli mulle erityisen vaikea hirveän laman vuoksi, mutta mä jäin eloon :) kiitos siis isä :) Olet rakas !!
siis sä et oo 20 vuodes saanu itteäs nostetuks lamasta? Luulis et tossa ajassa sais itelleen koulutuksen ja työn, joka elättää... No pain no gain- on kyl sulta jäänyt vähälle.
Olipa löyhä kommentti. Todella ikävä vähätellä toista, kun itsellään kaikki hyvin.
En minäkään ole löytänyt vakituista työpaikkaa tuon 90-luvun laman jälkeen. Vaikka kouluja käy ja tekee työnsä hyvin, ei se aina takaa pysyvää työtä. Ja korkeakoulutus ei aina takaa sitä työpaikkaa, itse on siitä elävä esimerkki.
Toivon todella, että itse saat myös kokea sen mitä työn haku ilman tulosta on. Kun laitat sen 7-800 hakemusta ja vielä 20 vuoden jälkeenkään et saa mitään. Ja jos yrität nyt tölväistä persoonaani siitä, että se on väärä, voin sanoa että ei pidä paikkansa.
Olen jokaisessa pätkätyössäni joustanut ja tehnyt työni enemmän kuin hyvin -siinä kai se vika sitten onkin. En ole istunut juoruringeissä tai turhaan kuluttanut aikaa tehden muuta kuin työtä. Mutta täytyy varmaan alkaa tekemään työnsä huonommin, juoruamaan ja luppoilemaan enemmän.
"En ole istunut juoruringeissä tai turhaan kuluttanut aikaa tehden muuta kuin työtä."
Joo, mullakin on kokemusta siitä että ennen kaikkea pitäisi olla kivaa juttuseuraa sekä kahvitauoilla että ruokatunneilla ja mieluusti vielä töiden jälkeenkin käydä juoruilemassa työkavereiden kanssa. Se on mulle sanottu ihan päin naamaa. Että on tärkeempää kuin töiden suorittaminen.
Sellaiset tyypit eivät tykkää tällaisista meikäläisistä joiden mielestä työn hyvin ja tunnollisesti tekeminen onkin *ta-daa* pääasia. Että kehtaa nostaa tilinsä hyvällä omallatunnolla.
Yhdestäkin työstä jouduin lähtemään pois kiusatuksi tulemisen takia kun pomo oli hyvää pataa kollegani kanssa (kävivät ilmeisesti väliin aina kuksimassa) ja kun minä uskalsin vähän huomauttaa että olis kiva kun kaikki tekis työtehtävänsä ettei niitä jäisi jatkuvasti mun niskoilleni, niin siitäkös kiusaaminen yltyi kahta kauheemmaksi. Onneksi löysin toisen paikan.
Totta turiset "Poikkeustilako"! Olen aivan samassa tilanteessa, vaikka olen kouluttautunut ja tehnyt vuosikausien pätkätyöni ahkerasti ja joustaen. Vakituiset työntekijät taas....
Tuo raha on ikuisuuskysymys. Ja kun oikeesti on ollut joskus niin, ettei rahat o riittänyt, ei tulis pieneen mieleenkään nyt natista ku saa sentään omaa kämppää maksettua. Jos asuisin vuokralla, olisi kuluni kuiteniin pienemmät.
Tiedän myös näitä "verhoudun köyhäksi" -ihmisiä, jotka esittävät ei-materialistia, mutta ovat pohjimmiltaan hyvin rahakeskeisiä ihmisiä. En sit tiiä yrittääkö vaan soluttautua muihin vähempiosaisiin, vaan onko oikeesti vaan tyyppiä jotka kerjää koko ajan empatiaa. "Mul on NIIIN kiire, oon NIIIN väsy ja voi kun on rahat NIIIIIIN loppu!
Näinpä. Sisko se lähtee "parille", on siis itse ruikuttanut tänne lähtemistä jo muutaman viikon. Sitten kun suostun vihdoin lähtemään ja ollaan siellä baarissa, alkaa taas se sama ruitkutus -"ku mulla ei olis varaa". Samaan hengenvetoon toteaa, että varasi koko perheelle matkan, että pääsevät hengähtämään joulusta. Siis joulusta? Aivan. On varaa käydä hoidattamassa itseään ja kylpylämatkoilla ja kehtaa valittaa ettei ole varaa pariin drinkkiin, vaikka itse on tänne pyytänyt?? En käsitä. Yrittääkö saada minut pätkätyöläisen tarjoamaan hänen arvolleen?
Itselläni ei todellakaan ole varaa, mutta silti vaikka säästän, ettei tarvitse sitten pilata yhteisiä hetkiä koko ajan ruikuttamalla. Siskoni ei tietenkään tajua tätä vähissä varoissa elämistäni, kun joskus voin jopa tarjota toisellekin jotain. Hän ei kyllä tarjoa missään tilanteessa, mutta ottaa kaiken vastaan mitä annetaan. On joskus jopa lipsauttanut minulle että "Kaikki irti mitä saa". Tätäkö kehtaa yrittää nyt minulle, vai mistä tuo valitus lähtee? Alkaa olla jo NIIIN rasittavaa etten jaksa seuraansa enää ollenkaan. .