täysin keksitty juttu.Se keksittiin 1500-luvulla ja kapitalistit viimeistelivät sen nykyiseen muotoonsa. Ei sitä oikeasti ole. Ei älykkäillä ihmisillä. Ei sitä ole sellaisilla ihmisillä, jotka ymmärtävät jotakin maailmasta. Ehkä sitä on ihan vähän kauniilla ihmisillä. Meillä rumilla on vain polttava, vihainen ja raaka himo, kyyneleinen tuska ja kiintymys.
Romanttinen rakkaus on alusta loppuun
kulttuurinen rakennelma,
53380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Kyllä. Kuuluu samaan sarjaan kuin koti, uskonto ja isänmaa. Kaikki ovat ihmisten keksintöjä, joita luonnostaan ei ole olemassa eikä niille ole mitään tarvettakaan (no, kodin suhteen tämä on hiukan enemmän määrittelykysymys kuin noitten muiden).
Lisätään listaan vielä ateismi. Ihmisen keksimä uskonto sekin.
Rakkaus on suurempi juttu kuin vain miehen ja naisen välinen suhde.
Luonnonvoima. =)
Rakastakaa toisianne.
Kyllähän ihminen toki voi rakastaa vaikkapa lapsiaan tai lemmikkieläimiään tai jotain ihan muutakin, mutta miehen ja naisen hetkellinen hullaantuminen toisiinsa ei ole sen ilmiön kanssa missään tekemisissä.
Se on rakastumista. Rakkaus syntyy pidemmän ajan kuluessa, kun se hullaantuminen tasoittuu. :)
Syntyy jos syntyy. Valtaosa saavuttaa päätepisteensä hullaantumisvaiheen loputtua.
kutsutaan romanttiseksi rakkaudeksi on vain halua panna ko. ihmistä.
"mutta miehen ja naisen hetkellinen hullaantuminen toisiinsa ei ole sen ilmiön kanssa missään tekemisissä"
Niin tuolla nimenomaan ei olekaan mitään tekemistä rakkauden, vaan himon kanssa. Rakkaus on eri juttu. Miehen ja naisen välinenkin rakkaus on hyvin pitkälti sitä samaa kuin lapsiin tai lemmikkieläimeen kohdistuva rakkaus. Erona on vain se, että tykkää toisesta myös seksuaalisessa mielessä.
Ja kyllä toisest voi tykätä seksuaalisessa mielessä, vaikka se alkuperäinen valtava himo olisikin jo laantunut.
Toki lapsia ja lemmikkieläimiä voi rakastaa, mutta niitä rakastetaan tavallisella rakkaudella. Romanttinen rakkaus on jotain paljon enemmän.
Petrarcan Sonetteja Lauralle on siis The Real Deal, jos feikkirakkaus keksittiin vasta 1500-luvulla.
http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_re_laura.htm
Aina on ollut niitä, jotka ovat olleet aikaansa edellä.
Romanttinen rakkaus on alkuperäisesti tarkoittanut tavoittamattoman kaipausta. Siksi ätmit ja kurpat ovat aikamme viimeisiä romantikkoja.
asian ytimessä.
kykene rakastamaan
Eikä osa naisista.
vittu kostuuu tatuoidusta linnakundista on rakkauden irvikuva
Tarkoitit varmaan että osa ihmisistä?
Eli älykkäät ihmiset elävät ilman kulttuurisia rakennelmia (joihin romanttisen rakkauden lisäksi kuuluu myös vaikkapa moraali) pelkästään biologiansa ehdoilla? Aika mielenkiintoinen näkemys, etten sanoisi.
Älykkäät ihmiset panevat kun panettaa ja paskovat kun paskattaa, eivätkä mieti mitään rakkauksia ja moraaleja.
Romanttinen rakkaus ei ole kulttuurinen rakennelma, vaan todellinen tunne. Sitä voidaan tosin pyrkiä kuvaamaan ja jäljittelemään kulttuurituotoksin, mutta tulos on sitten presentaatio tuosta tunteesta, jota jotkut meistä todella tuntevat.
Mutta en väitä, että kaikki tuntisivat romanttista rakkautta elämänsä aikana vain siksi että minä olen tuntenut.
Mutta tunteeko susien kanssa vauvasta sukukypsäksi varttunut "tabula rasa" -ihminenkin romanttista rakkautta, vai opitaanko romanttinen rakkaus ja sen tunteminen kielen ja moraalin lailla kulttuurissa? Kyllähän opitutkin tunteet ja kulttuurisetkin konstruktiot ovat kokemuksina todellisia, mikä olikin kommenttini pääpointti aloituksessa implikoitua "vain biologiset tarpeet ja ominaisuudet aitoja" -ajatusta vastaan.
Varmaan tuntee, vaikka ei tunnista tai mallinna tunnettaan. Pikkulapsillehan nimetään tunteitaan, jotta oppisivat tunnistamaan ja sitä kautta hallitsemaan niitä. Paha on nimetä jos ei ole mitä nimetä.
Kaipa nuo pakotetut dikotomiat (tuotettu - luonnollinen; romanttinen rakkaus - himo; hetero - homo jne.) ovat kulttuurisia. Tulkinta, että juuri romanttinen rakkaus olisi kulttuurinen rakennelma mutta himo luontaista on vain yhdenlainen voimautustarina.
Sikäli kuin romanttiseen rakkauteen kuuluu monogamia, niin se on kulttuurin tuotosta. Ihmisillä on taipumus olla "romanttisia" useiden kumppanien kanssa. Avioliitot ja monogamia ja täten myös romanttinen rakkaus perustuu kulttuurin luomaan seksuaalimoraaliin.
Näin on. Rakastan kaikkia kauniita naisia.
Kulttuuri ei tuota eikä pyri tuottamaan monogamiaa romanttiseen rakkauteen, vaan seksiin aktina.
Kulttuuri kyllä sallii ja rohkaisee romantiikan kokemista muuallakin kuin parisuhteessa.
Näin on. Himoitsen kaikkia kauniita naisia, mutta en sentään huorittele itseäni.
Olipa ympäripyöreän sekavasti kirjoitettu.
Taidat olla aika sivistymätön ja kylmä nihilistikin vielä.
Kyllä siitä selvän saa joka lukea ja ajatella osaa. Ihmisten tekstitaidot on toki yleisesti heikentyneet, mutta en minä tekstirajoitteisille kirjoitakaan.
Milloin sinun ja aparaatin häitä vietetään?
On se ehkä kieliopillisesti oikein, mutta ei siinä sanota mitään.
Eli älykkäät ihmiset eivät juurikaan eroa esimerkiksi gorilloista. Tyhmät ihmiset sen sijaan elävät keinotekoisten ja kulttuuristen rakennelmien ja odotusten varassa ja pohtivat harhoissaan turhia juttuja.
Miksei polygaminen rakkaus voisi olla romanttista?
Esim. kahden naisen ja yhden miehen välillä?
tilanteessa kolmas on aina tavalla tai toisella ulkopuolinen
Miten elämä sujuisi, jos kaikki pitäisi jakaa tasan? Ihmisluonto on sellainen, että se herkästi noteeraa sen, että nyt esim. mies on pannut tuota toista naista paljon enemmän kuin mua, joten mustasukkaisuus iskee herkästi. Myös mies saattaisi olla mustasukkainen, kun huomaisi, että ei pystykään hallitsemaan ja pitämään kahta naista tyydytettyinä, vaan hän pelkää pettämistä.
En itse ole koskaan ollut kahteen mieheen yhtä aikaa rakastunut enkä usko, että se voisi minun kohdalla olla mahdollista. Koska ihmiset on yksilöitä, olisi vaikea kuvitella, että 1 M 2 N -tilanteessa mieskään tuntisi täsmälleen samoin kumpaakin naista kohtaan, vaikka hän niin väittäisi.
toimii 2m 1n. Miehet voivat panna naista samanaikaisesti ongelmitta
Miksi pitäisi tuntea täsmälleen samoin? Molempia voi rakastaa eri tavalla. Tuskin monogamistikaan rakastaa jokaista partneriaan täysin samalla tavalla kuin edellistä.
Ikävä kyllä joudun olemaan eri mieltä aloittajan kanssa... Romanttista rakkautta on. Ja se on perseestä. Koska yleensä sitä rakastuu sellaiseen ihmiseen joka ei rakasta itseä. Rakkaus saa kenen tahansa elämän pilalle.
"Rakkaus on koira helvetistä"
-Charles Bukowski
Parisuhteet, yms. hömppä on lähes aina tyytymistä ja toiseen tottumista.
Johan sitä aina ihmisille sanotaan, että etsi OMAN TASOISIA KUMPPANEITA. Tuossahan juuri neuvotaan etsimään niitä oman tasoisia kumppaneita, eli juuri sitä TYYTYMISTÄ. Kun en parempaa saa, niin minun on tyydyttävä niihin oman tasoisiin kumppaneihin.
Mutta entäpä jos ne oman tasoiset kumppanit eivät kiinnostakkaan yhtä paljon kuin ne KAIKISTA KIINNOSTAVIMMAT kumppanit? Minäkin esim. olen kiinnostunut tietynlaisista naisista, mutta ne ovatkin SAAVUTTAMATTOMISSA, eli minulla ei ole mahdollisuuksia niihin naisiin, koska he ovat minun oman tasoni YLÄPUOLELLA. Senpä takia minun täytyykin etsiä niitä oman tasoisia kumppaneita, jos haluaisin parisuhteen.
Ongelma onkin juuri siinä, että kun ne oman tasoiset naiset, keihin olisikin mahdollisuuksia, niin eivät kiinnostakkaan yhtään. Mitä teen, TYYDYNKÖ niihin tarjolla oleviin naisiin vai olenko kokonaan yksin? Olen päättänyt jäädä yksin.
Minkä takia reilu 30-vuotiaille naisille, varsinkin jos heillä on lapsia, kehoitetaan LASKEMAAN RIMAA sen miehen etsinnässä? Miksi tuollaisia naisia kehoitetaan alentamaan kriteerejä sen etsimänsä miehen kohdalla, jne?
Nimenomaan juuri sen takia, että YLIPÄÄTÄÄN SAISI JONKUN MIEHEN. Se riman alentaminen tarkoittaa juuri niiden OMAN TASOISTENSA KUMPPANIEN ETSIMISTÄ. Eli ajatuksena nimenomaan se, että tuon tason nainen ei välttämättä enää saa niitä KAIKISTA KIINNOSTAVIMPIA miehiä itselleen, vaan pitää LASKEA RIMAA, jotta saisi jonkun.
Mutta kun nainen näin tekee, hän siis LASKEE RIMAA niiden miesten kohdalla, niin hän NIMENOMAAN TYYTYY johonkin mieheen. Hän on vähentänyt kriteerejä sen etsimänsä miehen kohdalla, löytänyt sellaisen ja lopulta TYYTYNYT siihen, mitä saa.
Aina ja koko ajan tälläkin palstalla kehoitetaan kirjoittajia LASKEMAAN RIMAA, VÄHENTÄMÄÄN KRITEEREJÄ, TYYTYMÄÄN OMAN TASOISIINSA KUMPPANEIHIN, jne. Ne ovat kaikki sitä SÄÄLITTÄVÄÄ TYYTYMISTÄ. Ettei tarvitse olla yksin, niin sitten täytyy TYYTYÄ johonkin kumppaniin, joka ei olekkaan läheskään niin kiinnostava.
Aina sanotaan, että TYYDY SIIHEN, MITÄ SAAT, jne. No jos kerran se OMAN TASOINEN KUMPPANI ei olekkaan SE KAIKISTA KIINNOSTAVIN, niin silloin se vain yksinkertaisesti on TYYTYMISTÄ. En saanut sellaista kumppania KUIN HALUSIN, joten jouduin tyytymään vähempään.
En vain käsitä, että minkä helvetin takia ihmiset jaksavat elämässään tällaista paskaa, valehtelua, itsepetosta, säälittävää tyytymistä, jne. Suurin osa miehistäkin on pelkkiä aisankannattajia, kun naiset haaveilevat sisimässään niistä AIVAN TOISENLAISISTA miehistä. Miehetkin vielä lapsellisina uskovat, kun nainen sanoo miehensä olevan kaikista ihanin ja rakkain mies. Itse sanoisin, että painu helvettiin valehtelemasta. Niin paksua valhetta kuin olla ja voi. Jos kerran nainen on minuun TYYTYNYT, niin miten ihmeessä hän voi sanoa minun olevan muka kaikista ihanin?
Niinpä. Se kaikista ihanin mies olisi luonnollisesti se KAIKISTA KIINNOSTAVIN mies, mutta kun nainen ei välttämättä ole saanut edes mahdollisuutta siihen mieheen, koska on JOUTUNUT TYYTYMÄÄN NIIHIN OMAN TASOISIINSA MIEHIIN. Säälittävää kaikki tuollainen parisuhteisiin liittyvä.
Olen aina nauranut kaikelle tuollaiselle hevonpaskalle, jossa ei ole mitään hienoa, mitään positiivista, mitään onnellista, mitään hauskaa, jne. Ei kerrassaan mitään. Jos kaikki perustuu jo lähtiessä VALHEELLE, ITSEPETOKSELLE, TYYTYMISELLE, MYÖTÄILEMISELLE, jne. niin siinä EI OLE MITÄÄN HIENOA TAI POSITIIVISTA.
Itse en ole ikinä tuollaiseen lankaan mennyt, enkä menekkään.
Jospa sä vaan kuvittelet oman ja toisten tasot päin persettä?
Ihmisen elämä on alusta loppuun saakka tyytymistä olosuhteisiin. On tyydyttävä siihen että ei pysty lentämään vaikka haluaisi. Vain mielipuoli päättäisi valitella sitä koko elämänsä jollain foorumilla.
Tyytymisessä oman tasoiseen kumppaniin on paljonkin positiivista. Yhdessä he voivat elää paljon onnellisemman ja mielenkiintoisemman elämän kuin joku kaikkien ihailema pariskunta.
Ihminen tyytyy aina olosuhteisiinsa. Sinäkin TYYDYT valittamaan elämän kurjuudesta täällä foorumilla, sen sijaan että ottaisit elämstä kaiken sen ilon irti mitä siitä saa.
Jollekin ihmiselle voi perusluonteensa takia elämä ollakin yhtäjaksoista tyytymistä siihen mitä on ja pystyy saamaan. Toiset taas kulkevat voitosta voittoon :) Ja sitten siinä välillä on jatkumo ihmisiä, jotka joskus tyytyvät ja joskus saavuttavat...
Mitä ikinä ihmiselle tapahtuukin, niin aina voisi käydä paremminkin.
Kukaan ei siinä mielessä siis koskaan voita, puhumattakaan mistään voitosta voittoon kulkemisesta. Kaikki joutuvat tyytymään siihen mitä saavat.
Jopa maailman seksikkäin mies joutuu tyytymään siihen, että ei voi koskaan saada kaikkia naisia maan päällä omakseen. Nobel palkinnon voittaja joutuu tyytymään siihen että ei saa koskaan kaikkia nobel palkintoja itselleen jne...
Kun asiaa katsoo tästä näkökulmasta niin kaikkein menestyneimmätkin ihmiset näyttävät totaalisilta luusereita.
Joutua nyt tyytymään vain yhteen nobel-palkintoon. Mikä saavutus sekin muka on olevinaan?
Eri asia on sitten että miten ihminen itse kokee asiat. Joku köyhä spurgu voi kokea kulkevansa elämässään voitosta voittoon. Menestynyt rocktähti voi kokea olevansa luuseri joka ei koskaan ole yhtä hyvä kuin kollegansa.
Totuus kuitenkin on, että jos ihminen ei ole täysin mielikuvitukseton ja aivokuollut, niin hän pystyy aina kuvittelemaan miten asiat olisivat voineet mennä vieläkin paremmin. Siinä mielessä siis jokainen joutuu aina tyytymään kaikkeen mitä,saa.
Juuri sen takia tuo "Joku vaan" nimimerkillä kirjoittelija tuntuu niin hölmöltä. Jos tyytymisessä olisi jotain huonoa, niin joka ikinen ihminen tällä planeetalla olisi täysi paska, sillä jokainen joutuu jatkuvasti tyytymään kaikkeen mahdolliseen.
Vaikka ihminen olisi kaikkivoipa ja määräisi taikavoimillaan että kaikki maailman naiset rakastavat ja haluavat vain häntä, niin silloinkin hän joutuisi tyytymään siihen että naiset rakastavat häntä vain koska hän määräsi heidät rakastamaan itseään.
On siis täysin järjetöntä valittaa tyytymisestä. Parempi idea on nauttia siitä mitä elämä tarjoaa. Se ei tarkoita että tarvitsisi tyytyä ihan mihin tahansa. Kannataa tyytyä siihen mikä itsestä tuntuu järkevältä, moraalisesti oikealta tai muuten vain hyvältä. Jos tietää että ei pysty olemaan onnellinen ennen kuin on kaikkien naisten palvonnan kohde, niin silloin on paras varautua tyytymään onnettomaan elämään.
Entä jos on aina halunnut vain rakastaa ja olla rakastettu? Rakkaus merkitsee kaikkea elämässä ja muulla ei ole välilä kunhan saa rakastaa rauhassa... sitten se toteutuukin. Tällainen on voitto ja paremmin ei olisi voinut käydä.
No ei sitä ainakaan 1500-luvulla ole keksitty. Jo keskiajan kirjallisuudessa kerrotaan tarinoita romanttisesta rakkaudesta. Ja jos sitä ei olisi olemassa, niin mistä kirjailijat olisivat pystyneet sen keksimään?
Useimmat naiset eivät näytä ymmärtävän, että miehelle suurin romanttisen rakkauden este on naisen monen miehen nussima vittu. He kuvittelevat olevansa jotenkin ammattihuoria moraalisesti parempia ja siksi romanttisen rakkauden arvoisia, koska ovat jakaneet ilmaiseksi. Mutta näin ei ole. Sekä amatöörihuora että ammattilaishuora kelpaavat pantaviksi, mutta eivät rakkauden kohteiksi.
Minä en ole muuta tuntenutkaan kuin romanttista rakkautta/ihastumista, ja nekin yleensä yksipuolisena. Toivottomana romantikkona en harrasta yhden yön juttuja ja lähestyn naisia parisuhteen toivossa vain jos olen ihastunut. Ja koska näiden muutamien kohdalla ei ole onnistunut olen edelleen nelikymppisenä parisuhdekokematon. Romantiikan halu tekee elämästäni yksinäisen, mutta en erakkoluonteena siltikään halua ottaa ketä tahansa vain sen takia, että jonkun saisi.
Kunniallinen mies voi tuntea romanttista rakkautta ainoastaan koskematonta puhdasta impeä kohtaan. Impeys on sentään neidon kallein aarre ja aarrettaan varjellut hyveellinen nainen on rakkauden arvoinen. Sen sijaan häväisty portto ei kykene herättämään miehessä muuta kuin eläimen kiimaa, aitoa rakkautta mies ei voi tuntea purkaessaan himoaan muiden miesten häpäisemään naiseen.
Nämä viimeiset viestit herättivät mielenkiintoni. Ymmärsinkö oikein, että seksuaalisesti aktiivinen nainen ei mielestänne ansaitse rakkautta? Eli nainen ei voi kaivata sekä seksiä että romantiikkaa? Hämmentävää. Entäpä sitten mies, joka on heilutellut peittoa useamman naisen kanssa - Voiko hän olla romantikko?
rakkautta. Niin se menee!
En mitenkään pystyisi rakastamaan naista, joka on harjoittanut huoran ammattia. Eikä monelle miehelle jakanut amatöörinainen ole olennaisesti erilainen. Ei se ilmaiseksi jakaminen innosta rakastamaan yhtään sen enempää kuin rahastaminenkaan. On suuri pettymys jos nainen paljastuu käytetyksi. Siihen hyytyvät kaikki rakkauden tunteet.
yksin
Hassua. Olen aina ajatellut, että rakastumista ei ole tyhmillä ihmisillä, kun heidän tunne-elämänsä on siihen liian yksinkertaista.