Pohjustukseksi alkuun täytyy myöntää, että olen ollut pitkään yksin. En koe itseäni ehkä totaalisesti alemman tason mieheksi, mutta en siitä nyt paljoa poikkeakkaan. Pitkittynyt yksin oloni on johtunut useista tekijöistä: reilusta ylipainosta, huonoista kokemuksista naisista teininä ja muutenkin huonosta itsetunnostani. Näistä syistä ajauduin olemaan ilman parisuhde kokemuksia läpi opiskeluvuosieni – tietenkin myös se, että opiskelin miesvaltaisella alalla ja opiskelukavereissani ei pyörinyt vapaita naisia, edesauttoi tilannetta. Olin naisten silmissä vain kaveri ja hyväksyin sen asian – opettelin myös olemaan muissa tilanteissa siten, että en katsonut naisia potentiaalisena tyttöystävänä. En lähestynyt baareissa enkä muuallakaan. Joitain naisia on kertynyt kyllä ystävikseni, joten en ole täysin vieraantunut vastakkaisesta sukupuolesta.
Viimevuosina olen saanut painoa tiputettua ja itseluottamukseni on noussut johtuen valmistumisesta ja menestymisestä työelämässä. Myöskin naispuolisten ystävien positiiviset kommentit luonteestani ja muutenkin olemuksestani ovat kasvattaneet itseluottamustani.
En tiedä johtuuko pelkästään itsetunnon kohoamisesta ja pitkittyneestä kumppanittomuudesta olen alkanut kaipaamaan myös ihmissuhdetta. Ja sitä olen alkanut etsimäänkin, mutta tämä onkin aiheuttanut uusia ongelmia. En osaa edetä naisten kanssa mitenkään.
Olen alkanut ottamaan naisiin kontaktia elämässäni. Tottakai tämä saanut aikaan lukemattomia töykeitä pakkeja ja nöyryytyksiä naisten osalta, mutta myös pieniä positiivisiakin pilkahduksia. Muutaman kerran olen baarissa onnistunut luomaan keskustelu yhteyden naisiin, ja saanut puhelinnumeronkin. Pari kertaa on jopa päättynyt yhden yön seikkailuun. Mutta olen edelleenkin täysin kyvytön viemään suhdetta (tai edes tutustumista) eteenpäin. Kaikki nämä kontaktit ovat päättyneet siihen, etten ole uskaltanut jälkikäteen olla henkilöön yhteydessä. Tämän olen mielessäni verhonnut siihen ajatukseen, että olen kelpaamaton naisille ja voin kelvata vain hetken seuraksi, mutta en suhteeseen. Vaikka kyse on täysin siitä, että en vain osaa viedä suhdetta eteenpäin. Minulta puuttuu siinä tarvittavat taidot.
Nytkin olen nettitreffeillä jutellut erään naisen kanssa pari viikkoa niitä näitä, mutta en osaa viedä asiaa eteenpäin tapaamisen asteelle. Pelkään, että tapaamisessa aiheutan pettymyksen ja nolaan itseni. Puhumattakaan siitä, että pitäisi suhdetta viedä vielä pidemmälle. En varmasti osaisi seurustella ”oikein” enkä harrastaa seksiä ”oikein”. Olen ihan lukossa.
Perimmäinen syy nettitreffeille liittymiseeni oli se, että lähettelen muutaman kymmenen viestiä ja kun en saa niihin vastausta voin olla tyytyä kohtalooni kelpaamattomana miehenä. Tähän päätelmään tulin kun luin, että miehet eivät saa vastauksia nettitreffeillä. Toisin kuitenkin kävi, kerkesin lähettämään viestiä neljälle ihmiselle, joista kaikki vastasivat ja joista kahden kanssa olen viestitellyt pidempäänkin. Eli en luultavasti ole täysin kelpaamaton, mutta henkisesti jotenkin rampa.
Huh tulipa pitkä avautuminen, mutta johonkin oli pakko tuntoja purkaa…
Viimevuosina olen saanut painoa tiputettua ja itseluottamukseni on noussut johtuen valmistumisesta ja menestymisestä työelämässä. Myöskin naispuolisten ystävien positiiviset kommentit luonteestani ja muutenkin olemuksestani ovat kasvattaneet itseluottamustani.
En tiedä johtuuko pelkästään itsetunnon kohoamisesta ja pitkittyneestä kumppanittomuudesta olen alkanut kaipaamaan myös ihmissuhdetta. Ja sitä olen alkanut etsimäänkin, mutta tämä onkin aiheuttanut uusia ongelmia. En osaa edetä naisten kanssa mitenkään.
Olen alkanut ottamaan naisiin kontaktia elämässäni. Tottakai tämä saanut aikaan lukemattomia töykeitä pakkeja ja nöyryytyksiä naisten osalta, mutta myös pieniä positiivisiakin pilkahduksia. Muutaman kerran olen baarissa onnistunut luomaan keskustelu yhteyden naisiin, ja saanut puhelinnumeronkin. Pari kertaa on jopa päättynyt yhden yön seikkailuun. Mutta olen edelleenkin täysin kyvytön viemään suhdetta (tai edes tutustumista) eteenpäin. Kaikki nämä kontaktit ovat päättyneet siihen, etten ole uskaltanut jälkikäteen olla henkilöön yhteydessä. Tämän olen mielessäni verhonnut siihen ajatukseen, että olen kelpaamaton naisille ja voin kelvata vain hetken seuraksi, mutta en suhteeseen. Vaikka kyse on täysin siitä, että en vain osaa viedä suhdetta eteenpäin. Minulta puuttuu siinä tarvittavat taidot.
Nytkin olen nettitreffeillä jutellut erään naisen kanssa pari viikkoa niitä näitä, mutta en osaa viedä asiaa eteenpäin tapaamisen asteelle. Pelkään, että tapaamisessa aiheutan pettymyksen ja nolaan itseni. Puhumattakaan siitä, että pitäisi suhdetta viedä vielä pidemmälle. En varmasti osaisi seurustella ”oikein” enkä harrastaa seksiä ”oikein”. Olen ihan lukossa.
Perimmäinen syy nettitreffeille liittymiseeni oli se, että lähettelen muutaman kymmenen viestiä ja kun en saa niihin vastausta voin olla tyytyä kohtalooni kelpaamattomana miehenä. Tähän päätelmään tulin kun luin, että miehet eivät saa vastauksia nettitreffeillä. Toisin kuitenkin kävi, kerkesin lähettämään viestiä neljälle ihmiselle, joista kaikki vastasivat ja joista kahden kanssa olen viestitellyt pidempäänkin. Eli en luultavasti ole täysin kelpaamaton, mutta henkisesti jotenkin rampa.
Huh tulipa pitkä avautuminen, mutta johonkin oli pakko tuntoja purkaa…
Vastaukset 4
Vanhimmat
kasvata pallit tai anna periksi mut älä turhaan änise täällä
Mielestäni naiset määrittelevät miehen tason, kivikautisilla geeneillä, ei mies itse. Eli on ihan sama itsetunnollesi onko se ylhäällä vai alhaalla. En muuten viitsinyt lukea jorinoitas
kukaan tollasia jaksa lukea, tää on sinkkupalsta eikä mikään paikka itkuvirsille
Viestin otsikko kertoo, että itsetuntosi tuskin on noussut. Henkisesti kypsällä ja edes kohtuullisen itsetunnon omaavalla ihmisellä ei ole tarvetta mollata edes itseään.