Olen saanut viesteihini yllättävän hyvin vastauksia, vaikka olen liittyessä, että yhtään ei tule. Nyt ongelmaksi onkin noussut jotain muuta. Pystyn viestittelemään kaikesta joutavanpäiväisestä helposti, ja niin mielestäni alkuun pitääkin. Mutta olen täysin kykenemän etenemään siitä. En osaa luontevasti alkaa keskustelemaan mistään henkilökohtaisemmasta - saatika sitten ehdottaa tapaamista. Liityin tänne vain sen takia, että saisin vahvistuksen sille, että olen täysin kelpaamaton - enkä saa naisilta minkäänlaisia vastauksia. Nyt aivan hukassa...
En osaa edetä
alempi.alin.atm
12273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaikutat mielenkiintoiselta tyypiltä ja olisi hauska tavata kasvotusten vaikka kahvikupillisella. Sopisiko xxxxxx:ssä kello xx.xx tai onko sinulla mielessä jotain muuta mukavaa treffipaikkaa?
Ctrl C, Ctrl V, vaihdat ajan ja paikan. Ole hyvä, ei maksa mitään
No ei kait se sun kanssa lähde kahville xD xD xD
Kirjoitetun voi nääs ymmärtää monella tavalla :P
Hyvä vastaus, Unelmien pokamies, olisin vastannut aivan samalla tavalla.
Aloittaja alempi.alin.atm: ymmärrän sinua, sillä tuo on juuri se tilanne jossa itsestä pitää saada kaivettua se extra-vaihde silmään ja viimeinenkin rohkeuden hippunen peliin mukaan.
Kirjoita tuo vastaus valmiiksi x-kohdat täytettyinä ja vedä syvään henekä, käy vaikka lenkillä välillä! Tule takaisin ja napauta viesti menemään, kerran se vain kirpaisee.
Älä masennu, jos et saa heti toivomaasi vastausta: keskimäärin ihmiset ovat nettideittisivustolla viikkoja ja juttelevat todella useiden jäsenten kanssa ennen kuin yhdetkään treffit on sovittu. Omalla aktiivisuudella pystyt parantamaan tätä suhdetta valtavasti.
Toivotan sinulle suuresti rohkeutta ja mitä ihaninta syksyä,
Heli E-kontakti.fistä
www.e-kontakti.fi
PS. Jos vastaat meille, käytäthän @e-kontakti.fi mainintaa niin löydämme viestisi.
Kirjoittelen juuri kaltaisesi miehen kanssa. About kolmannen viestin kohdalla tajusin, että tästä ei tule ikinä yhtään mitään, ja sen jälkeen olen jatkanut keskustelua vain uteliaisuudesta. Nyt on jo muutama viikko (!) jaariteltu kaiken maailman ympäripyöreyksiä enkä edelleenkään tiedä edes miksi hän haluaa kirjoitella kanssani. En itse aio ehdottaa tapaamista, koska en koe pienintäkään mielenkiintoa tavata kyseistä henkilöä. Jos hän ehdottaa niin saatan suostua ihan uteliaisuudesta tai sitten en, katsotaan nyt pääseekö hän koskaan sinne saakka. Kirjoittelua en ole katkaissut, koska onhan minulla tässä aikaa kirjoitella harrastuksista ja luetuista kirjoista ja katsotuista tv-ohjelmista ja säästä ja päivänpolitiikasta, kun ei muitakaan yhteydenottoja tule.
Ihan kun tekstailisin kanssasi. Välttelet tapaamista kun ruttoa ja ilmeisesti odotat parempaa ja silloin tyydyt vaan johonkin. Enään en tapaamisia ehdottele vaan kirjoitan aikani kuluksi kun muutenkin kyllästyin koko deittailuun koska kaltaisiasi kirjeenvaihto kavereita palsta on täynnä ei muita.
Itellään vähän samaa vikaa. Jos jossain kuppilassa tms. jutskailee jonkun tarpeeksi kiinnostavan naisen kanssa niin ei mitään ongelmaa, mutten osaa asennoitua lähteä tapaamaan netissä törmättyihin.
Tunnistan tuossa itseni:
Vaikka profiilissani ei ollut kuvaa, sain viestejä jonkun verran. Mutta tajusin aika pian, että sabotoin itse kaiken jokaikisen kanssa. Näin pystyin "todistamaan", että kukaan ei pidä minusta eikä varsinkaan voi rakastaa minua. Eli itseaiheutettu profetia.
Yksi kysyi miten pidän itsestäni huolta? Outo kysymys jo sinänsä, mutta vastasin, että kyllä mä suihkussa käyn.
Jos pyydettiin, että kertoisin itsestäni jotain, sanoin että en osaa kertoa mitään. Samanlaisia tapauksia oli useampi.
Sitten alan viestitellä kiinnostavan miehen kanssa. Viestittely tuntuu ensimmäisen kerran mukavalta ja toivon, että hän kiinnostuisi minusta enemmän.
Mutta mutta...minä otin yhteyttä häneen, profiili oli aika provo, mutta tuli tunne, että on ihan pakko vastata.
Kumpikaan meistä ei ollut ihannekumppanin "mitoissa", mutta eihän se haittaa...paitsi itseäni.
Olo oli jatkuvasti epävarma, ajattelin että kun en ole se ihanne, niin ei hän voi olla minusta kiinnostunut mahdollisena seurustelukumppanina.
En ollut varma mitä hän minusta haluaa,
pelkän "kirjekaverinko". Itse olisin
halunnut tutustua vakavammassa
merkeissä, epävarmuuteni takia en
uskaltanut kysyä.
Fyysisten kremppojeni takia kerroin, että vähään aikaan en kunnolla kykenisi kirjoittelemaan. Mietin, että kerronko ja annan puhelinnumeroni. Mutta tulin siihen "tulokseen" epävarmuuteni takia, että hän ei halua sen enempää kanssani.
Mutta koska pidin hänestä ajattelin, että jos ehdotan, että voisimme olla ystäviä, vaikka nyt ei kovinkaan tiiviisti voida kirjoitella. No tämähän oli emämoka!
Hän loukkaantui, otti kaiken itseensä ja laittoi itsensä "jäähylle" ennenkuin kerkesin selittää.
Enkä nyt siis mitenkään pysty hänelle kertomaan, että olin itsekin hänestä kiinnostunut tavallista enemmän. En tiedä nimeä, en edes meiliosoitetta!
Ironista vielä se, että nyt olkäpäät hiukan paremmat, mutta kroonisen kiputilan takia olat tulevat kipeemmäksi melkein mistä tahansa :-(
Kokeilin suomi24:n meilin kautta, mutta joko hän ei käytä sitä tai ei halua olla yhteydessä, vaikka meilissä kerroin, että kyse oli väärinkäsityksestä.
Käsittääkseni hän on nyt blokannut minut lähettämästä hänelle meiliä!
Ennen tätä blokkausta toivoin, että löytäisin hänet fb:n kautta. En edes ole siellä enkä haluaisi mennä, mutta näin kovasti haluaisin hänelle asian selittää ja pyytää anteeksi, että tahtomattani loukkasin.
En nyt sitten halua häntä enempää kiusata :-(
Olin miettinyt jo useasti, että parasta olisi häipyä pois.
Tämä oli nyt se viimeinen" korsi" ja tänään piilotin profiilini. Piilotin, koska hölmönä kuvittelen, että jos hän palaa, voisin edes silloin selittää ja toivoa, että hän ymmtoivoin, antaisi anteeksi ja antaisi toisen mahdollisuuden. Enpä usko!
Nyt sitten "todistin" omalla sabotoinneillani, että en kenellekään kelpaa. Siis itseaiheutettu profetia.
Palaanko deittiin? Tuskinpa!
Olenko katkera? En, mutta vihainen olen itselleni. Eikä huono itsetuntoni tästä parane, päinvastoin!
Mutta voinpahan nyt sitten todistaa kaikille, että minähän olin oikeassa!!
ei hän loukkaantunut vaan etsi ja etsii edelleen helpompia ja haluttavampia kohteita. älä satuta itseäsi enää yhtään enempää ihastumalla OMAAN mielikuvaasi jostain ihmisestä. nettideitissä ihmiset etsivät koko ajan jotain vielä vähän parempaa, kiinnostavampaa, kauniimpaa, hoikempaa, seksikkäämpää...
Saattaa olla.
Hän vastasi siihen viimeiseen viestiini, että kova kolaus kuului, ja että oli itse seurustelukumppania kyllä etsimässä.
Kirjoittelimme päivittäin ja kirjeet olivat pitkiä. Emme kyllä kirjoitelleet kuin puolitoista viikkoa, mutta miten kukaan jaksaisi esittää jotain roolia "kirjeitse" noinkaan kauan.
Et oo ensimmäinen joka on ollut samaa mieltä kuin sinä.
Mutta vain minä ja hän olemme toisillemme kirjoittaneet ja toisen viestit lukeneet.
Jos joku kertoo lyhyesti kirjan juonen, niin voiko sen perusteella todella tietää millainen kirja oli. Osaako siitä päätellä millä tyylillä kirjailija on kirjoittanut kirjan?
Oliko teksti kuvailevaa, viljeltiinkö huumoria?
Vasta sitten, kun on itse lukenut saman kirjan, voi antaa oman arvionsa.
Tottakai sitä voi suoraan vetää johtopäätöksen toisen kuvauksesta, mutta vasta sitten kun on lukenut saman tekstin voi tekstiä arvioida ja vetää siitä oman johtopäätöksensä.
Jokaisen mielipide peilautuu siihen, mitä on itse kokenut, eikä silloin toisen mielipide ole oikeampi kuin toisen.
Siis eiks tos viestis lyön päätä seinään pääpointti ollu se et tolla naisella on nii huono itsetunto.Se ei usko mahkuihinsa kenenkää kanssa ja siks se pilaa kaikki omilla dorkilla teoillaan.
Eiks ny kantsis miettii mist toi sun asenne ittees kohtaan johtuu? Et sä tolla asenteella ikinä löyä ketää! Haluutsä ees löytää?
Mieti ny ekaks mitä sä haluut ja miks. Miks sä menit suomi24 treffeihin kun kuitenkin pilaat kaiken?
Ehkä se mies tajus niitten meilies perusteella ettet sit kuitenkaan tienny mitä haluut. Jos sä sit vielä vetoot johonki huonoon itsetuntoon ni jonku mielestä ois tekosyy. Haluisitko ite seurustella semmosen äijän kanssa joka koko aika mollais itteensä ja ihmettelis miks sä oot sen kanssa?
Koko tämän keskustelun tärkein puoli oli mielestäni aloittajan vaikeus edetä eteenpäin ja taustalla ajatus, että ei kelpaa kenellekään.
Omassa viestissäni oli tarkoitus kertoa, että teen ja ajattelen samalla lailla huonon itsetuntoni takia.
Minä uskon aika vahvasti, että tunsimme toisiamme kohtaan samoin, mutta hänellä on normaali itsetunto. Hänelle ei varmaan tullut mieleenkään, että minä epäilisin millainen hänen mirlenkiintonsa on minua kohtaan.
Eli olin "dorka" suoraan sanottuna! Koska kai sitä nyt kumppania tulee treffisivuilta etsimään eikä ystävää. En minäkään ystävää ollut etsimässä, mutta tämä epävarmuuteni vaikutti itseeni liikaa. Ja kun vielä en ollut ihan hänen ideaalikumppani niin tunsin itseni vielä epävarmemmaksi :-(
Haluisin myös pyytää häneltä anteeksi. Itse kuitenkin uskon, että hän loukkaantui ja pettyi. Miksi muuten piilottaisi profiilinsa kun blokatakin voi. Blokkaaminen kun on paljon helpompaa kuin poistaa profiili ja avata uusi!
Jos nyt jonkun mielestä kuvittelin kaiken ja turhaan itken hänen perään niin siitä vaan! Se ei mielipidettäni muuta.
Joku taas tietysti pitää minua hölmönä kun kerron, että syy miksi täällä kerroin mitä välillämme taoahtui, ei ollut mikään valitusvirsi, vaan toive, että hän sattuisi tämän lukemaan ja ymmärtäisi kaiken olleen epävarmuudestani johtuva väärinkäsitys. Ja vähintään haluaisin pyytää anteeksi että loukkasin siitäkin huolimatta, että jonkun mielestä sekin olisi turhaa. Sillä kaikesta huolimatta olen loukannut häntä mutta myös itseäni samalla kertaa.
No jospa nyt oppisit jotakin elämästä samalla?
Miten ajattelit menetellä seuraavalla kerralla jos joku kiinnostuu sinusta?