Autoverorikollinen hävisi oikeudessa, mutta määrää kulut maksettavaksi oikeutta hakeneelle. Mielenkiintoinen valtiovallan rikollinen toiminta siis jatkuu:
elsingin käräjäoikeus on 30.9. antanut jälleen yhden päätöksen, jossa valtio on hävinnyt pääasian ja tuomittu maksamaan vahingonkorvaus.
Reilun vuoden kuluttua Suomi on ollut 20 vuotta Euroopan Unionin jäsen, mutta valtio jatkaa yhä kujanjuoksua autoverovelvollisia vastaan. Hallinnolle näyttää tulleen kunnia-asiaksi se, ettei laittomasti perittyjä veroja tarvitsisi missään olosuhteissa palauttaa verovelvollisille. Tehtyjen virheiden myöntäminen tuntuu olevan erityisen vaikeaa.
Loppua riidoille ei ole näkyvissä. Eduskunta voisi halutessaan säätää lain, jolla laittomasti perityt verot palautetaan verovelvollisille ilman oikeudenkäyntejä.
”Autoverotuksessa on kävelty kaikkien hallinto-oikeuden periaatteiden yli. Menettely jossa laittomasti perityt verot jätetään palauttamatta verovelvollisille syö koko valtionhallinnon uskottavuutta kansalaisten silmissä”, Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen sanoo.
Tuoreimmassa tapauksessa Suomen valtio velvoitettiin korvaamaan yksityishenkilölle tältä vuonna 2004 annetun autoveropäätöksen perusteella peritty arvonlisävero. Vanhentumislain mukaan oikeus vahingonkorvaukseen vanhenee kolmessa vuodessa siitä, kun vahingonkärsinyt saa tiedon vahingosta ja siitä vastuullisesta. Käräjäoikeuden mukaan tavallinen kansalainen ei voinut tulla tietoiseksi vahingosta ainakaan aikaisemmin kuin EY-tuomioistuin antoi asiaa koskevan ratkaisun 19.3.2009. Tuoreessa tapauksessa kantaja oli esittänyt vaatimuksen vahingonkorvauksesta maaliskuussa 2011, joten korvaussaatava ei ollut vanhentunut.
Valtio velvoitettiin maksamaan vahingonkorvausta yhteensä vajaat 3000 euroa viivästyskorkoineen, mutta kumpikin osapuoli joutui vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan. Kantajan oikeudenkäyntikuut olivat yli 17 000 euroa. Autoliiton mielestä on kohtuutonta, että yksityinen kansalainen valtiota vastaan käräjöidessään voittotilanteessakin häviää.
elsingin käräjäoikeus on 30.9. antanut jälleen yhden päätöksen, jossa valtio on hävinnyt pääasian ja tuomittu maksamaan vahingonkorvaus.
Reilun vuoden kuluttua Suomi on ollut 20 vuotta Euroopan Unionin jäsen, mutta valtio jatkaa yhä kujanjuoksua autoverovelvollisia vastaan. Hallinnolle näyttää tulleen kunnia-asiaksi se, ettei laittomasti perittyjä veroja tarvitsisi missään olosuhteissa palauttaa verovelvollisille. Tehtyjen virheiden myöntäminen tuntuu olevan erityisen vaikeaa.
Loppua riidoille ei ole näkyvissä. Eduskunta voisi halutessaan säätää lain, jolla laittomasti perityt verot palautetaan verovelvollisille ilman oikeudenkäyntejä.
”Autoverotuksessa on kävelty kaikkien hallinto-oikeuden periaatteiden yli. Menettely jossa laittomasti perityt verot jätetään palauttamatta verovelvollisille syö koko valtionhallinnon uskottavuutta kansalaisten silmissä”, Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen sanoo.
Tuoreimmassa tapauksessa Suomen valtio velvoitettiin korvaamaan yksityishenkilölle tältä vuonna 2004 annetun autoveropäätöksen perusteella peritty arvonlisävero. Vanhentumislain mukaan oikeus vahingonkorvaukseen vanhenee kolmessa vuodessa siitä, kun vahingonkärsinyt saa tiedon vahingosta ja siitä vastuullisesta. Käräjäoikeuden mukaan tavallinen kansalainen ei voinut tulla tietoiseksi vahingosta ainakaan aikaisemmin kuin EY-tuomioistuin antoi asiaa koskevan ratkaisun 19.3.2009. Tuoreessa tapauksessa kantaja oli esittänyt vaatimuksen vahingonkorvauksesta maaliskuussa 2011, joten korvaussaatava ei ollut vanhentunut.
Valtio velvoitettiin maksamaan vahingonkorvausta yhteensä vajaat 3000 euroa viivästyskorkoineen, mutta kumpikin osapuoli joutui vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan. Kantajan oikeudenkäyntikuut olivat yli 17 000 euroa. Autoliiton mielestä on kohtuutonta, että yksityinen kansalainen valtiota vastaan käräjöidessään voittotilanteessakin häviää.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Oikeudenkäyntikaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan oikeus voi pääsäännöstä poiketen määrätä, että jutun osapuolet vastaavat kumpikin omista kuluistaan, jos asia on ollut oikeudellisesti poikkeuksellisen epäselvä. Näin juuri käräjäoikeus nyt teki.
Tästä huolimatta käräjäoikeus katsoi valtiovallan menetelleen "ilmeisen huolimattomasti" kun se ei aikoinaan muuttanut elviä koskenutta lainsäädäntöä. Eli siis asian olisi pitänyt olla aivan päivänselvä valtiolle!
Missähän tuossa päätöksessä on mitään logiikkaa.
Käräjäoikeuden tuomio oli aivan oikea ja toivottavasti se pysyy hovissa ja korkeimmassa oikeudessa jos sinne mennään. Mitäs lähti rettelöimään, saa maksaa omat oikeudenkäyntikulunsa.
Autoliitto kuten veronmaksajien keskusliitto ovat hyvätuloisten etujärjestö. Molemmat tahtovat että varakkaiden verotusta kevennetään ja keskiluokan sekä pienituloisten verotaakkaa lisätään.
Käräjäoikeuden tuomion on aivan oikea. Mitäs lähti käräjöimään, maksakoon omat oikeudenkäyntikulunsa.
Toivon, etta rikollinen mestariarkkitehti joutuu vastaamaan teoistaan.
Heikki Kuitusella on otsaa. Kehta avain jatkaa laittomuuksia lakeja.
Kuitunen ei ole tehnyt mitään väärää. Toivottavasti tuomio pysyy ylemmissä oikeusasteissa ja autoveroketku joutuu maksamaan oikeudenkäyntikulunsa.
Kuitunen oli jutussa vastaaja ja tuomittiin. Toivottavaa olisi että valtio laittaisi kulut virheen tehneelle virkamiehelle eikä veronmaksajalle!
Lukutaito näyttää olevan kateissa. Ei kuitunen suinkaan mikään vastaaja ollut eikä häntä mistään tuomittu.
Tuomio varmasti pysyy korkeammissa asteissa eli vero oli laiton.
Kuitusen väitetään olevan jotenkin väärässä, kun hän tulkitsee EU-tuomioistuimen tehneen sisäisesti ristiriitaisen päätöksen ratkaisussa C-10/08 tuosta kuuluisasta elvistä.
Näin insinöörinä tulee ensimmäiseksi mieleen vilkaista mitä tuossa päätöksessä tästä asiasta sanotaan. No niin, lainataanpa päätöksen asianomaiset kohdat 27-31 tähän. Näin siis tuomioistuin:
"27 Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetystä oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee myös, että tällaisella yksityishenkilöllä ei ole arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädettyä vähennysoikeutta, eikä hän täten voi vähentää maksamastaan arvonlisäverosta kyseisestä ajoneuvosta kannettua elv:a.
28 Tästä seuraa, että tällaisen ajoneuvon arvoon sisältyy arvonlisäverosta jäljellä oleva määrä ja elv:n määrä.
29 Sitä vastoin yhteisöjen tuomioistuimelle esitetystä oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee niin ikään, että vaikka Suomessa arvonlisäverovelvollinen henkilö, joka arvonlisäverovelvollisen liiketoimintansa yhteydessä rekisteröi ensimmäistä kertaa muusta jäsenvaltiosta tuodun uuden ajoneuvon, joutuu maksamaan Suomessa sekä arvonlisäveroa että elv:a, hän voi kuitenkin vähentää arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla elv:n arvonlisäverosta, ja täten hänen maksettavanaan olevan arvonlisäveron määrä on alhaisempi.
30 Tästä seuraa, että tällaisen ajoneuvon arvoon sisältyy elv:n määrä ja arvonlisäverosta jäljellä oleva määrä, josta on vähennetty elv.
31 Vaikka tämän tuomion edellisistä kohdista ilmeneekin, että elv kohdistuu samalla tavoin kahteen samanlaisten ajoneuvojen ryhmään, on kuitenkin todettava, että esillä olevan kansallisen säännöstön nojalla tämä verotus lasketaan eri lailla ja se johtaa erilaiseen verotukseen sen mukaan, onko verotuksen kohteena ei-arvonlisäverovelvollisen yksityishenkilön muusta jäsenvaltiosta tuoma käytetty ajoneuvo vai Suomen markkinoilla jo oleva samanlainen ajoneuvo, jonka arvonlisäverovelvollinen, joka on voinut soveltaa arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädettyä vähennysoikeutta, on tuonut maahan arvonlisäverovelvollisen liiketoimintansa yhteydessä. "
Tästä on kyllä jo tulkintoja ainakin Tuulilasin autoveropalstalla. Siellä kirjoittaa nimimerkki "Liki" seuraavaan tapaan:
"Tyhmempikin tajuaa verojärjestelyn olevan erilainen tuojan asemasta riippuen, mikä ei ole 90. artiklan sallima käytäntö. Kohdassa 31 ei ole mitään ristiriitaa, vaan se seuraa täysin loogisesti."
No niin. Katsotaanpa miten tuomiossa määritellään vertailussa mukaan otettavat verot ja vähennysoikeudet toisaalta yksityistuojalle ja toisaalta kaupalliselle tuojalle (=alv-velvollinen, joka myy auton edelleen kuluttajalle)
1) kohdista 27 ja 28 seuraa yksikäsitteisesti, että kuluttajan vertailuvero on auton ostohintaan (siis esim. saksalainen ostohinta, joka sisältää sikäläisen alvin). Kun kuitenkaan ei ole kyse muusta alvista kuin autoverolle laskettavasta alvista tai elvistä, ostohinnan muu alv voidaan tässä jättää huomiotta.
YKSITYISTUOJAN vertailuveroksi jää näin ollen 22 % elviä.
2) arvonlisäverovelvollinen suorittaa ensiksi autoveron maksamisen yhteydessä saman 22 % autoverosta elvinä. Hän saa kuitenkin vähentää sen (kts. tuomion kohta 29 edellä). Sen jälkeen tuomioistuin määrittelee kohdassa 30, että auton arvoon sisältyy elv:n määrä ja autonlsäverosta jäljellä oleva määrä. Vaikka tuomioistuin ei sitä nimenomaisesti sano, on tietysti selvää, että tuohon aikaan autovero oli luettava arvonlisäveron verpopohjaan mukaa, kun auto myytiin kuluttajalle (tai otettiin omaan käyttöön ilman vähennysoikeutta)Kohdat 29 ja 30.
ARVONLISÄVEROVELVOLLISEN vertailuverot ovat siten elv (22%), sen vähennyoikeus (-22%) ja lopulta myytäessä kuluttajalle autoverolliseen hintaan vielä kerran 22 % autoverosta (tuomioistuin on selvästikin tiennyt, että autovero luettiin tuolloin arvonlisäveron veropohjaan, kuten direktiivin mukaan pitikin). Aritmetiikka menee näin 22-22+22=22.
Tämän jälkeen menee kyllä insinööriltä sormi suuhun. Tuomioistuin ihan tosissaan väittää, että sen tarkasti erä erältä määrittelemät vertailuverot ovat eri suuruisia, vieläpä siten että kuluttajan maksama 22 % on suurempi kuin arvonlsäverovelvollisen saman suuruisesta autoverosta maksama 22 %.
Ei mikään ihme että tämä nerokkuus yllätti jopa valtiovarainministeriönkin.
Juristelle näkyy kelpaavan, että jos tuomioistuin kirjoittaa perus-aritmetiikan laskentasäännöt uusiksi, niin ne sitten ovat muuttuneet uusiksi. Tämähän näkyy viimeisimmästä käräjäoikeuden päätöksestä, jossa oikeus kieltäytyy olleenkaan soveltamasta mitään laskusääntöjä ja vain vetäytyy EU-tuomioistúimen soveltaman perin kummallisen aritmetiikan taakse.
Voi olla että tällainen meno kelpaa juristeille. Insinööri kuitenkin saisi heti potkut, jos ei luottaisi aritmetiikan ikiaikaisiin laskentasääntöihin. Ei tässä muusta ole kysymys.
"Ei mikään ihme että tämä nerokkuus yllätti jopa valtiovarainministeriönkin."
Heikki, älä viitsi jankata - olet hävinnyt 7 kertaa oikeudessa näistä. ALV (ELV sinun kielellä) on maksettu lähtömaahan yksityistuodussa autossa ja siksi sitä ei saanut periä.
Aika erikoista.Sillä perusteella, että käytetyistä autoista ei kanneta kohdemaassa alvia vaan auton arvoon jää lähtömaan alv, ei Suomi ole hävinnyt ainoatakaan tapausta. Eikä voisi hävitäkään, koska järjestelmähän on täsmlleen tämän säännön mukainen toisin kuin "soronmoo" tuossa yrittää uskotella. Tyypillistä väärään aihepiiriin harhauttamista tuokin, kuten moni viesti tästä aihepiiristä.
Nimenomaan aiemmin sen alv:n sai vähentää kaupallinen tuoja vaikka se aiheutti sen eriarvoisuuden tuojien välille. Tämähän muuttui EU-oikeuden jälkeen.
No jos nyt kuitenkin puhuttaisiin näillä vakiintuneilla termeillä, niin autoveron osuudelle autoverolain nyt jo kumotun 5 §:n nojalla kannettua arvonlisäveroa on viimeiset 10 vuotta kutsuttu nimellä elv. Tulee sanoista ei-arvonlisävero, joka taas johtui siitä, että Siilin-päätöksessä tuomioistuin katsoi ettei tämä ollut arvonlisäverodirektiivin tarkoittamassa mielessä (siis EU-oikeudellisesti) arvonlisäveroa. Tuo vero oli kuitenkin ao. direktiivin 33 artiklan mukaan täysin sallittu vero. Oleellista on huomata, että tuon elvin joutuivat maksamaan kaikki autoveroa maksavat, siis yhtä hyvin yksityistuoja kuin alv-velvollinen autokauppiaskin.
Tämän vaiheen jälkeen molempien vero on 22 % autoverosta.
Sen jälkeen autokauppias saa vähentää elvin. Siinä vaiheessa hänen veronsa on siis 22 - 22= 0, Vähennysoikeus koskee autoa joka myydään kuluttajalle. Kun autokauppias myy auton, hän laskuttaa asiakkaalta tietysti hinnassa myös autoveron osuuden. Silloin hän joutui laittamaan autoveron osaksi arvonlisäveron alaista myyntituloa, eli maksoi autoverolle "oikeaa alvia" tuon 22 %. Sitä hän ei tietenkään enää saanut vähentää yhtään mistään, vaan se kertyi valtiolle ja jäi auton ostajan rasitukseksi.
Näin tämä menee. Kaikki maksoivat tasan saman 22 % autoverosta, toiset jälkikäteen annetulla nimellä "elv" ja toiset täsmäälleen saman 22 % "oikeana alvina".
Entäpä muutoksen jälkeen? Silloinhan sekä elvistä ja "oikeasta alvista" autoverolle luovuttiin, mutta autoveroa korotettiin 22 %. Rahallisesti tämä ei tietenkään muuttanut kenenkään asemaa yhtään miksikään, ei yksityistuojan eikä autokauppiaan. Mutta kaikki olivat tavattoman onnellisia, elämänsä loppuun asti. Jotkut suorastaan uskoivat, että tämä aika tavalla kosmeettinen muutos olisi jotenkin poistanut siihen asti kuvitellun syrjivyyden.
Ainoa joka tässä jotain voitti, oli kyllä valtio, koska muutos pienensi niiden vähennysoikeutta, jotka saivat vähentää auton hintaan sisältyvän alvin yritystoiminnassaan. Niinpä esimerkisi leipomon ostamasta pakettiautosta kertyi vähennysoikeuden pienentymisen jälkeen enemmän veroja valtion pussiin.
" että Siilin-päätöksessä tuomioistuin katsoi ettei tämä ollut arvonlisäverodirektiivin tarkoittamassa mielessä (siis EU-oikeudellisesti) arvonlisäveroa. Tuo vero oli kuitenkin ao. direktiivin 33 artiklan mukaan täysin sallittu vero. Oleellista on huomata, että tuon elvin joutuivat maksamaan kaikki autoveroa maksavat, siis yhtä hyvin yksityistuoja kuin alv-velvollinen autokauppiaskin."
On aivan sama vaikka ELV olisi kutsuttu kateusveroksi tai hevonpaskaveroksi autoveron päälle, siilä ei ole merkistysta ja se on ja oli sallittua.
Se minkä unohdat että arvonlisäverosta saa vähentää vain ja ainostaan arvonlisäveroa, TÄSTÄ OLI KYSE ja tästä johtuu syrjintä.
Silloin kun tuomioistuin - vaikkapa KKO - määrää maksettavaksi vahingonkorvausta ei-alv-velvolliselle autoveron maksajalle elvin osuuden verran, niin eihän tämä voi perustua mihinkään muuhun kuin siihen, että ko. verovelvollisen olisi joutunut syrjinnän kohteeksi. Syrjivä vaikutus voi SEUT 110 artiklan mukaan aiheutua VAIN JA AINOASTAAN siitä, että ko. verovelvolliselta oli perustu ENEMMÄN VEROA kuin mitä oli peritty vastaavasta kotimaisesta tuotteesta. Eli siis yksityistuojan vero olisi ollut korkeampi kuin mitä kaupallinen tuoja jotui maksamaan samanlaisesta tavarasta. On päivänselvää, että kyseessä on aivan puhtaasti EUROMÄÄRÄINEN vertailu eri tilanteiden välillä.
Tämä näkyy myös EU-tuomioistuimen väliotsikoinnista ratkaisussa C-10/08, kuten alla olevasta sitaatista voi huomata:
"Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta
– Perustelut, joiden mukaan oikeus vähentää elv arvonlisäverosta on ristiriidassa EY 90 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa
(tämän jälkeen kohdat 22-32, joissa käsitellään mm. keskeistä kysymystä siitä, mitkä verot ja vähennysoikeudet tulee ottaa syrjivyysvertailussa huomioon. Erityisesti kohdassa 32 EUT toteaa seuraavaa:
" Edellä esitetyillä perusteilla on todettava, että pitäessään voimassa arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyn vähennysoikeuden Suomen tasavalta on rikkonut EY 90 artiklan ensimmäistä alakohtaa, koska määrä, joka tämän säännöksen nojalla kannetaan ei-arvonlisäverovelvollisen yksityishenkilön muusta jäsenvaltiosta tuomasta käytetystä ajoneuvosta, on korkeampi kuin kansallisella alueella jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvästä verosta jäljellä oleva määrä."
Se , että EUT viittaa tässä vähennysoikeuteen ja siihen mitä se uskoo vähennysoikeudesta ei kyllä voi tarkoittaa mitään muuta kuin että tuomioistuin laskee seuraavasti: 22-22 22 on suurempi kuin 22, kuten edellä tässä ketjussa on jo osoitettu.
Tämän jälkeen tuomioistuin ryhtyy erillisenä asiana käsittelemään elvin vähentämistä alv-järjestelmän kautta tai sen kylkiäisenä. Ratkaisussa on tätä varten oma väliotsikkonsa seuraavasti:
" Perustelut, joiden mukaan oikeus vähentää elv arvonlisäverosta on ristiriidassa esillä olevassa asiassa mainittujen direktiivien merkityksellisten säännösten kanssa"
Tämän väliotsikon alla tuomioistuin päätyy toteamaan että elvin vähennysoikeus ei ole alv-direktiivin 17 artiklan 1 ja 2 kohtien mukainen. Tämä siis tarkoittaa, ettei autokaupalle olisi voinut myöntää tällaista vähennysoikeutta nimenomaan elvin osalta.
Sillä seikalla, oliko vähennyoikeus alv-direktiivin mukainen vai ei, ei ole suoraan mitään tekemistä sen kanssa onko järjestelmän vaikutus syrjivä vai ei. Tämä kysymys ratkeaa aivan puhtaasti edellä sanotun euromääräisen laskelman perusteella.
Onko järjestely alv-direktiivin mukainen vai ei, on tästä erillinen kysymys ja koskee enemmänkin vain tiliteknisiä kysymyksiä, joilla ei ole vaikutusta siihen, kumpi kahdesta verovelvollisesta olisi suorittanut enemmän veroa kuin toinen.
Tässä kohtaa voi todeta nimimerkin "RanTanPlaan" kylläkin olevan sikäli hyvässä seurassa, että myös KKO näyttää käsittelevän elvin vähennysoikeuden yhteensopivuutta hieman samaan tapaan ratkaisussaan 58/2013. Vielä kerran: vaikka tämä vähennysoikeus tietysti on mukana vertailulaskelmassa yhtenä tekijänä (kuten myös EUT määrittelee), ei lopputulos riipu siitä, onko tuo vähennysoikeus alv-direktiivin mukainen vai ei. Se riippuu vain siitä otetaanko vähennysoikeus mukaan laskelmaan vai ei, ja EUT määritteli että otetaan kyllä, mutta sen jälkeen menikin sitten aritmetiikka pieleen, kuten yllä olevissa viesteissä on selkeästi osoitettu.
Kattia kanssa. Eihän sitä elviä alvista vähennetty, vaan samalle valtion tilille kertyneestä elvistä. Oikeasti tietysti on niin että alvin tulotiliä toki käytettiin ja sinne ensiksi kertyi elviä mutta sitten sieltä vähennettiin elv. Mihinkäs tämä nyt sitten pitäisi muka kohdistaa.? Eihän sitä tiedä pirukaan. Tuomioistuin nyt kumminkin katsoi, ettei alv-tiliä saa tällä tavoin käyttää, vaikka eihän se toki alvijärjestelmää olisi mitenkään häirinnyt.
Tämä tämmöoinen on aivan joutavaa metafysiikkaa, niin tuomioistuimelta kuin muiltakin. Tilille tulee jotakin ja sieltä menee jotakin, siinä se. Jos erotus on positiivinen niin mitä siinä on EU:llakaan nokan koputtamista.
"Silloin kun tuomioistuin - vaikkapa KKO - määrää maksettavaksi vahingonkorvausta ei-alv-velvolliselle autoveron maksajalle elvin osuuden verran, niin eihän tämä voi perustua mihinkään muuhun kuin siihen, että ko. verovelvollisen olisi joutunut syrjinnän kohteeksi. Syrjivä vaikutus voi SEUT 110 artiklan mukaan aiheutua VAIN JA AINOASTAAN siitä, että ko. verovelvolliselta oli perustu ENEMMÄN VEROA kuin mitä oli peritty vastaavasta kotimaisesta tuotteesta. Eli siis yksityistuojan vero olisi ollut korkeampi kuin mitä kaupallinen tuoja jotui maksamaan samanlaisesta tavarasta. On päivänselvää, että kyseessä on aivan puhtaasti EUROMÄÄRÄINEN vertailu eri tilanteiden välillä."
Joo, voidaan tehdä Euromääräinenkin vertailu, kunhan opettelet ensin sen että ALV on tehty loppukuluttajan maksettavaksi ( vaikkakin sitä joutuu myös yrityksetkin tavallaan ja aidostikin maksamaan).
Eli kaupallinen maahantuoja pystyi vähentämään ELV, Samoin kuin pysyi myös yritykset , jotka hankkivat auton ALV vähennyskelpiseen käyttöön. Painotan, ALV vähennyskelpoiseen käyttöön. Toki, noita tapauksia on suomessa huomattavasti paljon vähemmän henkilöautoille kuin aidoissa länsimaissa, mutta on niitä kuitenkin ja yksikin riittää. Eli tuojan statuksesta riippuen , ollaan eri lähtökohdissa jo rahallisestikin ja yksikin tapaus riittää. Asiaa ei voi vain katsoa kuluttajaa ajatellen , minkä tottakai haluat tehdä.
ALV saa vähentää vain ALV .
ALV EI saanut vähentää ELV vaikka sillä olikin ALV piirteitä.
Suomi maksoi ja maksaa EU jäsenmaksuja ALV perusteisesti.
Turhia jäsenmaksuja maksettu EU:lle 10-100 miljoonia , koska haluttiin pitää ELV ALV-kakannassa.
ALV:n perusteella määräytyvä jäsenmaksun osuus on 0,3 % alvin veropohjasta. Jos joltain vuodelta ns. "turha" osuus, eli yksityistuojien käytetyistä autoista maksama autovero olisi ollut esim. 100 milj. (mikä on varmaankin yläkanttiin koska aika huomattava osa käytetyistä autoista kuitenkin on tuotu yritysten toimesta) niin siitä olisi mennyt jäsenmaksua 300.000 euroa siltä vuodelta. Tarkkoja lukuja ei taida olla kovinkaan helppoa löytää, mutta eipä tuosta kovin montaa milliä hetikään kerry. EU-järjestelmä on lisäksi sellainen, että jos verotusta oikaistaan, oikaisut tehdään myös jäsenmaksuun eli siis tässäkin on kyse käytännössä vain vuosista 2002-2005. Olisikohan tuo yli vai alle yhden miljoonan, näin päässä laskien?
ELV kuului ALV kantaan turhaan v. 1995 - 2009. Kun lasket kaikki myydyt uudet autotkin mukaan noilta vuosilta , ei 100 milliä ole kaukana. muistaen myös että jäsenmaksut olivat suuremmat alkuvuosina...
Sillä, että ne yritykset, jotka käyttivät autoa liikketoiminnassaan on alv-direktiivin ja Suomea koskevien rajoitusten mukainen vähennysoikeus ja tavallisilla kuluttajilla ei ole tätä oikeutta ei kyllä ole mitään tekemistä syrjinnän kanssa. Syrjinnästä on kyse vain silloin jos toisesta jäsenvaltiosta olevaa tuotetta verotetaan ankarammin kuin vastaavaa kotimaista tuotetta. Tarkoittaa siis sitä että viiva vedetään tasan siihen kun auto tulee kulutukseen Suomessa. Jos sen jälkeen kotimaisella tasolla jollakin on vähennysoikeus ja jollain toisella ei ole, niin tämä on puhtaasti kotimainen kysymys, jolla ei ole mitään tekemistä EU-oikeudellisen syrjinnän kanssa.
Muutenkin tässä on kysymys aivn EU:n alv-järjestemän perusrakenteesta jota ei missään vaiheessa ole pidetty syrjivänä, ei sioltäkään osin, että järjestelmä sallii esim. eri suuruisia alv-prosentteja eri maissa, ja nämä vaikuttavat markkinahinnoissa olevan alvin suuruuteen kaupassa jäsenvaltiosta toiseen.
Mitä muuten tulee ns. turhiin jäsenmaksuihin, niin asiahan on tällaiselle tavalliselle kirjanpitäjälle harvinaisen selvä. Onhan se aivan loistava bisnesidea jos tuottopuolella on 22 ja kulupuolella on vain 0,3. Tämähän vastaa melkein 98,6 %:n katetta jostakin tuottesta, jos sen sille kielelle kääntää. Ei tähän ainakaan meidän yrityksessä päästä, ei sinne päinkään. Turha on irvistellä näin erinomaista bisnestä, olipa EU:n jäsenmaksu jollaain kriteerillä turhaa vai ei. Turhaan se sitäpaitsi on vain jos todetaan ettei sitä olisi pitränyt maksaa ja laskelmia sen jälkeen oikaistaan. Näihän lienee käynytkin kun elvejä palauteltiin vuosilta 2006-2009, eli EU ilmeisesti maksoi rahat takaisin tältä osin.
Valtio kyllä on kovasti voitolla tässä elv/jäsenmaksukysymyksessä, laskettiinpa tätä miltä ajanjaksolta hyvänsä, Tietysti kun vuodesta 2009 elvi siirrettiin sinänsä kosmeettisella muutoksella suoraan osaksi autoveroa niin jäsenmaksu kylläkin pieneni ja lisäksi ammattikäytössä olevien autojen alv-vähennys myös pieneni, niin selvä voittajahan oli valtio. Auton käyttäjien puolella ainoa muutos oli vähennysoikeuksien supistuminen. Mitään ns. syrjintään liittyvää voittoahan autoilijoille ei toki tullut, koska tästähän ei alun alkujaankaan ollut kyse.
Sinäns liikuttavaa kuinka verovelvolliset nyt pitävät tuota heille kokonaisuutena epäedullista muutosta suorastaan taivaab mannana...
Kovinpa pitkästi perustelet asiaasi, mutta turhaan. ELV todettiin laittomaksi EU-oikeudessa. Lisäksi on erikoista että mielestäsi ELV (ei ALV), oli sellainen vero jonka autoliike sai vähennettyä ALV:stä!
Pitäisikö Kuitunen vaatia vastuuseen tuosta 100 miljoonan hukkaamisesta?
Oho, reviisorihan osoittaa olevansa sekä luku- että laskutaitoinen. Ainutlaatuisen harvinainen yhdistelmä nykyisin.
Kaiken kaikkiaan koko prosessi muistuttaa vanhaa satua "Keisarin uudet vaatteet". Lukija saa tässä vaiheessa päätellä, kuka on missäkin roolissa. Sen verran voi kuitenkin jo paljastaa, että tuomioistuimet (EU-oikeus, KKO ja käräjäoikeus) joka tapauksessa ovat Keisarin roolissa, kuten kunnianarvoisille tuomioistuimille hyvin sopiikin.