Ihme selittelyjä

Niin, pitää tosiaan muistaa, että vain tarkaan laadituilla testeillä voidaan mitata henkilön älykkyys ja kaikki muu on pelkkää kevyttä oletusta.

Ja vastaavasti superälykkääksi testillä arvioidun elämässä ilmeneviä seikkoja on aivan turha vertailla hänen älykkyystestinsä tulokseen, sillä hänethän on täysin kiistatta mitattu älykkääksi.

Lisäksi on huomattava että samassa ajassa yhtä monta oikein saavat ovat ehdottomasti yhtä älykkäitä.

Lopullinen totuus älykkyydestä on, että koska älykkyystestit ovat poikkeuksetta älykkäiden ihmisten laatimia ja juuri älykkyyden mittaamiseen suunniteltuja, niin ne ehdottoman luotettavasti mittaavat kaikken älykkyyttä ja kaikissa olosuhteissa.

Juuri noin ja onkin todettava että älykkyys on ainakin yhtä tieteellistä kuin psykoanalyysi, ellei jopa tieteellisempää.
Molemmathan tutkivat samoja päänsisäisiä asioita ja molemmissa niiden harjoittajat ovat erittäin älykkäitä.
Mitään virheitä noissa menetelmissä ei siis voi missään tapauksessa olla.

Näinpä. Jos vertaillaan vaikkapa autoja, niin Ferrari, Rolls Royce ja MB G edustavat kukin oman tyyppinsä ehdotonta elittiä. Kuitenkin, jos ajetaan vaikkapa varttimailin kiihdytys, Ferrari on omaa luokkaansa siinä. Mutta, jos lähdetäänkin pitemmälle matkalle, RR:n mukavuus on täysin omaa luokkaansa. Ja vielä, jos taas lähdetään metsäautotielle, ainoastaan G-sarja selviää niistä olosuhteista.

Tai vielä, jos kaksi ihmistä ratkaisee vaikean ongelma, esim. matemaattisen, kukaan ei arvioi suoritusta sekuntikello kädessä, vaan suorituksen laadun perusteella. Käytetty aika ei ole merkittävää, koska vain aniharva kykenee ylipäätään ratkomaan moisia ongelmia. Toki sitten matematiikassa on tärkeää se, kuka julkistaa ratkaisunsa ensimmäisenä, mutta se ei taas liity älykkyyteen. Ongelmanratkaisut arkielämässa ja tieteessä ovat usein paljon vaikeampia ja haastavampia, koska ne ovat luonteeltaan avoimia. Toisin sanoen, ongelma täytyy itse keksiä, määritellä ja vielä ratkaistakin ilman, että edes vaihtoehdotkaan olisivat alussa määritetlyjä.

Kun olen seurannut erään julkimensalaisen törmäilyjä ja päättömiä mielipiteitä, olen vahvistunut siinä uskossa, että on oikeastaan olemassa kahta tai useammanlaista älykkyyttä, jotka ovat toistensa kanssa yhteismitattomia. Tämän saman vahvistaa mainiolla tavalla Volter Kilpi Alastalon salissaan, kun hän kuvaa kahta laivanvarustajaa, joista toinen on nopeaälyinen ja toinen taas syvällinen. Ensimmainittu kyllä keksii nopeasti keinoja rikastumiseen, mutta jälkimmäinen kuitenkin vetää aina pitemmän korren.

Ns. huippuälykkääthän usein imartelevat itseään kertomalla, että koska he ovat niin nopeita, arkiipäivän ongelmien ratkaisut ovat tavallaan liian yksinkertaisia heille. Siksi he tekevät tyhmyyksiään. Mutta tämä ei pidä paikkaansa: monella nopeaälyisellä aivot ovat vain niin rakentuneet, että syvällisen tiedon ymmärtäminen on heille mahdotonta. Toki he voivat olla vaikka professoreita, koska useimpia ihmisiä on helppo sumuttaa nopealla ulosannilla ja pintatiedolla, mutta kyky syvälliseen ymmärrykseen kuitenkin näyttää puuttuvan monelta. Tietenkin aina on poikkeuksia tästä säännöstä: mutta he ovatkin sitten jo aivan toisen tason ajattelijoita.

Kun tämän keskustelun aloittaja käytti Einsteiniä esimerkkinä huippuälykkyydestä, näen tämän vertauksen olevan kaksiteräinen miekka nimenomaan perinteisten ÄO-testien kannattajille. Toki Einstein oli looginen ja matemaattinen, mutta näillä ominaisuuksilla ei tulla huippufyysikoksi saati neroksi. Tarvitaan mielikuvitusta ja luovuutta ja juuri tämä ominaisuus on se, jota ÄO-testit EIVÄT mittaa. Silloin myös Einsteinin käyttö mensalaisuuden ihannekuvana on vähintäänkin kyseenalaista. Einsteinillä oli muuten vaikeuksia yksinkertaisten laskutehtävien kanssa, joten eipä nero tässäkään suhteessa vasta huippuälykkään tyyppikuvaa.

Minusta olisi hyvä, jos älykkyydestä viimein voitaisiin keskustella asiallisesti ilman turhia defennsejä ja poteroita. Tiede on osoittanut, että järkeä on monelaista ja eri järjenjuoksujen "paremmuuksien" vertailu on koko lailla turhaa. Ihmisten välillä on älykkyyseroja, mutta näiden erojen sevittäminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista, liekö tarpeelllistakaan. Kun kukaan meistä kirjoittajista ei kuitenkaan pääse Mega Societyyn.

Tietenkään en kerro ko. henkilön nimeä, sillä se olisi verrattain epäkorrektia. Yhden tapauksen nojalla en tee päätelmiä, vaan päinvastoin, käytän yksityistä henkilöä vahvistamaan tietyn säännön, joka on nähdäkseni aivan selkeästi havaittavissa, jos viitsii seurata myös julkisuutta. Tuosta linkistä kannattaa lukea varsin mielenkiintoista kommenttia älykkyystestien luonteesta: http://www.sigmasociety.com/sigma_teste/sigma_teste_suomi.asp

Suomen kieli on aivan loistava ilmaisemaan tiettyä eroa kahden asian, tietämisen ja ymmärtämisen välillä. 'Tietäminen' merkitsee ikään kuin tien osoittamista kun taas 'ymmärtäminen' merkitsee enemmän, se on ikäänkuin asian ympyröimistä. Ajattelun kannalta vain ymmärtäminen on todella tärkeää, sillä sillä vain sen kautta pystymme ottamaan ilmiön haltuun, lisäämään tietämystämme siitä ja vieläpä kehittämään siitä uusia ymmärtämisen kohteita. Tämä jälkimmäinen on valitettavasti kovin harvinaista silloin kun puhutaan henkilöistä, jotka julkisuudessa mielellään esiintyvät älykkäinä.

Ajattelu on kuitenkin nimenomaan päänasia, asia joka vie ihmiskuntaa eteenpäin. Ajattelua ei voi tehdä sekuntikello kourassa, vaan se on usein hidasta ja aikaaviepää puuhaa. Ajattelu on kuin Konsta Pylkkäsen hengessä salomailla käyskentelyä. Tai asioiden mieleenputkamisen odottelua kesäillassa mökkirangassa saunan jälkeen järven selälle katsellessa. Sieltä tajunnastahan putkahtaa aina silloin tällöin jotakin arvokastakin, mitä taas sitten sopii tutkistella tarkemmin, ja loogisemminkin.

Sen sijaan se, millä saa älykön maineen, on pika-ajattelu, pikamielipiteet ja juosten kustu 'vilosovia', joka on yhtä kevyt kuin höyhen ja putoaa sateen sattuessa yhtä rankasti maan pinnalle. Tällaista ajattelua on valitettavasti tämä maailma tulvillaan ja surullisinta on, että tämä 'tietäminen' näyttää nykyään olevan parasta mitä on tarjolla. Poikkeuksiakin on, mutta näistä poikkeuksista ei julkisuudessa liiemmälti puhuta. Tarkoitan esim. tutkijoita, jotka aidosti tekevät tärkeää ja uraauurtavaa työtä ja joille syvällinen ymmärtäminen on työn ainoa motivaatio.

Sopia tietysti kysyy, millainen länsimainen ihminen on sadan vuoden päästä: mahdollisesti hän on 'älykkäämpi' jossakin mielessä, mutta lähes varmaa on, että hänen kykynsä ymmärtää asioita on huomattavasti vähentynyt: hänellä ei vain ole aikaa ajatteluun kun pitää twiittata kaiken aikaa omia mielijohteitaan, joiden taso on kauniistikin sanottuna matala.

"---minun on helppoa arvioida toisen ihmisen älykkyys. Hän on älykäs, joka muistuttaa mahdollisimman paljon minua." Kiitos, että totesit tuon. Nyt minun ei enää tarvitse selittää tuolle toiselle nimimerkille mitään abduktiivisesta päättelystä. QED.

Elämä on paras älykkyystesti tarkoittaa, että ihmistä pitää arvioida hänen saavutuksiensa ja toiminnan mukaan. Tuo sinun kommenttisi työpaikkahaastattelusta osoittaa, että et tiedä mitään uudemmasta älykkyystutkimuksesta. Nykyään ymmärretään, ettei ÄO:lla ole käytännössä mitään merkitystä itse työnteossa, jos henkilö on osaava ja kokenut alansa ammattilainen. Ja toisaalta, huippukorkean ÄO:n omaava on yleensä täysi sukka oman osaamisalueensa ulkopuolella.

Tuomas Enbuske (hän ei ole tarkoittamani julkimensalainen) on kuulemma kirjoittanut, että on ihmeellistä ettei älyllään (siis hänen) voi kerskata, vaikka voi kerskata vaikkapa kuntoilusaavutuksistaan. Minä tiedän yhden erittäin hyvän perusteen, miksi ei voi, mutta jätettäköön sekin rautalankakerhon pohdittavaksi. Yhtä kaikki, Enbuske ei ole saavuttanut tai tehnyt mitään sellaista, mitä ei fiksu sivistynyt ihminen voisi tehdä: kuka tahansa voi hänen tapaansa omaksua pinnallista tietoa monelta eri alalta ja tehdä (muka) nokkelia kysymyksiä asiantuntijoille (vrt. Enqvistin haastattelu). Ja tämän saman olen havainnut monissa niissä, jotka tuovat ensimmäisenä oman ÄO:nsa julkisuuteen - ei taaskaan kaikissa.

Eli kun puhut muodikkaista mielipiteistä, sinun kannattaa ensin tarkastaa, löytyykö ensin omasta klubistasi (jos siihen kuulut) piinallisen pinnallisia ja ikävystyttävän nokkelia mielipideautomaatteja ennen kuin käyt arvioimaan muiden pinnallisuuksia tai muodikkuuksia. Minä esimerkiksi pidän kovin pinnallisena tuota olematonta tietämystäsi älykkään toiminnan tutkimuksesta: mutta kuten itsellesi varmaan kerrotkin, se johtuu vain suuresta älykkyydestäsi.

Adler kirjoitti:

"---minun on helppoa arvioida toisen ihmisen älykkyys. Hän on älykäs, joka muistuttaa mahdollisimman paljon minua." Kiitos, että totesit tuon. Nyt minun ei enää tarvitse selittää tuolle toiselle nimimerkille mitään abduktiivisesta päättelystä. QED.

Elämä on paras älykkyystesti tarkoittaa, että ihmistä pitää arvioida hänen saavutuksiensa ja toiminnan mukaan. Tuo sinun kommenttisi työpaikkahaastattelusta osoittaa, että et tiedä mitään uudemmasta älykkyystutkimuksesta. Nykyään ymmärretään, ettei ÄO:lla ole käytännössä mitään merkitystä itse työnteossa, jos henkilö on osaava ja kokenut alansa ammattilainen. Ja toisaalta, huippukorkean ÄO:n omaava on yleensä täysi sukka oman osaamisalueensa ulkopuolella.

Tuomas Enbuske (hän ei ole tarkoittamani julkimensalainen) on kuulemma kirjoittanut, että on ihmeellistä ettei älyllään (siis hänen) voi kerskata, vaikka voi kerskata vaikkapa kuntoilusaavutuksistaan. Minä tiedän yhden erittäin hyvän perusteen, miksi ei voi, mutta jätettäköön sekin rautalankakerhon pohdittavaksi. Yhtä kaikki, Enbuske ei ole saavuttanut tai tehnyt mitään sellaista, mitä ei fiksu sivistynyt ihminen voisi tehdä: kuka tahansa voi hänen tapaansa omaksua pinnallista tietoa monelta eri alalta ja tehdä (muka) nokkelia kysymyksiä asiantuntijoille (vrt. Enqvistin haastattelu). Ja tämän saman olen havainnut monissa niissä, jotka tuovat ensimmäisenä oman ÄO:nsa julkisuuteen - ei taaskaan kaikissa.

Eli kun puhut muodikkaista mielipiteistä, sinun kannattaa ensin tarkastaa, löytyykö ensin omasta klubistasi (jos siihen kuulut) piinallisen pinnallisia ja ikävystyttävän nokkelia mielipideautomaatteja ennen kuin käyt arvioimaan muiden pinnallisuuksia tai muodikkuuksia. Minä esimerkiksi pidän kovin pinnallisena tuota olematonta tietämystäsi älykkään toiminnan tutkimuksesta: mutta kuten itsellesi varmaan kerrotkin, se johtuu vain suuresta älykkyydestäsi.

Lue lisää

"Tuo sinun kommenttisi työpaikkahaastattelusta osoittaa, että et tiedä mitään uudemmasta älykkyystutkimuksesta. Nykyään ymmärretään, ettei ÄO:lla ole käytännössä mitään merkitystä itse työnteossa, jos henkilö on osaava ja kokenut alansa ammattilainen."

Niinkuin sanoin, rekrytoinnin tukena sovelltaan älykkyystestejä muiden soveltuvuustestien osana (ei välttämättä kuviopäättelytestejä). Suuri osa akateemisistakin ammateista on varmaankin sellaisia että asiantuntemus ja kokemus riittävät hyvin. Mutta älykkäämpi oppii nopeammin hyväksi asiantuntijaksi. Lisäksi on aloja, esim. teknisen suunnittelun puolella (muu kuin rutiinisuunnittelu), jossa älykkäämpi saa varsin paljon enemmän aikaan kuin vähemmän älykäs. Miksi muuten viisikymppisten kokeneiden asiantuntijoiden työmarkkinat ovat surkeat monilla aloilla?

Teet jatkuvasti kyseenalaisia yleistyksiä, ilmeisesti yksittäistapausten perusteella: " Ja toisaalta, huippukorkean ÄO:n omaava on yleensä täysi sukka oman osaamisalueensa ulkopuolella." Tutkimusten mukaan looginen lahjakkuus, jota kuviopäättelytesti eniten heijastelee, korreloi melko hyvin monen muun lahjakkuustekijän kanssa. Jotkut, käsittääkseni pieni vähemmistö hyvin älykkäistä keskittävät mielenkiintonsa hyvin kapealle alueelle muun osaamisen kustannuksella. On tietysti niitäkin, jotka ovat loogisesti hyvin lahjakkaita mutta omaavat onnettomat sosiaaliset taidot.

Taisit ottaa liian tosissasi tuon sarkastisen kommenttini. Tarkoitin että monet ihmiset arvostavat niitä luonteenpiirteitä joita on itsellään. Käytännössä olen huomannut se esim. rekrytoinnissa.

8+19 kirjoitti:

"Tuo sinun kommenttisi työpaikkahaastattelusta osoittaa, että et tiedä mitään uudemmasta älykkyystutkimuksesta. Nykyään ymmärretään, ettei ÄO:lla ole käytännössä mitään merkitystä itse työnteossa, jos henkilö on osaava ja kokenut alansa ammattilainen."

Niinkuin sanoin, rekrytoinnin tukena sovelltaan älykkyystestejä muiden soveltuvuustestien osana (ei välttämättä kuviopäättelytestejä). Suuri osa akateemisistakin ammateista on varmaankin sellaisia että asiantuntemus ja kokemus riittävät hyvin. Mutta älykkäämpi oppii nopeammin hyväksi asiantuntijaksi. Lisäksi on aloja, esim. teknisen suunnittelun puolella (muu kuin rutiinisuunnittelu), jossa älykkäämpi saa varsin paljon enemmän aikaan kuin vähemmän älykäs. Miksi muuten viisikymppisten kokeneiden asiantuntijoiden työmarkkinat ovat surkeat monilla aloilla?

Teet jatkuvasti kyseenalaisia yleistyksiä, ilmeisesti yksittäistapausten perusteella: " Ja toisaalta, huippukorkean ÄO:n omaava on yleensä täysi sukka oman osaamisalueensa ulkopuolella." Tutkimusten mukaan looginen lahjakkuus, jota kuviopäättelytesti eniten heijastelee, korreloi melko hyvin monen muun lahjakkuustekijän kanssa. Jotkut, käsittääkseni pieni vähemmistö hyvin älykkäistä keskittävät mielenkiintonsa hyvin kapealle alueelle muun osaamisen kustannuksella. On tietysti niitäkin, jotka ovat loogisesti hyvin lahjakkaita mutta omaavat onnettomat sosiaaliset taidot.

Taisit ottaa liian tosissasi tuon sarkastisen kommenttini. Tarkoitin että monet ihmiset arvostavat niitä luonteenpiirteitä joita on itsellään. Käytännössä olen huomannut se esim. rekrytoinnissa.

Lue lisää

Mitä tulee sarkasmiin, itseironia ja sarkasmi ovat kaksi eri asiaa. Niiden erottaminen ilman että tuntee tällaisten ilmaisujen käyttäjää, on hyvin vaikeaa.

Toisaalta, älykkään toiminnan teoriassa kiinnitetään huomiota ongelmiin, jotka vaativat merkittävästi monimutkaisempia ratkaisuja kuin perinteisissä älykkyystesteissä. Tuossa netistä saatavissa olevaa aineistoa tutkimustuloksista. http://www.academia.edu/351980/Lonka_K._and_Hakkarainen._K._1995_Alykkaan_toiminnan_kontekstuaalisesta_ja_sosiaalisesti_konstruoidusta_luonteesta

Merkittävää on, että ko. tutkijoiden mukaan testiälykkyyden ja asiantuntijuuden kehittymisen välillä on havaittu vain heikkoa yhteyttä, joka vieläpä häviää kokonaan, kun asioita tarkastellaan pidemmällä periodilla. Syynä tähän on nimenomaan ongelmanratkaisuissa vaadittavien, hyvin erilaisten taitojen taso. Omien havaintojeni mukaan missä tahansa työtehtävässä vaaditaan hyvin paljon ns. hiljaista tietoa, jonka sisäistäminen ei taas käy ihan hetkessä. Kun tätä hiljaista tietoa on, myös ongelmanratkaisutaitojen kehittyminen on mahdollista. Ongelmanratkaisuissa vaaditaan esimerkiksi hyvää muistia, laajaa tietopohjaa, sosiaalista vuorovaikutusta ja mielikuvitusta: näiden taitojen yhteys ÄO:n on aika vähäinen. Työelämän ongelmat vaativat yleensä aika monenlaisten tekijöiden huomioimista, matemaatikot lienevät sentään poikkeuksia, koska he eivät tarvitse ongelmien ratkaisuun juuri muuta kuin kynän, paperin ja sohvan.

Kun viittasin tuohon huippuälykkyyteen, mielessäni oli paitsi älykkyystutkimuksessa saatuja tuloksia, myös taannoinen tv-dokumentti, jossa keskityttiin pohtimaan huippuälykkäiden ihmisten kykyä toimia täysin erilaisessa ongelmanratkaisuympäristössä kuin mitä he normaalisti toimivat. Tuloksena oli se, ettei heidän (joukossa oli mm. Judith Polgar) ongelmanratkaisutaitonsa olleet mitenkään poikkeuksellisia. Tämä ei ole mitenkään yllättävää, jos emme vaali myyttiä huippuälykkäästä eräänlaisena superkoneena, joka ratkaisee ongelman kuin ongelman helposti.

Viisikymppisten kokeneiden asiantuntijoiden maailmasta puuttui monet vuodet se tärkeä eliksiiri, joka nykyään imetään jo miltei äidin maidossa eli kyky käyttää sujuvasti atk-taitoja mitä erilaisempien asioiden tekemiseen. Nykyään asiantuntija osaa ajatella asioita koneen kautta: 50-vuotiaille tällaisen taidon omaksuminen on huomattavan hankalaa. Mitä tulee älykkäiden aikaansaamiseen, jokaisessa ammatissa on varmaan se minimiälykkyys, jota vaaditaan ammatin menestykselliseen hoitamiseen. Mutta muut menestystekijät ovatkin sitten huomattavasti hankalammin kartoitettavissa tieteen avuin.

Työpaikoilla tehtyihin älykkyystesteihin en ole itse törmännyt. Niiden hyöty on mielestäni vähäinen, koska kokemus ja koulutus ovat ne välttämättömät tekijät työssä menestymiseen. ÄO-testi vain toteaa sen, mitä jo muutenkin tiedetään, jos kyse on nk. valkokaulustyöstä. Ihmisen luonne ja sopivuus työyhteisöön on työnantajan näkökulmasta paljon tärkeämpää kuin hänen ÄO:nsa. Perinteisillä duunarialoilla ÄO-testistä on vielä vähemmän hyötyä.

Adler kirjoitti:

Mitä tulee sarkasmiin, itseironia ja sarkasmi ovat kaksi eri asiaa. Niiden erottaminen ilman että tuntee tällaisten ilmaisujen käyttäjää, on hyvin vaikeaa.

Toisaalta, älykkään toiminnan teoriassa kiinnitetään huomiota ongelmiin, jotka vaativat merkittävästi monimutkaisempia ratkaisuja kuin perinteisissä älykkyystesteissä. Tuossa netistä saatavissa olevaa aineistoa tutkimustuloksista. http://www.academia.edu/351980/Lonka_K._and_Hakkarainen._K._1995_Alykkaan_toiminnan_kontekstuaalisesta_ja_sosiaalisesti_konstruoidusta_luonteesta

Merkittävää on, että ko. tutkijoiden mukaan testiälykkyyden ja asiantuntijuuden kehittymisen välillä on havaittu vain heikkoa yhteyttä, joka vieläpä häviää kokonaan, kun asioita tarkastellaan pidemmällä periodilla. Syynä tähän on nimenomaan ongelmanratkaisuissa vaadittavien, hyvin erilaisten taitojen taso. Omien havaintojeni mukaan missä tahansa työtehtävässä vaaditaan hyvin paljon ns. hiljaista tietoa, jonka sisäistäminen ei taas käy ihan hetkessä. Kun tätä hiljaista tietoa on, myös ongelmanratkaisutaitojen kehittyminen on mahdollista. Ongelmanratkaisuissa vaaditaan esimerkiksi hyvää muistia, laajaa tietopohjaa, sosiaalista vuorovaikutusta ja mielikuvitusta: näiden taitojen yhteys ÄO:n on aika vähäinen. Työelämän ongelmat vaativat yleensä aika monenlaisten tekijöiden huomioimista, matemaatikot lienevät sentään poikkeuksia, koska he eivät tarvitse ongelmien ratkaisuun juuri muuta kuin kynän, paperin ja sohvan.

Kun viittasin tuohon huippuälykkyyteen, mielessäni oli paitsi älykkyystutkimuksessa saatuja tuloksia, myös taannoinen tv-dokumentti, jossa keskityttiin pohtimaan huippuälykkäiden ihmisten kykyä toimia täysin erilaisessa ongelmanratkaisuympäristössä kuin mitä he normaalisti toimivat. Tuloksena oli se, ettei heidän (joukossa oli mm. Judith Polgar) ongelmanratkaisutaitonsa olleet mitenkään poikkeuksellisia. Tämä ei ole mitenkään yllättävää, jos emme vaali myyttiä huippuälykkäästä eräänlaisena superkoneena, joka ratkaisee ongelman kuin ongelman helposti.

Viisikymppisten kokeneiden asiantuntijoiden maailmasta puuttui monet vuodet se tärkeä eliksiiri, joka nykyään imetään jo miltei äidin maidossa eli kyky käyttää sujuvasti atk-taitoja mitä erilaisempien asioiden tekemiseen. Nykyään asiantuntija osaa ajatella asioita koneen kautta: 50-vuotiaille tällaisen taidon omaksuminen on huomattavan hankalaa. Mitä tulee älykkäiden aikaansaamiseen, jokaisessa ammatissa on varmaan se minimiälykkyys, jota vaaditaan ammatin menestykselliseen hoitamiseen. Mutta muut menestystekijät ovatkin sitten huomattavasti hankalammin kartoitettavissa tieteen avuin.

Työpaikoilla tehtyihin älykkyystesteihin en ole itse törmännyt. Niiden hyöty on mielestäni vähäinen, koska kokemus ja koulutus ovat ne välttämättömät tekijät työssä menestymiseen. ÄO-testi vain toteaa sen, mitä jo muutenkin tiedetään, jos kyse on nk. valkokaulustyöstä. Ihmisen luonne ja sopivuus työyhteisöön on työnantajan näkökulmasta paljon tärkeämpää kuin hänen ÄO:nsa. Perinteisillä duunarialoilla ÄO-testistä on vielä vähemmän hyötyä.

Lue lisää

Suoraan sanoen arvasin että viittaat noihin Lonka-Hakkarainen tutkimuksiin. Olisi niistä paljonkin kommentoitavaa mutta jätän sen.

Erimielisyytemme näyttäisi johtuvan siitä, että ajattelemme aika lailla eri ammattiryhmiä. Sinä taidat ajetella sellaisia, joiden haasteena on mm. uusien tietoteknisten sovellusten käytön oppiminen. Minä taas esim. sellaisia, joiden hasteena on uusien tietoteknisten sovellusten kehittäminen. Olen samaa mieltä, että esim. jossain sosiaalivirastossa mensa-tyyppisestä älykkyydestä ei ole paljonkaan hyötyä.

Jos nyt lähdetään etsimään tieteellisiä tutkimuksia, niin niitä kannattaa sitten etsiä jostain muusta kuin graduista, jotka kaiken lisäksi perustuvat verrattain vanhaan materiaaliin. Hyvin tuore, aivotutkimukseen liittyvä tutkimus ÄO:sta julkaistiin viime vuonna: http://www.cbsnews.com/8301-204_162-57560555/iq-scores-not-accurate-marker-of-intelligence-study-shows/a. Tutkimus löytyy myös nimellä "Fractionating Human Intellence".

Aineisto on erittäin kattava ja tulokset selkeitä: ei ole olemassa mitään sellaista tekijää kuin g, vaan ihmisen älykkyys koostuu kolmesta erillisestä komponentista, joita ovat lyhytkestoinen muisti, päättelykyky ja kielellinen kyky. Kun tarkastellaan älykkyyttä tässä valossa, käy paljon helpommaksi ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia älykkyyteen liittyviä kykyjä, jotka kuitenkin toisinaan vaihtelevat huomattavasti. Sama henkilö saattaa olla esimerkiksi huono kielellisissä tehtävissä, mutta hyvä kuviopäätttelyssä.

Viime kädessä älykkyys redusoituu aivojen ominaisuudeksi. Ja aivoissa on taas eri osia, jotka huolehtivat erilaisista kognitiivisista tehtävistä. Ei siis ole olemassa yhtä prosessoria, joka huolehtisi kaikista kognitiivisista tehtävistä, mistä johtuen ihmisten älykkyys olisi tavallaan peräisin yhdestä lähteestä, vaan on olemassa eri aivoalueita, jotka kontrolloivat erilaisia kykyjä.

Käytännössä tämä tietysti tarkoittaa sitä, että yritys pelkistää ihmisen älykkyys yhdeksi numeroksi on yksinkertaisesti epätieteellistä, kyseessä on vain keinotekoinen luomus, joka on varmaan juuri yksinkertaisuutensa vuoksi elänyt näinkin pitkään. Se taas, että vain päättelykyky olisi aitoa älykkyyttä ja muu ei, on silkkaa hölynpölyä.

Adler kirjoitti:

Jos nyt lähdetään etsimään tieteellisiä tutkimuksia, niin niitä kannattaa sitten etsiä jostain muusta kuin graduista, jotka kaiken lisäksi perustuvat verrattain vanhaan materiaaliin. Hyvin tuore, aivotutkimukseen liittyvä tutkimus ÄO:sta julkaistiin viime vuonna: http://www.cbsnews.com/8301-204_162-57560555/iq-scores-not-accurate-marker-of-intelligence-study-shows/a. Tutkimus löytyy myös nimellä "Fractionating Human Intellence".

Aineisto on erittäin kattava ja tulokset selkeitä: ei ole olemassa mitään sellaista tekijää kuin g, vaan ihmisen älykkyys koostuu kolmesta erillisestä komponentista, joita ovat lyhytkestoinen muisti, päättelykyky ja kielellinen kyky. Kun tarkastellaan älykkyyttä tässä valossa, käy paljon helpommaksi ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia älykkyyteen liittyviä kykyjä, jotka kuitenkin toisinaan vaihtelevat huomattavasti. Sama henkilö saattaa olla esimerkiksi huono kielellisissä tehtävissä, mutta hyvä kuviopäätttelyssä.

Viime kädessä älykkyys redusoituu aivojen ominaisuudeksi. Ja aivoissa on taas eri osia, jotka huolehtivat erilaisista kognitiivisista tehtävistä. Ei siis ole olemassa yhtä prosessoria, joka huolehtisi kaikista kognitiivisista tehtävistä, mistä johtuen ihmisten älykkyys olisi tavallaan peräisin yhdestä lähteestä, vaan on olemassa eri aivoalueita, jotka kontrolloivat erilaisia kykyjä.

Käytännössä tämä tietysti tarkoittaa sitä, että yritys pelkistää ihmisen älykkyys yhdeksi numeroksi on yksinkertaisesti epätieteellistä, kyseessä on vain keinotekoinen luomus, joka on varmaan juuri yksinkertaisuutensa vuoksi elänyt näinkin pitkään. Se taas, että vain päättelykyky olisi aitoa älykkyyttä ja muu ei, on silkkaa hölynpölyä.

Lue lisää

Heh-heh. Itse esitit ensin Lonka-Hakkaraisen selvityksen vuodelta 1995. Tuossa gradussa lähinnä refereroitiin Gottfredsonin tutkimusta vuodelta 1997, jonka oli allekirjoittanut 52 älyasiantuntijaa. Kannattaisi lukea huolellisesti ja pohtia asiaa ennen kuin alkaa kirjoittaa. Itsehän tuolla edellä puhuit tiedon syvällisen omaksumisen puolesta.

19+4 kirjoitti:

Heh-heh. Itse esitit ensin Lonka-Hakkaraisen selvityksen vuodelta 1995. Tuossa gradussa lähinnä refereroitiin Gottfredsonin tutkimusta vuodelta 1997, jonka oli allekirjoittanut 52 älyasiantuntijaa. Kannattaisi lukea huolellisesti ja pohtia asiaa ennen kuin alkaa kirjoittaa. Itsehän tuolla edellä puhuit tiedon syvällisen omaksumisen puolesta.

Lue lisää

4xheh vaan itsellesi. Pyrin etsimään asiaan liittyvän nettilähteen. Mainitsemillani tutkijoilla on toki tuoreempaakin materiaalia, mutta en viitsi ryhtyä referoimaan kirjoja. Ja kuten varmaan huomaat 2012 julkaistu on koko lailla tuoreempaa materiaalia kuin 1997. Tarvitseeko älykäs 16 vuotta yhden tutkimuksen sisäistämiseen?

Adler kirjoitti:

Jos nyt lähdetään etsimään tieteellisiä tutkimuksia, niin niitä kannattaa sitten etsiä jostain muusta kuin graduista, jotka kaiken lisäksi perustuvat verrattain vanhaan materiaaliin. Hyvin tuore, aivotutkimukseen liittyvä tutkimus ÄO:sta julkaistiin viime vuonna: http://www.cbsnews.com/8301-204_162-57560555/iq-scores-not-accurate-marker-of-intelligence-study-shows/a. Tutkimus löytyy myös nimellä "Fractionating Human Intellence".

Aineisto on erittäin kattava ja tulokset selkeitä: ei ole olemassa mitään sellaista tekijää kuin g, vaan ihmisen älykkyys koostuu kolmesta erillisestä komponentista, joita ovat lyhytkestoinen muisti, päättelykyky ja kielellinen kyky. Kun tarkastellaan älykkyyttä tässä valossa, käy paljon helpommaksi ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia älykkyyteen liittyviä kykyjä, jotka kuitenkin toisinaan vaihtelevat huomattavasti. Sama henkilö saattaa olla esimerkiksi huono kielellisissä tehtävissä, mutta hyvä kuviopäätttelyssä.

Viime kädessä älykkyys redusoituu aivojen ominaisuudeksi. Ja aivoissa on taas eri osia, jotka huolehtivat erilaisista kognitiivisista tehtävistä. Ei siis ole olemassa yhtä prosessoria, joka huolehtisi kaikista kognitiivisista tehtävistä, mistä johtuen ihmisten älykkyys olisi tavallaan peräisin yhdestä lähteestä, vaan on olemassa eri aivoalueita, jotka kontrolloivat erilaisia kykyjä.

Käytännössä tämä tietysti tarkoittaa sitä, että yritys pelkistää ihmisen älykkyys yhdeksi numeroksi on yksinkertaisesti epätieteellistä, kyseessä on vain keinotekoinen luomus, joka on varmaan juuri yksinkertaisuutensa vuoksi elänyt näinkin pitkään. Se taas, että vain päättelykyky olisi aitoa älykkyyttä ja muu ei, on silkkaa hölynpölyä.

Lue lisää

Laitan vielä linkin Linda Gottfredsonin kirjoitukseen Scientific Americanissa http://www.psych.utoronto.ca/users/reingold/courses/intelligence/cache/1198gottfred.html kun tuo gradureferointi ei käynyt.

Kaiken kaikkiaan tuossa älykkyystutkimuksessa näyttää olevan erilaisia koulukuntia ja älykkyyden osatekijöiksi on ehdotettu hyvin vaihtelevia kokoelmia, parhaimmillaan on kai eritelty noin 150 eri osatekijää.

Suoraan sanoen en ymmärrä tuota että yritys pelkistää ihmisen älykkyys yhdeksi numeroksi on yksinkertaisesti epätieteellistä. Nähdäkseni suurin kiista on älykkyyden määritelmästä, mitkä ovat sen osatekijät. Jos niistä päästään yksimielisyyteen, voidaan kehittää testistö joka mittaa eri osatekijöitä. Testin eri osioiden tulokset voidaan yhdistää yhdeksi luvuksi vähän samaan tapaan kuin yleisurheilun kymmenottelussa ja kutsua sitä vaikkapa ÄOksi. Korkea ÄO-lukema ei tarkoita että on erinomainen kaikissa osatekijöissä.

Gottfredson kirjoitti:

Laitan vielä linkin Linda Gottfredsonin kirjoitukseen Scientific Americanissa http://www.psych.utoronto.ca/users/reingold/courses/intelligence/cache/1198gottfred.html kun tuo gradureferointi ei käynyt.

Kaiken kaikkiaan tuossa älykkyystutkimuksessa näyttää olevan erilaisia koulukuntia ja älykkyyden osatekijöiksi on ehdotettu hyvin vaihtelevia kokoelmia, parhaimmillaan on kai eritelty noin 150 eri osatekijää.

Suoraan sanoen en ymmärrä tuota että yritys pelkistää ihmisen älykkyys yhdeksi numeroksi on yksinkertaisesti epätieteellistä. Nähdäkseni suurin kiista on älykkyyden määritelmästä, mitkä ovat sen osatekijät. Jos niistä päästään yksimielisyyteen, voidaan kehittää testistö joka mittaa eri osatekijöitä. Testin eri osioiden tulokset voidaan yhdistää yhdeksi luvuksi vähän samaan tapaan kuin yleisurheilun kymmenottelussa ja kutsua sitä vaikkapa ÄOksi. Korkea ÄO-lukema ei tarkoita että on erinomainen kaikissa osatekijöissä.

Lue lisää

Vielä kun silmäilee noita tekstejä; tuossa Castillon tutkimuksessa nousivat keskeisiksi älykkyyden osatekijöiksi lyhytkestoinen muisti, päättelykyky ja kielellinen kyky. Gottfredsonin artikkelissa puolestaan mainitaan yleisen älykkyyden pääkomponenteiksi verbal ability, mathematical reasoning, spatial visualization and memory. Niin että onkohan tuossa niin suurta erimielisyyttä?

Gottfredson kirjoitti:

Vielä kun silmäilee noita tekstejä; tuossa Castillon tutkimuksessa nousivat keskeisiksi älykkyyden osatekijöiksi lyhytkestoinen muisti, päättelykyky ja kielellinen kyky. Gottfredsonin artikkelissa puolestaan mainitaan yleisen älykkyyden pääkomponenteiksi verbal ability, mathematical reasoning, spatial visualization and memory. Niin että onkohan tuossa niin suurta erimielisyyttä?

Lue lisää

Yritys pelkistää ihmisen älykkyys yhdeksi numeroksi on epätieteellistä ensiksikin siksi, että kyseessä on yhden mittauksen aiheuttama näennäistarkkuus. Sanallinen arviointi olisi jo askel parempaan. Ja jos nimettäisiin perinteinen ÄO-testi vaikkapa päättelytestiksi, joka mittaisi yhtä tärkeää älykkyyden osa-aluetta, minulla ei olisi mitään tällaista ajatusta vastaan.

Ongelmalliseksi testin tekee juuri tuo väitetty suora yhteys älykkyyteen, vaikka mielestäni kyseessä on enemmän kyvykkyyttä mittaava testi. Englanninkielinen termi "gifted" tietynlaisille testiälykkäille on mielestäni ihan ok: samoin Suomessa voitaisiin puhua vain lahjakkaista tai kyvykkäistä tietyllä tasolla.

Ihan ajatuskokeena: jos henkilö on erinomainen päättelytestissä, mutta heikko muistitestissä ja kielellisessä testissä, voidaanko tällaiselle henkilölle ennustaa kovin hyvää menestystä elämässä, jos oletetaan, että nimenomaan älykkyys on ihmisen keskeinen menestystekijä elämässä? Ja samaa ajatusta voidaan tietenkin soveltaa muille älykkyyden osatekijöille. Kielellisesti lahjakas vailla kunnon päättelykykyä ei välttämättä menesty elämässään kovin hyvin tai saavuta ainakaan mitään kovin merkittävää älyllisen elämän alueella. Tai sitten hänestä tulee huippupoliitikko, mikä lienee sama asia.

Kun sitten tiedetään, että käytännössä päättelytesti ei ennusta kovin hyvin menestymistä elämässä, voi yhtenä syynä olla se, että muut lahjakkuuden osa-alueet eivät ole balanssissa päättelykyvyn kanssa. Tottakai myös luovuuden puute tai sosiaalisten taitojen puute vaikuttaa menestymiseen, mutta nämä eivät ole ne ainoat syyt, kuten usein annetaan ymmärtää. Älykäs ei menesty, koska ei ole sosiaalisesti lahjakas yms.

Toisaalta kaikki varmaan myönnämme, että älykkyys muutakin kuin edes nuo kolme testattavissa olevaa kyvykkyysaluetta. Einstein nyt on siitä aivan erinomainen esimerkki. Hän ei olisi ollut viime vuosisadan suurimpia fyysikoita ilman loistavaa kykyä mielikuvitukseen: esim. hänen tasoisiaan ja parempiakin matemaatikkoja oli fyysikkojen joukossa paljon. Neroksi ei vain tulla ilman luovuutta vaikka tietenkin kuka tahansa huippulahjakkuus voi näytellä neroa vähän hitaampien keskuudessa.

Näistä syistä johtuen erimielisyys eri koulukuntien välillä lienee enemmänkin tietyissä tulkinnoissa älykkyyden luonteesta kuin varsinaisesti siinä aineistossa, mitä tieteellinen tutkimus älykkyydestä kykenee tuottamaan. Meillä on samat faktat, mutta eri tulkinnat näistä faktoista.

Adler kirjoitti:

Yritys pelkistää ihmisen älykkyys yhdeksi numeroksi on epätieteellistä ensiksikin siksi, että kyseessä on yhden mittauksen aiheuttama näennäistarkkuus. Sanallinen arviointi olisi jo askel parempaan. Ja jos nimettäisiin perinteinen ÄO-testi vaikkapa päättelytestiksi, joka mittaisi yhtä tärkeää älykkyyden osa-aluetta, minulla ei olisi mitään tällaista ajatusta vastaan.

Ongelmalliseksi testin tekee juuri tuo väitetty suora yhteys älykkyyteen, vaikka mielestäni kyseessä on enemmän kyvykkyyttä mittaava testi. Englanninkielinen termi "gifted" tietynlaisille testiälykkäille on mielestäni ihan ok: samoin Suomessa voitaisiin puhua vain lahjakkaista tai kyvykkäistä tietyllä tasolla.

Ihan ajatuskokeena: jos henkilö on erinomainen päättelytestissä, mutta heikko muistitestissä ja kielellisessä testissä, voidaanko tällaiselle henkilölle ennustaa kovin hyvää menestystä elämässä, jos oletetaan, että nimenomaan älykkyys on ihmisen keskeinen menestystekijä elämässä? Ja samaa ajatusta voidaan tietenkin soveltaa muille älykkyyden osatekijöille. Kielellisesti lahjakas vailla kunnon päättelykykyä ei välttämättä menesty elämässään kovin hyvin tai saavuta ainakaan mitään kovin merkittävää älyllisen elämän alueella. Tai sitten hänestä tulee huippupoliitikko, mikä lienee sama asia.

Kun sitten tiedetään, että käytännössä päättelytesti ei ennusta kovin hyvin menestymistä elämässä, voi yhtenä syynä olla se, että muut lahjakkuuden osa-alueet eivät ole balanssissa päättelykyvyn kanssa. Tottakai myös luovuuden puute tai sosiaalisten taitojen puute vaikuttaa menestymiseen, mutta nämä eivät ole ne ainoat syyt, kuten usein annetaan ymmärtää. Älykäs ei menesty, koska ei ole sosiaalisesti lahjakas yms.

Toisaalta kaikki varmaan myönnämme, että älykkyys muutakin kuin edes nuo kolme testattavissa olevaa kyvykkyysaluetta. Einstein nyt on siitä aivan erinomainen esimerkki. Hän ei olisi ollut viime vuosisadan suurimpia fyysikoita ilman loistavaa kykyä mielikuvitukseen: esim. hänen tasoisiaan ja parempiakin matemaatikkoja oli fyysikkojen joukossa paljon. Neroksi ei vain tulla ilman luovuutta vaikka tietenkin kuka tahansa huippulahjakkuus voi näytellä neroa vähän hitaampien keskuudessa.

Näistä syistä johtuen erimielisyys eri koulukuntien välillä lienee enemmänkin tietyissä tulkinnoissa älykkyyden luonteesta kuin varsinaisesti siinä aineistossa, mitä tieteellinen tutkimus älykkyydestä kykenee tuottamaan. Meillä on samat faktat, mutta eri tulkinnat näistä faktoista.

Lue lisää

On muistettava, että tuo kuviopäättelytesti, jota mensakin käyttää, omaksuttiin aikoinaan koska sen katsottiin olevan parhaiten riippumaton oppineisuudesta, kulttuurista ja muista eri kansanryhmiä erottavista seikoista. Mielestäni tuo kuviopäättelytesti mittaa myös työmuistia. Ainakin vaikeampia tehtäviä on aika mahdoton suorittaa kohtuullisessa ajassa ellei pidä muistissaan samanaikaisesti eri kuvioiden ominaisuuksia. Sen sijaan verbaalista lahjakkuutta se ei mittaa ja olisi kai aika hankalaa kehittää sellaista testiä joka olisi tasapuolinen eri kielille. WAIS-tyyppisissä testeissähän noita eri älykkyyskomponentteja mitataan erilaisilla testiosioilla, mutta se on kielisidonnainen, soveltuu vain aikuisille ja oppineisuudesta on paljon apua.

Mensan aika kattavan profilointiselvityksen mukaan mensalaiset ovat keskimäärin menestyneet elämässä eri mittareilla tulkittuna selvästi keskitasoa paremmin. Noita outliereitakin oli huomattava osuus, heitä kuvataan termeillä erilaiset, katkeroituneet ja välinpitämättömät. Heidän joukossaan on varmaan sellaisia, joilla nuo älykkyyden eri osa-alueet ovat huomattavassa epätasapainossa keskenään. Tämän palstan keskusteluissa huomio tuntuu kohdistuvan kohtuuttomasti heihin, hyvin monet näyttävät tuntevan jonkun mensatestin läpäisseen luuserin.

Noita älykkyyden määritelmiä osatekijöineen on useita, suppeampia ja laveampia. Jossakin niistä luovuus sisältyy älykkyyteen, joissakin se on omana ominaispiirteenään. En näe tuossa suurta ongelmaa. Läheskään kaikki älykkäät eivät ole luovia ja läheskään kaikki luovat eivät ole älykkäitä suppeassa merkityksessä. Jotkut ovat molempia.

17+4 kirjoitti:

On muistettava, että tuo kuviopäättelytesti, jota mensakin käyttää, omaksuttiin aikoinaan koska sen katsottiin olevan parhaiten riippumaton oppineisuudesta, kulttuurista ja muista eri kansanryhmiä erottavista seikoista. Mielestäni tuo kuviopäättelytesti mittaa myös työmuistia. Ainakin vaikeampia tehtäviä on aika mahdoton suorittaa kohtuullisessa ajassa ellei pidä muistissaan samanaikaisesti eri kuvioiden ominaisuuksia. Sen sijaan verbaalista lahjakkuutta se ei mittaa ja olisi kai aika hankalaa kehittää sellaista testiä joka olisi tasapuolinen eri kielille. WAIS-tyyppisissä testeissähän noita eri älykkyyskomponentteja mitataan erilaisilla testiosioilla, mutta se on kielisidonnainen, soveltuu vain aikuisille ja oppineisuudesta on paljon apua.

Mensan aika kattavan profilointiselvityksen mukaan mensalaiset ovat keskimäärin menestyneet elämässä eri mittareilla tulkittuna selvästi keskitasoa paremmin. Noita outliereitakin oli huomattava osuus, heitä kuvataan termeillä erilaiset, katkeroituneet ja välinpitämättömät. Heidän joukossaan on varmaan sellaisia, joilla nuo älykkyyden eri osa-alueet ovat huomattavassa epätasapainossa keskenään. Tämän palstan keskusteluissa huomio tuntuu kohdistuvan kohtuuttomasti heihin, hyvin monet näyttävät tuntevan jonkun mensatestin läpäisseen luuserin.

Noita älykkyyden määritelmiä osatekijöineen on useita, suppeampia ja laveampia. Jossakin niistä luovuus sisältyy älykkyyteen, joissakin se on omana ominaispiirteenään. En näe tuossa suurta ongelmaa. Läheskään kaikki älykkäät eivät ole luovia ja läheskään kaikki luovat eivät ole älykkäitä suppeassa merkityksessä. Jotkut ovat molempia.

Lue lisää

Mietitäänpä ÄO-testin ulkoisia virhelähteitä. Kuinka moni on saanut koulussa matematiikan kokeista täsmälleen samat pisteet koko lukuvuoden aikana? Ja kuinka moni on suhteutettuna saanut täsmälleen samat pisteet koko kouluaikanaan? Kädet vaan rohkeasti ylös! Toisin sanoen, ÄO-testi ei voi olla kovin tarkka, vaan sen sisältämä info pitäisi määritellä tiettyjen vaihteluvälien sisällä, tälloin sanallinen arvostelu kertoisi tuloksen riittävällä tarkkuudella.

Jos tekee vapaaehtoisesti ÄO-testin, silloin oletettavasti henkilöllä täytyy olla siihen korkea motivaatio. Siltikin tulokseen jää muutamia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen negatiivisesti, kuten väsymys jne.

Olennaisempaa on se, että useimmat eivät tee vapaaehtoisesti ÄO-testiä tai siihen rinnastettavaa testiä. He joutuvat syystä tai toisesta testaukseen. Muistan itsekin armeijasta, miten palikkatestille naureskeltiin: osa ei siitä juuri piitannut ja toinen osa teki sen tahallaan päin mäntyä, koska silloin todennäköisyys joutua aliupseerikouluun pieneni. Olihan niitäkin kuplaotsaisiakin toki joitakin.

Kaikki varmaan muistamme, miten siirtolaisia testattiin aikoinaan USA.ssa. Kaikki ne, jotka eivät osanneeet kieltä, osoittautuivat yllättäen idiooteiksi. Sama toiminta valitettavasti edelleen pätee silloin kun on kysymys kolmannen maailman kansoista. Heidän älykkyyttään testataan ja huomataan heidät useimmiten tyhmiksi. Vaan kukaan näistä testaajaneroista ei ole huomannut kysyä, merkitseekö älykkyyden testaus näiden kansojen kulttuurissa yhtään mitään. Erityisen koomista on puhe kansojen ÄO:sta.

Jos en muuta niin toivon, että Mensakin sentään ymmärtää, että puhe kulttuurivapaasta ÄO-testistä on puhe älyvapaasta ÄO-testauksesta. Siksi minua ei sinänsä haittaa se, että älykkyyttä testataan erilaisilla kulttuurisidonnaisilla testeillä, koska testaus nimenomaan on vain meidän kulttuuripiirimme pakkomielle. Toisaalta on myös huomattava, että jos ihminen ei kykene omaksumaan syvällistä tietoa ja soveltamaan sitä omalla alallaan, hän ei ole älykäs, vaikka testit näyttäisivät kahtasataa.

Eli kiteyttäen, jos ÄO-testi on nk. kulttuurivapaa, se kertoo verraten suppeasta osasta älykkyyttä, mutta on toisaalta kohtalaisen tarkka. Mutta, jos ÄO-testi on kulttuurisidonnainen, se ei ole kovin tarkka, mutta se toisaalta kertoo testattavan älykkyydestä paljon enemmän kuin suppea testi. Ja, kuten jo totesin, älykkyys on nimenomaan kulttuurisidonnainen asia. Ihminen on älykäs olento, mutta tämä taas on kokonaan toisen tason fakta.

Adler kirjoitti:

Mietitäänpä ÄO-testin ulkoisia virhelähteitä. Kuinka moni on saanut koulussa matematiikan kokeista täsmälleen samat pisteet koko lukuvuoden aikana? Ja kuinka moni on suhteutettuna saanut täsmälleen samat pisteet koko kouluaikanaan? Kädet vaan rohkeasti ylös! Toisin sanoen, ÄO-testi ei voi olla kovin tarkka, vaan sen sisältämä info pitäisi määritellä tiettyjen vaihteluvälien sisällä, tälloin sanallinen arvostelu kertoisi tuloksen riittävällä tarkkuudella.

Jos tekee vapaaehtoisesti ÄO-testin, silloin oletettavasti henkilöllä täytyy olla siihen korkea motivaatio. Siltikin tulokseen jää muutamia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen negatiivisesti, kuten väsymys jne.

Olennaisempaa on se, että useimmat eivät tee vapaaehtoisesti ÄO-testiä tai siihen rinnastettavaa testiä. He joutuvat syystä tai toisesta testaukseen. Muistan itsekin armeijasta, miten palikkatestille naureskeltiin: osa ei siitä juuri piitannut ja toinen osa teki sen tahallaan päin mäntyä, koska silloin todennäköisyys joutua aliupseerikouluun pieneni. Olihan niitäkin kuplaotsaisiakin toki joitakin.

Kaikki varmaan muistamme, miten siirtolaisia testattiin aikoinaan USA.ssa. Kaikki ne, jotka eivät osanneeet kieltä, osoittautuivat yllättäen idiooteiksi. Sama toiminta valitettavasti edelleen pätee silloin kun on kysymys kolmannen maailman kansoista. Heidän älykkyyttään testataan ja huomataan heidät useimmiten tyhmiksi. Vaan kukaan näistä testaajaneroista ei ole huomannut kysyä, merkitseekö älykkyyden testaus näiden kansojen kulttuurissa yhtään mitään. Erityisen koomista on puhe kansojen ÄO:sta.

Jos en muuta niin toivon, että Mensakin sentään ymmärtää, että puhe kulttuurivapaasta ÄO-testistä on puhe älyvapaasta ÄO-testauksesta. Siksi minua ei sinänsä haittaa se, että älykkyyttä testataan erilaisilla kulttuurisidonnaisilla testeillä, koska testaus nimenomaan on vain meidän kulttuuripiirimme pakkomielle. Toisaalta on myös huomattava, että jos ihminen ei kykene omaksumaan syvällistä tietoa ja soveltamaan sitä omalla alallaan, hän ei ole älykäs, vaikka testit näyttäisivät kahtasataa.

Eli kiteyttäen, jos ÄO-testi on nk. kulttuurivapaa, se kertoo verraten suppeasta osasta älykkyyttä, mutta on toisaalta kohtalaisen tarkka. Mutta, jos ÄO-testi on kulttuurisidonnainen, se ei ole kovin tarkka, mutta se toisaalta kertoo testattavan älykkyydestä paljon enemmän kuin suppea testi. Ja, kuten jo totesin, älykkyys on nimenomaan kulttuurisidonnainen asia. Ihminen on älykäs olento, mutta tämä taas on kokonaan toisen tason fakta.

Lue lisää

ÄO-testeissähän usein kerrotaan testiin liittyvä keskihajonta. Esim. mensan nettitestissä sen kerrotaan olevan 15. Eli silloin ÄO on aika suurella todennäköisyydellä on -15 pistettä saadun tuloksen molemmin puolin olevalla alueella.

Tuo matikan kokeet on huono vertaus. Niissä on vain viitisen tehtävää ja tulos riippuu paljon niihin valmistautumisesta. ÄO-testeissä on yleensä viitisenkymmentä tehtävää jotka vaikeutuvat loppua kohden, joten älykkäältä alku- ja keskitehtävätkin menevät aika rutiinilla. Sanallista arvostelua tehdään kai vain ala-asteen ensimmäisten luokkien todistuksissa.

Armeijan palikkatestistä (P-testistä) on aikaa mulla vuosikymmeniä. Muistikuvani mukaan se oli aika järkevä ja on varmaan avuksi miehien jaossa eri koulutusputkiin.

Tuo vireystila esitetään usein verukkeena. Jos tekee nettitestin, valitsee kai ajankohdan niin ettei vireystila ole kehno. Samoin jos on menossa maksettuun mensatestiin, harva kai hankkii kauheaa kankkusta tuoksi päiväksi.

Älykkyys, jos sillä tarkoitetaan kognitiivisia kykyjä, on aika suurelta osin periytyvää, tai ainakin saavutettavissa oleva taso, siihen saavuttaako ihminen enimmäistasonsa vaikuttavat jonkin verran lapsuusajan ravinto ja virikkeet. Kulttuurisidonnaisena älykkyyttä pidettiin lähinnä luokkayhteiskunnan aikana.

2+1 kirjoitti:

ÄO-testeissähän usein kerrotaan testiin liittyvä keskihajonta. Esim. mensan nettitestissä sen kerrotaan olevan 15. Eli silloin ÄO on aika suurella todennäköisyydellä on -15 pistettä saadun tuloksen molemmin puolin olevalla alueella.

Tuo matikan kokeet on huono vertaus. Niissä on vain viitisen tehtävää ja tulos riippuu paljon niihin valmistautumisesta. ÄO-testeissä on yleensä viitisenkymmentä tehtävää jotka vaikeutuvat loppua kohden, joten älykkäältä alku- ja keskitehtävätkin menevät aika rutiinilla. Sanallista arvostelua tehdään kai vain ala-asteen ensimmäisten luokkien todistuksissa.

Armeijan palikkatestistä (P-testistä) on aikaa mulla vuosikymmeniä. Muistikuvani mukaan se oli aika järkevä ja on varmaan avuksi miehien jaossa eri koulutusputkiin.

Tuo vireystila esitetään usein verukkeena. Jos tekee nettitestin, valitsee kai ajankohdan niin ettei vireystila ole kehno. Samoin jos on menossa maksettuun mensatestiin, harva kai hankkii kauheaa kankkusta tuoksi päiväksi.

Älykkyys, jos sillä tarkoitetaan kognitiivisia kykyjä, on aika suurelta osin periytyvää, tai ainakin saavutettavissa oleva taso, siihen saavuttaako ihminen enimmäistasonsa vaikuttavat jonkin verran lapsuusajan ravinto ja virikkeet. Kulttuurisidonnaisena älykkyyttä pidettiin lähinnä luokkayhteiskunnan aikana.

Lue lisää

Vähän voi vaikuttaa vireystila. Esimerkiksi uneton yö tekee osasta ihmisiä kuin juopuneita. Keskittymiskyky herpaantuu ja tulee huolimattomuusvirheitä. Sen voi todeta silloin, kun yrittää väsyneenä kirjoittaa, laskea tai ratkoa jotain tehtävää... pää vaan ei toimi, ajatus harhailee. Jännittäjillä voi jännitys aiheuttaa unettomuutta. Hyvin nukkuneena pää toimii kuin uusi ollen tuliterässä kunnossa!

17+4 kirjoitti:

On muistettava, että tuo kuviopäättelytesti, jota mensakin käyttää, omaksuttiin aikoinaan koska sen katsottiin olevan parhaiten riippumaton oppineisuudesta, kulttuurista ja muista eri kansanryhmiä erottavista seikoista. Mielestäni tuo kuviopäättelytesti mittaa myös työmuistia. Ainakin vaikeampia tehtäviä on aika mahdoton suorittaa kohtuullisessa ajassa ellei pidä muistissaan samanaikaisesti eri kuvioiden ominaisuuksia. Sen sijaan verbaalista lahjakkuutta se ei mittaa ja olisi kai aika hankalaa kehittää sellaista testiä joka olisi tasapuolinen eri kielille. WAIS-tyyppisissä testeissähän noita eri älykkyyskomponentteja mitataan erilaisilla testiosioilla, mutta se on kielisidonnainen, soveltuu vain aikuisille ja oppineisuudesta on paljon apua.

Mensan aika kattavan profilointiselvityksen mukaan mensalaiset ovat keskimäärin menestyneet elämässä eri mittareilla tulkittuna selvästi keskitasoa paremmin. Noita outliereitakin oli huomattava osuus, heitä kuvataan termeillä erilaiset, katkeroituneet ja välinpitämättömät. Heidän joukossaan on varmaan sellaisia, joilla nuo älykkyyden eri osa-alueet ovat huomattavassa epätasapainossa keskenään. Tämän palstan keskusteluissa huomio tuntuu kohdistuvan kohtuuttomasti heihin, hyvin monet näyttävät tuntevan jonkun mensatestin läpäisseen luuserin.

Noita älykkyyden määritelmiä osatekijöineen on useita, suppeampia ja laveampia. Jossakin niistä luovuus sisältyy älykkyyteen, joissakin se on omana ominaispiirteenään. En näe tuossa suurta ongelmaa. Läheskään kaikki älykkäät eivät ole luovia ja läheskään kaikki luovat eivät ole älykkäitä suppeassa merkityksessä. Jotkut ovat molempia.

Lue lisää

Menestys? Elämässähän auttaa itsevarmuus ja yksinkertainenkin päättäväisyys pitkälle. Kuviomensalaiset hakeutuvat tai heidät autetaan omalle mukavuuskuvioalalle ja siten ovat keskimäärin menestyvämpiä.

Älykkyydellä on merkitystä ja varmaan se periytyykin, mutta näiden asioiden ymmärtäminen vaatii hieman enemmän ajattelua. Otetaanpa esimerkkinä urhea tieteilijämme, joka saapuu erääseen Päiväntasajaan Guinean kylään tekemään mittauksia. Hänellä on sentään tulkki mukanaan. Kyläläiset eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa. Pitkän suostutelun jälkeen kyläläiset saadaan tekemään ÄO-testi, ihan normeerattu. Ja kattos perhanaa, kyläläisten ÄO on keskimäärin 59!

No, koska tutkijamme ei ole rasisti, hänellä on silmät päässä ja omaa älyä, hän rupeaa ihmettelemään. Miten hemmetissä näillä vajaaälyisillä on näin monimutkainen kulttuuri, ne pärjäävät ympäristössään erittäin hyvin ja omaavat taitoja, joista tutkijalla ei ole aavistustakaan? Nolosti sanottuna, tutkijamme nääntyisi nälkään hyvin nopeasti elleivät kyläläiset häntä auttaisi.

Tutkijamme alkaa ajatella. Ihmisten eivät poikkea geneettisesti toisistaan juuri mitenkään. "Rotujen" väliset erot ovat pienemmät kuin yksilöiden väliset erot rodun sisällä. Ja älykkyys on perinnöllistä. Ja kyläiset syövät ja juovat hyvin. Mistä tässä on oikein kysymys?

Onneksi tutkija muistaa lukeneensa Winchiä. Hän alkaa aavistella, että kyse on jostain syvällisemmästa asiasta kuin kyläläisten tyhmyydestä. Hän alkaa tutkia aidosti kyläläisten kulttuuria. Hän huomaa, että kyläläisillä on älykkyyden käsitekin, mutta se liittyy toimintaan. Se, joka osaa kalastaa parhaiten, on älykäs jne. Kyläläisten aikakäsite taas on huomattavan laaja: esimerkiksi heti merkitsee jotakin hetkeä auringonnoususta laskuun. Nopeudella ei ole mitään sijaa tässä kulttuurissa, paitsi vaaratilanteissa.

Tutkija julkaisee kyläläisten älykkyyskäsitteistä tutkimuksen, eroaa Mensasta ja alkaa valmistella laajempaa tutkimusta erilaisista tavoista ymmärtää älykkyyden käsite. Tutkija alkaa oivaltaa, että älykkyys itsessään on erittäin problemaattinen asia eikä sitä voi millään yksiselitteisellä tavalla mitata.

Se älykkyys, millä halutaan mitata esimerkkimme kyläläisiä, on olennaisesti länsimainen luomus ja kehittynytkin pitkän ajanjakson kuluessa. Esimerkiksi keskiajan ihmiset Euroopassa olisivat olleet "älykkyydeltään" lähellä kyläläisiä. Aikakäsityksessämme tapahtunut muutos, teollistuminen, koulunkäynnin lisääntyminen ja kirjoitustaidon yleistyminen ovat vain muutamia syitä tähän ns. älykkyyden, käytännössä siis tietotason, nousuun länsimaissa. Yhteiskuntamme aikakäsitys on verrannollinen sen mittaustapaan: kun me mittaamme aikaa atomien värähtelyistä, luonnonkansat mittaavat aikaa näkyvistä luonnon tapahtumista.

Mutta miltä länsimainen ihminen näyttäisi kyläläistemme silmin? Esimerkkimme kyläläiset olivat joviaaleja tutkijaa kohtaan, he eivät syöneet häntä, päinvastoin ruokkivat häntä ilman taka-ajatuksia, vaikka pitivätkin häntä hieman yksinkertaisena. Jos heidän pitäisi luonnehtia tutkijaamme, sana älykäs ei olisi se, mikä tulisi ensimmäisenä mieleen. Hän oli pikemminkin vajaaälyinen, josta piti pitää huolta ihan vieraanvaraisuuden takia.

Ihmisen älykkyydessä on kysymyksessä sopeutumisesta ympäristöön ja kulttuuriin. Älykäs ihminen toimii järkevästi omassa kulttuurissaan, hän keksii uusia asioita ja sovelluksia ja osaa käyttää siinä kulttuurissa kaikkea sen tietovarantoa hyväksi. Mutta on täysin idioottimaista yrittää mitata jotakin luonnonkulttuuria oman teollisen kulttuurimme arvostuksin ja standardein. Olen melkoisen varma siitä, että luonnonkansat ovat meitä länsimaisia huomattavasti älykkäämpiä luontosuhteessaan (vaikka hekin ovat tehneet suuria virheitä). Heidän epäonnekseen he joutuvat elämään samalla pallolla meidän tyhmien länsimaalaisten kanssa, joiden teollinen kulttuuri vähitellen tuhoaa koko pallon ja sen mukana korkean älykkyydenkin.

Ihmisen älykkyydessä on kyse sopeutumisesta. Aivot ovat huomattavan sopeutumis- ja oppimiskykyisiä, mutta ympäristö tietysti muokkaa aivoja ihmisen syntymästä lähtien. Ihmisten välillä on kaikkialla älykkyyseroja: mutta näitä eroja ei voida järkevästi mitata kokonaan erilaisten kulttuurien välillä. Yksilö voi olla älykäs vain tietyn kulttuuripiirin sisällä: jos hänet heitetään aivan toisenlaisen kulttuurin- ja elämäntavan piiriin, hän joutuu ponnistelemaan saavuttaakseen edes tämän kulttuurin normaali-ihmisen tason.

Tämän asian huomaa aivan arkielämässä: jos länsimaisilta ihmisiltä otettaisiin pois netti ja muu kertynyt tietovaranto, kuinka moni heistä osaisi toimia älykkäästi nykyisissä olosuhteissa? Eli kuinka nopeasti yksityiset ihmiset keksisivät luonnonlait, tekisivät samat tieteen löydökset kuin mitä meillä nyt on ja rakentaisivat uudelleen tämän yhteiskuntamuotomme? Oma veikkaukseni on, ettei välttämättä koskaan. Jos me emme keksisi asioita täsmälleen oikeassa järjestyksessä, kulttuurimme saattaisi hyvinkin jämähtää pysyvästi johonkin varhaiskeskiajan kulttuuriin.

Niin, no onhan siinä pieni ero että bushmannit eivät siirtyneet maanviljelykseen vaan jäivät metsästäjä-keräilijöiksi. Toiset lähtivät muualle ja perustivat suuria yhteiskuntia ja valtioita. Nykyään on sateenliitit avaruudessa jne. Mutta SINÄNSÄ onko sillä niin väliä? Luontoystävällisempiä on metsästäjä-keräilijät.

Vaikka ihmisissä on eroja fyysisesti kuin muutenkin, niin parasta on antaa kaikkien elää rauhassa yhteisöissään jos ne ei aiheuta harmia. Eläintenkin tulisi antaa elää rauhassa. Toisille tämä tuottaa vaikeuksia joka kertookin alhaisesta ÄO:stä. Jotain sivistystä voi yrittää antaa, kuten sen että "eräät" lopettas lasten alkukantaiset ympärileikkaukset.

Ajan mittaan kuitenkin yleensä se "vahvin" tai "älykkäin" valtaa muiden elintilan. Siinä ohella voi tulla "hybridejä" rotujen välillä. Ongelma ihmisillä on se, että lisääntymistä ei osata rajoittaa. Sekin kertoo alhaisesta ÄO:stä että antaa käydä huonosti.

Adler kirjoitti:

Älykkyydellä on merkitystä ja varmaan se periytyykin, mutta näiden asioiden ymmärtäminen vaatii hieman enemmän ajattelua. Otetaanpa esimerkkinä urhea tieteilijämme, joka saapuu erääseen Päiväntasajaan Guinean kylään tekemään mittauksia. Hänellä on sentään tulkki mukanaan. Kyläläiset eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa. Pitkän suostutelun jälkeen kyläläiset saadaan tekemään ÄO-testi, ihan normeerattu. Ja kattos perhanaa, kyläläisten ÄO on keskimäärin 59!

No, koska tutkijamme ei ole rasisti, hänellä on silmät päässä ja omaa älyä, hän rupeaa ihmettelemään. Miten hemmetissä näillä vajaaälyisillä on näin monimutkainen kulttuuri, ne pärjäävät ympäristössään erittäin hyvin ja omaavat taitoja, joista tutkijalla ei ole aavistustakaan? Nolosti sanottuna, tutkijamme nääntyisi nälkään hyvin nopeasti elleivät kyläläiset häntä auttaisi.

Tutkijamme alkaa ajatella. Ihmisten eivät poikkea geneettisesti toisistaan juuri mitenkään. "Rotujen" väliset erot ovat pienemmät kuin yksilöiden väliset erot rodun sisällä. Ja älykkyys on perinnöllistä. Ja kyläiset syövät ja juovat hyvin. Mistä tässä on oikein kysymys?

Onneksi tutkija muistaa lukeneensa Winchiä. Hän alkaa aavistella, että kyse on jostain syvällisemmästa asiasta kuin kyläläisten tyhmyydestä. Hän alkaa tutkia aidosti kyläläisten kulttuuria. Hän huomaa, että kyläläisillä on älykkyyden käsitekin, mutta se liittyy toimintaan. Se, joka osaa kalastaa parhaiten, on älykäs jne. Kyläläisten aikakäsite taas on huomattavan laaja: esimerkiksi heti merkitsee jotakin hetkeä auringonnoususta laskuun. Nopeudella ei ole mitään sijaa tässä kulttuurissa, paitsi vaaratilanteissa.

Tutkija julkaisee kyläläisten älykkyyskäsitteistä tutkimuksen, eroaa Mensasta ja alkaa valmistella laajempaa tutkimusta erilaisista tavoista ymmärtää älykkyyden käsite. Tutkija alkaa oivaltaa, että älykkyys itsessään on erittäin problemaattinen asia eikä sitä voi millään yksiselitteisellä tavalla mitata.

Se älykkyys, millä halutaan mitata esimerkkimme kyläläisiä, on olennaisesti länsimainen luomus ja kehittynytkin pitkän ajanjakson kuluessa. Esimerkiksi keskiajan ihmiset Euroopassa olisivat olleet "älykkyydeltään" lähellä kyläläisiä. Aikakäsityksessämme tapahtunut muutos, teollistuminen, koulunkäynnin lisääntyminen ja kirjoitustaidon yleistyminen ovat vain muutamia syitä tähän ns. älykkyyden, käytännössä siis tietotason, nousuun länsimaissa. Yhteiskuntamme aikakäsitys on verrannollinen sen mittaustapaan: kun me mittaamme aikaa atomien värähtelyistä, luonnonkansat mittaavat aikaa näkyvistä luonnon tapahtumista.

Mutta miltä länsimainen ihminen näyttäisi kyläläistemme silmin? Esimerkkimme kyläläiset olivat joviaaleja tutkijaa kohtaan, he eivät syöneet häntä, päinvastoin ruokkivat häntä ilman taka-ajatuksia, vaikka pitivätkin häntä hieman yksinkertaisena. Jos heidän pitäisi luonnehtia tutkijaamme, sana älykäs ei olisi se, mikä tulisi ensimmäisenä mieleen. Hän oli pikemminkin vajaaälyinen, josta piti pitää huolta ihan vieraanvaraisuuden takia.

Ihmisen älykkyydessä on kysymyksessä sopeutumisesta ympäristöön ja kulttuuriin. Älykäs ihminen toimii järkevästi omassa kulttuurissaan, hän keksii uusia asioita ja sovelluksia ja osaa käyttää siinä kulttuurissa kaikkea sen tietovarantoa hyväksi. Mutta on täysin idioottimaista yrittää mitata jotakin luonnonkulttuuria oman teollisen kulttuurimme arvostuksin ja standardein. Olen melkoisen varma siitä, että luonnonkansat ovat meitä länsimaisia huomattavasti älykkäämpiä luontosuhteessaan (vaikka hekin ovat tehneet suuria virheitä). Heidän epäonnekseen he joutuvat elämään samalla pallolla meidän tyhmien länsimaalaisten kanssa, joiden teollinen kulttuuri vähitellen tuhoaa koko pallon ja sen mukana korkean älykkyydenkin.

Ihmisen älykkyydessä on kyse sopeutumisesta. Aivot ovat huomattavan sopeutumis- ja oppimiskykyisiä, mutta ympäristö tietysti muokkaa aivoja ihmisen syntymästä lähtien. Ihmisten välillä on kaikkialla älykkyyseroja: mutta näitä eroja ei voida järkevästi mitata kokonaan erilaisten kulttuurien välillä. Yksilö voi olla älykäs vain tietyn kulttuuripiirin sisällä: jos hänet heitetään aivan toisenlaisen kulttuurin- ja elämäntavan piiriin, hän joutuu ponnistelemaan saavuttaakseen edes tämän kulttuurin normaali-ihmisen tason.

Tämän asian huomaa aivan arkielämässä: jos länsimaisilta ihmisiltä otettaisiin pois netti ja muu kertynyt tietovaranto, kuinka moni heistä osaisi toimia älykkäästi nykyisissä olosuhteissa? Eli kuinka nopeasti yksityiset ihmiset keksisivät luonnonlait, tekisivät samat tieteen löydökset kuin mitä meillä nyt on ja rakentaisivat uudelleen tämän yhteiskuntamuotomme? Oma veikkaukseni on, ettei välttämättä koskaan. Jos me emme keksisi asioita täsmälleen oikeassa järjestyksessä, kulttuurimme saattaisi hyvinkin jämähtää pysyvästi johonkin varhaiskeskiajan kulttuuriin.

Lue lisää

Mielestäni Adler puhuu ihan eri asiasta kuin älykkyydestä, niinkuin se yleensä ymmärretään. Se että guinealaisen kylän yhteisön jäsenet ovat sopeutuneet elinympäristöönsä ja oppineet hyviksi metsästäjiksi, viljelijöiksi jne on ennen kaikkea taitavuutta joka on saavutettu harjoittelun ja yhteisön muita jäseniä matkimalla. Aivan samalla tavoin kuin vaikkapa eläinyhteisöissä.

Mielestäni älykäs yhteisö on sellainen, joka oppii muilta. Tuo guinealainen kyläyhteisö on varmaan ollut sen verran yhteydessä muihin yhteisöihin sen verran että on huomannut niiden omaavan luku- ja kirjoitustaidon. Mutta kun eivät ole kiinnostuneita hankkimaan itselleen noita taitoja, joista olisi ilmeistä hyötyä, en pitäisi tuota yhteisöä kovinkaan älykkäänä.

Älykkyyserot tietyn ihmisrymän yksilöiden välillä ovat varmaan suuremmat kuin älykkyyserot eri ihmisryhmien välillä. Mutta niin on vaikkapa miesten ja naisten pituuden kanssa. Pituuserot miesten tai naisten ryhmien sisällä ovat suuremmat kuin miesten ja naisten välillä. Mutta silti tosiasia on että miehet ovat keskimäärin naisia pitempiä.

Adler kirjoitti:

Älykkyydellä on merkitystä ja varmaan se periytyykin, mutta näiden asioiden ymmärtäminen vaatii hieman enemmän ajattelua. Otetaanpa esimerkkinä urhea tieteilijämme, joka saapuu erääseen Päiväntasajaan Guinean kylään tekemään mittauksia. Hänellä on sentään tulkki mukanaan. Kyläläiset eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa. Pitkän suostutelun jälkeen kyläläiset saadaan tekemään ÄO-testi, ihan normeerattu. Ja kattos perhanaa, kyläläisten ÄO on keskimäärin 59!

No, koska tutkijamme ei ole rasisti, hänellä on silmät päässä ja omaa älyä, hän rupeaa ihmettelemään. Miten hemmetissä näillä vajaaälyisillä on näin monimutkainen kulttuuri, ne pärjäävät ympäristössään erittäin hyvin ja omaavat taitoja, joista tutkijalla ei ole aavistustakaan? Nolosti sanottuna, tutkijamme nääntyisi nälkään hyvin nopeasti elleivät kyläläiset häntä auttaisi.

Tutkijamme alkaa ajatella. Ihmisten eivät poikkea geneettisesti toisistaan juuri mitenkään. "Rotujen" väliset erot ovat pienemmät kuin yksilöiden väliset erot rodun sisällä. Ja älykkyys on perinnöllistä. Ja kyläiset syövät ja juovat hyvin. Mistä tässä on oikein kysymys?

Onneksi tutkija muistaa lukeneensa Winchiä. Hän alkaa aavistella, että kyse on jostain syvällisemmästa asiasta kuin kyläläisten tyhmyydestä. Hän alkaa tutkia aidosti kyläläisten kulttuuria. Hän huomaa, että kyläläisillä on älykkyyden käsitekin, mutta se liittyy toimintaan. Se, joka osaa kalastaa parhaiten, on älykäs jne. Kyläläisten aikakäsite taas on huomattavan laaja: esimerkiksi heti merkitsee jotakin hetkeä auringonnoususta laskuun. Nopeudella ei ole mitään sijaa tässä kulttuurissa, paitsi vaaratilanteissa.

Tutkija julkaisee kyläläisten älykkyyskäsitteistä tutkimuksen, eroaa Mensasta ja alkaa valmistella laajempaa tutkimusta erilaisista tavoista ymmärtää älykkyyden käsite. Tutkija alkaa oivaltaa, että älykkyys itsessään on erittäin problemaattinen asia eikä sitä voi millään yksiselitteisellä tavalla mitata.

Se älykkyys, millä halutaan mitata esimerkkimme kyläläisiä, on olennaisesti länsimainen luomus ja kehittynytkin pitkän ajanjakson kuluessa. Esimerkiksi keskiajan ihmiset Euroopassa olisivat olleet "älykkyydeltään" lähellä kyläläisiä. Aikakäsityksessämme tapahtunut muutos, teollistuminen, koulunkäynnin lisääntyminen ja kirjoitustaidon yleistyminen ovat vain muutamia syitä tähän ns. älykkyyden, käytännössä siis tietotason, nousuun länsimaissa. Yhteiskuntamme aikakäsitys on verrannollinen sen mittaustapaan: kun me mittaamme aikaa atomien värähtelyistä, luonnonkansat mittaavat aikaa näkyvistä luonnon tapahtumista.

Mutta miltä länsimainen ihminen näyttäisi kyläläistemme silmin? Esimerkkimme kyläläiset olivat joviaaleja tutkijaa kohtaan, he eivät syöneet häntä, päinvastoin ruokkivat häntä ilman taka-ajatuksia, vaikka pitivätkin häntä hieman yksinkertaisena. Jos heidän pitäisi luonnehtia tutkijaamme, sana älykäs ei olisi se, mikä tulisi ensimmäisenä mieleen. Hän oli pikemminkin vajaaälyinen, josta piti pitää huolta ihan vieraanvaraisuuden takia.

Ihmisen älykkyydessä on kysymyksessä sopeutumisesta ympäristöön ja kulttuuriin. Älykäs ihminen toimii järkevästi omassa kulttuurissaan, hän keksii uusia asioita ja sovelluksia ja osaa käyttää siinä kulttuurissa kaikkea sen tietovarantoa hyväksi. Mutta on täysin idioottimaista yrittää mitata jotakin luonnonkulttuuria oman teollisen kulttuurimme arvostuksin ja standardein. Olen melkoisen varma siitä, että luonnonkansat ovat meitä länsimaisia huomattavasti älykkäämpiä luontosuhteessaan (vaikka hekin ovat tehneet suuria virheitä). Heidän epäonnekseen he joutuvat elämään samalla pallolla meidän tyhmien länsimaalaisten kanssa, joiden teollinen kulttuuri vähitellen tuhoaa koko pallon ja sen mukana korkean älykkyydenkin.

Ihmisen älykkyydessä on kyse sopeutumisesta. Aivot ovat huomattavan sopeutumis- ja oppimiskykyisiä, mutta ympäristö tietysti muokkaa aivoja ihmisen syntymästä lähtien. Ihmisten välillä on kaikkialla älykkyyseroja: mutta näitä eroja ei voida järkevästi mitata kokonaan erilaisten kulttuurien välillä. Yksilö voi olla älykäs vain tietyn kulttuuripiirin sisällä: jos hänet heitetään aivan toisenlaisen kulttuurin- ja elämäntavan piiriin, hän joutuu ponnistelemaan saavuttaakseen edes tämän kulttuurin normaali-ihmisen tason.

Tämän asian huomaa aivan arkielämässä: jos länsimaisilta ihmisiltä otettaisiin pois netti ja muu kertynyt tietovaranto, kuinka moni heistä osaisi toimia älykkäästi nykyisissä olosuhteissa? Eli kuinka nopeasti yksityiset ihmiset keksisivät luonnonlait, tekisivät samat tieteen löydökset kuin mitä meillä nyt on ja rakentaisivat uudelleen tämän yhteiskuntamuotomme? Oma veikkaukseni on, ettei välttämättä koskaan. Jos me emme keksisi asioita täsmälleen oikeassa järjestyksessä, kulttuurimme saattaisi hyvinkin jämähtää pysyvästi johonkin varhaiskeskiajan kulttuuriin.

Lue lisää

"Olen melkoisen varma siitä, että luonnonkansat ovat meitä länsimaisia huomattavasti älykkäämpiä luontosuhteessaan."

Luonnonkansojen luonnonsuojelumaine perustuu paljolti siihen ettei heillä ole keinoja joilla aiheuttaa suurta luonnontuhoa. Ovat nekin saattaneet monta lajia sukupuutoon, esim. lentokyvyttömiä suuria lintulajeja. Surullisin tapaus on pääsiäissaarelaisten kohtalo. He hakkasivat metsänsä niin loppuun ettei heillä ollut enää puita mistä tehdä kalastusveneitä. Siitä alkoi rappeutumisen ja itsetuhon aika, johon kuului sotia, nälänhätää ja ihmissyöntiä. Ei kovin älykästä toimintaa "länsimaisen" mittapuun mukaan.

15+8 kirjoitti:

Mielestäni Adler puhuu ihan eri asiasta kuin älykkyydestä, niinkuin se yleensä ymmärretään. Se että guinealaisen kylän yhteisön jäsenet ovat sopeutuneet elinympäristöönsä ja oppineet hyviksi metsästäjiksi, viljelijöiksi jne on ennen kaikkea taitavuutta joka on saavutettu harjoittelun ja yhteisön muita jäseniä matkimalla. Aivan samalla tavoin kuin vaikkapa eläinyhteisöissä.

Mielestäni älykäs yhteisö on sellainen, joka oppii muilta. Tuo guinealainen kyläyhteisö on varmaan ollut sen verran yhteydessä muihin yhteisöihin sen verran että on huomannut niiden omaavan luku- ja kirjoitustaidon. Mutta kun eivät ole kiinnostuneita hankkimaan itselleen noita taitoja, joista olisi ilmeistä hyötyä, en pitäisi tuota yhteisöä kovinkaan älykkäänä.

Älykkyyserot tietyn ihmisrymän yksilöiden välillä ovat varmaan suuremmat kuin älykkyyserot eri ihmisryhmien välillä. Mutta niin on vaikkapa miesten ja naisten pituuden kanssa. Pituuserot miesten tai naisten ryhmien sisällä ovat suuremmat kuin miesten ja naisten välillä. Mutta silti tosiasia on että miehet ovat keskimäärin naisia pitempiä.

Lue lisää

"uo guinealainen kyläyhteisö on varmaan ollut sen verran yhteydessä muihin yhteisöihin sen verran että on huomannut niiden omaavan luku- ja kirjoitustaidon. Mutta kun eivät ole kiinnostuneita hankkimaan itselleen noita taitoja, joista olisi ilmeistä hyötyä, en pitäisi tuota yhteisöä kovinkaan älykkäänä. "
Tästä internetissä näet myös sellaisia taitoja joita toiset osaa mutta sinä et.. Niistä olisi sinulle suurta hyötyä. Nyt kannattaa miettiä että oletko älykäs.
Useimmille ihmisille riittää perustarpeet ja se että ovat onnellisia hetkittäin.

Adler kirjoitti:

Älykkyydellä on merkitystä ja varmaan se periytyykin, mutta näiden asioiden ymmärtäminen vaatii hieman enemmän ajattelua. Otetaanpa esimerkkinä urhea tieteilijämme, joka saapuu erääseen Päiväntasajaan Guinean kylään tekemään mittauksia. Hänellä on sentään tulkki mukanaan. Kyläläiset eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa. Pitkän suostutelun jälkeen kyläläiset saadaan tekemään ÄO-testi, ihan normeerattu. Ja kattos perhanaa, kyläläisten ÄO on keskimäärin 59!

No, koska tutkijamme ei ole rasisti, hänellä on silmät päässä ja omaa älyä, hän rupeaa ihmettelemään. Miten hemmetissä näillä vajaaälyisillä on näin monimutkainen kulttuuri, ne pärjäävät ympäristössään erittäin hyvin ja omaavat taitoja, joista tutkijalla ei ole aavistustakaan? Nolosti sanottuna, tutkijamme nääntyisi nälkään hyvin nopeasti elleivät kyläläiset häntä auttaisi.

Tutkijamme alkaa ajatella. Ihmisten eivät poikkea geneettisesti toisistaan juuri mitenkään. "Rotujen" väliset erot ovat pienemmät kuin yksilöiden väliset erot rodun sisällä. Ja älykkyys on perinnöllistä. Ja kyläiset syövät ja juovat hyvin. Mistä tässä on oikein kysymys?

Onneksi tutkija muistaa lukeneensa Winchiä. Hän alkaa aavistella, että kyse on jostain syvällisemmästa asiasta kuin kyläläisten tyhmyydestä. Hän alkaa tutkia aidosti kyläläisten kulttuuria. Hän huomaa, että kyläläisillä on älykkyyden käsitekin, mutta se liittyy toimintaan. Se, joka osaa kalastaa parhaiten, on älykäs jne. Kyläläisten aikakäsite taas on huomattavan laaja: esimerkiksi heti merkitsee jotakin hetkeä auringonnoususta laskuun. Nopeudella ei ole mitään sijaa tässä kulttuurissa, paitsi vaaratilanteissa.

Tutkija julkaisee kyläläisten älykkyyskäsitteistä tutkimuksen, eroaa Mensasta ja alkaa valmistella laajempaa tutkimusta erilaisista tavoista ymmärtää älykkyyden käsite. Tutkija alkaa oivaltaa, että älykkyys itsessään on erittäin problemaattinen asia eikä sitä voi millään yksiselitteisellä tavalla mitata.

Se älykkyys, millä halutaan mitata esimerkkimme kyläläisiä, on olennaisesti länsimainen luomus ja kehittynytkin pitkän ajanjakson kuluessa. Esimerkiksi keskiajan ihmiset Euroopassa olisivat olleet "älykkyydeltään" lähellä kyläläisiä. Aikakäsityksessämme tapahtunut muutos, teollistuminen, koulunkäynnin lisääntyminen ja kirjoitustaidon yleistyminen ovat vain muutamia syitä tähän ns. älykkyyden, käytännössä siis tietotason, nousuun länsimaissa. Yhteiskuntamme aikakäsitys on verrannollinen sen mittaustapaan: kun me mittaamme aikaa atomien värähtelyistä, luonnonkansat mittaavat aikaa näkyvistä luonnon tapahtumista.

Mutta miltä länsimainen ihminen näyttäisi kyläläistemme silmin? Esimerkkimme kyläläiset olivat joviaaleja tutkijaa kohtaan, he eivät syöneet häntä, päinvastoin ruokkivat häntä ilman taka-ajatuksia, vaikka pitivätkin häntä hieman yksinkertaisena. Jos heidän pitäisi luonnehtia tutkijaamme, sana älykäs ei olisi se, mikä tulisi ensimmäisenä mieleen. Hän oli pikemminkin vajaaälyinen, josta piti pitää huolta ihan vieraanvaraisuuden takia.

Ihmisen älykkyydessä on kysymyksessä sopeutumisesta ympäristöön ja kulttuuriin. Älykäs ihminen toimii järkevästi omassa kulttuurissaan, hän keksii uusia asioita ja sovelluksia ja osaa käyttää siinä kulttuurissa kaikkea sen tietovarantoa hyväksi. Mutta on täysin idioottimaista yrittää mitata jotakin luonnonkulttuuria oman teollisen kulttuurimme arvostuksin ja standardein. Olen melkoisen varma siitä, että luonnonkansat ovat meitä länsimaisia huomattavasti älykkäämpiä luontosuhteessaan (vaikka hekin ovat tehneet suuria virheitä). Heidän epäonnekseen he joutuvat elämään samalla pallolla meidän tyhmien länsimaalaisten kanssa, joiden teollinen kulttuuri vähitellen tuhoaa koko pallon ja sen mukana korkean älykkyydenkin.

Ihmisen älykkyydessä on kyse sopeutumisesta. Aivot ovat huomattavan sopeutumis- ja oppimiskykyisiä, mutta ympäristö tietysti muokkaa aivoja ihmisen syntymästä lähtien. Ihmisten välillä on kaikkialla älykkyyseroja: mutta näitä eroja ei voida järkevästi mitata kokonaan erilaisten kulttuurien välillä. Yksilö voi olla älykäs vain tietyn kulttuuripiirin sisällä: jos hänet heitetään aivan toisenlaisen kulttuurin- ja elämäntavan piiriin, hän joutuu ponnistelemaan saavuttaakseen edes tämän kulttuurin normaali-ihmisen tason.

Tämän asian huomaa aivan arkielämässä: jos länsimaisilta ihmisiltä otettaisiin pois netti ja muu kertynyt tietovaranto, kuinka moni heistä osaisi toimia älykkäästi nykyisissä olosuhteissa? Eli kuinka nopeasti yksityiset ihmiset keksisivät luonnonlait, tekisivät samat tieteen löydökset kuin mitä meillä nyt on ja rakentaisivat uudelleen tämän yhteiskuntamuotomme? Oma veikkaukseni on, ettei välttämättä koskaan. Jos me emme keksisi asioita täsmälleen oikeassa järjestyksessä, kulttuurimme saattaisi hyvinkin jämähtää pysyvästi johonkin varhaiskeskiajan kulttuuriin.

Lue lisää

Poikani mukaan kyse on siitä, kun se banaani posahtaa suoraan poskeen puusta - ei innosta jalostautumaan missään muodoissaan.

En ole tarkoittanut että luonnonkansoilla ei ole älykkyyttä. Pointtini oli, ettei heidän sopeutumisensa elinympäristöönsä ole osoitus korkeasta älykkyydestä. Ja se, ettei joku mensanörtti tulisi toimeen samassa ympäristössä merkitse että hän on tyhmä.

Kyllä siitä luku- ja kirjoitustaidosta olisi varmaan hyötyä, vaikka kyläyhteisö aikoisi pitäytyä perinteisessä kultturissaan. Esim. poppamiehet voisivat hyödyntää modernia lääketiedettä perinteisen lisäksi. Kokemuksen mukaan tuollaiset luonnonkansat kyllä mielellään ottavat käyttöön erilaisia teknisiä välineitä.

Ashkenaasijuutalaiset ovat esimerkki älykkäästä yhteisöstä, joka on siirtynyt vapaaehtoisesti tai pakosta uusille asuinalueille. He ovat sulautuneet väestöön, omaksuneet uusista kulttuureista parhaat puolet säilyttäen kuitenkin omia kulttuuripiirteitään, ja saavuttaneet keskimääräistä korkeamman elintason. Askenaasijuutalaista syntyperää olevien suhteellinen osuus esim. nobelpalkinnon saajista on aivan ylivoimainen. On pään pistämistä pensaaseen väittää, etteivät nämä tosiasiat johdu tuon kansanryhmän keskimääräistä korkeammasta älykkyydestä.

15+8 kirjoitti:

En ole tarkoittanut että luonnonkansoilla ei ole älykkyyttä. Pointtini oli, ettei heidän sopeutumisensa elinympäristöönsä ole osoitus korkeasta älykkyydestä. Ja se, ettei joku mensanörtti tulisi toimeen samassa ympäristössä merkitse että hän on tyhmä.

Kyllä siitä luku- ja kirjoitustaidosta olisi varmaan hyötyä, vaikka kyläyhteisö aikoisi pitäytyä perinteisessä kultturissaan. Esim. poppamiehet voisivat hyödyntää modernia lääketiedettä perinteisen lisäksi. Kokemuksen mukaan tuollaiset luonnonkansat kyllä mielellään ottavat käyttöön erilaisia teknisiä välineitä.

Ashkenaasijuutalaiset ovat esimerkki älykkäästä yhteisöstä, joka on siirtynyt vapaaehtoisesti tai pakosta uusille asuinalueille. He ovat sulautuneet väestöön, omaksuneet uusista kulttuureista parhaat puolet säilyttäen kuitenkin omia kulttuuripiirteitään, ja saavuttaneet keskimääräistä korkeamman elintason. Askenaasijuutalaista syntyperää olevien suhteellinen osuus esim. nobelpalkinnon saajista on aivan ylivoimainen. On pään pistämistä pensaaseen väittää, etteivät nämä tosiasiat johdu tuon kansanryhmän keskimääräistä korkeammasta älykkyydestä.

Lue lisää

Mitenkähän mahtavat suhteutua korkea älykkyys, älykkyys ja vajaaälyisyys toisiinsa? Jos korkealla älykkyydellä tarkoitetaan kykyä voittaa Nobeleita, silloin emme me suomalaisetkaan voi röyhistellä rintojamme. Tai jos tarkoitat sillä vain lukutaitoa, sitten vain osoitat, että tietyissä osissa maapalloa ihmiset eivät opi lukemaan, vaikka he saavat siihen asianmukaista opetusta. Ja jos kerran lukutaito on korkean älykkyyden edellytys, silloin jälleen tuo "älykkyyden kulttuurivapauden" teesi joutuu vähän turhan rankalle koetukselle.

Minä en väitä muuta noista luonnonkansoista kuin että he omaavat kaikki normaalit älykkyyden tuntomerkit. Se, osaavatko he lukea, on toissijaista, Todennäköisesti luonnonkansoissa on elänyt lukuisa joukko neroja, joista emme ole kuulleet mitään, koska näillä kansoilla ei ole kirjattua perimätietoa. En kuitenkaan väitä, että he olivat ilman lisätodisteita normaalia älykkäämpiä.

Ihmettelen sitäkin, miten ihmeessä onkin niin, että korkea älykkyys vaatii lukutaitoa, mutta esimerkiksi kirjallisen kyvyn ja ÄO:n välinen yhteys ei sitten olekaan enää kovin vahva? Eli että nuo kuviot ovat universaaleja älykkyyden ilmemisen välineitä, mutta kirjallinen kyky ei ole sitä samassa määrin. Ja kuitenkin sitten korkea älykkyys näyttää kuitenkin liittyvän kulttuureihin, joissa on pitkä kirjallisen sivistyksen traditio? Eli jälleen kerran Lamarck nostaa rumaa päätään: hankitut ominaisuudet näköjään aikaansaavat korkeaa älykkyyttä.

Muutenhan tuo esimerkkisi juutalaisista on varsin kummallinen: todistaako se, että askenaasijuutalaiset ovat normaalia älykkäämpiä yhtään mitään joidenkin muiden kansojen älykkyydestä? Edelleen, kun kerrot että mensanörtin ei tarvitse sopeutua elämään lähellä luontoa ollakseen älykäs, miksi pitäisi olettaa, että sopeutuminen luonnonympäristöön olisi jollakin lailla osoitus älykkyyden puutteesta?

Adler kirjoitti:

Mitenkähän mahtavat suhteutua korkea älykkyys, älykkyys ja vajaaälyisyys toisiinsa? Jos korkealla älykkyydellä tarkoitetaan kykyä voittaa Nobeleita, silloin emme me suomalaisetkaan voi röyhistellä rintojamme. Tai jos tarkoitat sillä vain lukutaitoa, sitten vain osoitat, että tietyissä osissa maapalloa ihmiset eivät opi lukemaan, vaikka he saavat siihen asianmukaista opetusta. Ja jos kerran lukutaito on korkean älykkyyden edellytys, silloin jälleen tuo "älykkyyden kulttuurivapauden" teesi joutuu vähän turhan rankalle koetukselle.

Minä en väitä muuta noista luonnonkansoista kuin että he omaavat kaikki normaalit älykkyyden tuntomerkit. Se, osaavatko he lukea, on toissijaista, Todennäköisesti luonnonkansoissa on elänyt lukuisa joukko neroja, joista emme ole kuulleet mitään, koska näillä kansoilla ei ole kirjattua perimätietoa. En kuitenkaan väitä, että he olivat ilman lisätodisteita normaalia älykkäämpiä.

Ihmettelen sitäkin, miten ihmeessä onkin niin, että korkea älykkyys vaatii lukutaitoa, mutta esimerkiksi kirjallisen kyvyn ja ÄO:n välinen yhteys ei sitten olekaan enää kovin vahva? Eli että nuo kuviot ovat universaaleja älykkyyden ilmemisen välineitä, mutta kirjallinen kyky ei ole sitä samassa määrin. Ja kuitenkin sitten korkea älykkyys näyttää kuitenkin liittyvän kulttuureihin, joissa on pitkä kirjallisen sivistyksen traditio? Eli jälleen kerran Lamarck nostaa rumaa päätään: hankitut ominaisuudet näköjään aikaansaavat korkeaa älykkyyttä.

Muutenhan tuo esimerkkisi juutalaisista on varsin kummallinen: todistaako se, että askenaasijuutalaiset ovat normaalia älykkäämpiä yhtään mitään joidenkin muiden kansojen älykkyydestä? Edelleen, kun kerrot että mensanörtin ei tarvitse sopeutua elämään lähellä luontoa ollakseen älykäs, miksi pitäisi olettaa, että sopeutuminen luonnonympäristöön olisi jollakin lailla osoitus älykkyyden puutteesta?

Lue lisää

Ihme johtopäätöksiä, pitää erottaa kausalitetti ja korrelaatio. Esim. juutalaisyhteisöissä on luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa arvostettu ainakin parituhatta vuotta, mitä voidaan pitää lähinnä älykkyyden ilmentymänä. Voidaan tietysti ajatella että noita ominaisuuksia on avioitumisissa arvostettu esim. fyysisten ominaisuuksien asemesta mikä on osaltaan vaikuttanut älykkyden jalostumiseen.

Vastakkainen esimerkki on eräs toinen noin tuhat vuotta sitten asuinsijoiltaan vaeltamaan lähtenyt populaatio, jossa ei nykyäänkään arvosteta luku- ja kirjoitustaitoa kovin paljon.

10+16 kirjoitti:

Ihme johtopäätöksiä, pitää erottaa kausalitetti ja korrelaatio. Esim. juutalaisyhteisöissä on luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa arvostettu ainakin parituhatta vuotta, mitä voidaan pitää lähinnä älykkyyden ilmentymänä. Voidaan tietysti ajatella että noita ominaisuuksia on avioitumisissa arvostettu esim. fyysisten ominaisuuksien asemesta mikä on osaltaan vaikuttanut älykkyden jalostumiseen.

Vastakkainen esimerkki on eräs toinen noin tuhat vuotta sitten asuinsijoiltaan vaeltamaan lähtenyt populaatio, jossa ei nykyäänkään arvosteta luku- ja kirjoitustaitoa kovin paljon.

Lue lisää

Niin, mutta monimutkainen kirjoitusjärjestelmä on samalla yksi niistä tekijöistä, jotka osaltaan vaikuttavat esim.kiinalaisten menestykseen ÄO-testeissä. Lukutaito on aivan perustava asia sille, että yksilö ylipäätään on harjaantunut tekemään kirjallisia tehtäviä jne. Ihmisen, joka ei omaa mitään kokemusta kirjallisista tehtävistä, on aika hankala yrittää vastata myöskään ÄO-testiin. Motivaatio ym.tekijöistä puhumattakaan. Wittgenstein sanoi joskus ajattelevansa kynän kanssa - ymmärrän tämän hyvin.

Jätit vieläkin hienotunteisesti vastaamatta kysymykseeni, ovatko p-guinealaiset debiilejä vai ei. Rasistin leimaa sinun ei pelätä, sillä kukaan täällä ei tiedä nimeäsi.

Adler kirjoitti:

Niin, mutta monimutkainen kirjoitusjärjestelmä on samalla yksi niistä tekijöistä, jotka osaltaan vaikuttavat esim.kiinalaisten menestykseen ÄO-testeissä. Lukutaito on aivan perustava asia sille, että yksilö ylipäätään on harjaantunut tekemään kirjallisia tehtäviä jne. Ihmisen, joka ei omaa mitään kokemusta kirjallisista tehtävistä, on aika hankala yrittää vastata myöskään ÄO-testiin. Motivaatio ym.tekijöistä puhumattakaan. Wittgenstein sanoi joskus ajattelevansa kynän kanssa - ymmärrän tämän hyvin.

Jätit vieläkin hienotunteisesti vastaamatta kysymykseeni, ovatko p-guinealaiset debiilejä vai ei. Rasistin leimaa sinun ei pelätä, sillä kukaan täällä ei tiedä nimeäsi.

Lue lisää

Kaukoitäläistä alkuperää oleva väestö saa parempia testituloksia myös esim. USAssa, jossa he eivät käytä merkkikirjoitusta, eli ei se ole siitä kiinni.

Afrikkalaisten testaamisessa on varmaan ongelmia koska monet eivät ole lainkaan harjaantuneita kirjallisiin tehtäviin. Olisi kiinnostavaa nähdä tuon afrikkalaisen väestön ÄO-jakauman yläpää sillä niiden fiksuimpien joukossa ei varmaan ole testeihin tottumattomuutta. Mutta sellaista ei kai ole saatavilla. Valkoisiin perheisiin adoptoitujen lasten tutkimuksissa on todettu mustien jäävän jonkin verran jälkeen valkoisista.

13+7 kirjoitti:

Kaukoitäläistä alkuperää oleva väestö saa parempia testituloksia myös esim. USAssa, jossa he eivät käytä merkkikirjoitusta, eli ei se ole siitä kiinni.

Afrikkalaisten testaamisessa on varmaan ongelmia koska monet eivät ole lainkaan harjaantuneita kirjallisiin tehtäviin. Olisi kiinnostavaa nähdä tuon afrikkalaisen väestön ÄO-jakauman yläpää sillä niiden fiksuimpien joukossa ei varmaan ole testeihin tottumattomuutta. Mutta sellaista ei kai ole saatavilla. Valkoisiin perheisiin adoptoitujen lasten tutkimuksissa on todettu mustien jäävän jonkin verran jälkeen valkoisista.

Lue lisää

Aasialaisilla on myös isommat pääkallot. Afrikkalaisilla puolestaan pienemmät. Valkosilla on siltä väliltä. Voidaan siis todeta että kallon koko korreloi älykkyyden kanssa. Pääkallon koko ei korreloi pituuden kanssa. Aasialaiset on lyhyitä. Esim. somalit on pitkiä mutta heillä on huomattavan pieni kallo.

Naisilla on pienenmpi pää kuin miehillä mutta se lienee suhteellista. Miehissä kyllä esiintyy älykkäitä enemmän kuin naisissa, kuin myös typeryksiä.

Tutkimusten mukaan mustista tuli vähän fiksumpia jos he kasvoivat valkoisten perheessä. Mulatit on luonnostaan vanhempiensa älykkyyden välissä.

80ss kirjoitti:

Aasialaisilla on myös isommat pääkallot. Afrikkalaisilla puolestaan pienemmät. Valkosilla on siltä väliltä. Voidaan siis todeta että kallon koko korreloi älykkyyden kanssa. Pääkallon koko ei korreloi pituuden kanssa. Aasialaiset on lyhyitä. Esim. somalit on pitkiä mutta heillä on huomattavan pieni kallo.

Naisilla on pienenmpi pää kuin miehillä mutta se lienee suhteellista. Miehissä kyllä esiintyy älykkäitä enemmän kuin naisissa, kuin myös typeryksiä.

Tutkimusten mukaan mustista tuli vähän fiksumpia jos he kasvoivat valkoisten perheessä. Mulatit on luonnostaan vanhempiensa älykkyyden välissä.

Lue lisää

siis mustien älykkyys lisääntyi valkoisten parissa, verrattuna jos olisivat kasvaneet omiensa parissa. Kasvatuksella on siis lievä vaikutus mutta enemmän määrää geenit.

13+7 kirjoitti:

Kaukoitäläistä alkuperää oleva väestö saa parempia testituloksia myös esim. USAssa, jossa he eivät käytä merkkikirjoitusta, eli ei se ole siitä kiinni.

Afrikkalaisten testaamisessa on varmaan ongelmia koska monet eivät ole lainkaan harjaantuneita kirjallisiin tehtäviin. Olisi kiinnostavaa nähdä tuon afrikkalaisen väestön ÄO-jakauman yläpää sillä niiden fiksuimpien joukossa ei varmaan ole testeihin tottumattomuutta. Mutta sellaista ei kai ole saatavilla. Valkoisiin perheisiin adoptoitujen lasten tutkimuksissa on todettu mustien jäävän jonkin verran jälkeen valkoisista.

Lue lisää

Se, mikä tällaisessa vertailussa on jäänyt täydellisesti unohduksiin, on suurten nerojen merkitys tieteelle ja kulttuurille. Esimerkiksi, jos Newtonia ei oisi ollut, moni keksintö olisi jäänyt syntymättä, moni ajatus ajattelematta. Emme pysty täysin edes kuvittelemaan, millaista länsimailla olisi ollut ilman Newtonia siitä huolimatta, että varmaan myöhemmin hänen tärkeimmät ajatuksensa olisi keksitty. Ja jos Einsteiniä ei olisi ollut, emme eläisi ainakaan nykyisenkaltaista bittiaikaa.

Toisin sanoen, ilman nerojamme eläisimme varsin lähellä jotakin Antiikin kaltaista ajanjaksoja. Tavalliset ihmiset, joihin kuuluu 99,9% ihmisistä eivät vie kehitystä eteenpäin, vaan asiat pysyvät kutakuinkin muuttumattomina vuosisadoista toiseen. Toki ihmiset tekevät pieniä parannuksia, osaavat tietyt perusasiat, kuten kivi- ja puurakentamisen jne. jne., mutta suuret askeleet jäävät ottamatta, epätodennäköiset polut kulkematta ja yllättävät keksinnöt tekemättä.

Toisin sanoen, meillä ei ole yksinkertaisesti varaa ylpeillä teknologiastamme suhteessa luonnonkansoihin, koska me tavalliset ihmiset emme mitenkään älyllisesti poikkea heistä. Me osaamme käyttää kännyköitä, he eivät, mutta tämä taito ei tee meistä älykkäämpiä kuin he. Ja kun koko kulttuurimme on muutenkin lainatavaraa, ylpeilyn aihetta on todella vähän. Toki me tiedämme paljon enemmän maailmasta kuin he, mutta kuinka moni on päätellyt tietämyksensä itse ja kuinka moni vain oppinut ja omaksunut muutamien harvojen nerojen keksimiä totuuksia. Nerojen harteilla on toki mukava seisoa, mutta meistä ei siltikään tule suurempia kuin he.

Luonnonkansoilla on, kuten totesin, varmaan ollut omat neronsa, mutta näillä henkilöillä ei ole käytännössä mahdollisuutta sellaiseen toimintaan kuin nk. korkeakulttuurien neroilla. Heidän neroutensa on kadonnut maailmasta jälkiä jättämättä, mikä on tietysti sääli.