Hei,
olen tuoreessa parisuhteessa oleva alle 25v nainen ja muuttanut alle kuukausi sitten kumppanini kanssa yhteen raskauden vuoksi.
Olen kuitenkin jo monta kuukautta miettinyt eroa hänestä, mutta ajattelin, että yritämme yhdessä eloa kun on lapsikin tulossa.
Sain tietää olevani raskaana heinäkuussa. Nyt 12 3rv. Sitä ennen olin jo miettinyt eroa.
Olen tottunut olemaan porukassa aina "yksi äijistä", uuden suhteeni myötä, jouduin jättämään äijäystäväni, en saanut tavata heitä ja hirveän riidan jälkeen pääsin syntymäpäiville (joihin oli mieheni myös kutsuttu, mutta hän ei ollut itse halukas tulemaan). Hänellä on ihme periaatteita, joista ei tingi.
Olemme kuin vesi ja tuli, kaksi ihan erilaista ihmistä. Minä tykkään nähdä porukassa ystäviä, katsoa sarjoja, kokkailla silloin tällöin, pitää suht siistinä koti, muttei kuitenkaan ylihygienisenä. Hän taas olettaa, että nainen siivoaa kaiken, koti aina kiiltää, nainen kokkaa, vaihtaa lakanat, pesee pyykit etc.
Ja perusasiat hoidankin, vaan en pidä siitä, että joskus kun sarjojani katselen, että tullaan ovesta sisään ja sanotaan "luuttu käteen, nyt ylös ja siivoomaan"
Varsinkaan raskaana, tämä on täysin uutta minullekin; selkä kokoajan kipeä, lonkkiin sattuu, mieliala vaihtelee, raivareita tulee ilmankin, että joku suututtaa ja jankuttaa ja painostaa kokoajan..
Omat taustani ovat, että olen 16-vuotiaasta asti asunut yksin, käynyt töissä, maksanut laskut, tottunut elämään ilman kenenkään avustuksia tai apuja. Hän taas asunut 25-vuotiaaksi asti vanhempiensa luona.
Olen yrittänyt kertoa miehelle, että haluan erota. Riidan aikana, ilman riitaa, silti se ei kelpaa hänelle. Koska en yritä tarpeeksi. Jotenkin tuntuu, ettei hän anna minun erota hänestä?
Minua ei kiinnosta hänen koskettelunsa, läheisyytensä, jutteluseura, ei mikään.
Ja nyt kun hän ei saa omia laskujaan maksettua, pyytää hän minua ottamaan 2000€:n lainan, enkä suostunut. Siitä tulee riitaa; miten me pärjätään kysymyksiä, meille tulee perhe- puhutteluita.
Aivan, minulla on tuloni kunnossa ja raha-asiani kunnossa, miksi minun täytyisi ottaa hänelle laina kun hän ei voi hakea itselleen lainaa? Kun suhde on näin epävakaa, minusta on kohtuutonta, että hän painostaa minua ottamaan lainaa hänelle ja minulle muka puoliksi, vaikka voin maksaa oman osuuteni menoista?
Mitä mieltä olette? Tuleeko mieleen neuvoja, ja tarkennuskysymyksiä saa kysyä.
Minusta tuntuu, etten saanut tähän kaikkea kirjoitettua. Suhteemme on ollut kuitenkin ylä- ja alamäkeä täynnä, enemmän alamäkeä. (Olimme viikon lomalla ulkomailla, ja ainoastaan kaksi päivää olimme riitelemättä. Hän juo myös paljon)
olen tuoreessa parisuhteessa oleva alle 25v nainen ja muuttanut alle kuukausi sitten kumppanini kanssa yhteen raskauden vuoksi.
Olen kuitenkin jo monta kuukautta miettinyt eroa hänestä, mutta ajattelin, että yritämme yhdessä eloa kun on lapsikin tulossa.
Sain tietää olevani raskaana heinäkuussa. Nyt 12 3rv. Sitä ennen olin jo miettinyt eroa.
Olen tottunut olemaan porukassa aina "yksi äijistä", uuden suhteeni myötä, jouduin jättämään äijäystäväni, en saanut tavata heitä ja hirveän riidan jälkeen pääsin syntymäpäiville (joihin oli mieheni myös kutsuttu, mutta hän ei ollut itse halukas tulemaan). Hänellä on ihme periaatteita, joista ei tingi.
Olemme kuin vesi ja tuli, kaksi ihan erilaista ihmistä. Minä tykkään nähdä porukassa ystäviä, katsoa sarjoja, kokkailla silloin tällöin, pitää suht siistinä koti, muttei kuitenkaan ylihygienisenä. Hän taas olettaa, että nainen siivoaa kaiken, koti aina kiiltää, nainen kokkaa, vaihtaa lakanat, pesee pyykit etc.
Ja perusasiat hoidankin, vaan en pidä siitä, että joskus kun sarjojani katselen, että tullaan ovesta sisään ja sanotaan "luuttu käteen, nyt ylös ja siivoomaan"
Varsinkaan raskaana, tämä on täysin uutta minullekin; selkä kokoajan kipeä, lonkkiin sattuu, mieliala vaihtelee, raivareita tulee ilmankin, että joku suututtaa ja jankuttaa ja painostaa kokoajan..
Omat taustani ovat, että olen 16-vuotiaasta asti asunut yksin, käynyt töissä, maksanut laskut, tottunut elämään ilman kenenkään avustuksia tai apuja. Hän taas asunut 25-vuotiaaksi asti vanhempiensa luona.
Olen yrittänyt kertoa miehelle, että haluan erota. Riidan aikana, ilman riitaa, silti se ei kelpaa hänelle. Koska en yritä tarpeeksi. Jotenkin tuntuu, ettei hän anna minun erota hänestä?
Minua ei kiinnosta hänen koskettelunsa, läheisyytensä, jutteluseura, ei mikään.
Ja nyt kun hän ei saa omia laskujaan maksettua, pyytää hän minua ottamaan 2000€:n lainan, enkä suostunut. Siitä tulee riitaa; miten me pärjätään kysymyksiä, meille tulee perhe- puhutteluita.
Aivan, minulla on tuloni kunnossa ja raha-asiani kunnossa, miksi minun täytyisi ottaa hänelle laina kun hän ei voi hakea itselleen lainaa? Kun suhde on näin epävakaa, minusta on kohtuutonta, että hän painostaa minua ottamaan lainaa hänelle ja minulle muka puoliksi, vaikka voin maksaa oman osuuteni menoista?
Mitä mieltä olette? Tuleeko mieleen neuvoja, ja tarkennuskysymyksiä saa kysyä.
Minusta tuntuu, etten saanut tähän kaikkea kirjoitettua. Suhteemme on ollut kuitenkin ylä- ja alamäkeä täynnä, enemmän alamäkeä. (Olimme viikon lomalla ulkomailla, ja ainoastaan kaksi päivää olimme riitelemättä. Hän juo myös paljon)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ja myöskin juuri askarruttaa se ero siinä kun olen raskaana, miten tulen pärjäämään yksinhuoltajana, rahatilanteet? kasvatus? Tarvitsen nyt suoraa järkipuhetta, en osaa liikkua tilanteesta takasin enkä eteen päin.
Pidä vauva, vaihda mies parempaan pikaisesti.
Joo ja nyt kohta aloittaja on treffi palstalla etsimässä varakasta miestä tuhansien muiden naisten kanssa.
Älä ainakaan mitään lainaa ota, ei raha asioita kannata sotkea rakkaus asioitten kanssa mitä sinulla nyt ei olekaan. Ei sinulla ole yksinkertaisesti sellaista fiilistä ku pitäis olla vaikka kundilla olis raha-asiatki paremmassa jamassa ja koska eroa olet jo kauan pyöritellyt mielessä, ei tulevaisuutenne kovin ruusuiselta näytä. Tai suhde se on laimeeki suhde, ei tartte olla mustasukkanen ku ei oo tunteitakaan,tehköön mitä lystää ja sano et siivooo ite jos kiinnostaa.
No istupa se mies pöydän ääreen ja sano selvin sanoin, että se mitä on tpahtunut ehkä miehen kodissa, eli isä on tuohon tapaan määräillyt ei onnsitu täällä.
Toki sarjojen katselussakin pitää olla jokin raja.
Sovitte siinä pöydän ääressä teidän kotinne säännöt, kerralla tuskin onnistuu.
Tuo tilanne on vienyt halut sinulta kokonaan, muutosta siis pitää tulla.
No varmsti noissa keskusteluissa selviää se, mitä teet jatkossa.
Tämä lapsi asiakin teidän pitää keskustella selväksi, ota selvää mitä lapsi merkitsee tulevalle isälleen.
Liittoonnen on tuore ja mies varmaankin ajttelee nyt luoda siihen oman kotinsa tyylistä asetelmaa. Nyt on syytä jutella ihan hermostumatta, että mikä teidän kodissanne on tärkeää ja mikä ei.
Varmasti aika monilla nuorilla pareilla on aivan samanlainen tilanne edessä heti yhteen muutettuaan, saattaapa jopa anoppi liehua määräilemässä kaapin paikkoja, näin kävi minullekin.
Anoppi oli todella ihana ihminen, mutta hän olisi niin halunnut pitää ohjia meilläkin, joissakin asioissa joustin ja joissakin sitten olin omapäinen, mutta yritin tehdä sen hienovaraisesti, sillä en todellakaan halunnut miestäni alistaa kuten en anoppiakaan suututtaa.
Onnistuin tässä omalla kohdallani, mieheni alkoi arvostaa omaa kotiamme ja siinä olevia asioita, jotka todella pytimme yhdessä päättämään, kysyin aina hänen mielipidettään ja toi omani esille ja siitä sitten onnistuimme kompromissien kautta pääsemään kohtuulliseen lopputulemaan.
Tätä on ehkä nyt vähän myöhästä sanoa,mutta sanonpa kumminkin..... Olisiko voinut yhteenmuuttoa odottaa sen raskaus ajan? Olisit tutustunut mieheen ja katsonut kannattaako yhteenmuutto ja yhdessäoleminen.
Siinä ajassa jo tutustuu ihmiseen hieman paremmin.
Nyt on varmaan parasta että mietit jaksatko tuollaista ja millaista se on lapsen kanssa. Mies tuntuu kuvittelevan että sinä olet nyt hänen äitinsä ja huolehdit hänestä.
Lapsi ei vielä pitkään aikaan olisi ymmärtänyt asutteko yhdessä vai ette.
Itselle kävi samanmoinen tilanne ja yhteenmuutimme vasta kun lapsi täytti 1 v. Ja nyt olemme yhdessä asuneet 2 v. Ei tullut enää yllätyksenä millainen mies on
En minä tiedä mitä sun pitäis tehdä, sen päätät itse, mutta itse olen kahden lapsen yh ja pärjännyt omillani loistavasti!
Ammatti on, oma asunto on, auto on, lapsille vaatteet, ruoan, harrastukset, tietokoneet, leirikoulut jne jne ihan yksin maksanut. Isältä mitään en ole edes pyytänyt.
Minulla on kaksi todella fiksua sosiaalista hyvin käyttäytyvää lasta, mitenkään sen kummemmin kasvattamatta kuin terve maalaisjärki sanoo. Luottamusta olemme osoittaneet molempiin suuntiin, lapset oppineet että äidille voi puhua kaiken ja kotiin saa aina tulla, on tilanne mikä hyvänsä.
Mitään miestä en tähän halua enkä ole koskaan halunnut. Tämä on meidän koti!
Olen myös omillani tullut toimeen saa sanoa aina. Isä kuollut jo aika päiviä sitten ja äidistä ei ollut äidin rooliin. Siinä oppi kyllä omillaan toimeen tulemaan ja siitä olen kiitollinen!
Olen sitä mieltä, että "jos tietä ei ole, teen sen tien"! Sillä periaatteella mennyt ja mennään.
Voi taivas mitä teinimeininkiä 25v naiselta, ja vielä lapsi tulossa. Tässä neuvot pahimpiin
-oman kumppanin selän takana ei kaveerata, ei edes FBssä muiden äijien kanssa. Ystävät ovat yhteisiä ja oma kumppani kutsutaan mukaan äijäystävien seuraan, hän saa tulla jos haluaa ja hänelle pitää aina ilmoittaa, jos tämmöinen tapaaminen olisi tiedossa, ja kutsua mukaan. Loukkaat ilmiselvästi miestäsi äijäkaveerauksillasi, vikaa on sinussa ja itsekkyydessäsi
-kenenkään toisen puolesta ei oteta lainaa eikä taata lainoja
-juovasta miehestä ei ole vastuulliseksi isäksi. Erittäin typera teinimäisesti ajatteleva nainen hommautuu raskaaksi juopottelevalle. Vahinko on jo tapahtunut, , enää et voi muuta kuin aloittaa toimenpiteet, jolla suojaat tulevaa lasta humalaisen isän läsnäololta eli eroat tms, jotta edes vauva-aika ei kulu niin, että humalainen mies olisi vauvan seurassa, edes pientä hetkeä. Jos et aloita, heti, olet typerä teini joka vahingoittaa lapselllisuutensa vuoksi oman lapsensa kehityksen.
Onnee vaan valitsemallsi tiellä, sulla on vielä mahdollisuus aikuistua.
Tuosta ei hyvää seuraa. Sinuna eroisin. Lainaa miehelle ei missään tapauksessa kannata ottaa normaaliin elämiseen. Ottakoon itse lainansa tai sopeuttakoon menot tuloihinsa.
Mies alistaa sinua. Tulisiko malli kotoa ? Entä jos sanot miehelle että siivoa itse.
Et tarvitse miehen lupaa eroamiseen. Miten asumisjärjestelyt on hoidettu ? Kenen nimissä asunto on ? Helponta varmaankin olisi itse muuttaa muualle kuin yrittää saada mies pois asunnosta ?
Kun vauva syntyy, saat äitiysrahaa, lapsilisää ja lisäksi elatusmakusn lapsen isältä.
Kiitos kaikille vastaajille!
Useasta viestistä osasin lukea omat ajatukseni ja toisista taas on paljon hyötyä tulevaisuudessa.
Kritiikkiäkin toivon toki, mutta on se tyhmää alkaa haukkumaan toista teiniaikuiseksi tässä tilanteessa. Olen siis ALLE 25v, kuten kirjoituksestani saattoi huomata, aika montakin vuotta alle. Mielestäni olen aikuistunut nopeasti siihen nähden, mitä olen kokenut. Mm. menettänyt äitini ja veljeni todella nuorena, silti käynyt koulut loppuun ja opiskelen parhaillaankin oppisopimuksessa, hankkinut vakituisen työpaikan, varmistanut tuloni ja elantoni.
Kuten nimimerkkinikin sanoo, tunnen itseni tyhmäksi tilanteen vuoksi.
Aluksi asiat ei tietenkään ole ollut näin, olin 5 vuoden suhteessa aikaisemmin ja asuin jopa saman katon alla suurimman osan suhteestamme. Yritimme saada lasta tuolloin jopa.
Vahinko oli syntynyt tosiaan, joten paluuta ei ollut kun nykyisen kanssa tulimme tähän tilanteeseen. Abortti ei ole vaihtoehto ja uskon, että minusta tulee aivan loistava äiti!
Itsekäs myönnän olevan, olen menettänyt tarpeeksi elämästäni surulle ja traagisille tapahtumille, joten siksi pyysin apua täältä.
Vielä yhdelle vastaajalle; Mielestäni ja monen muun mielestä varmasti ystävien ei pitäisi olla ongelma. Luuleeko mieheni tosiaan, että petän häntä kun lähden raskaana moikkaamaan ystäviäni? Saati sitten kun hän on tervetullut AINA mukaan, mutta omasta tahdostaan ei tule? Olenko tosiaan teini siksi, että haluan pitää ystävistäni kiinni, jotka ovat monta vuotta tukeneet minua tilanteessa kun tilanteessa ja haluavat tutustua mieheni kanssa ja tutustuttaa minut heidän tyttöystävillensä? Ymmärrän, ettei voi vaikka joka viikkokaan nähdä, mutta jos minut kutsutaan bilisiltaan, täytyykö tosiaan jättää sen takia väliin, koska mieheni ei pidä tästä?
SAATI SITTEN, ETTEN "SAANUT" MENNÄ NAISYTÄVIENI KANSSA BAARIIN RASKAANA JA HÄN OLI MENOSSA OMIEN YSTÄVIENSÄ KANSSA?
Paremmalla mahdollisuudella hänen puolestaan siellä käy jotain kun minulla, en juo alkoholia muutenkaan paljon ja nyt en ollenkaan luonnollisesti. En saa piristää itseäni edes tanssimalla naisystävieni seurassa. ( Maha ei edes näy vielä kovin kummosesti, että ei siinäkään mitään hävettävää )
Uskokaa tai älkää, tekstistäni saattaa luulla, että olen nössykkä, mutta laitan joka kerta vastaan kun hän "alistaa" minua, tämä johtaa aina riitaan. Siksi mietin eroa, mutta haluan miettiä myös lasta... Juuri siksi onkin vaikeaa saada tämmöistä kohtelua, kun en ole siihen todellakaan tottunut. Lellu ymmärsi asiani todella selvästi..Jernkville, kiitos kokemuksiesi jakamisesta. Saan rohkaisua asenteestasi, ehkä minäkin vielä voin tehdä päätöksen. Kiitos muillekin!
Äitien jutut tai yksin-ja yhteishuoltajat-keskustelijoita suosittelisin konsultoimaan. jos osaat siirtää aloituksen myös sinne, hyvä. Samoin jokin kaksplussan keskustelufoorumi toisi "kokemusasiantuntemusta". En osaa sanoa mikä olisi viisainta, mutta olet sisukas pärjäävä nainen, sinun luonteisellesi molemmat vaihtoehdot on mahdollista työstää itseä tyydyttäväksi perhe-elämäksi. Siis ero ja "miehenkasvatus" saman katon alla.
Jos kauan olet tällaisen kanssa sinä vähitellen menetät kaikki mitä vielä olet
ja jäljelle jää Zombi
Jos tiedät miten hypnoosi toimii tajuat miten sinulle käy...
ja kun nykyinen "sinä" on poissa et enää tule entiseksesi
mitä hyötyä nykyisestä miehestä sinulle kuitenkaan olisi
On kuule vielä Miehiäkin joka arvostaa sinua
Ja kuten sinä Aina olet elänyt.... älä koskaan lainaa kenellekään
Kun minulla ei ollut rahaa asuin ulkona, rappukäytävissä, katujen alla
olevissa käytävissä....söin ravintoloiden kaatopaikoilla jne
Nyt on oma firma talo kaikki mitä tarvitsee
Anna tyypin tehdä samoin...jos elämä kanssasi ei miellytä nujertamatta sinua
Raivostuttaa tällaiset ..
Ei voi muuta kuin nauraa. Menit nus,.simaan jonkun äijän kanssa jota et edes tuntenut vielä ja sitten tulit raskaaksi. Itse olet oman soppasi keittänyt. Se siitä saa kun ajatelee pil.lullaan eikä aivoillaan. Ei siihenmieheas lupaa tarvita otatko eron. Sn kun etsit uuden asunnon ja muutat sinne. Tuollainen narsisti pilaa sun elämäs jos et heti lähde.
En minäkään täydelline ole mutta kaikenlaisiin idiootteihin naiset sekaantuu. Annoit varmaan pil.lua sille sen ulkonäön perusteella kun en usko että tunsit sen luonnetta yhtään.