opin sen tänään, että omasta onnelliseksi tekevästä asiasta on todella parasta olla hiljaa, sillä maailmasta ei löydy sellaista ihmistä, joka sinua onnellisuudessasi täysin ymmärtäisi ja sen myös jakaisi kanssasi. Puhun kokemuksesta. Ja näin on varmaankin oltava, hyväksyttävä se tosiasia.
Mielelläni kuulisin eriäviä kannanottoja tai arvosteluja.
Mielelläni kuulisin eriäviä kannanottoja tai arvosteluja.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Näin oppiminen tapahtuu. Ehkä kuitenkin joskus tulevaisuudessa voit kokeilla varoen, olisiko ihmiskunta vastaanottavaisempi tuntemuksillesi. Eihän sitä koskaan tiedä...
En tarkoita ihmiskuntaa, enkä mä ymmärrä mitä pitäisi varoa?
Mulle tapahtui jotakin ihmeellistä, mutta tajusin pian, että satutan itseni siitä kertoessa. Enmä halua tehdä sitä niille, ketkä ovat tärkeitä ja lähellä.
Et siis haluakaan kertoa kenellekään. Silloinhan kaikki on hyvin.
Helpostihan tyytyväisyyttä voi jakaa, mutta elleivät sinun rakkaasi voi sitä tunnetta jakaa vilpittömästi, kenelle siitä kertoisit.
Vaikka hymyilen tuntemattomille, jos siltä tuntuu ja jaan hyvän oloni myös juttelemalla sopivassa seurassa, en silti kerro kaikkein hartaimpia, omimpia asioitani tuntemattomalle.
Heh, onpas!
Koko palsta täynnä onnellisuuttasi ymmärtäviä ja sen sinun kanssa jakaa haluavia. Ne eivät vaan tiedä miten...
Vaihda mies uuteen ja parempaan.
samaa mieltä (enkä nyt niin tiiä tarviikokaan sellaista ihmistä löytyä) mutta joskus se iloiseksi tekevä asia on sen verran kupliva että pakko päästä siitä myös kertomaan :) yks lysti sille ymmärtääkö muut, pääasia lie se ettei anna niitten ainakaan lannistaa.
Niin, kyllä täällä on joitakin jotka tajuavat...
Juuri tuota tarkoitin. Mikäpä siinä jos sen kuplivan ilon kertoo ja jos eivät ymmärrä niin sitten eivät. Kun on sellainen ihminen, että jotkut tykkää ja toiset taas eivät, eivätkä edes ymmärrä...
Hyvä ystävä on kuin villasukka, lämmin ja täynnä lohtua... tai hohhoijaa... : )
Eli sulla on salasuhde ja toinen tai molemmat osapuolet ovat varattuja. Etkä voi kertoa onnestasi, kun muut loukkaantuvat. Voih..
Väärin. Sori.
Tais osua.
((Voimahali))
Toisen ihmisen tunnetta ei ehkä koskaan voi täydellisesti ymmärtää sellaisena kuin toinen sen kokee, mutta tunteen voi silti jakaa toisen kanssa ja se jakaminen itsessään voi olla täydellistä.
Itse en osaa piilottaa onnellisuuttani enkä koe siihen tarvetta. Kaikki eivät ymmärrä eivätkä haluakaan, mutta ne ihmiset, joilla on merkitystä, ymmärtävät kyllä tarpeeksi jakaakseen tunteen kanssani.
Minusta olisi ihanaa olla jollekin se ensimmäinen, kenelle soittaa kun tapahtuu jotain ihanaa...
Jos oppii jotain, on lohdullista että voi yrittää oppia myös siitä pois... Sitäpä kohti.
Lohdullista tosiaan on, että koko ajan voi oppia, tehdä muutoksia, päättää elää toisin, rakentaa jotain uutta. Välillä menee metsään, mutta sieltäkin on mahdollista löytää takaisin tielle.
Vapauttava ajatus :
Jos onnellisuus kumpuaa vaikean päätöksen tekemisestä, kuten vaikka että hani, nyt vihdoin jaetaan tän kulahtaneen suhteen aikana kertyneet lusikat, voi toisen myötäeläminen ja ymmärtäminen olla vaikeaa.. Ellei sellasesta ole kysymys, ei pitäis olla vaikeaa ainakin suunnilleen päästä kärryille ja jakamaan iloa. Siitä olen samaa mieltä, että saa olla täysin yksityisiä asioita. Kaikkea ei ole pakko jakaa edes kaikkein lähimmille. Eikä perustella tarvi.
Ei kai noita asioita lueta alkuperäiseen viestiin - tai ainakin toivon niin. Onni saa kummuta kaikkialla siellä, jossa yksikään muu ihminen ei joudu kärsimään.
Juu, mutta ihmissuhteissa voi tulla tilanteita, joissa yhden onni aiheuttaa toiselle kärsimystä. Ainakin kärsimyksen tunnetta joksikin aikaa. Pidemmällä tähtäimellä luultavasti kuitenkin se poistuu, jos jotain toimimatonta on korjattu. Muuten olen samaa mieltä, onni ei saa toteutua kenenkään kustannuksella.
Juu. Toki tulee, mutten kyllä todellakaan olisi kateellinen, vaan hyväksymätön. Ja totta., ajan kanssa joka "Elli" on yhtä merkityksetön/merkityksellinen kuin kuka tahansa muu.
Toimimattoman saa kuntoon jos vain haluaa. Mut toisaalta en ymmärrä miehiä tuossa asiassa. Ehkä heidän toimimaton tarkoittaa paljon múuta.
Niin toimimaton, että ei pysty korjaamaan.. Tarkottaa että tunteet on kadonneet eikä usko enää riitä yrittämään niiden etsimistä. Moni ongelma voidaankin korjata, jos perustukset on kunnossa.
Tunteet on olemassa, jos vaan niitä on ollut joskus (muutoin niitä ei voi kaivaa esiin). Vaatii tietysti töitä ja tahtoa siihen, eikä se onnistu hetkessä. Mutta jos tahto puuttuu ja mieli on muualla, niin eihän siitä tule tietenkään mitään.
Mutta ehkä tämä meni muualle aloitusta. Mun ystävä kertoi joskus, että olis kateellinen jos saisimme (siis silloin joskus) lottovoiton.
Nooh mä olen oppinut olemaan onnellinen siitäkin huolimatta, vaikka se jotain muuta suututtaisi. Jokaisella on oikeus onnen tunteeseen, jos se jotain kismittää se on kateellinen kun ei itse samaa pysty. Tuntemaan avoimesti pelkäämättä, että joku vie sen onnen tai jotain muuta kamalaa. Mahtaa olla ahdistavaa sellainen jatkuva pelkokin.
Mulla on asioita, joista voin iloita monien kanssa, niitä monia onnelliseksi tekeviä juttuja. Mutta sitten on myös niitä onnenhippuja, joista en hiisku kellekään, vaan tutkiskelen ja suojelen niitä sisimmässäni ja nautiskelen hiljaa ajatuksissani. Sellaisia asioita ei kannata jakaa, joista tietää muiden reagoinnin olevan: "ahaa, no kiva ", tai "so..?" jos on kyseessä itselle maailman isoin juttu.
Sitten on myös niitä asioita, joista tietää, että ne kannattaa jakaa vain yhden tietyn ihmisen kanssa. Oli se ihminen, vaikka sellainen, jonka tapaa kerran vuodessa. Sitä jaksaa odottaa, sitä avautumista. On se sen väärti :)
.
"Se jolla onni on onnen kätkeköön" on Wanha AitoSuomalainen SananLasku
Har!
.