Mieheni haluaa jatkaa avioliittoa mutta minä en....
ei ole kolmatta osapuolta tai muutakaan varsinaista "syytä"...olen vaan kyllästynyt!
Tarvitseeko minun "uhrautua" että miehelläni olisi hyvä olla vai voinko vaan ajatella itseäni?
Ja olen kyllä asiaa miettinyt pitkään...ei tämä ole hetken juttu!
ei ole kolmatta osapuolta tai muutakaan varsinaista "syytä"...olen vaan kyllästynyt!
Tarvitseeko minun "uhrautua" että miehelläni olisi hyvä olla vai voinko vaan ajatella itseäni?
Ja olen kyllä asiaa miettinyt pitkään...ei tämä ole hetken juttu!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ole pakko
Ei ole pakko jos ei tahdo. Lopulta kumpikin on onneton, kun sinä elät onnettomana miehen rinnalla, tehden miehen onnettomaksi. Helpommalla pääset kun annat kummallekin mahdollisuuden onneen eroamalla. En ymmärrä, miksi pitäisi hampaita purren yrittää laittaa toimimaton toimimaan.
Ei todellakaan ole pakko elää epätyydyttävässä liitossa. Lapsista pystyy molemmat pitämään halutessaa huolta tahollaan, vaikka "jätetyksi" tullut voi muuta väittää.
Tottahan niitä tuomion pasuunan soittajia aina riittää.
Nykyään useimmat ihmiset ymmärtävät nämä erot ikään kuin perhetilanteen uudelleen järjestelynä.
Oletteko olleet pitkään naimisissa? Parisuhteessa tulee aina vaiheita, että kumppani kyllästyttää. Ainakin itsellä ollut näin. Mutta sitten tilanne saattaa muuttua. Kerrot, että olet miettinyt asiaa jo pitkään. Varmaan olet miettinyt syitä, miksi ylipäätään aikoinaan yhteen menitte ja varmasti on ollut ne hyvätkin hetket. Onko miehesi käytöksessä, tai tavoissa jotakin, joka on saanut sinut kypsymään? Oletteko keskustelleet asioista ja näetkö, että suhteen voisi pelastaa, mikäli joku asia muuttuisi?
Mikäli tunnet olevasi umpikujassa, etkä näe mitään syytä jatkaa, eikä suhteella ole mielestäsi enää toivoa roihahtaa uudelleen 'liekkiin', ei sinun kannata roikkua löysässä hirressä. Alatte vain molemmat voimaan huonosti.
Ero on kuitenkin iso asia. ja itse pari kertaa eronneena omasta kokemuksesta kerron, että sitä vanhaakin kumppania alkaa jossain vaiheessa kaivata ja ne hyvät jutut palaavat mieleen. Mutta suhteita on niin erilaisia.
En voi tietää teidän historiaanne, enkä suhdettanne. Vain itse tiedät mikä on sinulle parasta. Jos näe eroamisen parantavan elämääsi ja olet varma asiasta, eroa. Siitä pääsee yli.
Olemme mieheni kanssa olleet 28 vuotta naimisissa. Ei riitoja, ei kyllästymisiä jne. Mutta mieheni on ollutkin aina minulle se oikea ihminen. Sanoit, että olet eronnut pari kertaa? Siksi ehkä sinulle on niitä kyllästymisiäkin tullut kun kumppani ei ole se oikea ollut.
Toki varmasti vanhaa kumppania alkaa kaivata. Ihmisellä aika kultaa muistot. Myös sellaisissa tapauksissa, joissa mies on ollut esimerkiksi väkivaltainen tai pettänyt. Mutta se ei tarkoita, että se kumppani olisi takaisinottamisen arvoinen.
Minustakin eroa tulisi harkita tarkkaan. Miettiä, miksi olet kyllästynyt. On myös ihmisiä, jotka luonnostaan eivät ole yksiavioisia (kumppania täytyy vaihtaa). Se sallittakoon heille. Emme ole kaikki samasta muotista veistettyjä.
Ap.llä on takana pitkä liitto ja kypsyminen on tapahtunut pikkuhiljaa, viimeisen 15v aikana kun toinen ei ole osoittanut millään tavalla arvostusta tai välittämistä.
Suhteessamme on paljon muutakin ollut pielessä enkä itsekään mikään "täydellinen vaimo" .
Nyt mies on luvannut "parantaa" tapansa ja kertoo rakastavansa ja kaipaavansa...mutta itselläni ei ole minkäänlaisia tunteita jäljellä...enkä usko että haluan edes yrittää enää...
säälistä älä jää, silloin kuivut itse pystyyn