Mies, millaista apua toivoisit naisongelmaasi?

Ongelmaa ei olisi olemassakaan, jos mieleen, joka kehittää jatkuvalla syötöllä yksinäisyyden ja onnettomuuden tunteita, ei samaistuttaisi. Jos tämä esittämäni ratkaisukeino ei tehoa, niin mikä sitten? Onko mitään yhtä käytännönläheistä ratkaisukeinoa kuin oivallus kaikesta tästä?

Eipä asialle voi oikein tehdä mitään kun ketään ei voi pakottaa tykkäämään toisesta.

Feministinen media jossa nainen pärjää hienosti yksin eikä tarvitse miestä.

Siitä tässä kaikessa on kyse. Eli ihmisten asenteissa.

Jos naistenlehdet alkaisi panostamaan perhearvoihin ja chisut ja jenni v:t alkaisi laulameen miesvihan sijaan rakkaudesta, niin ongelma poistuisi mutta vasta seuraavassa sukupolvessa. Nykynaiset on jo pilalla.

Miehet ei ole muuttuneet miksiään, mutta naiset on pilalla.

Kaikenlainen naisten ylimääräinen tukeminen yhteiskunnan taholta on lopetettava kokonaan. Ns tasa-arvovaltuutetulle potkut. Bordellit sallittava ja alalle hakeutuminen tehtävä helpoksi.

Naiset aina painottavat kuinka naisella ei ole mitään velvollisuuksia mihinkään niin annetaan sitten markkinoiden tehdä vapaasti tehtävänsä. Ei enää turhaa mussutusta naisten palkoista jne.

Kyllä asialle voi tehdä jotakin. Esim. hyvä toimiva ilmainen treffisivusto olisi jo erinomainen alku. Esim. jotain tämän tapaista kaivattaisiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11649554

Vielä hienompaa olisi jos jossain järjestettäisiin ilmaisia speed dating tapahtumia. Kaikki mitä itse kaipaisin olisi siis mahdollisuus jutella naisten kanssa, niin että tietäisi että naisetkin ovat sillä asenteella liikkeellä, että on kiva tutustua uusiin ihmisiin.
Kaupungilla jos naisia lähestyy, niin aivan liian usein saa tylyä kohtelua. Ei naisia kovin helppo ole lähestyä baareissakaan. Ja kun en ole baari ihminenkään, enkä toivoisi että kumppaninikaan olisi.
Sehän on yksi iso ongelma juuri että ihmisille jotka eivät juo, ei ole oikein mitään paikkaa missä tutustua.

Ja toisaalta kyllähän se baareissakin ravaaminen pidemmän päälle maksaa aika paljon. On väärin että ihmisten rakkaudenkaipuulla rahastetaan. Pitäisi löytyä hyviä ilmaisia tapoja tutustua vastakkaiseen sukupuoleen.

Pitäisi järjestää vain sinkuille tarkoitettuja tapahtumia, joissa tarkoitus olisi tutustua sopiviin ihmisiin ja etsiä paria. Eli vähän niin kuin Suomi24-risteilyt, mutta selkeästi profiloituna ilman alkoholia ja biletysmeininkiä. Tapahtumissa voisi olla jotain ohjelmaa/teemaa, mutta se ei olisi välttämätöntä. Järjestäjänä voisi olla sponsoroiva yritys, kunta, seurakunta, yhdistys tai mikä tahansa taho, jolla on riittävästi uskottavuutta ja näkyvyyttä, jotta ihmiset tulevat paikalle.

Median pitäisi rikkoa mielikuva, että nainen ei muka saa tai voi tehdä aloitteita.

Naiset voisivat käyttäytyä treffipalstoilla paljon asiallisemmin, eli täyttää profiilit ja vastata kaikkiin asiallisiin viesteihin - myös silloin jos viestin lähettäjä ei kiinnosta. Turha valittaa, ettei muka ehdi vastata kaikille, kun itse voi ihan vapaasti kertoa profiilissaan millainen on ja etenkin millaisilta ihmisiltä haluaa viestejä.

Saisi olla olemassa bisnes, järjestö tms. mistä voisi "vuokrata" hyvän näköisen ja muutenkin laadukkaan tyttö- tai poikakaverin nostamaan tasoa ja itsetuntoa. Huono puoli siinä olisi että atm:et tod.näk. ihastuisicat tähän tukityöntekijään.

Haluaisin että naiset oikeesti haluaisi tutustua minuun ja mun persoonaan välittämätä ulkonäöstäni. Mielestäni olen kuitenkin aika fiksu ja joku varmaan alkais tykkäämään minustas jos saisin mahiksen jutella naisten kanssa.
mutta se nyt on mahdotonta kun naisille se miehen ulkonäkö on kaikkein tärkein juttu joten en taida saada mahdollisuutta.

Itse olen ollut ujo ja pelokas enkä ole pystynyt ilmaisemaan kiinnostaville naisille kiinnostustani heihin. En ole koskaan seurustellut. Sosiaalisen elämän vähäisyys myös on pitänyt mahdollisuudet vähäisinä. Minulla ei myöskään ole yhtään naista kaverina eikä ole koskaan ollut. Kai tämmöiset ongelmatapaukset pitäisi saada jotenkin sosiaalisemmiksi ja olemaan luontevammin naisten kanssa. En tiedä miten se tapahtuisi käytännössä.

Jos ongelmaan haluaa aidosti puuttua, se pitää ehdottomasti tehdä jo varhaisessa teini-iässä. Käytännössä jo ylä-asteella näki lähes 100% tod.näköisyydellä, ketkä tulevat pärjäämään myöhemmin naisten kanssa.

Itse nörtteilin koko nuoruuteni ja nyt 30 olen edelleen täysin kokematon. Tässä iässä naisiin ei edes halua tutustua, koska pariutumiseen liittyy niin paljon kaikkea itselle vierasta ja negatiivista. Kolmekymppisenä aika menee työuraan, ei tässä iässä jaksa alkaa opettelemaan pariutumisen alkeita nollasta.

Yksineläminen ei kuitenkaan tarkoita onnetonta elämää. Työura, harrastukset ja matkustus kyllä tarjoaa paljon mielenkiintoista tekemistä aikuisen ihmisen elämässä. Oleellista on että keskittyä omiin vahvuuksiin. Useimmat miehet ei ole naisten mielestä mitenkään kiinnostavia, tämä asia on syytä hyväksyä ja keskittyä elämässä muihin asioihin.

Itse asiassa ainut mitä tarvitsisin on paikka jossa sinkkunaisiin voisi aikuisena törmätä. Sen jälkeen kun opiskeluelämä on loppu, häviää kaikki tapahtumat missä voisi viettää sinkkunaisten kanssa aikaa ilman iskemistä. Baarit ei toimi oikeasti tässä suhteessa, ei niissä juurikaan ihmiset tutustu toisiinsa vaivattomasti.

Vaikka olenkin myös ulkonäkö-orientoitunut mitä tulee parinvalintaan, niin vielä oudommalta tuntuu että olisi silti kiinnostunut täysin tuntemattomista ihmisestä pelkän ulkonäön perusteella. Tutustumista ei tapahdu missään, että voisi muodostua mielipide tai kiinnostusta toisiin ihmisiin. Treffipalvelut on mitä on, niistä olen jo loupunut. Mitään muutakaan ei nyky-yhteiskunnassa tule edes mieleen. Missä sinkkunaiset muka käy/on jossa heihin voisi muka törmätä/tutustua?

Nimenomaan puuttuu platformi jossa voisi tutustua sellaisiin naisiin jotka eivät minihame keikkuen kisko discobaarissa mieslauman keskellä siideriä, myönnän toki että hyviä naisiakin baareissa ja yökerhoissa käy, mutta annas olla kun sen bestis-muurin yli koetat kiivetä, ei tule mitään.

Naurakaa vain, vain Suomalaisessa kulttuurissa Napakymppi rikkoi P/S-markkinoiden rajoja joka tavalla. Minun mielestä nettideittaus toi vain vaatimuslistat entistä tiukemmin esille kun on valinnan varaa, on myös vara nirsoilla. Liika täydellisyyden tavoittelu usein kostautuu eikä palvele parin muodostumisen halua.

Ap:lle, nykynuoret ovat toista mitä me useimmat kasarin alussa syntyneet miehet olimme nuorina. Nykynuorilla on so-me, koko nykyajan kirjo tekniikkaa, harrastuksia sekä jo itse vanhemmat ovat fiksumpia. Osataan antaa arvoa elämän laadulle, ja ei ole niitä ongelmia mitä oli 80 ja 90-luvulla taloudessa. Tietenkin nyt vähävaraisen perheen elo on erilaista kuin tuolloin, lapsia rahastetaan padein, so-mein, sekä älypuhelimien kautta, noista laitteista ei edes aikuiset puhuneet että " hei ostimpa 5300 markan kännykän, hieno eiks juu". Tosin eipä niitä ollutkaan edes. Harhaudun aiheesta. Nuoruudessani oli yleistä että koulussa ei oltu tyttöjen kanssa tekemisissä, ei edes luokan selvästi ytm-suuntautuneet pojat. Nykyään "sekapareja" ei vierasteta, pojat hengaa tyttöjen kanssa koulussa ja sen jälkeen. Luoja, kuka minun ikäisistä muistaa koulun voikan tunnit, tytöt pelasi lentopalloa, pojat voimisteli. Sitten koitti tanssin vuoro yksi syksy,pelkoa ja pakokauhua. Seksuaalinen lataus miinus sata.

Miehen malli! Poikien tulee olla tekemisissä naisasia menestyjämiehen kanssa, eikä tämä ole isä välttämättä, että tulisi tatsia ja rohkeutta olla mies naiselle. Nämä asiat moni teini oppii pelimatkoilla jalis- ja jäkispiireissä parhaiten. Lienee turha sanoa että feministisen vaikutteen saanut kiltti nöyrä poika tulee saamaan kamupojan kelmeän roolin ellei kehity cheek-tukkaiseksi kultturelliksi yliopiston menestyjäksi.

Baareissa on sama kuvio, samat vaatimukset sekä sama pattern miehellä jolla se seura löytyy vaikka ihmiset ovat yksilöitä mutta heillä on tarve ryhmä käyttäytymiseen. Siinä nousu humalassa kipinöidään ja ollaan maailman miestä, joku nainen kiinnostuu suurin osa ei. Komeus aina on plussaa. Mitä jää miehelle ilman niitä? Niimpä. Baareissa on toiminta muutenkin roisia, niin sitä peilaten ihmetyttää miksi casual datingiä ei ole tai normi elämässä aloitteen tekevää miestä hyvin epäilevästi katsotaan.

toista ei voi pakottaa pitämään jostakin toisesta. Mutta olisi iso asia jos voisi tutustua jossain vaikka edes niihin ei-kiinnostaviinkin naisiin jotta voisi olla varma että toi on jotain mitä en etsi. Parempi sekin kun hapuilla pimeässä etsien valokatkaisinta. Toiset tekee sitä koko elämän läpi.

Jos kysyt nykyteiniltä että onko vaikeaa tutustua ikäiseesi tyttöön vastaus on täysin erilainen mitä täällä moni kertoo. Ajat ovat muuttuneet. Toivottavasti moni meistä myös.

Pätevä siipimies olisi mulle toimiva ratkaisu.

Haluaisin enemmän swagia olemukseeni.

Ei vaiskaan... en oikein tiedä itsekään minkätyyppistä neuvoa tarvitsen. Ehkä en välttämättä minkäänlaista. Olen tällä hetkellä kiinnostunut vain yhdestä tytöstä yliopistollani, ja näen häntä useamman kerran viikossa. Olisi tietenkin kätevä jos jollakin täällä olisi kristallipallo ja voisi valmiiksi ilmoittaa että onko meissä kahdessa parisuhdeainesta vaiko ei.

Ei siihen mielestäni oikein ole mitään instanssia asiaa ratkaisemaan. Se lähtisi naisten asennemuutoksesta. Nykyään vaan naiset ei "tarvi" miestä mihinkään -> ei ole syytä ottaa miestä joka ei ole unelmien prinssi.

Lisäksi se että iskeminen on miesten harteilla ei edesauta sitä että ujot miehet saisi naisia. Jos nainen näkee kiinnostavan miehen niin ottaa siihen yhteyttä keinolla millä hyvänsä. Tavallinen mies jos ei rohkaistu niin on aina yksin. Sekin tietysti että naiset on monelle aika töykeitä. Kun minua tulee iskemään nainen josta en ole kiinnostunut niin alkaa yleensä haukkuminen jos vaan sanon "kiitos ei kiinnosta" oli nainen sitte minkänäkönen tahansa. Katoppa perusmiestä joka menee juttelee kauniille naiselle niin nainen pitää loukkauksena sitä että ton näkönen mies tuli iskemään.

Visualision mielessäni kahvilaan, ravintolaan yms. sijoittuvan sinkkukulman, jossa on vain kahden hengen pöytiä. Kahvilan säännöt kieltävät ehdottomasti yksin istumisen, mikäli jossain pöydässä jo istuu yksinäinen vastakkaisen sukupuolen edustaja. Vähän kuin speed dating ilman speediä ja vähemmillä paineilla.

Menisin sinne kahville. Sosiaaliset taidot kehittyisivät ellei muuta. :D

Okei, kiitos kommenteista. Tässä siis tiivistettynä ajatuksia:

- Tärkeimpänä se, että pitäisi olla muitakin matalan kynnyksen livekohtaamispaikkoja kuin baarit. Siis sellaisia, jotka olisivat tarkoitettuja sinkkujen tapaamiseen ja joissa olisi sosiaalisesti hyväksyttävää mennä juttelemaan vieraille ilman alkoholin tuomaa suojaa.
- Asennekasvatus naisille. Tästä esimerkkinä mm. naisille suunnatun median muokkaaminen parisuhdekeskeisempään, miehiä positiivisessa valossa esittävään suuntaan.
- Nuoruusiässä mallin antaminen naisten kanssa olemiseen, lähestymiseen ja jutteluun. Varmaan yleisesti nuoren itsetunnon tukeminen (kiusaamisen tehokkaampi ehkäisy yms.)
- Nettideittipalstojen muuttaminen siten, että aktiivista vastaamista kannustetaan.
- Sosiaalisten taitojen oppimisen tukemista ujoille (Tämä on muuten siis ihan mahdollista. Sosiaalisia taitoja VOI systemaattisesti oppia, opettaa ja harjoitella. Kyse on aika paljon nimenomaan käytännön harjoituksista ja uusien käyttäytymismallien oppimisesta sitä kautta. Tätä voi tehdä yksinkin, mutta ryhmässä se on toki helpompaa ja mahdollisesti tehokkaampaa.) Tietysti aloittaen mahdollisimman nuoressa iässä.
- Keinoja tuoda oma persoonallisuus paremmin esille, jotta ei jää vain ulkokuoren varaan. Uskon, että tässä nimenomaan sosiaalisten taitojen harjoittaminen voisi auttaa siten, että jos voi olla vapautuneemmin ulospäinsuuntautunut, persoona pääsee paremmin välittymään. Ks. myös naisten asennekasvatus.
- Tyttöystäväpalvelut sosiaalisen statuksen nostamiseksi.
- Siipimiestoiminta.
- Aloitevastuun siirtäminen myös naisille, ks. naisten asennekasvatus.

Oliko tuossa tärkeimmät? Mitä tähän voisi vielä lisätä?

Itse voin naisena ainakin sanoa, että esim. naistenlehdet nykyiseläänkin painottuvat aika paljon pariutumiseen. Toisaalta on myös paljon päinvastaisia juttuja, joissa boostataan sitä itsenäisen naisen kuvaa. Toki sekä kuvat sinkkuudesta että ihanteellisesta parisuhteesta ovat lehdissä hyvin kiillotettuja, mikä varmasti aiheuttaa suorituspaineita ja asennevammaa naisille - miksi minun sinkkuelämäni ei ole yhtä nautinnollista ja upeaa kuin Cosmossa? Miten saisin sen Täydellisen Parisuhteen, joka näköjään pitää kaikilla olla? Todellisuudessa suurin osa naisista haluaa läheisen, turvallisen parisuhteen, ja sinkkuartikkelit kirjoitetaan osin myös lievittämään sen puuttumisesta aiheutuvaa ahdistusta.

Mutta niin. Nämä ratkaisukeinot ovat kaikki potentiaalisia. Miten esim. sosiaalisten taitojen koulutusta voisi järjestää? Olisiko helpompi harjoitella niitä miesten vai naisten kanssa, yksin vai ryhmässä?

Aivopesu ja persoonallisuuden uudelleen muokkaaminen saattaisi auttaa.

Loppujen lopuksi kaikki ongelmani aiheutuvat kuitenkin siitä miten asioista ajattelen.

Minusta jo päiväkodissa ja ala-asteella pitäisi olla tunteja, joissa tehdään asioita ryhmissä niin, ettei kukaan joudu ryhmien ulkopuolelle. Nämä jutut pitäisi olla leikinomaisia, mutta sellaisia, että niissä jokainen joutuu olemaan myös aktiivisessa roolissa.

Jos verrataan suomalaisia moniin muihin maihin, niin olemme juroja ja tuppisuita. Sen paremmin miehet kuin naisetkaan eivät osaa lähestyä luontevasti toisiaan muuta kuin alkoholin voimin. Entisaikaan oli sentään tanssit, joka oli luonteva tapa koskettaa toista ja vaihtaa muutaman sanan kuulumisia, sillä lapsilta edellytettiin käytöstapoja ja nuorille opetettiin tanssitaidot. Ennen käytöstavat loivat raamin, jonka mukaan kohdella toista ihmistä (sanottiin päivää, avattiin ovia, osattiin kätellä ja katsoa silmiin sekä kiittää).

Alakoululaisilla on joissakin kouluissa ollut ylimääräisenä valinnaisena oppiaineena ns. Nalle-tunteja, joissa on opetettu empatiaa ja toisen ihmisen huomioimista. Myös erilaiset näyttelemiseen ja esiintymiseen liittyvät tunnit kasvattavat taitoa olla esillä, jolloin ujotkin voivat saada tunneista hirmu paljon hyötyä, kun uskaltavat olla äänessä muiden kuunnellessa.

Iso ongelma on sosiaalinen media. Nuoret viettävät liikaa aikaa tietokoneella eivätkä käytä aikaa, jotta oppisivat taitoja, että miten lähestytään muita omanikäisiä (tyttöjä ja poikia). Tämä heijastuu ongelmina, ettei saa parisuhdetta ja toistaalta ei ole kavereita. Pahimmassa tapauksessa puheviestintä on niin takeltelevaa, ettei osaa sanoa ajatuksiaan ääneen esim. työhaastattelutilanteissa.

Kaikkea ei voi siirtää tietenkään koulujen vastuulle. On kuitenkin tunnettua, että meillä Suomessa on paljon vanhempia, jotka eivät osaa/tajua/välitä siitä, että mikä olisi lapselle parasta pitkällä aikavälillä. Sen vuoksi koulussa kannattaisi kiinnittää huomiota jo opettajakoulutuksessa siihen, että tehtäisi ryhmäjuttuja, joissa ryhmät esim. arvotaan sattumalta. Uskoisin, että pitkällä aikavälillä se vähentäisi esim. kiusaamista.

Minun kaltaisiani keski-ikäisiä yksinhuoltajia on paljon. Ongelmana ei ole sosiaaliset taidot, vaan se, että on vaikea löytää ikäisiäni sinkkumiehiä. Suurimmalla osalla ikäisistäni eronneista on lapsia, joten lastenhoito-ongelma tarkoittaa sitä, että monikaan ei viitsi lähteä koko illaksi baariin, josta ei kuitenkaan löydy mitään. Siksi pitäisi olla tosiaan joku hyvämaineinen järjestö (heitetään hatusta vaikka MLL, joka jo järjestää pienten lasten hoitopalvelua, joten he voisivat tarjota lapsille hoitopaikan siksi aikaa, kun heidän sinkkuäidit tai -isät menisivät MLL:n sinkkutapahtumaan, jossa päihteettömästi etsitään erilaisen puuhastelun varjolla uutta kumppania ja/tai ystäviä), joka toimintaa koordinoisi.

"Tai mikä tärkeämpää, millaista sen olisi pitänyt olla nuoruudessa?"

Tämä on juuri se olennainen kysymys. Omalla kohdallani olisin tarvinnut enemmän rakkautta ja aitoa läsnäoloa vanhemmilta. Tai edes vähän, koska niitä ei ollut oikein yhtään. Sellaisesta lähtötilanteesta on erittäin vaikea kasvaa sosiaaliseksi ja vaivattomasti tunteensa osoittavaksi "normaaliksi" ihmiseksi.

Suomen ilmapiiri pitäisi saada kokonaisuudessaan vastaanottavaisemmaksi ja lämpimämmäksi. Minusta tuntuu, että tällä arvioidaan hirveän tarkasti, että kuka käyttäytyy mitenkin. Ihmisten keskustelussa kuulee aina jotain kritiikkiä muista ihmisistä ja asioista keskustelu on minimissään. Jos joskus saadaankin jutun juurta tärkeistä asioista ja joku on eri mieltä, niin sitten tulee näitä "No ethän SINÄ, koska SINULLA on ne ja SINÄ et tiedä, koska..." Eli hyökätään henkilöä vastaan eikä edes yritetä kommentoida sitä itse asiaa.

Ai tämä onkin tällainen "miehet kertovat mutta ketään naista ei kiinnosta ketju". Aika yksipuolista tilitystä. Missä on keskustelu? Onko täällä edes naisia?

Normaalin pariutumiskulttuurin ja seurustelunormien ulkopuolelle jääneille miehille pitäisi olla mahdollisuuksia tavata naisia mahdollisimman paineettomassa tilassa ja tilanteessa. Ei kokemattomien ja yksinäisten pariutumista edistetä työntämällä heidät samaan muottiin kuin kaikki muutkin vain koska niin on aina tehty. Tilanne jossa ainoana tavoitteena ei ole naisen iskeminen olisi monelle paljon luonnollisempi, eikä itseään tarvitsisi kilpailuttaa ns. iskemisasiantuntijoiden rinnalla - kilpailu, jossa tappio on lähes selviö.

Tämmöiselle toiminnalle vain on valitettavasti enemmän kysyntää juurikin miesten keskuudessa, joten tilanne on hankala.

Mä olen huomannut että on pikkuhiljaa alettu panostaa myös sinkkuihin. Esim. kuntosaleilla järjestetään sinkkupäiviä, joissa on jumpataan pareittain, treenataan pareittain jne. ja tämä kaikki siis selvinpäin ihan randomtyypin kanssa.
Kuntosalit on muutenkin aika hyviä paikkoja lähestyä toista kun siellä ollaan vähän rennommalla fiiliksellä liikkeellä, voi mennä herrasmiehenä auttaan naista jossain liikkeessä tai pyytää itse apua. Jumpissa on monesti rento huumori-ilmapiirikin vielä eli helppo tapa päästä ainakin lähelle naisia ja "harjoitella" siinä olemista.
Siinä sivussa kohenee kunto ja samalla itsetunto (olipas runollista!)

Kaupoissa on näitä "sinkkukoreja" ja näin sinkut tunnistavat toisensa ja voi mennä juttelemaan toiselle sinkulle. Kaupassa muutenkin voi vaikka kysäistä joltain naiselta jostain ruoka-aineesta, esim. et mitä hyvää tästä vois tehdä tai onko vinkkejä miten tätä vois tuunata ja kun siinä on aikansa jutusteltu niin pyytää se nainen sit illalliselle vaikkapa (jos ei nyt heti niitä omia keitoksia maisteleen, mut vaikka empiiriselle tutkimuskäynnille johonkin ravintolaan).

Tai lehteen ilmoitus et tarjotaan syksyn pimeneviin iltoihin turvamiestä lenkille tietyn ikäisille naisille. Tässä vaiheessa älä ala latelemaan ulkonäköasioita vaan tarkoitus on päästä vaan harjoittelemaan juttelua naisen kanssa ja on todettu että miehen on helpompi jutella naiselle kun he ovat rinnakkain eikä kasvotusten. Lenkillä kävellään (tai juostaan) rinnakkain ja voi samalla puhella niitänäitä tuntematta paineita. "Tarjotaan naisen lenkityspalveluja...tms." huumoria kehiin vaan! Ja kun taidot karttuu niin helpompi mennä sit jutuille muissakin tilanteissa.

Tässä nyt vaan muutamia ideoita naisen päästä :D

Olen tätä asiaa usein pohtinut. Millaisiin toimiin yhteiskunnan olisi aikanaan pitänyt ryhtyä katkaistakseen kehittymiseni AT-mieheksi? Ja nimenomaan valtiolla on tässä suuri vastuu. Vanhemmilta ei voi kovin paljon vaatia, kun suurimmassa osassa maamme kotitalouksia nöyrä aisuri-isä pokkuroi kuuliaisesti rupsahtaneen vaimonsa käytettyjen haarojen välissä, eikä kykene näyttämään pojalleen miehen mallia.

Olen päätynyt ainakin kahteen konkreettiseen valtiovallan tukitoimeen poikien ATM-kehityksen pysäyttämiseksi.

1. Kouluihin on saatava seksioppitunteja, ei mitään biologiaa ja valistusta, vaan paljon käytännön harjoituksia, joissa kaikki pojat opetetaan naimaan tyttöjen kanssa. Pelkästään tällä opetussuunnitelman muutoksella estettäisiin monen miehen syrjäytyminen AT-mieheksi viinan, pornon ja käden pariin, tai suorastaan homoontuminen.

2. Laissa on säädettävä teininaisille yleinen pillunantovelvollisuus pillunsaamattomuusuhan alaisille miehille. Rumat voidaan vapauttaa velvollisuudesta. Tämä ei rajoittaisi naisten oikeuksia edes niin paljon kuin miehille pakollinen asevelvollisuus; lakisääteisen humanitäärisen pillunannon jälkeen teinilortto voi vapaasti mennä levittelemään haarojaan itse valitsemilleen räkiville tupakoiville ja tatuoiduille etnisille tai muuten vaan jännille panopojille.

Näiden lisäksi voisivat tulla kysymykseen vaikkapa seksipalvelujen tarjoaminen terveyskeskuksissa erityisten hoitsuhuorien toimesta, valtion tukemat bordellit ja seksimatkat sekä bordellisetelit AT-miehille.

Kaikki nämä toimenpiteet käyttöön ottamalla saataisiin varmasti Suomi nostettua pois häpeällisestä maailman ATM-pitoisimman maan tilasta. Joten nyt tytöt, se on talkoiden paikka, Suomi nousuun, haarat horolleen ja oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti pillua kaikille, se on isänmaan etu!

Kelan toimipisteessä pitäisi olla luukku seksinpuutteessa eläviä miehiä varten. Luukun takana istuisi keski-ikäinen empaattinen naishenkilö, joka ymmärtäisi miehen tuskan. Naisvirkailija antaisi tarvittaessa miehelle masennuslääkkeen sekä pinkan paperinenäliinoja ankarimpaan hätään.

Ongelmaan on helppo ratkaisu. Kielletään työnteko ja poistetaan raha kokonaan. Silloin mitkään keinotekoisuudet eivät vääristä tilannetta vaan kaikki tekevät valintansa tunnepohjaisesti.

Mahtaakohan vaan olla niin että nykyisin on tullut yhteiskuntaan uus probleema nimeltä sinkkujen syrjintä.
Sellaista apua vois pyytää että sinkkujen syrjintään aletaan kiinnittää huomioo.
Sellaisesta täytyy olla kyse jos kerta vapaat sinkut tuntevat olevansa huonommas asemas kuin kiireiset perheelliset