Mikä mättää

Etpä tainnut kovin tarkkaan lukea hepun viestiä. Hän ei missään vaiheessa sanonut että haluaa nimenomaan "iskeä" naisen, sillä (ikävällä?) tavalla kuin sinä annat viestissäsi ymmärtää.

Täytyy myöntää, että samaistun Heppuun, itselläni nimittäin sama ongelma. Olen ilmeisesti vetävä kundi ulkonäöltäni - tämän ovat naiset käyttäytymisellään osoittaneet, itseni on tätä vaikea arvioida. Sen sijaan voin taata särmää löytyvän. Olen kuitenkin ennenkaikkea mukava, rauhallinen, hauska, ja älykäs 22-vuotias nuori. Silti ei tunnu millään löytyvän sitä yhtä ainoaa tärkeää ihmistä, jonka kanssa voisi olla yhdessä, jota katsellessa tuntisi lämpöä ja onnea ja jonka tietäisi tuntevan samoin. En ole koskaan seurustellut. Minuun on ihastuttu ja olen ihastunut, mutta aina on tuntunut olevan väärä aika, paikka, tai ihminen.

Itse olen tuskaillut tämän asian kanssa jo pitkään. Tulin tänne keskusteluosastolle etsimään nimenomaan lohtua tästä asiasta ja tulin tähän threadiin koska se tuntui olevan lähinnä ongelmaani. Se ei välttämättä tarkoita että etsin kuumeisesti "iskuvinkkejä" millä pääsisin panemaan jotain hyväuskoista pikkutyttöä.

Sitäpaitsi, "iskemistä" harjoitetaan yleensä baarissa/yökerhossa ja juttu nyt vain on niin että suurin osa tulee sinne tutustumaan toisiinsa. Ei välttämättä vain seksinnälässä vain myös oikeasti tarkoituksenaan löytää joku ihana ihminen jonka kanssa voisi olla. Kyllähän näitä "tavattiin Mikon kanssa kaupassa" -satuja kuulee mutta eiköhän se ole niin että suurin osa kaupungin sinkuista kuitenkin on tutustumistuulella ensiksi mainituissa paikoissa.

Hra H kirjoitti:

Etpä tainnut kovin tarkkaan lukea hepun viestiä. Hän ei missään vaiheessa sanonut että haluaa nimenomaan "iskeä" naisen, sillä (ikävällä?) tavalla kuin sinä annat viestissäsi ymmärtää.

Täytyy myöntää, että samaistun Heppuun, itselläni nimittäin sama ongelma. Olen ilmeisesti vetävä kundi ulkonäöltäni - tämän ovat naiset käyttäytymisellään osoittaneet, itseni on tätä vaikea arvioida. Sen sijaan voin taata särmää löytyvän. Olen kuitenkin ennenkaikkea mukava, rauhallinen, hauska, ja älykäs 22-vuotias nuori. Silti ei tunnu millään löytyvän sitä yhtä ainoaa tärkeää ihmistä, jonka kanssa voisi olla yhdessä, jota katsellessa tuntisi lämpöä ja onnea ja jonka tietäisi tuntevan samoin. En ole koskaan seurustellut. Minuun on ihastuttu ja olen ihastunut, mutta aina on tuntunut olevan väärä aika, paikka, tai ihminen.

Itse olen tuskaillut tämän asian kanssa jo pitkään. Tulin tänne keskusteluosastolle etsimään nimenomaan lohtua tästä asiasta ja tulin tähän threadiin koska se tuntui olevan lähinnä ongelmaani. Se ei välttämättä tarkoita että etsin kuumeisesti "iskuvinkkejä" millä pääsisin panemaan jotain hyväuskoista pikkutyttöä.

Sitäpaitsi, "iskemistä" harjoitetaan yleensä baarissa/yökerhossa ja juttu nyt vain on niin että suurin osa tulee sinne tutustumaan toisiinsa. Ei välttämättä vain seksinnälässä vain myös oikeasti tarkoituksenaan löytää joku ihana ihminen jonka kanssa voisi olla. Kyllähän näitä "tavattiin Mikon kanssa kaupassa" -satuja kuulee mutta eiköhän se ole niin että suurin osa kaupungin sinkuista kuitenkin on tutustumistuulella ensiksi mainituissa paikoissa.

Juuri tätä samaa kuin Hra H minä viestilläni tarkoitin.. En halua jotain yhden yön juttua tai muutenkaan "päästä panemaan" vaan haluaisin mukavan suhteen, mukavan naisen kanssa. Toivottavasti "se oikea" jossain vaiheessa löytyy... Kannustusta vain kaikille muillekin joilla on sama ongelma..

Hra H kirjoitti:

Etpä tainnut kovin tarkkaan lukea hepun viestiä. Hän ei missään vaiheessa sanonut että haluaa nimenomaan "iskeä" naisen, sillä (ikävällä?) tavalla kuin sinä annat viestissäsi ymmärtää.

Täytyy myöntää, että samaistun Heppuun, itselläni nimittäin sama ongelma. Olen ilmeisesti vetävä kundi ulkonäöltäni - tämän ovat naiset käyttäytymisellään osoittaneet, itseni on tätä vaikea arvioida. Sen sijaan voin taata särmää löytyvän. Olen kuitenkin ennenkaikkea mukava, rauhallinen, hauska, ja älykäs 22-vuotias nuori. Silti ei tunnu millään löytyvän sitä yhtä ainoaa tärkeää ihmistä, jonka kanssa voisi olla yhdessä, jota katsellessa tuntisi lämpöä ja onnea ja jonka tietäisi tuntevan samoin. En ole koskaan seurustellut. Minuun on ihastuttu ja olen ihastunut, mutta aina on tuntunut olevan väärä aika, paikka, tai ihminen.

Itse olen tuskaillut tämän asian kanssa jo pitkään. Tulin tänne keskusteluosastolle etsimään nimenomaan lohtua tästä asiasta ja tulin tähän threadiin koska se tuntui olevan lähinnä ongelmaani. Se ei välttämättä tarkoita että etsin kuumeisesti "iskuvinkkejä" millä pääsisin panemaan jotain hyväuskoista pikkutyttöä.

Sitäpaitsi, "iskemistä" harjoitetaan yleensä baarissa/yökerhossa ja juttu nyt vain on niin että suurin osa tulee sinne tutustumaan toisiinsa. Ei välttämättä vain seksinnälässä vain myös oikeasti tarkoituksenaan löytää joku ihana ihminen jonka kanssa voisi olla. Kyllähän näitä "tavattiin Mikon kanssa kaupassa" -satuja kuulee mutta eiköhän se ole niin että suurin osa kaupungin sinkuista kuitenkin on tutustumistuulella ensiksi mainituissa paikoissa.

Itse puolestani samastuin suhun, vaikkakin näin toisen sukupuolen kannalta. Ulkonäköä ilmeisesti löytyy sen verran, että ainakin baarissa tarvitsee harvoin olla yksin. Siihen se vain sitten tuntuu jäävän, hetki jaksetaan olla kiinnostuneita, sitten juttu hiipuu. Minusta alkaa muodostua aika peluri, mieluummin pitää hauskaa ja lopettaa siinä vaiheessa kun on itse "niskan päällä". Koska muuten sattuu. Harvoin sama mies kahden baari-illan ajan.

Niin kuin sinullakin, minuun on ihastuttu, minä olen ihastunut, eikä siitä ikinä ole tullut sen enenpää. Joko jompaakumpaa ei kiinnosta, tai on muita ihmisiä esteenä. Ja joka kerran, kun ihastuu ihmiseen, jonka kiinnostus lopahtaa jossain vaiheessa, päättää entistä vakaammin lopettaa itse jutun seuraavan kerran aikaisemmin. Olla itse etäisempi, ettei enää ota kolausta itsetuntoon.

Olen ystävällinen, iloinen ja itsenäinen nainen, nautin vapaudestani, mutta toivon silti löytäväni ihmisen, josta oikeasti välitän, ja jonka voin luottaa välittävän minusta. Ennen kuin olen liian epäluuloinen. Olen kyllä tyytyväinen elämääni, onnellinenkin, tutustun helposti ihmisiin ja arvostan ystäviäni, en tunne itseäni yksinäiseksi. Osaan nauttia pienistä asioista ja hetkistä, jotka saan ihan vain itselleni. Mutta joskus olisi kiva, kun niiden hetkien välissä olisi joku tärkeä..

Onnea sulle elämään, kuulostat fiksulta ihmiseltä ja uskon, että löydät arvoisesi naisen. Ja sitten osaat nauttia tilanteesta:).

Manti kirjoitti:

Itse puolestani samastuin suhun, vaikkakin näin toisen sukupuolen kannalta. Ulkonäköä ilmeisesti löytyy sen verran, että ainakin baarissa tarvitsee harvoin olla yksin. Siihen se vain sitten tuntuu jäävän, hetki jaksetaan olla kiinnostuneita, sitten juttu hiipuu. Minusta alkaa muodostua aika peluri, mieluummin pitää hauskaa ja lopettaa siinä vaiheessa kun on itse "niskan päällä". Koska muuten sattuu. Harvoin sama mies kahden baari-illan ajan.

Niin kuin sinullakin, minuun on ihastuttu, minä olen ihastunut, eikä siitä ikinä ole tullut sen enenpää. Joko jompaakumpaa ei kiinnosta, tai on muita ihmisiä esteenä. Ja joka kerran, kun ihastuu ihmiseen, jonka kiinnostus lopahtaa jossain vaiheessa, päättää entistä vakaammin lopettaa itse jutun seuraavan kerran aikaisemmin. Olla itse etäisempi, ettei enää ota kolausta itsetuntoon.

Olen ystävällinen, iloinen ja itsenäinen nainen, nautin vapaudestani, mutta toivon silti löytäväni ihmisen, josta oikeasti välitän, ja jonka voin luottaa välittävän minusta. Ennen kuin olen liian epäluuloinen. Olen kyllä tyytyväinen elämääni, onnellinenkin, tutustun helposti ihmisiin ja arvostan ystäviäni, en tunne itseäni yksinäiseksi. Osaan nauttia pienistä asioista ja hetkistä, jotka saan ihan vain itselleni. Mutta joskus olisi kiva, kun niiden hetkien välissä olisi joku tärkeä..

Onnea sulle elämään, kuulostat fiksulta ihmiseltä ja uskon, että löydät arvoisesi naisen. Ja sitten osaat nauttia tilanteesta:).

Kiitos tuesta Manti. :)

Ja onnea sinullekin. Juuri tuo tuossa ärsyttääkin ettei elämässä ole oikeastaan mitään vikaa, eikä siten kehtaa oikein valittaakaan. Mutta kuitenkin tuntuu olevan iso aukko elämässä.

On se kumma. Niin paljon tuo asia painaa onnellisuuden vaakakupissa, vaikka kuinka yrittäisi olla kuinka kyyninen.

Olen joskus ajatellut mitä oikein todella haluan elämältä, ja tämä kysymys on kiteytynyt kahteen vaihtoehtoon: Olisko parempi löytää "se oikea" ja elää onnellisena kuolemaansa saakka, vaikka tästä ei ihmiskunnalle ole varsinaisesti mitään hyötyä, ja rakkauteni ei oikeastaan muuttaisi maailmassa mitään. TAI Olisiko parempi kylmettää sydämensä, käyttää aikansa sen sijaan työskentelyyn ja luoda vakaa ja pitkäaikainen ura joka hyödyttäisi parhaassa tapauksessa koko ihmiskuntaa...


Olen ollut kallellani jälkimmäiseen, mutta veikkaan, että jos eteeni tulisi "se oikea" oikealla tavalla ja oikeasti läsnä, en epäröisi hetkeäkään panostaa siihen 100 pros.

Sitä pohtiessa, ja odotellessa...