Lähes aina kun mieheni kanssa riidellään, hän suuttuu niin kovin että aloittaa mykkäkoulun. Hän ei välitä vaikka minä istuisin tunnin hänen vieressään itkien pahaa oloani. Hän vain istuu vieressä, saattaa katsella televisiota naureskellen tai nettiä selaillen välittämättä minusta. Olen syyttänyt asiasta itseäni ja huonoa itsetuntoani kun en pysty itkuani lopettamaan ilman olkapäätä ja rauhoittavia sanoja. Minusta tuntuu, että mieheni käyttäytyy ilkeästi jos ei lohduta. Usein hän sanoo syyksi ettei ymmärrä minua tai hänen mielestään ei ole sellainen asia mistä kuuluisi itkeä. Tai että itken tekokyyneleitä saadakseni haluamani. Mutta kai minulla on oikeus itkeä silloin kun siltä tuntuu? Hän saa minut tuntemaan syyllisyyttä itkustani. Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia ? Olemme siis vuoden verran olleet naimisissa ja käyneet läpi isoja asioita sekä riitoja mm. Mieheni vaikeudesta puhua totta tekemisistään. Tätä kirjoittaessa tulee tunne että suhteemme on tuhoon tuomittu. Rakastan kuitenkin häntä ja hän minua. Teemme asioita yhdessä ja viihdymme muuten toistemme seurassa. En vain käsitä miten emme ole riitatilanteissa ollenkaan samalla aaltopituudella. Kertokaa kommentteja ja tarinoita kiitos. :)
Mies ei lohduta jos naisella on paha mieli
Noopeli123
257304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Eiköhän se fakta, että mies ei puhu sinulle totta tekemisistään ole suurempi asia, kuin se, että hän on jonkin sortin tunnevammainen riitelyn jälkeen. Oletko koskaan maininnut hänelle hänen käyttäytymisestään?
Riitelette, mies mököttää ja sinä itket.
Odotat mieheltä lohdutusta, miksi?
Olet osallisena konfliktissa ja sinua pitäisi lohduttaa? Mitä sinä teet tilanteen hoitamiseksi kuntoon?
Osaatko olla koskaan rakentava ristiriitatilanteessa vai alatko aina poraamaan?
Elämä ei mene kuin elokuvissa etkä voi kaataa vastuuta omasta pahasta mielestäsi kumppanisi niskaan ja odottaa, että vaikka olisit riitatilanteessa väärässäkin, hän alkaisi "paapoa" sinua rauhoittaakseen tilanteen.
"Mieheni käyttäytyy ilkeästi jos ei lohduta"... Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miltä miehetäsi tuntuu, kun niiskutat vieressä pahaa oloasi siitä, että hän ei ole jostain samaa mieltä kanssasi? Vai väitätkö seuraavaksi, että riidat ovat kokonaan miehesi syytä?
Erinomainen kommentti
Itkemisesi on sinun asiasi. Tunteesi ovat sinusta lähtöisin, ja sinun on aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu omista tunteistasi. Miehesi tehtävä se ei ole, vaikka olettekin naimisissa. Olette silti erillisiä ihmisiä.
Miksei miehesi kerro tekemisistään rehellisesti? Voisiko syynä olla se, että hän pelkää yliampuvia reaktioitasi, itkukohtauksiasi ja riidan alkamista. Niitä välttääkseen hän varmaankin muuntelee totuutta sellaisiksi asioiksi, joita sinä haluat kuulla.
Mykkäkoulu on merkki kehittymättömästä tavasta hoitaa parisuhdeasioita.
Molemmilla on siis vielä paljon kasvettavaa, joten olisikohan aika mennä vaikka parisuhdeneuvojalle, tai sitten alkaa opiskelemaan kirjoista tai netistä miten parisuhdetta hoidetaan rakentavasti.
Oletko joku tunnevammainen itse? Sun mielestä on "kehittynyttä", jos ei ilmaise mitään tunteita vaan pysyy asiallisena tilanteessa kuin tilanteessa. Toimii varmasti työelämässä. Jos on kotona tuollainen, niin silloin se parisuhdeneuvonta varmaan on tarpeen. Ja vaikka jokaisella on omat tunteet, niin miksi olla suhteessa jos toisen tunteisiin ei pysty saamaan mitään yhteyttä?
Tasapainoinen aikuinen ihminen pystyy elämään kaikkien tunteidensa kanssa ilman muiden apua. Ap ei pysty hallitsemaan itkuaan, vaan ruikuttaa toiselta ihmiseltä apua tunteidensa hallintaan. Ap on siis tunne-elämältään jäänyt lapsen tasolle.
Kukaan ei voi tehdä toista onnelliseksi, vaan onnellisuuden tunne löytyy vain oman itsensä kautta. Ap tuntee itkiessään itsensä onnettomaksi, ja on vihainen miehelleen, kun tämä ei kykenekään poistamaan ikävää tunnetta hänestä. Hän siis odottaa miehensä tekevän hänet onnelliseksi.
Ap:lle:
Suhteenne tulee riidattomammaksi, kun menet vaikka terapeutille kehittämään tunteitteisi käsittelyä. Miehesi tehtävänä ei todellakaan ole toimia tunteidesi kaatopaikkana eikä terapeuttina.
"Hän siis odottaa miehensä tekevän hänet onnelliseksi."
Miksi ihmiset menevät yhteen jos sen tarkoitus ei ole onnellisuus...? Tuollaisella ajattelulla ei miehelläkään ole sitten oikeutta tuntea ja olla onnellinen.
Olla onnellinen toisen kanssa on ihan eri asia kuin että odottaa toisen tekevän sinut onnelliseksi. Todellinen onnellisuus tulee siitä että molemmat voivat olla suhteessa omana itsenään ja saada toiselta arvostusta ja rakkautta juuri sellaisena. Liian moni kuitenkin odottaa että sen toisen pitäisi olla juuri tietynlainen ja tehdä juuri tiettyjä asioita sinulle jotta suhteessa voisi olla onnellinen. Tätä tarkoitetaan kun sanotaan että odotetaan että joku toinen tekee sinut onnelliseksi.
Kaikki eivät tajua tätä ero koskaan ja siksi niin moni suhde onkin onneton.
"Hän saa minut tuntemaan syyllisyyttä itkustani. Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia ?"
Miten riidat sitten mahtavat teillä loppua? Kaoottiselta kuulostaa.
Tuli mieleeni, että mikähän on johtanut teidät yhteen? Mihin rakastuit miehessä?
Heti alussa mies opettaa tunteiden kieltämistä, ei näytä hyvältä.
Hänellä itsellään lienee oikeus tunteisiin?
Käyttäydy samoin kun hän itkee, naureskele ja tee jotain muuta.
Mies siis valehtelee sinulle ja sitten ei edes korvaansa lotkauta että lohduttaisi? Minkähän takia vielä roikut tuollaisessa paskassa? Anna kun arvaan, se on ihanan söpö? Se on nyt ihan itsestäsi kiinni haluatko jatkaa tuota touhua vai et, mutta eipä ole kummoista luvassa. Surkea mies, next!
Minullakin oli tuollainen ukko.
Hän on ollut ex jo kauan.
Ei sellaista suhdetta kannata jatkaa jossa on paha olla.
Miten niin miehesi käyttäytyy ilkeästi jos ei lohduta? Jos kyse on siitä että mies käyttäytyy huonosti, niin sitten ymmärrän, mutta jos kyse on vain siitä ettet kestä erimielisyyksiä kuin aikuinen ihminen, niin ei se miehesi vika ole. Selvästihän sä vaan haet huomiota jos et pysty lopettamaan itkemistä ennen kuin mies alkaa lohduttamaan.
Seukkasin tuollaisen kanssa. Ei siitä mitään tule. Tunneyhteys on melkein tärkeintä parisuhteessa, jos ei sitä löydy, niin ollaan kämppäksiä, jotka panee. Rumasti sanottu, mutta totta.
Niin, että riidan jälkeen miehen pitäisi tulla naista lohduttamaan ja sysätä syrjään omat ärtymyksen tunteet?
Miehen kannalta varmaan niin että hän kokee vaimon hermoheikoksi kälkättäjäksi jolle ei sitten uskalla kertoakaan mitään. Ja vaimon itkemisen vallankäytöksi tai sitten niin ahdistavaksi ja hämmentäväksi, että ei tiedä mitä sille pitäisi tehdä, muuta kuin toivoa että tilanne menisi pian ohi.
Olette varmaan kovin nuoria? Ehkä vähän liian nuoria olemaan naimisissa?
Miksi et itse lepyttele miestä vaan itket? Tarkoitan että kai mieskin saa tuntea jotain riidan päätteeksi. Mies ei vaan itke mutta voi sisäisesti olla hyvinkin hermostunut, vaivaitunut ja mennä lukkoon, olla kykenemätön avautumaan tuossa tilanteessa. Se voi olla miehen tapa reagoida riitaa. Vaikka olisi ulkoisesti tyyni, voi sisällä kiehua, eikä hän tällöin voi kanavoida sympatiaa ulospäin sinulle.
Sanoit että mies ei ole puhunut totta. Ajattele itse jos joudut konfliktiin jossa "jäät kiinni" etkä halua tunnustaa, niin vaikea siinä tilanteessa on olettaa että voisi avautua toiselle, lohduttaa, kun päinvastoin haluaa pois tilanteesta ja sulkea asian mielestään.
Tosin syyt tähän valehteluun on hyvä selvittää ja ne hoitaa. Ehkä sitten asioista riitelykin toimii paremmin, jos kumpikaan ei ole muista asioista riidellessä syyllinen, eli molemmat voivat turhautua mutta myös tehdä kompromissejä ja tuntea sympatiaa. Nykyiset riidat eivät tälläisiä selvästikkään ole.
Ehkä valehteluiden takana on jotain "luurankoja", jotka pitää kerta kaikkiaan kaivaa vaan esiin muuten sama "kyräily" jatkuu.
Olipas täällä nyt kovasti sinua arvostelevia viestejä. Itse kykenen asettumaan tilallesi, nimittäin minulla samanlainen mies. Aikuinen, tunnetasoltaan kypsä ja tasapainoinen ihminen ei voi kyetä käyttäytymään tuolla tavoin jos toinen on mielipahoissaan. Vaikkakin ukko tuntisi itsensä oikeutetuksi ja tuntisi olevansa oikeassa, ei se oikeuta ihmistä käyttäytymään tuolla tavoin. Toisen tunteet huomioon ottaminen vaatii empatiaa ja tuota hänellä ei näytä olevan tai ainakaan kykyä sen näyttämiseen. Itse olen tuollaisen ukon kanssa nyt 19-vuotta ja nyt alkaa minulle riittämään.Tunneköyhä ja tunnekylmä, ei sille mitään voi
tuttua.itse olen elänyt 15-vuotta suhteessa ja harvoin itse itken ja tässä aiemmin oli kunnon syy itkuuni kun eräs läheinen ihminen minulle niin yritti itsemurhaa.mies ei tarjonnut silloinkaan ajattele olkapäätään.
ennemmin hakee kaljaa kaupalta kuin keskustelee esim. meidän parisuhteesta.mutta aion kyllä erota tollasesta luuserista.on niitä iahnempiakin miehiä olemassa eikä tollasia kaljankittaajia.
"Tai että itken tekokyyneleitä saadakseni haluamani"
Kettu !
nainen joka rakastaa.. ei itke, ei valehtele
.
Ajatella, jos miehet joka kerta mielensä syystä tai syyttä pahoittaessaan tirauttaisivat itkut ja ainoa ulospääsy tilanteesta olisi naisen lohdutus? Luulen, ettei yksikään nainen katselisi moista.
Niin minä teen - aina olen lohduttanut, kun mies itkee. Oli syy sitten minussa tai ei. Ei vaan toimi toisinpäin... Empatiakyvyn puutetta tollanen tai sitten omistan itse sitä "liikaa". Tunneälyltään hyvinkin erilaiset ihmiset eivät vain kuulu yhteen, siinä sattuu henkisesti molempia.
Te olette vasta alkaneet löydätte kyllä tavat millä kommunikoitte. Minullakin mies vasta vuosien päästä muuttui ja osaa nyt lohduttaa. Ottaa syliin ja sanoo: eukkoseni mikä mättää. Yleensä siinä vaiheessa alan jo nauramaan. Saamme ristiriidat hoidettua nopeastikin. Kuka voi vastustaa miestä joka tekee näin? Ei kukaan nainen tällä miehet saa naisen itkut ym. Tunnekuohut aisoihin. Tässä olisi yksi neuvo.
"En vain käsitä miten emme ole riitatilanteissa ollenkaan samalla aaltopituudella."
Hyvin yksinkertaista. Jos olisitte kaikissa asioissa aina "samalla aaltopituudella", niin ei niitä riitojakaan koskaan syntyisi. Normaalijuttuhan se on, että suhteiden alussa aina räiskyy ja salamoi, kun kaks erillaista persoonaa etsii yhteistä sulautumista toisiinsa, jotta he voisivat olla sopusoinnussa keskenään.
Minusta olisi suorastaan pelottavaa, jos mies ei reagoisi hätääni. Se olisi mielestäni ihan jäätävää kylmyyttä, enkä mitenkään voisi hyväksyä sellaista ihmiseltä, jonka pitäisi välittää minusta. Ei kukaan syyttä itke, toiset vain ovat herkempiä kuin toiset, ja mielestäni se pitäisi huomioida.
Oma mieheni huomaa herkästi, jos minulla ei ole kaikki hyvin, ja tulee sitten halata rutistamaan. En tiedä mitä haittaa empatiakyvystä joidenkin kommentoijien mielestä on, mutta meillä se ainakin toimii hyvin - molemmat voittaa. Me emme tosin riitele, sillä itse käyttäydyn hyvin mukautuvasti ja tilannetajuisesti. Näen muiden ihmisten riitatilanteissa ymmärtämättömyyttä toisiaan kohtaan, ja ne pystyisi mielestäni helposti hoitamaan ihan rauhallisesti ja rakentavasti puhumalla.