Kertokaa saman kokeneet miltä tuntuu kun joutuu aina itse tekemään aloitteen seksiin ja silloinkin tulee useimmiten torjutuksi. Musta tuntuu, että tää nakertaa mun koko itsetunnon pala palalta ja tekee olon todella arvottomaksi. Tekis mieli pettää, että sais ees välillä tuntea olevansa haluttu. Surullista:(
Kumppanin torjuminen
Tseljanka
352082
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mitä järkeä on jatkaa tuollaisessa suhteessa?! Eroa!
Nakertaa, ja vie itsetunnon. Pettämisajatuksia ei ole minulle tullut. Masennus.
Toiset eivät vain osaa huomioida toista, kun on itsellään niin epävarma olo. Sitten on niitä, jotka käyttävät torjumista ja etäisyyttä aseena ja kiristyksen välineenä parisuhdepelissään.
Minullapa on onni olla aviossa tapauksen kanssa joka toteutta nuo molemmat kriteerit. Voin todeta, että kyllä on vaikeaa. Vituttaa, kun menee nukkumaan, herää, lähtee duuniin, duunissa, kotiin tullessa ja kotona. Huh huh. Hopeat ovat olleet monesti menossa jakoon. Tällöin ja vain tällöin vastapuoli "ymmärtää" antaa juuri pikkuisen periksi omista asemistaa, että saa myrskyn laantuman ja sitten sama peli alkaa taas uudelleen.
Ei kiva. Ei todellakaan kiva. Otan vilpittömästi osaa ap:n puolesta.
Tunnen tunteen!
44:n vuoden aikana on kaksikin väistämistä liikaa.
Älä valehtele, et tiedä vaikka ikää ja kokemusta onkin. 2 väistämistä ei ole yhtään mitään verrattuna jatkuvaan torjuntaan. Sulla on asiat hyvin joten tyydy siihen.
Minulla ei ole torjumiskokemuksia tai en ainakaan muista mutta osaan kuvitella tilanteen ja sen vaikeuden joten ap otan osaa.
Juuri näin. Olen aloittajan kanssa samassa tilanteessa, seurustellut mieheni kanssa kaksi vuotta ja tämän vuoden puolella hän on torjunut noin 95 prosenttia aloitteistani. Koskaan ei ole hyvä hetki. Tämä on jotanut siihen, etten uskalla tehdä enää aloitteita jatkuvan torjumisen pelossa, ja miksi tekisinkään, kun ne eivät johda mihinkään. Olen ehdottanut miehelleni ties mitä hepeniä ja roolileikkejä, jos edes sillä saisin hänet kiinnostumaan, mutta ei. En taida vaan kiinnostaa häntä enää. Ja ei, en ole ruma ja lihava tai lahna.
Toista naista tuskin on, se ei jotenkin sovi kuvioon, ja mies kovasti kertoo rakastavansa ja että haluaa aina olla kanssani. Seksi vaan ei kiinnosta. Ja näitä miehiä on tätä nykyä pilvin pimein.
Sanoin, että tunnen tunteen. Se on totta. Nuo kaksikin kertaa antoivat riittävästi esimakua siitä mitä se voisi olla.
Väistämisellä tarkoitan, ettei kyse ollut tylystä torjunnasta vaan vastahakoisuuden ilmaisemisesta.
En muista vaimoni kieltäytyneen seksistä, mutta toisaalta en enää muista meidän rakastelleenkaan, kun siitä on jo niin monta vuotta.
Olet onnellinen! Minulle nämä kaksi pientä pettymystä aiheuttanutta vastahakoisuutta ovat tapahtuneet lähimenneisyydessä mutta ehkä aika pyyhkii nekin pian pois muistista.
Toi on varmasti kauheaa jatkuvana. Meillä tulee iso krisiisi ja ajaudutaan eron partaalle, kun mies joskus ei halua seksiä. Niinkuin nytkn yhtenä iltana. Päivällä kouri ja kehui mua seksikkääksi, sitten illalla otti vain kirjan käteen ja alkoi lukea ja nukahti. Mä oikeasti koen sen kauheana toejuntana, että mua ei enää haluta. Ehdin jo sopia kavereiden kanssa baari-illan ensi vknlopuksi, vaikka en oikeasti hakua pettää. Mun itsetunto on jotenkin todella herkkä torjnnalle sängyssä. En ymmärrä tätä, koska yleisen käsityksen mukaan kaikkien miesten pitäisi vongata seksiä ja naisten olla niitä, jotka ei anna. Meillä n toisinpäin. Ja mä olen ulkoisesti ok, joka päivä kuntoilen ja naisellinen tyyli, ja kuulemma sängyssäkin hyvä. Pitäisihän miehen silloin haluta. Parisuhde on un mielestä seksiä varten, ja jos sitä ei ole, niin voi yhtä hyvin erota.
Kyllä niitä torjuvia miehiä on vähintään yhtä paljon kuin naisia ainakin täällä Suomessa. Et ole ainoa.
Olen kanssasi eri linjoilla siinä, että mielestäni parisuhde ei ole pelkästään seksiä varten. Mutta jos toinen linnoittautuu myös henkisesti, kirjan taakse, niin silloin tulee kokonaisvaltaisesti torjutuksi.
69/65 täytyy olla erittäin herkkä ja tuntosarvilla ilmaa haisteleva, jos torjuntoja on ollut pitkässä liitossa vain kaksi. Se on hyvä taito vaistota toisen haluja, ennen kuin edes yrittää "houkutella" seksiin. Ettei tule niitä turhia torjuntoja. Minun miehelläni on myös tällainen vaisto, vaikka ei olisi mitään pahaa mieltä edes taustalla. Hän haistaa ilonikin keskeltä jos ei ole otollinen hetki. Arvostan tällaista taitoa. Samoin haistan minäkin hänestä milloin ei ole sopiva hetki, en tosin olen siinä yhtä hyvä kuin hän.
Toinen mahdollinen vaihtoehto on se, ettei 69/65:llä ole seksiä niin usein, että vaimoa ehtisi koskaan "närästää".
Molempi parempi.
Oletan.
Edustamme HS:n selvityksen keskiarvoa.
On tullu koettua ja vieläpä monenmonta kertaa. Itsetunto nollissa ja koko naiseus hukassa...
Koettu on, valitettavasti. Monet ovat ne kerrat, kun olen itseni itkenyt uneen. Pettymys ja mitättömyyden tunne jäävät päällimmäiseksi tunteeksi. Usean pettymyksen jälkeen menee pitkään, ennen kuin edes haluaa lähestyä uudelleen.
Jotenkin kestäisin paremmin, jos minua huomattaisiin arjessa, mutta sekin on jäänyt haaveeksi.
Homma on jo käynyt libidon päälle ja mielikin on tehnyt tepposet. Tätä puoliso ei ymmärrä, vaan syyllistää lisää...
Ihan on samat tunnelmat: "Monet ovat ne kerrat, kun olen itseni itkenyt uneen. Pettymys ja mitättömyyden tunne jäävät päällimmäiseksi tunteeksi."
Oma puolisoni tosin muutenkin äärimmäisen julma henkisesti. Joskus tuntuu, onko hänessä sadistisia piirteitä. Päivittäin itken melkein koko kotonaoloaikani, jos kukaan ei ole näkemässä. Puolison nähden täytyy olla vahva, eikä saa näyttää mitään tunteita, etenkään ei voi itkeä. Meillä on sairas suhde, mutta olen tähän asti etsinyt vika vain itsestäni ja yrittänyt olla parempi. Nyt tuntuu että voimia ei enää ole. Ja mieskin kai haluaisi erota, mutta ei viitsi nähdä vaivaa.
3v eläny suhteessa jossa n.2 käden sormilla laskettuna on ollut seksiä,kun olen aikana vongannut.Nyt 7kk ei mitään. Tänään sitten tein päätöksen mulle riitti. Maanantaina vuokrapaperit kaupungille ineen ja se oli tässä. Asiasta ei ensin puhuttu,torjuminen tuli heti,sit kk päästä selityksiä ett joku pettäny melkein 10v sitten kamun kans jne. Syytön minä siihen olen..
Just sarkastisesti ajattelin etten oo edes suudellu intohimoisesti ton miehen kans 2v...en edes siinä alkuajan onnen huumas.
Ei oo mun juttu enää...lupaa mennä lääkärille ja hoitaa asian...sitä on tehny nyt viimeisen vuoden.Mitta tuli täyteen ja kuppi meni nurin.Minäkään en sitten selittele ja kerro kun vaan häivyn...oon antanu mahdollisuuden ja yrittäny ymmärtää...en enää.Se oli siinä finito kaput.Oih kun helpompi hengittää...Ja panna sitten kun haluaa ilman torjuntaa.Naiseustäs on kyllä mennyt niin pohjamutiin,ett oksat pois.
On tämä ihme palsta. Toiset vonkuu kun naiset ei huomioi ja toiset kun mies ei huomioi. Jälkimmäinen on ainoastaan eron syy, miehen huomioimisellahan ei niin väliä.
Mitä ihmeellistä siinä on, että kertoo kuinka pahalta tuntuu kun torjutaan?
Vain mieskö saisi olla siitä pahoillaan? Ja naisella ei tunteita saisi olla? Pitäisikö olla vain kaunis ja hymyillä, vaikka tuntuu pahalta?
Ei näitä kirjoituksia vonkumiseksi voi kuitata. Ja kukaanhan ei sinua pakota tänne lukemaan, saati kirjoittamaan.
Kyllä, juuri noin se menee. Pitää saada tuntea olevansa haluttu, tarvittu ja rakastettu.
Pitää ja pitää. Monet sitä tarvitsee mutta harvat saa.
Parisuhteessako harvat kokevat itsensä rakastetuksi? Ja mikä johtopäätös tästä pitäisi mielestäsi vetää? Jos itselläsi on huono parisuhde, niin muidenkaan ei pidä valittaaa? En ymmärtänyt pointtiasi, mutta ehkä sinulla ei mitään ajatusta ollutkaan.
Ikääntyneemmän naisen, kuten 65v vaimoni suhteen, minun täytyy harrastaa harkintaa ja kohtuullisuutta.
On myös yritettävä erottaa aidon halun herääminen pelkästä velvollisuuden tunnosta ja minun miellyttämisestäni.
Ainakin tuo on voinut tuntea itsensä halutuksi.
Miten kauan olette olleet yhdessä ja minkä ikäisiä olette?
Onko näin ollut aina vai onko tilanne muuttunut?
Jos on ollut aina sama tilanne niin en ymmärrä, miksi olette yhdessä. Jos tilanne on vasta muuttunut tällaiseksi, on keskustelun paikka, jotta saat selville, mistä kiikastaa (syy voi olla jossain ihan muualla kuin seksissä)
Pitkissä parisuhteissa taas seksi usein väljähtyy ja sen eteen pitäisi molempien tehdä töitä. Yhteistä aikaa, kynttiläillallisia, matka ym.
Nyt eronnut, mutta 40 vuotta aviossa olleena tiedän, että kun jatkuvaa torjuntaa alkaa tulla ja jos aloitteen tekijä on lähes aina itse, siinä on pysähdyksen paikka. Miehelläni oli muita suhteita, eikä halunnut panostaa suhteeseemme.
Toistuva protestini. "Tehdä töitä parisuhteen eteen"!? Jo itse ilmaisu henkii teennäisyyttä!
Suhde joko toimii ja pysyy kunnossa, tai sitten ei, ilman mitään teennäistä humputusta! Kynttiläillallisia?!
Yhteisiä matkoja on vuosittain ka. 6kpl.
Tähän mennessä yhteensä noin 4,5-vuotta.
En minäkään sietäisi jatkuvaa, enkä edes usein toistuvaa torjuntaa.
Minä olen kuitenkin se aloitteellisempi osapuoli.
Nämä sunnuntait ovat poikkeuksia.
45-vuotta aviossa olleena ja siinä ensimmäisessä jatkavana minä tiedän!
Onkohan se parisuhteeseen panostamista kun en ole hakenut läheisyyttä ja lämpöä liittomme ulkopuolelta?
Mutta parisuhteen hoitaminen?! En ymmärrä!
Olen huomannut, että monet ikäihmiset pitävät pitkää parisuhdetta hyvänä parisuhteena, vaikkei siinä ulkopuolisen silmin hurraamista ole, rakkaudesta puhumattakaan. Ollaan yhdessä tavan takia, kun ei uskalleta erota, taloudellisen hyödyn takia, kaveruuden takia, eron häpeän takia, epäonnistumisen häpeän takia..
Ei sinun tarvitse ymmärtää parisuhteen hoitamisesta mitään, sinä elät liitossasi omalla tavallasi. Itse 20 vuotta kestäneestä aviosta eronneena, muutamissa parisuhteissa olleena ja nyt suhteessa elävänä ymmärrän parisuhteen hoitamisen tärkeyden omalla tavallani.
Hoitaminen tulee pakottamatta ja luonnostaan, kun rakastaa toista. Yhteisen ajan järjestäminen, kumppanin etusijalle asettaminen, kosketukset, katseet, hyväilyt ja kaikella tavalla halu tehdä toiselle hyvää on parisuhteen hoitamista, eli rakastamista. Rakkaudelliset teot ovat siis parisuhteen hoitamista.
Ystävyyssuhdekaan ei säily elävänä ilman, että siihen jotakin antaa itsestään. Jos suhteen hoitaminen alkaa tuntua väkinäiseltä, silloin on pystähtymisen paikka ja kannattaa kysyä itseltään, että mikä on pielessä.
Kaikki ihmiset eivät ilmeisesti odotakaan ihmissuhteelta mitään henkistä tai tunneyhteyttä, eivätkä näe siksi sellaista tarpeelliseksi rakentaakaan.
Uhoa sinussa ainakin tuntuu olevan "45-vuotta aviossa olleena ja siinä ensimmäisessä jatkavana minä tiedän!" "Mutta parisuhteen hoitaminen?! En ymmärrä!"
- Niin kuin sanonta kuuluu: minäkö tyhmä? Nyt en ymmärrä!
Mitä merkitystä sillä on, teettekö te yhden vai viisikymmentä matkaa vuodessa? Ehkä se kertoo, että olette aika varakkaita.
Jos avioliitto on jatkunut 45-vuotta ei kerro vielä mitään siitä, tuntevatko avioliitossa olijat toisiaan ihmisinä, eikä sitä että onko teillä ihmissuhdettakaan sanan varsinaisessa mielessä. Se kertoo vain sen, että ette ole eronneet.
Hoitamatta hoituminen! Viimeinen kappaleesi sisältää juuri sen mitä tarkoitan hoitamattomuudella.
Kun parisuhde hoituu pakottamatta ja luonnostaan niin silloinhan sitä ei tarvitse hoitaa!
Minun käsitteistössäni hoitaminen on jonkin asteen ponnistelua ja pakottautumista johonkin rooliin.
Olisiko nyt niin 69/65, että 45-vuotisessa parisuhteessasi aika kultaa muistot ja loput huonot muistot ovat vaipuneet unohduksen suohon?
Suhde ei toimi, eikä pysy kunnossa, jos siihen ei satsaa. Ja ihan makuasia on miten satsaa, vaikka se sinun mielestäsi näyttäisi teennäiseltä, niin toisten mielestä kynttiläillallinen on kiva juttu.
Mikä ihmeen humputus se muka olisi, kunnollinen illallinen kynttilöineen. Tunkiollako pitäisi järsiä makkaraa, ettei olisi humputusta.
Mitä vikaa parisuhteen hoitamisessa muka?
Parisuhteen hoitaminen kun yleensä on sitä, että tehdään asioita yhdessä, kuunnellaan toistaan, ja otetaan toinen huomioon ynnä yllätetään toinen vaikka sillä humpuukilla.
Eikä olla nokka nyrpällään, jos vaikka naispuolinen ihminen toivoo arkipäivänsä illan iloksi humpuukkista kynttiläillallista ruusujen ja kuohuviinin kera.
Käsitteiden pyörittelyä?
"Parisuhteen hoitaminen kun yleensä on sitä, että tehdään asioita yhdessä, kuunnellaan toistaan ja otetaan toinen huomioon".
Mitä hoitamista tuo on? Sehän on tavallista yhdessä elämistä!
Humputusten suhteen olen tosiaankin arkipäiväinen.
Lienee toisen huomioon ottamista mm. se, että hoidan ruokahuollon alusta loppuun.
Vaimo istui marketin kassalla 22-vuotta ja kertoi nähneensä ruokia riittävästi.
Tai se, että hänen palatessaan tyttöjen matkoilta olen aina siivonnut asunnon.
Tai se, että aistiessani hänen haluavan vaikkapa Irlantiin tai Karibialle, niin ilman kehoitusta mutta asiasta sopien, varaan kiertomatkan, risteilyn lisäviikkoineen jne.
Tai se, että ollessamme loma-asunnollamme, noudan hänelle aamuisin tuoreen voisarven tai kurpitsahillotäytteisen rinkelin ja joskus yllärinä pienen murotaikinaan tehdyn marjapiirakan extrana.
Tai kannustan harrastuksiin, paikallispolitiikkaan jne.
Tai se, että pidän luonnollisena asiana huolehtia meidän molemminpuolisesta hyvän olon tunteista.
Tosin tämä ei ole vain yksipuolista.
Katson onnistuneeni ponnistelematta tässä elämäntavassa nähdessäni vaimoni tyytyväisenä ja joskus jopa lausahtavan, että minä olen paras mahdollinen, ajateltavissa oleva mies hänelle.
Tajuan oikeastaan turhaan härnääväni oman onneni hehkutuksella joitakin mutta otan tämän kanssaihmisten kannustuksena siten, että vähäisemmällä itsekkyydellä olisi saavutettavissa enemmän!
Muistini on vielä tallella joten ei tarvitse kultailla mitään.
Sitäpaitsi, ikääntymisen myötä lähimuisti heikkenee, kaukomuisti säilyy.
NO PETÄ! Ehkä puoliso oikein odottaa sitä, että saisi "tekosyyn" suhteesta lähtemiseen. Itse en ole enää pitkiin aikoihin halunnut seksiä, enkä mitään muutakaan, puolisoni kanssa ja oikein toivoisin, että hän löytäisi toisen tai jotain... Surullista, mutta totta.
Eroa nössykkä läheisriippuva, ja sitten mene vasta muita panemaan!
Muutaman kerran jouduin torjutuks, muija oli toiminnassaan niin yksoikonen, ei lähentelyä tänään, nukkuminen vaan käyntiin, ei mitään hempeilyä, eikä muuta kuin unta kaaliin.
Mulle ei kyl uni tullut heti silmään, joskus mietin asioita tunnin tai kolme. Näinhän se asia aikansa eteni vaan ei etene enää.
Tuo silloinen muijani kun oli viel joskus seurustelumme alkuaikoina puhunut nuoruutensa villeistä vuosista joihin kuului paljon suhteita ja yhdenyön ystäviä.
Siinä sitä sit meikäläinen mietiskeli omaa osuuttaan, joskus on jätkiä on haalittu panolle hetken mielijohteesta, meikäläinen saa vuoteessa joskus jotain armonpaloja kylän jätkien höyläämäästä tavarasta , > erokeskusteluissamme mua sit syytteli huonosta itsetunnosta ja mustasukkaisuudesta, no olkoon vaikka niin, jos se häntä helpotti, mutta>> ei hel-----ti, kyl siitä tuli loppu, etsiköön hän uusia kumppaneita, kuten minäkin tein- - - . - ja löysinkin naisen joka ei pihtaa, vaan hyvänä pitää vaikkei aina naitaskaan
Kyllä se varsin harvoin on milenosoitusta toislle. Elämä vain närästää, syitä voi olla tuhansia, jotka tosiaankaan eivät edes kosketa milllään tavoin puolisoa.
Työpaikoilla tapahtuu paljon, kuulin äskettäin, kuinka vahohen kymmeniä vuosia olleiden pitää suorittaa jotain setifigaatteja, kenen hullutuksia tuollainen on, siellä on ollu aikaisemmin, milloin japsimaista aamupalaveria, jossa juostaan kuin köpsät portaita alas taulun luo, jonne on pitänyt edellisenä iltana laittaa tietyt raksit tekemimistäänb, aamulla sitten seisot tuomiolla ja vertailussa.
Samoin verrattiin koko Suomen eri kolkissa olevien samaa työtä tekevien raksien määrää.
On muuten suuri ero missä asuu ja missä niitä rakseja voi tehdä ja paljonko vaatii tekemistä saada raksattavia paikalle.
Samoinhan se on kiinteistövälittäjillä, kun Hesassa tekee yhden hyvän kaupan, sillä elää koko kuukauden hyvin, mutta muualla se onkin jo suuren työn takana.
Sitten on lasten hoitoon viennit sairastelut, sitten päiväkotien ja koulujen vanhampainillat, jotkaa saattavat olla vanhemmille yhtä syytöstä, lapsen moittimista.
No siinä sitä on tarpeeksi syitä hiljentämään pasisuhteen halut, kun toinen ei vielä edes ole näitä asioita jakamassa, eikä ole kiinnostunut, kääntää sitä sitten selkänsä toislle herkästi.
No sitten kyllä varsinkin miehiltä kysyisin, mikä on se syy, että pitää olla monta kuukautta ilman seksiä kotona, kertokaa nyt ihmeessä se.
Samoinhan se on naisille, mikä estää seksin tai miksi siitä tulee noin suuri ydinkysymys.
Mitä siellä sielun sopukoissa taphtuu, vai liittyykö mukaan aina ulkopuolinen asia, teko , taho.
Ihan ymmärtämisen kannlata olisi hyvä kuulla sitä totuutta.
Onhan tuo nyt niin vakava asia, jotta luulisi jokaisen yrittävän hoitaa asiaa kuntoon.
Lopeta hyvä ihminen kerjääminen ja pistä sinäkin omalta puoleltasi luukku kiinni.
Anna ajan kulahtaa ja katso, mitä se toinen alkaa tilanteen korjaamiseksi tehdä!
Jos se toinen ei tee mitään, niin siitä tiedät, että liittosi on tullut päätepysäkille ja sinun on aika nousta bussista ulos.
Mutta älä sitä säikähdä, tulee uusia ja parempia, paremmin varustettuja.