Erilainen tarina kun monesti, koska tähän ei liity uskottomuutta.. ei minun eikä ilmeisesti miehenkään.
Olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta, naimisissa seitsemän, kaksi lasta.
Mitä elämämme on nykyään: seksiä ollut viimeksi 8kk sitten ja sitä ennenkin pari vuotta tosi harvoin.
Mies ei luota minuun ja kaikessa olen aina syyllinen. Jos joku menee vikaan tai sitten puen lapset väärin tai annan heille väärää ruokaa väärät määrät.
Ei kannusta/tsemppaa minua minun laihdutuksessani.
Hänen harrastukset ja menot on tärkeimmät. Minä olen "uhrannut" harrastukseni, kaverini, vartaloni ja urani lasten eteen. Ja mitään kiitosta tai ymmärrystä minua kohtaan ei ole.
Emme pysty nykyään enää puhumaan riitelemättä. Olemme aina eri mieltä.
Kävimme vuoden pariterapiassa: ei mitään hyötyä.
Olemme yhdessä vain lasten takia. Ja lapset tykkää isästä ihan valtavasti.
Haluaisin itse päättää mitä ruokaa teen tai mitä laitan lapsien päälle. En halua kuulla miten taas olin tehnyt jotain väärin. Negatiivista juttua koko ajan!!
Mutta... miten voin erottaa isän ja lapset.. tai varsinkaan minut ja lapset. Vielä niin pieniä, että viikko-viikko systeemi ei kuulemma ole hyvä juttu.
Mutta.. mä ahdistun päivä päivältä vaan enemmän. Syön suruuni ja lihon entisestään. Apua!?!
Olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta, naimisissa seitsemän, kaksi lasta.
Mitä elämämme on nykyään: seksiä ollut viimeksi 8kk sitten ja sitä ennenkin pari vuotta tosi harvoin.
Mies ei luota minuun ja kaikessa olen aina syyllinen. Jos joku menee vikaan tai sitten puen lapset väärin tai annan heille väärää ruokaa väärät määrät.
Ei kannusta/tsemppaa minua minun laihdutuksessani.
Hänen harrastukset ja menot on tärkeimmät. Minä olen "uhrannut" harrastukseni, kaverini, vartaloni ja urani lasten eteen. Ja mitään kiitosta tai ymmärrystä minua kohtaan ei ole.
Emme pysty nykyään enää puhumaan riitelemättä. Olemme aina eri mieltä.
Kävimme vuoden pariterapiassa: ei mitään hyötyä.
Olemme yhdessä vain lasten takia. Ja lapset tykkää isästä ihan valtavasti.
Haluaisin itse päättää mitä ruokaa teen tai mitä laitan lapsien päälle. En halua kuulla miten taas olin tehnyt jotain väärin. Negatiivista juttua koko ajan!!
Mutta... miten voin erottaa isän ja lapset.. tai varsinkaan minut ja lapset. Vielä niin pieniä, että viikko-viikko systeemi ei kuulemma ole hyvä juttu.
Mutta.. mä ahdistun päivä päivältä vaan enemmän. Syön suruuni ja lihon entisestään. Apua!?!
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Hänen harrastukset ja menot on tärkeimmät. Minä olen "uhrannut" harrastukseni, kaverini, vartaloni ja urani lasten eteen."
Miksi?
Lopeta nyt ainakin se suruun syöminen ja lihominen..
Jos se on juttu, joka on tehnyt miehestäsi tuollaisen. Monet naiset lopettavat ulkonäöstään huolehtimsen naimisiinmenon jälkeen ja miehesi saattaisi kiinnostua sinusta jälleen kun muuttuisit. Arvosteleeeko hän ulkonäköäsi, onko hänellä sellaiseen varaa?
Lähde ulos omien kavereiden kanssa, jos teillä ei yhteisiä menoja ole. Sinulla on tasan yhtä suuri oikeus elää omaa elämää ja tehdä omia juttuja kuin miehelläsi.
Älä alistu.
Olette käyneet terapiassa... Kaikkenne yrittäneet... Riitelette aina...
Nainen, ota elämäsi haltuun ja eroa! Olet 100% onnellisempi ilman miestäsi.
Vaikka olisit lihonnut 100 kiloa avioliiton alusta, on miehesi asia tsempata sinua laihduttamaan, eikä katsoa alta kulmien taisteluasi kiloja vastaan. Se on sitä aitoa rakkautta.
Lapset voivat olla vaikka joka toinen viikonloppu isällä, niin ei tule sinullekaan kamala ikävä. "Vapaina viikonloppuina" voit harrastaa ja ottaa aikaa itsesi huolehtimiseen ja hyvinvointiisi. Hyvänä puolena on myös se, että mies ei ole arkisin mollaamassa sinua ja arvostelemassa sinua äitinä, syöden itsetuntoa.
Reipastu ja ota elämäsi haltuun!
Pettäjä tai narsisti tai molemmat?
Miehesi kotikäyttäytyy ala-arvoisesti, ikävä sanoa, normipettäjän tavoin. Pettäjä syyttelee, mollaa ja haukkuu puoliosaan joka hetki, kaikesta mistä keksii. Syy on oman syyllisyyden piilottaminen itseltä ja tietenkin se, että vihalla ja suuttumuksen avulla voi torjua aidon aikuisen keskustelemisen kumppaninsa kanssa. Pettäjä nostaa tahallisesti kotona riitaa, jotta voi suuttumuksen varjolla poistua "omille menoilleen" niitä lähtiessä tai tullessa mitään selittättä. Kysymyksissä suuttuu ja aloittaa suuren vastasyyttelyn.
Torjuuko mies itse seksin, ulkonäköäsi haukkuen? (Jos kyllä, silloin varmasti pettäjä on. Ne ei käytä kondomia vieraissa eikä halua kotiseksiä, jotta vaimo ei saisi mahdollista tartuntaa)Jos olet ihan varma, että ei pettäisi (kuten mies itse suureen ääneen vakuuttaen voi väittää, jopa oma-aloitteisesti puhua omasta uskollisuudestaan) ja jos mies on käyttäytynyt samalla tavalla avioliiton alkuvuosinakin, siirry lukemaan narsismista kertovaa kirjallisuutta. Jos epäilet pettämistä, aloita aktiivinen selvittäminen etsivän tms avulla, miehen selän takana noista "omista menoista".
Samat fiilikset täälläkin. Mies varmaan pettää. Luulisin näin, vaikka heillä seksiä olisikin.
Olen lukenut narsismista ja ei se sitä ole. Uskon enemmän, että kun hän on ainut lapsi, niin hän on pyörittänyt (ja pyörittää edelleenkin) vanhempiaan mennen tullen. Eli itsekäs, itseppäinen, ajattelematon, oman edun tavoittelija, laiska, röyhkeä...
Koskaan ei ole arvostellut ulkonäköä tai siis läskejä. Koen itse, että siitä johtuu seksittömyys, mutta hän ei myönnä sitä.. vaan kun mä en ole ollut valmis. Pah. Olen järjestänyt kahden keskistä aikaa, mutta SE ei ole ollut hänellä mielessä.
Pelkään mitä traumoja lapset saa. Haluan vain, että he ovat onnellisia. Mutta eivät he ole onnellisia näinkään. Isompi välillä sanoo "älkää riidelkö".
Siinä vaiheessa, kun lapset pyytävät olemaan riitelemättä, tulisi jokaisen vanhemman pysähtyä. Jos ette pysty asioitanne saamaan kuntoon, kun olette käyneet terapiassakin, niin ehkä muutto eri kattojen alle antaisi teille enemmän pelivaraa. Katselisitte maailmaa hetken aikaa ilman toisianne, ehkä myöhemmin yhdessä. Lastenne ei tule kärsiä vanhempien riidoista. Se on välinpitämättömyyttä. Hienoa, että ajattelet lapsia. Suurin osa vanhemmista ei niin tee.
Narsismi on vain yksi luonnehäiriö, kansannimitys. Mutta noin käyttäytyvä mies ei ole terve, takana on pitkään jatkunut pettäminen tai jokin luonne/persoonallisuushäiriö, tai molemmat. Luonnehäiriö ei ole on/off, niitä, kuten narsismiakin on eriasteista, hyvin lievästä vaikea-asteiseen narsismiin. Miehelläsi on ilmiselviä luonnehäiriön piirteitä kertomasi mukaan. Tämmöioset häiriöt eivät korjaannu vaimon rakkaudella, ihan sama mitä sinä teet, ei parane.
Juuri näin. Ja sitten kun lisätään edellisiin vielä sekin, että on olemassa myös tervettä narsismia, niin sitten meneekin jo monella yli hilseen totaalisesti.
Ei taatusti kuule johdu miehen käyttäytyminen siitä, että on ainoa lapsi. Narsistisia piirteitä miehesi käytöksessä sen sijaan on paljon. Pahin niistä on se, ettei hän ota sinua ja sinun tunteitasi yhtään huomioon. Narsistit ovat myös aina ennenkaikkea oman edun tavoittelijoita, jotka nyhtävät läheisistä ihmissuhteistaan kaiken hyödyn irti, toisten kustannuksella.
Kirjoita hänelle kirje ja pyydä häntä myös vastaamaan kirjeitse. Näin te molemmat joudutte harkitsemaan sanottavanne ja kaikki asiat saavat toivottavasti oikeat mittasuhteet.
Kauan aikaa sitten kirjoitin kirjeen kun osaan sillä lailla ilmaista itseäni paremmin, tai osasin. Mies luki ja itki, mutta seuraavan riidan kohdalla repi paperin roskiin. Joten ymmärtänyt ei, ja siitä minä en ole vastuussa. Ja näin uskon olevan monen monituisen miespuolisen kohdalla; ei mene jakeluun / ei yhdistä vinttiin asti.
Ei mene jakeluun ei. Odotan, että seuraava mies on sellainen, jolla menee jakeluun. Helpottaa elämistä kummasti.
"Päästäkää minut pois"
Odotat siis pelastajaa? Nyt on niin, että ainoa mikä auttaa on elämän ja ohjaimien ottaminen omaan haltuun. Älä alistu, hae eroa. Muuten saat kärsiä elämäsi loppuun asti.
Keskustelimme tai yritimme keskustella. Yritin selvittää mitkä on suhteemme ongelmat. Ei varmaan tule teille yllätyksenä, että kaikki oli minusta johtuvia. 1. Olen prinsessa, vedän herneen nenään joka asiasta. 2. Olen kärsimätön 3. kolmatta en enää muista mutta samaa tyyliä.
Eli mitään muuta ongelmaa ei ole. Joops. :( Hän lupasi olla vähemmän negatiivinen ("kun sun mielestä olen")... eipä sitäkään muutosta ole näkynyt.
Kävin katsomassa tänään vuokra - asuntoa.Ei ollut vaan meille sopiva.
Tuli jotenkin tämä tapaus mieleen. Ap, luepas tämä!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11737298
Vähän tuli kyllä mieleen. :(
Miten tässä sitten edetä? Kehen ottaa yhteyttä ja mitä kaikkea pitää sopia ja päättää? Saako erotilanteissa helpommin asuntoa (kaupungilta)? Täällä ei oikein ole vuokra-asuntoja vapaana. Haluaisin pitää lapset samassa päiväkodissa...