Pitkät suhteet, yhteinen elämäntyö. Silti voi kaivata vaihtelua myös rakkauselämään. Uskokaa huviksenne, että vain luonteeltaan tasaiset ihmiset pystyvät olemaan uskollisia 4ever. Miksi nostetaan elämä, pengotaan, jauhetaan, haukutaan? Miten sitä mitään uhraa hukkaan vaikka 15 v jälkeen toinen jäisikin kiinni sivusuhteesta? Ei se pyyhi pois elettyä ja koettua entistä. Tulevan ehkä kyllä, jos kokee että ei pysty jatkamaan. Voi meitä on monta naistakin, jotka haaveilemme salaa tunteesta, kosketuksesta, jostain. Joskus, harvoin, olen antautunut vietin valtaan ja ottanut hetkestä kiinni. En kadu, kaiholla vain muistelen. Roolit muuttavat meitä kaikkia, ei sitä vastaan voi taistella. Äidiksi kun tulee on äiti aina. Eroottinen äiti, ei sovi maailmankuvaan. Sitten katkaisinta painamalla: klo 17 työläisestä (päälliköstä) äidiksi, klo 21 äidistä vaimoksi ja vampiksi? En ole koskaan osannut. Sitä täytyisi pyytää anteeksi; en syty samalla lailla roolissani kuin irti niistä toisten tarpeista. Myönnän, tahdon pakoon enkä voi. Minua tarvitaan kotona. En voi syyttää toista, jos hakee kuumaa katsetta ja viipyilevää tunnetta muualta. Pelkkä pano on satua, täytyy katsoa syvälle totuuteen. Me kaipaamme muistutusta että elämme, poltetta vatsassa ja hengästymistä. Se johtaa seksiin, ei toisinpäin. Ei monikaan pysty tahdonvoimalla siihen kotona jos tuttuus on tullut kerran suhteeseen. Minä en pysty.
Vain elämää
Ken tulta pyytää
38427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Sinun näkemyksesi on hyvin rajoittunut. Älä esitä totena analyyseja muiden ihmisten luonteista ja niiden mukanakulkevasta käytöksestä. Kirjoituksesi taso kertoo, et ole persoonallisuuspsykologian tuntija. Vilkkaus, elämänilo ja uskottomuus eivät kulje käsi kädessä, kuten eivät kulje tasaisuus ja uskollisuuskaan. Emme siis usko huviksemmekaan sinua. Kirjoituksesi kertoo vain, millainen sinä olet, ei sitä mitä muut ovat.
Samoilla linjoilla "Emme usko":n kassa. Jokunen kommentti:
"Ei se pyyhi pois elettyä ja koettua entistä."
Kyllä se pyyhkii, sillä eletty ja koettu muuttuu valheeksi. Se ei olekaan sitä, mitä sen sanottiin olevan. Siitäå ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin luvattiin olla toiselle uskollisia.
"Tulevan ehkä kyllä, jos kokee että ei pysty jatkamaan."
Parisuhteessa tämä päivä on eilisen tulos ja huomisen perusta.
" Uskokaa huviksenne, että vain luonteeltaan tasaiset ihmiset pystyvät olemaan uskollisia 4ever."
En usko edes huvikseni, sillä minä olen kaikkea muuta kuin "tasainen". Olen ollut uskollinen koko elämäni, 55 vuotta, enkä tunnen vähäsintäkään tarvetta loukata toista pettämällä, enkä keksi yhtään syytä miksi niin tekisin. Ensimmäinen vaimoni oli tavattoman mustasukkainen ja petti. Syyksi sanoi mm., että koska uskoi minun kuitenkin pettävän, niin petti "myös".
Toisen ihmisen luottamuksen pettäminen, luottamuksen väärinkäyttämien on sellaisenaankin tuhoisaa, mutta merkittävintä on se, mitä se kertoo kunnioituksesta ja siitä mitä pettäjä ajattelee parisuhteesta.
Emme usko.
Ap ei väittänyt missään olevansa "persoonallisuuspsykologian tuntija". Se oli oma virhearviosi. Lisäksi ap varsin selkeästi kertoi eritoten itsestään. "Tahdon pakoon, enkä voi" "Minua tarvitaan kotona" Hän myöntää, että siirtyminen roolista toiseen (työntekiojä, äiti, vaimo/vamppi) tuottaa vaikeuksia, eikä hän pysty siihen.
" Vilkkaus, elämänilo ja uskottomuus eivät kulje käsi kädessä, kuten eivät kulje tasaisuus ja uskollisuuskaan"
Uskottomuutta on eritoten ulospäinsuuntautuneilla, elämäniloisilla ja -nälkäisillä, uteliailla ihmisillä. Tätä on tutkittu ihan virallisestikin, mutta jokainen voi havaita ilmiön lähipiirissäänkin, jos uskaltaa avoimesti katsoa ja tehdä havaintoja. Elämäänsä tympääntyneet, toisten elämää tuijottavat, moralisointia harrastavat ja/tai monipuolisesti passiiviset ihmiset yms eivät innostu uskottomuudesta(kaan).
Niin oma kuin puolison uskottomuus on yksi elämänkokemus muiden joukossa.
En ole lainkaan tasainen luonne, kaukana siitä. Silti...elämää on mieheni kanssa yhdessä yli 30 vuotta. Ihastuksia on ollut ja mennyt, ei kuitenkaan mitään vakavampaa. Muistutus elämästä ja siitä, että olemme, ei mielestäni tule seksin kautta , saatikka pettämisen kautta. Typerä ajatus, tosin aika tavanomainen nykyaikana.
Onnelliset ihmiset tekevät itsensä onnelliseksi ja siitä riittää muilllekin; rakkaus tekee hyvää kaikille. Tuttuus on ihana ja tavoiteltava asia parisuhteessa. Jännitys ja peitteleminen, sitäkö olisi kiihkeä ja tavoiteltava elämä, ei todellakaan.
Viisas Vaimo
Onko viisasta haukkua toisten ajatuksia typeräksi? Toimimaton seksielämä parisuhteessa on yksi tärkeimmistä asioista, jotka ajavat suhteen karille. Pelkkä rakkaus ei parisuhteessa useimmille riitä.
"Tuttuus on ihana ja tavoiteltava asia parisuhteessa"
Ei tuttuutta tarvitse tavoitella. Lisäksi tuttuus on erittäin harmillinen asia, kun suhteessa on paljon ongelmia ja ristiriitoja. Piintyneet ja jäykät tavat, joita on mahdoton, etenkään yksin, muuttaa. Mietipä itse kumman kanssa seksi on nautinnollisempaa: puolison, jonka kanssa sukset on ristissä eikä hän ota tarpeitasi huomioon millään tavalla, vai satunnaisen kumppanin, jonka kanssa voi keskittyä vain toisiin, ilman ristiriitoja. Tämä lienee suurin syy siihen, että salasuhteet kukoistavat, vaikkei kukaan niitä erityisesti tavoittele.
Saanen lisätä äskeiseen kommenttisi,usein satunnainen seksi voi tuntua jännittävältä ja kiihkeältä vieraan kanssa! Kuitenkin jos sitä rupeaa harrastamaan saman henkilön kanssa usein,niin vääjäämättä se tulee herättämään kysymyksiä jommankumman/ toisen mielessä! Kun huomataa,ettei oletukset tai ajatykset ole samoja: tähänkin suhteeseen tulee ristiriitoja. Silloin ei seksikään ole nautinnollusta,kun se on epävarmaa! Myös haluan sanoa,että haluaako seksiä,jossa ei ole rakkautta ja kunnioitusta mukana? Sen ollen näin vain kylmää panoa. Luulisin,että sellainen kokemus saisi ihmisen tuntemaan hyväksikäytöntunteen...
Luulisin,että ennemmin tai myöhemmin tuollainen menettely rikkoo ihmisen sisintä! Se jättää luultavasti vain kylmän tunteen,joka poispyyhkäisee kaiken fyysisen nautinnon. Etenkin naisten seksuaalisuus on psykologista. Jos mies vain harrastaa tunteetonta seksiä kakkosnaisen kanssa,voi salasuhde särkeä naisen sydämmen. Pahimmassa tapauksessa useat ihmiset joutuvat kärsimään.
Juu, kun harrastaa saman kanssa seksiä usein, vääjäämättä tulee mukaan tunteet, Jos ei, kyllästyy. Pettäjät kyllästyvät seksikumppaneihinsa, koska usein suhteen aloittamisen alkupeärinnen, todellinen syy oli seksi, ei ihastuminen. Jos ei alusta asti tunne, todellinen tunne ei ehkä syty myöhemminkään. Siksi pettäjillä on monia kertapanoja ja kakkosia.
"Onko viisasta haukkua toisten ajatuksia typeräksi? "
Jos jonkun ajatus on pettää tai edes puolustella sellaista epärehellstä ja toista loukkaavaa käytöstä, niin sitä todellakin saa kutsua typeräksi. Sellainen ajatus kun on todella typerä! Vai miksi sinä sitä sitten kutsuisit, viisaaksi? Mikä tekee epärehellisyydestä hyväksyttävää tai ihailtavaa?
Tuttuus ei tarkoita ikävää ja harmillista ja piintynyttä tapaa,vaan sitä että tuntee toisen tavat ja tarpeet,tietää elämänkokemukset ja niiden vaikutukset,osaa auttaa oikealla tavalla kun tulee niitä kovia vastoinkäymisiä ja kolhuja ja toiseen voi luottaa sekä hyvinä-että huonoina aikoina.Hetken hurmaa tänäpänä tarjolla joka tuutista,mutta pysyvää,aitoa ihmis-suhdetta onkin sitten vaikeampaa löytää.On ihan eri asia elää rakastuneena kuin rakastaen.Se vain on niin paljon antoisampaa.Kyllä seksi tulee vasta rakastamisen,luottamuksen ja kunnioituksen jälkeen.Avioon mennessähän kysytään TAHDOTKO rakastaa,myötä.ja vastamäessä.Ja jos liitto rakoilee,yritetään se saada toimimaan ja jos ei,eron paikkahan se on.Sitten voi huoletta elää sellaista elämää kuin itselleen toivoo ja haluaa,ilman omantunnon kolkutuksia.
Ehkä nuoret petturit harrastavat panosuhteita, joissa joko syntyy - luultavasti harvemmin - tai ei synny koskaan aitoa tunnesidettä.
Sen sijaan vanhemmilla pettäjillä suhde useimmiten alkaa juuri tunteiden syttymisen kautta, ihastumisen kautta, ystävyyden jne. kautta, jotka tunteet vievät ajan kuluessa ja tunteiden vahvistuessa myös rakasteluun.
Vaikka seksiäkin harrastaisi parisuhteessa usein, on ihminen niin kumma otus että sekään ei aina riitä pitämään parisuhdetta koossa. Usein vedotaan tunteen tai seksin puutteeseen uskottomuuden syynä. Tarvitaan moraalintajua, kumppaniksi tunteille aivan niinkuin seksillekin. Parisuhde onnistuu vain moraalintajun ja toisen kunnioituksen kanssa. Ei siihen useinkaan pelkkä seksi tai tunteet riitä koska ne häilyy ihmisten elämäntilanteiden mukana. Onnellinen parisuhde syntyy vasta kun ymmärtää ja myös toteuttaa omassa parisuhteessaan sitä että kumppaniksi on otettava myös toisen kunnioittaminen ja moraali.
"Parisuhde onnistuu vain moraalintajun ja toisen kunnioituksen kanssa."
"Onnellinen parisuhde syntyy vasta kun ymmärtää ja myös toteuttaa omassa parisuhteessaan sitä että kumppaniksi on otettava myös toisen kunnioittaminen ja moraali. "
JUURI NÄIN!!
"Parisuhde onnistuu vain moraalintajun ja toisen kunnioituksen kanssa.
Onnellinen parisuhde syntyy vasta kun ymmärtää ja myös toteuttaa omassa parisuhteessaan sitä että kumppaniksi on otettava myös toisen kunnioittaminen ja moraali."
Siinä se on sanottu. Nii yksinkertainen juttu ja toisille niin vaikea.
Mutta jos ihminen on vailla moraalia, arvoja, toisen kunnioitusta ja huomioon ottamista, ja tilalla on itsekkyys ja piittaamattomuus, niim mikäpä muukaan se lopputulos sitten olisi kuin turhia eroja ja pettämistä.
Petturit ja kumppanin vaihtajat eivät ole mun mielestä elämäniloisia vaan täysin päin vastoin.Elämäniloa on todellakin se, että osaa nauttia arjesta ja sen pienistä asioista.Ei se, että arki tuntuu tylsältä ja kaipaa vaihtelua, kun ei osaa olla, eikä sekään, että joutuu roolittamaan itseään.Kuulostaa epävakaalta.
Elämä ei tosin noin yksioikoisesti etene kenenkään kohdalla .
Petturit ja kumppanin vaihtajat tosin joutuvat kohtaamaan eri tavoin haasteita
ja pettymyksiäkin itsensä kautta .Myös iloja joita ei vakisuhteessa ole tarjollla.
He tosin saavat myös enemmän kokemuksia ja vaihtelua useimmista kump-
paneista mitä mainitsemasi vakiparisuhteessa kamppailevat .
Vakisuhteissakin kertyy vuosien mittaan uskomaton määrä pettymystä puolisoon.Tämä puoli pyritään salaamaan muilta .
Samaten muita omaan elämäänsä pettyneitä asustelee riippuvaisina kiinni
toisissaan uskollisina siltkini tyytymättöminä valintoihinsa .
Oikeastaan toisen edes pettäjien tunnetilaa tai hyvinvoinnin määrää ei voi
laskea samanarvoiseksi .
Jokaisella ihmisellä on oma hyvinvointimitta, jolla tuottaa toiselle parisuhteessa ollessa tai pettäjänä ollessaan myös hyvää oloa toisille (tosin
ei puolisolle) mitattuna.
Jokainen tavallan tuottaa ympäristöönsä oman persoonansa mukaan hyvinvointia tai pahoinvointia .
Parisuhteissa vain usein alkoholin määrällä suuri merkitys koko perheen
iloisuuteen ja hyvinvointiin .
Ainoa kielletty asia on uskottomuus .Tämä tosin mielletään kaikkein pahimpana
uhkana parisuhteelle Tästä huolimatta uhkien ollessa suurempia väkivallan
ja alkoholismin suhteen koko perheelle .
Ei ihminenole joko iloton tai iloinen .Riippumatta toisista ihmisistä jokaisella
meistä on kyky iloita niistä asioista joista tunnemme iloa ja onnellisuutta .
Olivat asiat kiellettyjä tai hyväksyttyjä nautintoja .
"Vakisuhteissakin kertyy vuosien mittaan uskomaton määrä pettymystä puolisoon."
Tuo on ilmeisesti sinun kokemuksesi; tai arvauksesi. Niin asia ei kuitenkaan ole suurimmalla osalla ihmisiä.
"Parisuhteissa vain usein alkoholin määrällä suuri merkitys koko perheen
iloisuuteen ja hyvinvointiin ."
Niin on - silloin kun siinä on alkoholia. Useimmissa perheissä vain ei ole, eikä tämä ole alkoholismipalsta. Tämä on uskottomuuspalsta.
"Ainoa kielletty asia on uskottomuus."
Ei suinkaan. On monia muitakin "kiellettyjä" asioita, mutta se ei tee uskottomuutta sen vähäarvoisemmaksi.
"Tämä tosin mielletään kaikkein pahimpana
uhkana parisuhteelle Tästä huolimatta uhkien ollessa suurempia väkivallan
ja alkoholismin suhteen koko perheelle ."
Uskottomuus koskettaa ja tuhoaa huomattavasti useampaa perhettä kuin alkoholi"
Se valitettava tosiasia, että äiti tai isä juo liikaa, ei nyt vaan kuulu tälle palstalle. Täällä keskustellaan uskottomuudesta ja sen haitoista.
"Vakisuhteissakin kertyy vuosien mittaan uskomaton määrä pettymystä puolisoon.Tämä puoli pyritään salaamaan muilta ."
Juuri näin! 25:ssä yhteisessä vuodessa morsiamelleen tauteja tuoneen, juopon, narsistin kanssa, sisälleni kasautui hirvittävä määrä pettymyksiä (eniten itseäni kohtaan - kuinka saatoinkaan mennä tuollaisen ihmisen kanssa yhteen? - olisi vain pitänyt saattaa poikavauva yksin ja yksinhuoltajana elämään eikä huolia sitä paskaläjää puolisoksi!!)!
Kesti 15 vuotta eron jälkeen kasata itseni ja itsetuntoni kohdilleen.
Syy, miksi narsisti pääsi elämääni, oli hoitoalan koulutus eli paremminkin hoivaava (kiltti maailmanparantaja) luonteeni - kuten niin hirvittävän monelle hoiva-alalle hakeutuneelle todellisuudessa on käynyt ja käy yhä edelleenkin.
"Ainoa kielletty asia on uskottomuus .Tämä tosin mielletään kaikkein pahimpana
uhkana parisuhteelle Tästä huolimatta uhkien ollessa suurempia väkivallan
ja alkoholismin suhteen koko perheelle"
Itse toivoin liiton viimeisten 15:n vuoden aikana, että mies olisi mennyt vieraisiin eli löytänyt jonkun toisen höynäytettävän hoivaihmisen, jotta olisin päässyt irti. Ei löytänyt ennen kuin olin itse pistänyt pelin poikki.
Eipä mennyt kuin pari vuotta, niin ko. narsisti asusteli hoiva-alan ihmisen asunnossa! Kun ilmoitti asiasta ja onnittelin, tokaisi mies: "Tää on vain kämppisjuttu, se on 5 minuuttia niin oon pakannut kamani ja lähtenyt".
Kuten kirjoittaja yllä totesi: Uskottomuus on vain pikku juttu parisuhteessa syntyvistä pettymyksistä - niin suureksi kuin se näillä palstoilla arvioidaankin!
Puhutaan vaan uskottomuudesta, mutta ehkä olisi ihan paikallaan joskus muistuttaa siitä, että elämässä on kuitenkin suurempiakin asioita kuin uskottomuus!
"...mutta ehkä olisi ihan paikallaan joskus muistuttaa siitä, että elämässä on kuitenkin suurempiakin asioita kuin uskottomuus! "
Miksi? Miksi sinä kuvittelet, että sinun pitää siitä muistuttaa - päivän selvästä asiasta?
Jokainen tietää sen, että elämässä voi olla yhtä ja toista suurempaa ja pienempää asiaa.
Tämä palsta on omistettu yhdelle niistä suurista asioista - tämän on uskottomuuspalsta ja täällä kirjoittavat mm. ne, joiden elämässä uskottomuus on juuri se kaikkein pahin asia. Jos muut asiat ovat kunnossa, niin miksi pitäisi muistuttaa, että jokin muukin voisi olla pielessä? Se ei millään muotoa muuta sitä, että uskottomuus on heille nyt se asia, joka hajottaa kaiken. Uskottomuus voi olla erittäin paha asia. Itse asiassa, toisen ihmisen luottamuksen pettäminen on yksi pahimpia asioita, minkä ihminen voi toiselle tehdä. Pahoinpitely ja tappaminen menee edelle, mutta sitten taitaa jo tulla petos.
Sitten on niitä asioita, joita kukaan ihminen ei aiheuta, esim. sairaudet tai vaikka maanjäristys. Syöpään sairastuneilla on oma palstansa ja siellä kirjoittavat ne, joilla kaikki muu olisi kunnossa, mutta syöpä ja mahdollinen kuolema huolettaa. Heitä ei uskottomuus kiinnosta pätkääkään, eikä syöpää tee yhtään helpommaksi se, että joku jossain on jollekin uskoton. Yhtä vähän uskottoman elämää autta tieto siitä, että jollain jossain on syöpä.
Eli mitä helvettiä sinä nyt oikein jankutat!? Jos sinulla on jokin uskottomuutta suurempi ongelma, niin hakeudu sellaisella palstalle jossa sitä käsitellään. Täällä puhutaan uskottomuudesta ja vain uskottomuudesta ja siitä, mitä se aiheuttaa ja mikä siihen on johtanut. Mutta se uskottomuus ON se suurin asia TÄÄLLÄ. , ymmärrätkö?
"Uskottomuus on vain pikku juttu parisuhteessa syntyvistä pettymyksistä"
Ei ole, uskottomuus on suuri juttu. Sen tosin tekee jotenkin ymmärrettäväksi jos jostain kumman syystä mennyt naimisiin jonkun itseään "hoivaihmisenä" pitävän kyökkipsykologin kanssa, joka ei kuitenkaan liiton aikana saa sanaa suustaan. Häntä pitäisi sitten ymmärtää ja paapoa ja palvella. Kyllä siinä väsyy yrittämään.
Ajatelkaa nyt, minkälainen ihminen sanoo näin: "Itse toivoin liiton viimeisten 15:n vuoden aikana, että mies olisi mennyt vieraisiin eli löytänyt jonkun toisen höynäytettävän hoivaihmisen, jotta olisin päässyt irti." - mielenterveysongelmainen iihminen.
Mielenterveyspotilaan kanssa eläminen on todella raskasta.
Sinä vain ja ainoastaan KATKERA AKKA - minä taas tasapainoinen ja onnellinen ihminen :).
Oon aivan samaa mieltä yllä olevan kans! Katkera ja joka puolelle vihaa uhkuva !akka! on pahinta mitä mies voi kohdata. Hyi helvetti! Mikä sä oot "joopa joo just" arvioimaan toisten mielenterveyttä!!!! Toi menee jo kunnianloukkauspuolelle! Varo, ettet saa syytettä idipptti!
Voihan tälläinen jatkuva vaihtelunhakeminen ja kumppanin vaihtaminen olla joistakin mielekästä ja uskollinen vakisuhde tappavan tylsä.Itseni tälläinen elämäntapa jättäisi kuitenkin tyhjäksi.Saattaisin alkaa kyselemään itseltäni, mitähän minä loppujenlopuksi oikein tässä haen ja tarvitsen?Onko tämä elämää ja elämäni tarkoitus?
Mutta kukin elää elämänsä omalla tavallaan.Sitä ei voi estää kukaan, vaikka estämiesen yrittäjiä onkin.Jotka ovat aina tietävinään, miten kuuluu elää.
Valinta täytyy sopia itselle parhaiten .
Monesti valintakin voi vaihtua uuteen paremman valinnan tullessa kyseeseen.
Pätkäsuhteissa eläneet saattavat muuttua vuosien mittaan .
Samoin vakituisessa parisuhteesta yhä useammin halutaan pois mitä
erotilastoihin on uskominen.
Elämänsä aikana voi tosin halutessaan valita myös pitkäaikaisen suhteen
kohdalla ,mikäli kummallekkin ajatus käy yksiin..
Muutamia vuosia kestävät parisuhteet saatetaan vaihtaa pitempään
suhteeseen.
Molemmilla on voinut olla jo useita parisuhteita takanaan tai vain toisella .
En kuitenkaan usko jatkuvien parisuhteieden vaihtamisen olevan sen mielekkäämpää kuin jatkuva yhdessä olemisenkaan .
Mieleskästä on vain silloin kun suhteensa kokee oikeasti mielekkääksi .
Velvollisuuksia taasen koetaan olevan huomattavasti enemmän pitkissä
parisuhteissa .Mielekkyyttä pohditaan vähemmän .Kai se sitten on mielekkäämpää kuin vaihtaa toimiva parisuhde epävarmuuteen.
Mutta kun mielekkääksi mielletään velvollisuuksien noudattaminen .
Onhan sekin yksi kiinnitys pysyvään suhteeseen .Rakkaus ei yksin riitä
liimaamaan särkynyttä suhdetta yhteen .
En lähtisi vertailemaan valintojen paremmuudesta tai mielekkyydestä .
Pikemminkin voisin kysenalaistaa onko kummassakaan vaihtoedossa pitemmän päälle sen kummempaa tarvetta kuin elää yhdessä tietyn aikaa
tarpeensa verran .
Yleensä ottaen yhdessäolemiseen tarvitaan halua elää yhdessä .
On vain kyse lyhyt tai pitkäaikaisista suhteista ,silti molemmissa on kyse
halusta jakaa yhteiselämää siihen asti ,kunnes toisen tai molempien
halu katoaa .
Vakisuhteissakin kertyy vuosien mittaan uskomaton määrä pettymystä puolisoon
Kukahan näin luulee?Tämä ei ole totta alkuunkaan, ellei sitten ole petturin "matkassa".Ikäkausikriisien aikana pettymyksiä saattaa sumautua, mutta valtaosin parempaan päin mennään koko ajan.Särmät ovat hioutuneet, toisen tuntee hyvin vuosikymmenten jälkeen.Ei tosiaan kaipaa kuin sitä oman rakkaan kultapusun :) kainaloonsa.Pahimmat pettymykset ovat takana, niistä selvittiin rakkauden avulla voittajina.
Jaa..?
Olen itse 50:ä lähestyvä nainen, eronnut vuosia sitten miehen lähdettyä toisen matkaan. Ystäväpiirini koostuu 40-60-vuotiaista ihmisistä ja yllättävän moni eronneista kavereistani on tehnyt ratkaisunsa siinä vaiheessa, kun "pesä" on alkanut olla tyhjä. On jaksettu lasten vuoksi kehnossa parisuhteessa ja kun lapset eivät enää tarvitse vanhempiaan, mitta on tullut täyteen.
"Särmät ovat hioutuneet, toisen tuntee hyvin vuosikymmenten jälkeen"... Niinpä: kun vuodesta toiseen on yhteisen hyvän vuoksi niellyt pettymyksensä sen suhteen, että vaikka itse tekee kaikkensa, kumppani on itsekäs tollo, onko ihme, jos haluaa "loppuelämältään" muuta kuin jatkuvaa mielipahaa ja pettymyksiä? Voi kumppaniansa pettää muullakin tavalla kuin vieraissa käymällä - olemalla jatkuvasti läpeensä itsekäs.
Kaikkia pettymyksistä ei kyetä avautumaan puolisolle .
Tästä syntyisi vain kovaa kinaa ja syytöstä toista kohtaan .
Useimmiten avaudutaan näissäkin asioissa herkemmin ulkopuolisille
ystäville tai muulle taholle .
Vuosien mittaan kertyy väistämättä myös pettymyksiä toista puolisoa kohtaan .
Tämä ei poissulje mahdollisuutta kokea myös hyviä asioita tosia kohtaan.
Hyvä jos olette selvinneet voittajina (mitä mahtanee voittaminen parskuntana
sinulle tarkoittaa )
Onko kysesssä jonkinlainen kilpailu toisia pariskuntia kohtaan tai eronneita
pariskuntia kohtaan ??
Toisinaan keskustelu kääntyy väärälle linjalle .
Onnistuneet pariskunnat vastaan epäonniset .Kummatkaan pariskunnat
eivät kuitenkaa ole toisiaan huonompia tai parempia suhteessa ollessaan.
Ehkä tällainen ajatus tuntuu sinusta hyvältä .Paremmalta kuin ajatella eronneiden parien päätyneen eroon haluavan itselleen tätä kautta paremman
suhteen mitä saivat ollessaan epätyydyttävässä suhteessa .Yleensä epätyydyttävä osuus koetaan pari vuotta ennen eroamista.
Kaikki eivät kuitenkaan halua selvitä "voittajina maaliin asti " .
He päätyvät toiseen ratkaisuun ja kokevat eron olevan ainoa tie "voitokkaaseen"
lopputulokseen .
Erohan on aina uuden alku ja vanhan suhteen loppu .
Ikävää, jos kohdallasi ja tuttavillasi asia on näin.
Meitä onnellisiakin kuitenkin on hyvin paljon eikä se ole keltään muulta pois.
Joku kummallinen luonne arveli jäljempänä jonkun pitävän rakastamista kilpailuna.Arvailen vaan, millaiselle tyypille moinen tulee edes mieleen.
Toista ihmistä arvostaen löytää itsekin onnen.Meilläkin on ollut joskus vaikeaa, kaikilla on.Vikaa on ollut molemmissa.
Ehkä sinun kohdalla pettymyksten kokemiset eivät enää tunnu kovin raskaalta
enää pahimpien pettymysten ollessa takanpäin .
Kaikilla eivät pettymykset jää taaksepäin, vaan niitä kertyy vuosien mittaa lisää
Pettymyksiä joita ei saada purettua auki jäävät elämään mielen sopukoihin.
Ne jäävät elämään suhteeseen Tätä kautta tuottavat monella jatkuvaa
pahaa mieltä .
En nyt tarkoita kaikkia pariskuntia sanoessani "uskomaton määrä pettymyksiä "
Monessa suhteessa vain jätetään ovi raolleen ,kunnes pettymysten mitta on täyttynyt eropisteseen asti .
Erotilastot kertovat puolestaan vuosikausia pettyneiden ihmisten määrästä .
Jopa vanhat pariskunnat, joiden luulisi pysyttelevän yhdessä päätyvät
eroamaan .
Vakisuhteissakin kertyy vuosien mittaan uskomaton määrä pettymystä puolisoon
Kukahan näin luulee?Tämä ei ole totta alkuunkaan, ellei sitten ole petturin "matkassa".Ikäkausikriisien aikana pettymyksiä saattaa sumautua, mutta valtaosin parempaan päin mennään koko ajan.Särmät ovat hioutuneet, toisen tuntee hyvin vuosikymmenten jälkeen.Ei tosiaan kaipaa kuin sitä oman rakkaan kultapusun :) kainaloonsa.Pahimmat pettymykset ovat takana, niistä selvittiin rakkauden avulla voittajina.
Vastaukseni ei mennyt nim rakkausvoittaataas joten jouduin sen pomimaan
erikseen alemmas .
Miksi ihmeessä kulutat aikaasi uskottomuussivustolla, kun vietät niin auvoisaa perhe-elämää?
Nimimerkille "780ouhioip"
Niin, sinä epäonnistuit. "nielit pettymykset" (mitä lienevät), mutta et puhunut asiasta, hoitanut parisuhdettasi. Ei ihme, että miehesi lopulta lähti.
Sanot: "... että vaikka itse tekee kaikkensa, ..."
Mitä se kaikkensa oli? Puhuitko? Huomioitko toisen? Vai olitko marttyyri, jolle tuli yllätyksenä se, että ihmisellä on myös velvollisuuksia etenkin, jos tekee lapsia.
"Uskokaa huviksenne, että vain luonteeltaan tasaiset ihmiset pystyvät olemaan uskollisia 4ever".
Aika hassu yleistys. Olen luova ja avoin luonne, ympärilläni elämäni on villiä vilskettä, taidetta, muotia, ihmisiä, kohtaamisia, kontakteja ja työmatkoja ulkomaille jänniin kohteisiin. Ruokakauppaan, kirjastoon tai telkkari-iltaan kotisohvalle ehdin harvoin. Ehkäpä elämäni on liian mielenkiintoista näinkin? Ei kiinnosta seikkailla vieraisiin lakanoihin. En ole koskaan pettänyt ketään, enkä aio pettää.
Kyse ei siis niinkään ole luonteesta, vaan siitä miten jännittäväksi kukin on osannut elämänsä järjestää ilman, että piristykseksi tarvittaisiin salaisia seksisuhteita. Kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin ja perustaa perhettä, jos se ei hänen uskottomalle luonteelleen sovi. Pysyköön sinkkuna, runoilkoon päiväkirjalleen ja nauttikoon niistä viipyvistä tunteista ja kuumista katseista ihan luvan kanssa.
Et voi kuitenkaan määrätä kuin oman suhteesi verran toisen uskollisuudesta .
Et aina sitäkään, mikäli toinen haluaa toimia toisin .
Haluaisit pariskuntien toimivan laillasi ja pettäjien käyttäytyvän haluamaasi suntaan.
Jokainen pariskunta tosin määrittää itse kuinka toimivat suhteissaan yhdessä
tai erikseen .
Seksi ilman tunteita olisi ainakin minulle, näin naisena hyvin vaikeaa, sillä minun on kertakaikkiaan pidettävä, rakastettava ihmistäjonka kanssa seksittelen. Siis oman mieheni kanssa. Sitten olen vaan itsestäni huomannut että minkäänlaista flirttaushalua minulla ei ole kehenkään muuhun kuin omaan mieheeni.Ja en voisi kuvitellakkaan tilannetta missä minu pitäisi tulla kotiin pettäjänä ja jatkaa mieheni kanssa kun mitään ei olisi tapahtunut, juuri hänen joka luottaa minuun. Joten ne joilla on ongelmia seksin kanssa tehkööt miten haluavat, minä en usko että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.
Sinulla ei ole ollut uskottomuusongelmaa ja todennäköisesti uskot myös,
ettet joudu tällaista ongelmaa koskaan kohtaamaan elämässäsi .
Miehesikään ei halua flirttailla muille naisille vai ?
Mistä syystä pyörit tällä pastalla ?
Onko sinulla kuitenkin jonkinlainen pelko uskottomuudesta ?
"Mistä syystä pyörit tällä pastalla ?"
Entä sinä?
Any way, "rea 72" puhuu todella asiaa! Hän on vastuuntuntoinen ihminen, joka ajattelee elämää kokonaisuutena. Hyvä!
Ei täälä palstalla kirjoittelevien tarvitse olla pettäjiä (kuten sinä?) tai edes petettyjä. Esim minä olen täällä, koska paras ystäväni on täysin hajalla ja hänen laplsensa ovat menettämässä kodin pettämisen vuoksi.
Eiköhän tälläkin palstalla ole joskus aika puhua asiaa?
Millainen kuva nuorille naisille ja miehillekin muodostuu parisuhteista tätä palstaa lukiessa?Täysin vinoutunut.
Meitä onnellisia pitkäaikaisissa liitoissa olevia ihmisiä on hyvin paljon.
Tällaiset kakkoset ja petturit ovat täysin marginaalia.Tulkaa onnellisiksi liitoissanne,