Kihlattuni purki kihlat keväällä, sanomatta mulle sanaakaan asiasta. Lopetti joksikin aikaa yhteydenpidon ja ei pitänyt enää sormusta. Kun annoin herran olla omissa oloissaan, alkoi hän viestejä laitella ja ehdotella taas tapaamistamme. Tapaamiset oli pelkkää seksiä ja vaatimuksia etten pettäisi häntä missään tilanteessa. En ole koskaan häntä pettänyt muutaman vuoden yhdessä olomme aikana.
Vaikka tunnenkin suurta rakkautta häntä kohtaan, on tämä kaikki ollut mulle niin suuri loukkaus, että en pysty enää jatkamaan. En ole suostunut tapaamisiin enää,
ja se laukaisi hänellä metsästysviestin ja hän rupesi soittelemaan ja viestittelemään rakkausviestejä. Sain tietysti suuret syytökset pettämisestä, mutta hänen yksipuolisesti purkamistaan kihloista hän ei suostunut juttelemaan.
Tein viime viikolla ratkaisun, nyt loppu leikki. Turha vaatia multa, etten rikkoisi hänen sydäntään, kun hän itse rikkoi jo keväällä mun sydämen. Suurella rakkaudella mentiin kihloihin ja kaikki piti olla hyvin, mitä hän nyt jatkuvasti leikki tunteillani eli jos ei mennyt hänen mielen mukaan, hän ei pitänyt sormusta ja kun sai tahtonsa läpi, oli onnellinen sulhanen.
Möin kauniin ja rakkaan kihlasormukseni romukullaksi, sillä en voinut enää katsoa sormusta. Jotenkin helpotti tämä ratkaisu. Ja nyt en ole ottanut itse häneen yhteyttä, enkä vastaillut hänen yhteydenpitoon, vaikka ikävöinkin hänen syliin.
En kelvannut kihlatuksi, miksi siis tapailisin pelkän seksin puitteissa.
Hän on ollut meistä kahdesta se voimakkaampi persoona ja halunnut ohjailla elämääni joka asiassa. Olemme jo aikuisia ja elämää nähneitä ihmisiä, joten ei ensirakkaudesta ole kummallakaan kysymys.
Onneksi ex-mieheni tukee mua tässä tilanteessa ja jaksaa kuunnella sydänsurujani ja lohduttaa mun itkukohtauksia. Olemme pelkkiä kavereita ja hän asuu toisella paikkakunnalla, joten olemme yhteydessä puhelimitse.
Tiedän heikkoja hetkiä tulevan, kun kuulen yhteisiä musiikkikappaleita ym. asioita joita yhdessä koettiin. Mistähän sitä voimaa saisi ohittaa nekin asiat ja katsoa tätä elämää eteenpäin.
Ihmettelen, miten aikuinen mies voi noin käyttäytyä. Olinko vain pelkkä sängyn lämmittäjä hänelle.
Vaikka tunnenkin suurta rakkautta häntä kohtaan, on tämä kaikki ollut mulle niin suuri loukkaus, että en pysty enää jatkamaan. En ole suostunut tapaamisiin enää,
ja se laukaisi hänellä metsästysviestin ja hän rupesi soittelemaan ja viestittelemään rakkausviestejä. Sain tietysti suuret syytökset pettämisestä, mutta hänen yksipuolisesti purkamistaan kihloista hän ei suostunut juttelemaan.
Tein viime viikolla ratkaisun, nyt loppu leikki. Turha vaatia multa, etten rikkoisi hänen sydäntään, kun hän itse rikkoi jo keväällä mun sydämen. Suurella rakkaudella mentiin kihloihin ja kaikki piti olla hyvin, mitä hän nyt jatkuvasti leikki tunteillani eli jos ei mennyt hänen mielen mukaan, hän ei pitänyt sormusta ja kun sai tahtonsa läpi, oli onnellinen sulhanen.
Möin kauniin ja rakkaan kihlasormukseni romukullaksi, sillä en voinut enää katsoa sormusta. Jotenkin helpotti tämä ratkaisu. Ja nyt en ole ottanut itse häneen yhteyttä, enkä vastaillut hänen yhteydenpitoon, vaikka ikävöinkin hänen syliin.
En kelvannut kihlatuksi, miksi siis tapailisin pelkän seksin puitteissa.
Hän on ollut meistä kahdesta se voimakkaampi persoona ja halunnut ohjailla elämääni joka asiassa. Olemme jo aikuisia ja elämää nähneitä ihmisiä, joten ei ensirakkaudesta ole kummallakaan kysymys.
Onneksi ex-mieheni tukee mua tässä tilanteessa ja jaksaa kuunnella sydänsurujani ja lohduttaa mun itkukohtauksia. Olemme pelkkiä kavereita ja hän asuu toisella paikkakunnalla, joten olemme yhteydessä puhelimitse.
Tiedän heikkoja hetkiä tulevan, kun kuulen yhteisiä musiikkikappaleita ym. asioita joita yhdessä koettiin. Mistähän sitä voimaa saisi ohittaa nekin asiat ja katsoa tätä elämää eteenpäin.
Ihmettelen, miten aikuinen mies voi noin käyttäytyä. Olinko vain pelkkä sängyn lämmittäjä hänelle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sille tuli sitoutumiskammo. Anna sen mennä. Tulee takas jos tulee. Ja mikä on sitten sun tilanne? Koville näyttää ottavan valinnan tekeminen hänellä. Mulla sama tilanne. Sydän särki, mutta pakko jatkaa.
Voimia!
Miehet jotka leikkivät naisten tunteilla, ovat tunnevammaisia. Työntävät kauemmaksi ja kun on vaarassa menettää nainen, haluavat sen takaisin kaikin keinoin.
Oon ollu vähän samankaltaisessa tilanteessa, mutta oon ollut todella onnellinen omillani. Nyt mulla on kuvioissa mies,joka yrittää komennella ilman syytä,mutta oon silti pitänyt pääni,koska edellisestä suhteesta oon ottanut opikseni. Paras suhde on kunnioitus omaa itseään kohtaan. Älä anna kenenkään miehen tulla sen väliin. :)
Olen nyt ollut yksin ja ikävä helpottanut. Nyt huomaan, että hänessäkin on ollut virheitä, joita suuren rakkauteni hurmassa en huomannut, tai halunnut huomata.
Onneksi on ollut niin paljon tekemistä ja lemmikkejä, joiden avulla olen päässyt taas jaloilleni ja löytänyt elämääni uuden rytmin. Tietenkin välillä viiltää, kun joku kaunis muisto tulee mieleen, mutta muistan heti, ettei se kovin luotettavaa rakkautta hänen puolelta ollut. Piti mua pelkkänä panona loppuajan. En tiedä sitten, miten reagoin, jos nyt törmäisin häneen - toivottavasti en tule häntä näkemään ainakaan vähään aikaan.