olen saanut suomessa naisilta aina tylyä kohtelua ja en nyt tarkoita sitä että kaikkien naisten pitäisi olla kinnostuneita minusta vaan sitä että kun menee juttelemaan niin kohtelee toista kunnoittavasti ja ystävällisesti vaikka ei olisikaan kiinnostunut seksuaalisesti, niin kuin toista ihmistä kuuluisi kohdella. Mitä sen sijaan olen saanut? Naiset ovat kohdelleet minua kuin jotain tarttuvaa tautia, kun olen lähestynyt heitä niin asenne on ollut että lähe vittuun siitä, miten kehtaat edes tulla juttelemaan minulle sinä ruma paskaläjä.
Kun kohtelu on ollut tuollaista niin saattaa arvata että suominaisten arvo silmissäni on täysi nolla. On kokemusta ulkomailta ja siellä kauniitkin naiset ovat minulle ystävällisiä. Suominaisia en puolustaisi jos vaikka sota syttyisi, olisi minulle yhdentekevää jos heitä joukkoraiskattaisiin kuten sodissa yleensä tapahtuu. Kovin surullista että tässä maassa sattuu asumaan ainakin minun näkökulmastani niin kamala vastakkainen sukupuoli.
Kun kohtelu on ollut tuollaista niin saattaa arvata että suominaisten arvo silmissäni on täysi nolla. On kokemusta ulkomailta ja siellä kauniitkin naiset ovat minulle ystävällisiä. Suominaisia en puolustaisi jos vaikka sota syttyisi, olisi minulle yhdentekevää jos heitä joukkoraiskattaisiin kuten sodissa yleensä tapahtuu. Kovin surullista että tässä maassa sattuu asumaan ainakin minun näkökulmastani niin kamala vastakkainen sukupuoli.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Naiset tuntuvat perustelevan törkeää käytöstään sekä sivistymättömyyttään seuraavasti:
a) Minä en ala miehiä miellyttämään
b) Miehille tulee olla tyly, jos eivät ymmärrä pysyä poissa
c) On hauskaa olla paskamainen hölmöille miehille jotka tulevat kukkoilemaan
d) Elämä on niin raskasta, ettei jaksa olla kohtelias kaiken maailman miehille
Tämän lisäksi naisten huono käytös näyttää liittyvän siihen miten nainen kokee asemansa mieheen nähden. Tästä käytöksestä tulee jotenkin koirat tai hevoset mieleen.
Antaa kauniin kuvan rakkaista kanssasisaristamme...
.
Se joku englantilainen lordi, jonka nimeä en nyt muista, ohjeisti meitä kuinka koiria, hevosia ja naisia pitää käsitellä. Olennaisesti kaikkia samalla tavalla, piiskaa säästämättä.
No, toivookohan ne naisetkin, että jos sota tulee, niin sinut tapettaisiin eli ihan sama?
Erona on se, että he toivovat ap:n kuolevan siksi, että hän ei ole komea ja ihana.
Vahingonkierrättäjät voisivat ymmärtää, että heidän kohdalleen osuneet ikävät ihmiset ovat itsekin vahingonkierrättäjiä. Ei ole mikään uusi keksintö. Sovitte hyvin yhteen.
Moni nainen on pillunsa aateloima.
Asetuppa miehenä naisen asemaan. Mies olettaa aina, että ystävällisyys naiselta on myös vetovoimaista kiinnostusta miestä kohtaan. Joillakin naisilla on vaan vaikea sanoa EI ja jos olet ystävällinen ja toista huomioiva, niin siinä käy hyvin usein niin, että tuo mies alkaa kuvitella olevansa tuolle naiselle enemmän kuin mitä on.
Miehet ovat yleensä niin yksinkertaisia, että naisen ystävällinen käytös on sama kuin jo lupaus valmiudesta miehen kanssa sänkyyn menemisestä.
Helppoa se ulmaalaisille on olla kohtelias. Kotimaassaan nuo ihailemasi ulkomaalaiset naiset osaavat heimomiehilleen olla ihan yhtä vittumaisia, mutta ulkomaalaisille halutaa antaa aina sitä parempaa kuvaa maansa naisista.
Toisaalta voidaan kuitenkin ajatella asiaa toiseltakin kantilta. Ehkä ulkomailla miehet osaavat kohdella näitä naisia paremmin, arvostavat heitä ja pitävät niin hyvänä, että naiset sen takia ovat tyytyväisempiä kuin meillä täällä Suomessa. Meillä yleensä miehet ajattelvat naisista ala-arvoisesti ja heti ovat lyömässä leimaa jollakin huora tai muulla aseella päähän, jos ei ole miehen kanssa halukas menemään heti sänkyyn.
Siinähän se jo Iltalehdenkin jutussa nähtiin miten se nuoren naisen ekat nettitreffit päättyivät..suomalainen mies kun ei saanut pusua eteisessä, niin raahasi naisen makuuhuoneeseen ja raiskasi pienen lapsen äidin.
Ettäs joo..helppoa on olla nainen ja vielä suomalainen nainen, kun tietää millaisia sikoja suurin osa miehistä on. Ei se suomalaisen miehen kuvakaan niin kaksinen ole ja ystävällisyyskin suomimieheltä monta kertaa vaan naamioitua, jotta olisi paremmat mahkut päästä naisen jalkojen väliin.
Jos naiset ovat sinulle jotenkin erityisen epäkohtelijaita aina, niin silloin sinun on ehkä parasta katsoa peiliin ja kysyä miksi niin on. Ehkä syy ei ole kuitenkaan sinun rumuutesi vaan syy löytyy yleensä tavasta käyttäytyä...ehkä jotenkin liikaa yrität ja tyrkytät itseäsi. Sellainen voi olla hyvin ahdistavaa kummalle osapuolelle vaan.
Pelkkiä ennakkoluuloja. Miksi pitäisi olla tyly miehille vain koska olettaa, että "kaikki miehet ovat sellaisia"? Olet miesvihaaja.
Ei vaan realisti.
Miksi ap ei ole naisvihaaja vaikka kirjoittaa naisista yleistäen ja ennakkoluuloisesti?
Onko pistepisteellä taas jälleen kerran sukupuolilasit nokallaan?
Tyypillistä väärintulkintaa ja virheellistä oikoluentaa. Enhän missään sanonut, että miehille pitää olla tyly, vai sanoinko kirjoituksessani niin?
Tylyn kohtelun takana on aina jotain muuta. Ei tylyä kohtelua saa ellei itse sitä toiminallaan kerjää. Kohtelias, kiltti ja hyvänluonteinen mies ei joudu torjutuksi tai saa tylyä käytöstä naiselta vaikka olisi millainen rumilus. Kyllä miehen itsensä täytyy olla ansainnut tuo tyly kohtelu "anna pillua"-asenteellaan
Olen jutellut monien rumien, mutta symppisten miesten kanssa, eikä heissä ole muuta vikaa ollut muuta kuin se, että he lopulta takertuvat ja alkavat omistushaluisiksi, kulkevat perässä ja vahtivat, alkava mustasukkaisiksi ja päällekäyviksi, eikä heidän seurassaan enää ole hyvä olla.
Jos miehen epätoivoisuus tuntuu ja näkyy kilometrien päähän ja hän tarttuu jokaiseen ystävllisen tuntuiseen naiseen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen, niin ei siinä kyse enää ole muusta kuin epätoivoisesta yrityksestä saada edes joku...ja liimautua naiseen niin että nainen tuhkehtuu.
Eihän se ole yleistystä ja ennakkoluuloa, jos naiset ovat tosiaan kohdelleet aloittajaa, kuten hän kertoo. Ap. ei tee tuollaisia heittoja kuin lottamari tuossa yllä "Mies olettaa aina...", "kun tietää millaisia sikoja suurin osa miehistä on" jne.
selvä miesvihaaja. Perustat maailmankuvasi negatiivisiin ennakkoluuloihin ja käytät sen muodostamisessa vielä jotain iltalehtien lööppejä. Sinulla ja aloittajalla on erona se että aloittaja ei lähtökohtaisesti vihaa naisia, päinvastoin hän pitää heistä mutta vuosien huono kohtelu on saanut hänet rajaamaan suomalaiset naiset ulkopuolelle.
Sinä taas lähtökohtaisesti suhtaudut miehiin negatiivisesti, etkä edes pohjaa sitä omiin kokemuksiin vaan ennakkoluuloihin.
Ja mitä tulee vaikeuteen olla suomessa nainen... Mietippä hetki mitä tahansa islamilaista valtiota, jossa naisilla ei ole edes äänioikeutta ja heitä voidaan myydä mieheltä toiselle kuin esineitä. Joten voisit hieman miettiä mitä suustasi päästät.
Asetat oman jalkovälisi miesten arvoasteikossa aivan liian korkealle.
"Ei tylyä kohtelua saa ellei itse sitä toiminallaan kerjää."
Ei pidä paikkaansa. Minullakin on kokemusta siitä, että nainen vastaa tylysti kun häntä lähestyn ihan asiallisesti. Mitään takertumistakaan ei ole ehtinyt tapahtua, kun heti ensimmäinen tervehdys torjutaan hyvin töykeällä tavalla. Ei kaikki naiset onneksi näin tee, mutta ilmiö on kuitenkin riittävän yleinen, ettei kyse ole vain parista poikkeuksesta.
Sinähän puolustelet tuossa naisten tylyyttä tuollaisilla yleistyksillä kuin "Mies olettaa aina, että ystävällisyys naiselta on myös vetovoimaista kiinnostusta miestä kohtaan." Mutta miten joku voisi tulkita ystävälliset pakit "vetovoimaiseksi kiinnostukseksi miestä kohtaan", kysyn vain? Kyllä ne pakit voi antaa riittävän yksiselitteisesti, mutta myös ystävällisesti ettei tarvitse tylyksi alkaa pelkästään siitä oletuksesta, että "suurin osa miehistä on sikoja" tai "kaikki miehet olettaa ystävälllisyyttä vetovoimaiseksi kiinnostukseksi".
No pil.lua en ole ikinä kerjännyt tuolla tavalla enkä ehdotellut sopimattomia. En kehtaisi mitään pimppiä alkaa heti vonkaa. Yleensä en edes puhu naisille ekana ja siltin olen saanut tylyä kohtelua.
kohtelias ja asiallinen mies saa aivan varmasti osakseen huonoa kohtelua KÄYTÖKSESTÄ riippumatta.
Miksi näin? Ihan vain siksi että miesviha on naisten keskuudessa nykyään niin yleistä ja niin voimakkaan ilmiasun saanutta että jos ei mies ole naisen mielestä ihan täydellinen niin hän on paska ja häntä PITÄÄ siis kohdella kuin paskaa.
Noin ajattelevia ja käyttäytyviä naisia on nykyään niin paljon että on mahdotonta välttyä aloittajan kuvaamalta paskalta kohtelulta. (toiset vain kypsyvät siihen aikaisemmin kuin toiset).
Ensin meinasin vastata mutta sitten muistin, että lottamaria on aivan turhaa yrittää saada vakuuttuneeksi järkipuheella. Ei vaan maksa vaivaa.
Vastaa vaan. Tylyä kohtelua tulee myöskin miesten osalta naisille vai väitätkö ettei.
Ehkä naiset joutuvat enemmän alttiksi kaikenlaiselle miehen käytöshäiriölle ja ovat siksi jo ottaneet sen tylyn tyylin käyttöönsä. Kyse voi olla myöskin naisen turhautuneisuudesta, kun monta kertaa joutuu samaan tilanteeseen, niin ei jaksa enää olla kovin ystävällinen. Niitä urpoja kun riittää naisia häiriköimään ihan riesaksi asti, että voihan se olla jo tietynlaista väsymistä yrittää jatkuvasti miellyttää samalla tyylillä lähestyviä jo tavoiltaan tunnetuksia tulleita miehiä.
Minut saa aina vakuuttuneeksi kunnon asiallisella järkipuheella, mutta pitää olla hyvät perustelut vink,vink :)
No tyydyn osoittamaan ristiriitaisuutesi: vuoroon väität, että syy on aina lähestyvässä miehessä itsessään, ja vuoroon perustelet että se on vaan seurausta naisen turhautumisesta.
Toimivimmat järkiperustelut sinulle ovat silmäniskut. Vinkvonku;))**
Väärin. Taaskaan et osaa tulkita sanomaani. En ole sanonut asioiden olevan niin tai näin, olen vain antanut vaihtoehtoja tylylle käytökselle.
Voisin tulkita tuon sinunkin käytöksesi nyt tylyksi minua kohtaan, jos tylytystä oikein analysoimaan lähdetään. Tylysti vaan toteat minun olevan ristiriitainen vaikka mistään se ei käy ilmi.
Johtopäätökseni tuosta voin minäkin vetää, että joko et tiedä mitä pitää tylynä käytöksenä tai pidät kaikkea ei samaa mieltä kanssasi olevaa tylytyksenä tai sitten huomaat ja tajuat, että ylireakoit kaikkeen epähuomaavaisuuteen tylyytenä..
Ensin pitää selvittää itselle mikä on tylyä käytöstä. Sehän on subjektiivinen tunne, jonka jokainen voi mieltää omalla tavallaan. Se mitä toinen pitää tylynä käytöksenä ei toiselle sitä missään tapauksessa ole. Olen sitä mieltä, että mitä herkempi luonne ja huonompi itsetunto sen voimakkaampi loukkaantuminen ja tylyyden kohtelun tunne.
Sinulle toimii aina vink, vink ja pus, pus silmäniskut söpöliini :) **
niin ja..vink,vink...en sitten ole mikään pelinainen, ettäs tiedät...vinkvonku :))
Aloitusviestissäsi kirjoitit:
"Jos naiset ovat sinulle jotenkin erityisen epäkohtelijaita aina, niin silloin sinun on ehkä parasta katsoa peiliin ja kysyä miksi niin on."
Ei tuossa ole mitään tulkinnanvaraa eikä vaihtoehtoa.
Ei pitäisikään. Kyse on yksittäistapauksesta ja jos kerta toisensa jälkeen yhdelle ja samalle käy noin, niin ei siitä voi vielä vetää sitä johtopäätöstä, että kaikki naiset käyttäytyvät miehiä kohtaan samalla tavalla.
Vastasit taas tylyistä tylyimmin, etkä ollenkaan ota kantaa siihen mitä minä kysyn. Yliolkaisuus ja asian ohittaminen minusta on tylyä,.vink,vink ;)
vaihtoehto siis oli miettiä miksi sama toistuu samalle miehelle aina tai miksi hän sen niin kokee. Kuten sanoin vaihtoehtoja on monia.
mitään käsitystä siitä miten ihmisen mieli toimii?
No minäpä kerron. Aivot muodostavat sääntöjä ja toimintamalleja emppiirisistä kokemuksista ja ohjaavat ihmisen toimintaa ja reagointia tuleviin vastaaviin tapahtumiin. Tämä ei pääosin ole millään tavalla tietoinen prosessi, vaan muodostuu aivojen tehdessä havaintoja jatkuvasta informaatiovirrasta.
Nämä muodostuneet säännöt ohjaavat toimintaamme ja reagointiamme jatkossa vastaavissa tilanteissa. Ne voivat olla tallentuneina esim. flasbackien muodossa visuaalisina kuvina, mutta yleisin muoto on emootiomuotoinen tallentuminen, jota sanotaan intuitioksi.
Ja kun intuitiomalli jostain asiasta on muodostunut sen muuttaminen on hyvin vaikeaa ja monesti mahdotonta. Jos kerran tämä malli muodostuu kokemuksien kautta, niin on loogista että toistuvat kokemukset luovat vahvempia malleja. Eli mitä enenmmän sitä tylyä kohtalua tulee ja mitä systemaattisempaa se on niin sitä vahvempi mallista tulee ja sitä enemmän siihen sisältyy oheisilmiöitä. Ja huomaa tämä tapahtuu kaikille! Se kuinka nopeasti se tapahtuu riippuu mm. minän muusta rakenteesta.
Tuon perustiedon varassa mitä aivoista tiedetään, niin tuo väittämäsi että kyse on yksittäistapauksista ei enää päde, koska aivot eivät näe yksittäistapauksia vaan sujuvan jatkumon säännön mukaisesti toteutuvaa huonoa kohtelua.
Eli kysymyksesi siitä kumpi on muna ja kumpi on kana, miksi miestä oikeasti kohdellaan huonosti tai miksi mies vain kokee että kohdellaan huonosti on epäolennainen. Miksi? Koska aivojen kannalta sillä ei ole mitään merkitystä vaikutus ihmiseen on silti täysin sama. Jos malli on muodostunut niin vahinko on jo tapahtunut.
Keskimäärin psyykkisesti normaalit ihmiset eivät osaavat tulkita huonon kohtelun piirteet ja reagoivat siihen sitä kohdatessaan. Eikä kyseessä ole täysin subjektiivinen näkemys, vaan keskimäärin ihmiset mieltävät "tylyt" piirteet suunnilleen samanlaisina. Tottakai on olemassa tiettyjä "sairauksia" joissa on taipumusta tulkita väärin emotionaalisia signaaleja, mutta valtaväestössä nämä ovat kuitenkin niin pieni vähemmistö ettei se millään selitä tätä katkeruusepidemiaa joka koskettaa kymmeniä tuhansia ihmisiä tässäkin maassa.
P.s. uskon että juuri sinun ajatusmallintyppinen vastakkainasettelu ja mustanmaalaaminen (jota feminismiksi kutsutaan) ovat olleet omiaan tämän ilmiön synnyssä.
Ihminen niitä sääntöjä itselleen ja aivoilleen laatii, ei toisinpäin. Toimintamallit syntyvät omasta tahdosta ja siitä millaiseksi omat kokemuksensa on mieltänyt. Minusta käytös on tietoista. Olisi perin kummallista ja outoa, jos suhtautuisin jokaiseen ihmiseen samalla tavalla aina samaa kaavaa noudattaen tai kuten sanot täysin tietämättäni miten toimin. En siis usko teoriaasi.
Se, että opimme tietyistä ikävistä kokemuksista, ei tee siitä mielestäni mitään sääntöä vaan jokainen tapaus on yksittäistapaus ja jokaisesta opimme jotain, mutta meidän ei silti tarvitse toimia robottimaisesti samalla tavalla jokaisen ihmisen kohdalla. Et saa minua vakuuttuneeksi teoriallasi.
Siinä olen samaa mieltä, että kun tarpeeksi usein jokin asia itselle tapahtuu ja jokin asia moneen kertaan toistuu, niin se kokemus jättää jälkensä, mutta ei välttämättä mitään pysyvää jälkeä. Minusta on yksilökohtaista miten kukin reakoi eri tilanteisiin, pitääkö niitä haasteina vai loukkauksena. Jokainen ihminen on kuitenkin yksilö kokemustensa kanssa. Kokemus on siis subjektiivinen jokaisen yksilön kohdalla.
Tästä päätelmästäni lähtöisin perustelen aloituksen sillä, että kyse on yksittäistapauksesta. Sinun toimintamallisi ei pure minuun, sillä en ole ohjeilmoitu robotti, joka toistuvasti toimii saman kaavan tai itse itselleen kehittämien sääntöjen mukaan. Teoriasi ei siis vakuuta minua.
Sinun ajatuksesi mukaan ihminen ja hänen aivonsa toimivat lukkiuteen mallin ja kaavan mukaan, josta ei kannata pyrkiä pois, koska vahinko on jo tapahtunut, eikä kaavaa voida enää näin ollen muuttaa. Täysin järjetön väite ja nyt tylytän sinua oikein olan takaa ;)
Sinulla on kultaseni kyllä oiva tapa aina piilo tylyttää minuakin....noilla pienillä piikeilläsi,..mutta itsetuntoni on kohdillaan, enkä pode katkeruusepidemiaa samoin kuin sinä,..vink,vink ;)
ei ole minun, vaan on oikeasti ihan psykiatrian perusoppikirjasta. Se on ihan kaikkien vapaasti luettavissa olevaa kirjallisuutta.
Lähes 100% ihmisen toimintatapamalleista on muodostunut ennen kuin ihminen täyttää 20 vuotta. Tämä on ihan yleisesti tiedossa, eikä se poistu sillä että yrität tylyttää minua. (plus samalla kun yrität tylyttää minua niin tylytät myös satoja psykiatrian ammattilaisia)
Tosin tulkitset nyt hieman liian pitkälle sitä mitä sanoin ihmisen sisäisistä malleista. Johtuen ihmisen vaihtelevasta tietoisuuden tasosta emme systemaattisesti toimi samoissa tilanteissa samalla tavalla kuten koneet. Eivät mallit sitä tarkoita, että toimisimme kuin koneet.
Ja vaikka tarkoittaisivatkin niin koska pystyt parhaimmillaankin olemaan tietoinen vain murto-osasta aivojesi reagoinnista, niin kukaan ei koskaan voi olla täysin tietoinen omasta ohjelmoinnistaan. Tämä fakta pitää jatkuvasti yllä variaatioita reagoida eri tavoin eri tilanteisiin, mutta loppujen lopuksi kyse voi olla vain näennäisestä "valinnan vapaudesta". Mutta se menee jo vähän filosofian puolelle.
Mutta jos tosiaan väität että ihmisellä on aina absoluuttinen valta päättää siitä miten kaikkiin tilanteisiin reagoi ja mitä hän missäkin tilanteessa kokee niin olet todella pahasti väärässä. Tuolla tekniikalla ajan kanssa ei tule muuta kuin minän ristiriitoja. Jos oikeasti uskot noin niin suosittelen lukemaan Freudin ja Sternin teoriat minän kehityksestä. Voivat jossain määrin valaista asiaa.
Ehkä siihen ei tarvita psykiatrian oppikirjaa kertomaan minulle, että ihminen on tosiaan yksilö, eikä hänen toimintamallinsa kaikessa ole yhtäläinen muiden käyttäytymiseen.
Juurihan sanoit, että tietty toimintamalli tietyssä tilanteesa laittaa meidät toimimaan aina tietyllä (saman kaavan mukaan) tavalla. Nyt kumoat tämän.??
Nyt vedät jonkun variaation esille, jolla voidaan tuo toistuvasti samalla tavalla käyttäytyvä malli kumota. Nyt on pakko taas tylyttää sinua ristiriitaisuudesta :)
Vai näennäinen valinnan vapaus...hmm...jos minua todella ohjaa jokin lukkiutunut sisäinen toimintamalli, niin silloin olen kyllä heikoilla ja mielestäni tarvitsen terapiaa näiden lukkojen avaamiseen. Kyllä ihmisellä on valinnan vapaus, mutta hän voi ruveta toimimaan tuota vapautta vastaan ottamalla itselleen virhemalleja käyttöön. Silloin puhutaan näistä sinun kaavamaisesta, lukkiutuneista toimintamalleista.
Kyse edelleenkin on yksilöllisestä kokemuksesta. En sano että ihmisellä olisi aina täysi absoluuttiinen valta päättää siitä miten hän tilanteisiin reagoi onhan meillä kontrolli, joka meitä tasapainottaa ja sen pettäessä tuo tasapaino särkyy.
Minän kehitys ja tylytys nyt ei mielestäni ole sillä tavalla yhteinen juttu, että siihen Steriä tai Freudia tarvitsen...uskon pärjääväni tämän asian kanssa ilman heitä..
mitä tuolla aikaisemmin sanoin ja se näkyy.
Käsitit kyllä pahasti väärin jos luulit minun tarkoittavan että samanlaisissa olosuhteissa ERI ihmiset alkavat reagoida täsmälleen samalla tavalla. En niin missään vaiheessa väittänyt eikä niin ole. Käytös kyllä yleensä ottaa yhteisiä piirteitä, mutta ei koskaan muutu täysin samanlaiseksi. Olen koko ajan puhunut yhden ihmisen toimintamallista.
Yritän nyt selitää uudelleen sisäisen toimintamallin determinismiä.
Oletetaan että viimeistään 20 vuotiaana ihmisen "ohjelmointi" on täysin valmis ja ihmisellä ei periaatteessa ole vapaata tahtoa. Tämä voi oikeasti olla ihan totta ja yritän nyt avata miksi.
jos sinun reagointisi johonkin tapahtumaan x noudattaisi funktiota x=fY+(logH^R)-(e^(D+GT))+ 235/577*(P^P+L)
Tuo kaava ei kyllä olisi edes mahdollinen, mutta toimii hyvin mallina. Nyt otetaan käyttöön se mitä tiedetään aivoista, eli se että yli 90% kaikista malleista mitä ihmiseen on muodostunut on tietoisen ajattelun ulkopuolella ja se että yli 90% kaikesta informaatiosta mitä aivot käsittelevät päätöksentekohetkellä ei koskaa saavuta tietoista tasoa. Eli vaikka noudatat orjallisesti tuota kaavaa (mikä tuossa yllä on) niin sinulla ei ole mitään keinoja itse määrittää sitä.
Kun ottaa nuo asiat huomioon, niin on täysin mahdollista että sekä sinä että minä toteutamme täysin samoissa oloissa omaa ohjelmointiamme samanlaisena. (vaikka minun ohjelmointini eroaakin sinun ohjelmoinnista) Se miksi näyttää siltä että voimme reagoida samoissa tilanteissa eri tavalla johtuu vain ja ainoastaan siitä että EMME PYSTY määrittämään sitä miksi päätämme niin kuin päätämme. (eli tuota yllä olevaa kaavaa)
Eli luulemme toimivamme eri tavalla, vaikka oikeasti noudatamme edelleen samaa kaavaa, emme vain itse huomaa että jokin on tilanteessa on muuttunut, koska 90% aivojen tietovirrasta ei koskaan saavuta tietoisen ajattelun tasoa.
Ja se tosiaan oikeasti menee niin, että minä kehittyy siten että ensin kerätään havaintoja ja reagoidaan niihin ja näiden perusteella muodostuu kokemusperäinen ohjelmointi maailmassa toimintaa varten. Tietoiseen ajatteluun pohjautuva mallin säätäminen tulee vasta paljon myöhemmin ja sen mahdollisuudet merkittävästi muuttaa mallia vähenevät eksponentiaalisesti ihmisen vanhetessa. Eikä suinkaan niin kuin sinä ajattelet että pohjaa reagointiin rakennettaisiin järjen avulla. Tämän ymmärtämiseen tarvitsisit noita teorioita.
No tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Ihan asiallisiinkin lähestymisyrityksiin voi saada vastaukseksi "painu vittuun". Itse asiassa viimeksi baarissa seisoin selin yhteen naiseen ja juttelin kaverini kanssa, niin tämä nainen tuli sanomaan korvaan, että "painu vittuun" vaikken ollut edes huomannut kyseistä naista ennen sitä. Tiedä sitten miksi, mutta joka tapauksessa aivan käsittämätöntä käytöstä.
En suinkaan ole ajatellut että järki kumoaisi kokemusmaailman ja ihminen sen avulla pelkästään toimisi tai että toinen kumoaisi toisen aina tietyissä tilanteissa. Minusta ihminen kerää koko elämän aikansa kokemusmaailmaa ja noudattaa vapaata tahtoaan siinä suhteessa mitä hän sieltä poimii, haluaa ja mitä ei.
Tuo teoriasi 20-vuotiaan lukkiutuneesta ajatusmaailmasta ja ei vapaasta tahdosta kuulostaa kyllä hieman utopiselta, enkä ymmärrä miten ihminen saavuttaisi muka tuossa iässä kaiken sen tiedon, jonka pohjalta hän sitten lopun elämäänsä toimisi.??
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että ihminen käyttää tilanteissa kaikkea mahdollisia aistejaan. Ihminen ei mielestäni pyri koskaan toimimaan pelkän järjen, tunteen, kokemusmaailmansa, intuition tms..turvin, vaan kyllä hänellä aina on mukana koko aivojen kokoama kapasiteetti, jolla hän arvioi ja punnitsee tilannetta, ihmistä ja kaikkea ympärillä olevaa.
Olet tyypillinen mies,..oletan sinun olevan mies, koska itse järkeistät ja luot kaavion tylytyskäytökselle ja tuon luomasi teorian kautta pyrit ymmärtämään ihmisen käyttäytymistä. Jos tuo kaavio pitäisi paikkansa tai se olisi toimiva, niin ihmisellä ei tosiaan olisi vapaata tahtoa vaan vain kaava sen tilalla, jonka avulla hän toimisi ja reakoisi eri tilanteisiin.
En allekirjoita tuota, että ihminen toimisi vain pelkän nuorena 20-vuotiaana "ohjelmoidun" kokemusmaailman perusteella ja tuo kaava toimisi pohjana kaikelle ajattelulle, joka olisi pääsääntöiseti ei vapaata ajattelua...?
En allekirjoita ihan noin yksinkertaisena tuota ihmisen minän kehitystäkään. Ihmisen minän muodostuminen on monesta rakenteesta kiinni ja ihminen on siinä vahvasti itse tietoisesti mukana sitä muokkaamassa vapaalla ja ei vapaalla tahdollaan.
Jos oletetaan tuon sinun kaavasi olevan ihmisen keräämät havainnot reagointi niihin, josta syntyisi yhtälö=kokemusperäinen ohjelmointi, niin mihin sijoittaisit sen tärkeimmän, jonka itse oletan olevan kaikkein tärkein tekijä eli temperamentin?
Koska jokainen ihminen on yksilö ja jokaisella yksilöllä on oma temperamenttinen tapa reagoida tilanteisiin ja tuo temperamentti on juuri sitä tiedostamatonta tapaa reagoida, koska se tulee meidän geeneissämme emmekä siten pysty siihen kovin hyvin vaikuttamaan. Temperamentti taustaa vastaan tuo kaavarakennelmasi kyllä ymmärrän, että siinä vapaata tahtoa ei ihminen tavallaan kykene noudattamaan vaan ihminen toimii sen temperamentin pohjalta jonka perimässään on saanut.
teoriat eivät ole omiani, vaan ihan käypiä tiedeyhteisössä olevia käsityksiä ihmisen käyttäytymisestä ja aivojen toiminnasta. Suosittelen perehtymään.
Ja sen verran yksinkertaistin tuota kohtaa että on todennäköistä ettei ihminen n. 20 vuotiaana ole ohjelmoinniltaan täysin valmis, mutta arvioiden mukaan 97-99% olemassa olevista malleista on jo olemassa. Eli jos jotain muutosta tapahtuu tuon jälkeen niin sen merkitys on hyvin vähäistä. Ainakin aivojen plastisiteetti säilyy hyvin vanhaan ikään asti. Se että onko se suoraan yhteydessä muutoksiin ajatus tai toimintamalleissa niin kukaan ei osaa sanoa.
Ja tuo ajatusmalli tosiaan kertoo, että ihmisillä ei kaavan vakiintumisen jälkeen ole omaa tahtoa, mutta koska toimintaa selittäviä muuttujia on niin paljon (kymmeniä tai satoja) ja näistä vain alle 10% tulee tietoisuuden piiriin, niin ihmisen käytös näyttää siltä että ihminen tekee itsenäisiä valintoja. Kaikista hienointa tuossa mallissa on se että minä itsekään ei tiedä ettei välttämättä teekään minkäänlaista valintaa, vaan päätös on tehty jo toisessa osassa aivoja. Minän tehtäväksi jää vain toteuttaa se ja kerätä kokemuksia siitä.
Tottakai joudun tässä esittämään näkemyksiä hieman yksinkertaistetussa muodossa, koska "täydellisten" teorioiden esittämiseen tarvittaisiin 300 sivuinen kirja eikä puolta A4:sta mitä täällä voi kirjoittaa.
Mitä tempperamenttiin tulee niin vastasit itse siihen miten se tuossa mallissa sijoittuu. Se on todennäköisesti jo kohdusta asti mukana yhtälössä. Missä roolissa ja millä mittakaavalla niin kukaan ei osaa sanoa varmasti todennäköisesti vaihtelee yksilöittäin.
Mutta kun tiedämme että aivot toimivat näin, niin ei siis ole mikään ihme että systemaattiset negatiiviset kokemukset jostain tietystä asiasta. (vaikka naisista) Vahventavat negatiivista mallia mikäli ne jatkuvasti toistuvat, vaikka nämä ovatkin yksittäistapauksia ja aivot prosessoivat ne yksittäisinä niin mikäli tuollainen malli on muodostunut niin aivot käytännössä sulauttavat uudet vastaavat kokemukset osaksi samaa jatkumoa. Katkeruuden kehittyminen on siis hyvin todennäköistä ja voidaan käytännössä sanoa että sopivissa olosuhteissa tämä kehittyy kaikille.
Ja höpö höpö. Ihminen ei 20-vuotiaana ole pystynyt keräämään vielä minkäälaista ajatusmallia tai hyvin vähäisen sellaisen taatakseen sillä sen perusteella loppuelämänsä toimintamallin käyttäytymiseensä. Nuo mallit ovat korkeintaan kokemusmaailman kokeilumalleja, prototyyppejä, joista sitten hiotaan se valmiimpi tai vaihdetaan malli kokonaan uuteen malliin. Tässä muutoskohdassa tuota vapaata tahtoa hyödynnetään ja se juuri auttaa ihmistä kasvamaan, kehittymään ja oivaltamaan muutoskehityksensä ja sen, että opittua mallia voi muuttaa.
Puhut ilmeisesti alitajunnan toimintatavasta, jossa ihminen ei tietoisesti toimi vaan alitajuisesti. >no..siinä olet kyllä oikeassa. Uni on alitajuntaamme ja se työskentelee ja valitsee mitä meidän kannattaa muistaa ja mitä ei...mutta valveilla meillä on vapaa tahto vaikka alitajuntamme välillä toimiikin siinä sivussa ja suoritamme sen toiminnan alaisina joitakin tiettyjä omaksumiamme asioita. Alitajunta työskentelee yhdessä tajunnan muun osan kanssa. Tässä kohtaa voidaan sanoa, että ihminen toimii kahdella tavalla, sekä vapaan ajattelun että alitajunnan kautta.
Negatiivisilla kokemuksilla on kylläkin heikentävä vaikutus meidän minän vahvuuteemme, itsetuntoomme ja kaikkeen vastavuoroisuuteen. Katkeruuteen tarvitaan kuitenkin mielestäni enemmän kuin vain pelkät negatiiviset kokemukset. Se on juuri sitä yksilön subjektiivista kokemusta omaa kykyä käsitellä asioita oman temperamenttinsa kautta.
Tuo tylytyksen kokeminen on juuri yksilön kokema subjektiivinen temperamenttikokemus, jota en nyt osaa verrata tuohon sinun 20-vuotiaan ohjelmointimuistikaavaan..
Ei kannata antaa toisten huonon käytöksen häiritä omaa mielenrauhaa.
Se miten joku tuntematon tyyppi sinut näkee et ole sinä itse.
Joo , sama juttu kun aloittajalla. En jaksa enään naisille edes mitään puhua enkä tehdä mitään alotteita ja olen niille yhtä törkeä. Töissäkään en puhu mitään naisille ja vastaan yhdellä sanalla jos jotain kysyvät.
En nyt muuten ota kantaa, mutta huomio viime viikolta naisista: uskomattoman hurmaavia hymyjä kohtaamisissa kuntosalin ja kaupan ovilla, kassa- ja myyjätytöiltä, mutta sitten lauantai-illan huumassa olutravintolassa muutamalla käydessäni suurin osa ruuhkassa yllättäen vastaantulevista hyvin nihkeitä eleiltään. Siis näissä "Anteeksi, mutta pääsisikö tästä"-tapauksissa. Kohtaamiset kaupan ovella tms. vastaavia, mutta naisten olemus aivan eri.
Pelkäävätkö naiset baarissa heti joutuvansa panemaan (ja hölmöähän se heti alkuillasta olisi, kun voi vielä löytyä joku isomunaisempikin tarjolle) jos ovat iloisia vai hakeutuuko baareihin erilainen naisporukka?
Baareissa ei ole kenekään varaa olla luonnollinen, vaan on vedettävä jotain roolia väkisin. Näin olen asian käsittänyt.
Miehet saavat naisseuraa vaan pelimiehen elkein, ja naisten pitää esittää vaikeasti tavoiteltavaa.
Epäluonnollinen paikka. Todella pitää esittää jotakin divaa. Tyhmässä paikassa vietetään tyhmästi aikaa.
No kuule. Hanki ittellesi piika ulkomailta. Ei jotenkin harmita pätkääkään jos joku kammotus ei tule vonkaamaan.
Etkö äitiäsikään tai muita sukulaisnaisia puolustaisi?
Joo, surullista on. Toisten ihmisten käytökseen ei useinkaan pysty vaikuttamaan, mutta omaan itseen ja mieleen pystyy. Voihan siihen vihaan ripustautua, muttei se varmaan omaa(kaan) oloa helpota.
Tuli muuten mieleen sanonta (en nyt valitettavasti muista kenen fiksun MIEHEN kynästä):
”Herrasmiehen tunnusmerkki: kunnioittava suhtautuminen niitäkin kohtaan, joista hänelle ei ole minkäänlaista hyötyä.”
Saksalainen filosofi Immanuel Kant esittii moraalifilosofiaassaan käskyn, että toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki sekä kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.
Ei ehkä tule yllätyksenä, että Kant kuoli tiettävästi poikuus tallella.
Sanoisin että herrasmiesmäisyys lähinnä typeryyttä jos saatu kohtelu on huonoa. Ei tarvitse vastata samalla mitalla, mutta ylimääräisen ystävällisyyden (herrasmiesmäisyys) voi kyllä unohtaa. Hyödystä ei ole kyse vaan ihmismäisestä kohtelusta.
Minusta tuo jatkuva "omaan itseen ja mieleen voi vaikuttaa" on aika lailla syyllistävä. Jos torjunta on aina tyly, niin kyllä se myrkyttää minäkuvaa paljon tehokkaammin kuin neutraali torjunta. Kun kieltäytymiseen liittyy jatkuvasti negatiivisia reaktioita kuten inho taikka viha niin kaikki ihmiset joilla on yhtään omatuntoa alkavat nähdä syyn itsessään.
Ensin on sanottava, etten missään vaiheessa puolustanut tylyyttä. Minusta se ei ole hyväksyttävää (kuin ehkä joissakin poikkeustapauksissa, esim. toinen ei usko useammista kohteliaista pakeista huolimatta tai käy suoraan kiinni tisseihin).
En myöskään sanonut, että omaan mieleen ja ajatuksiin vaikuttaminen olisi aina helppoa. Minun lauseeni oli mielestäni pelkästään realismia – ts. muihin ei yleensä pysty kovin paljon vaikuttamaan, mutta omaan itseen vaikuttamiseen on enemmän mahdollisuuksia. Joskus omaan itseen vaikuttaminen on helpompaa, joskus vaikeampaa. Jos näit tässä (omasta mielestäni realismissa) syyllistämistä, se on sinun tulkintaasi.
Lopuksi: sanot että ”…ihmiset joilla on yhtään omatuntoa alkavat nähdä syyn itsessään”. Mikä oli sinun pointtisi, kun aloittajahan ymmärtääkseni näkee syyn suominaisissa?
Niin, tässähän ei ole nyt varsinaisesti määritelty herrasmiesmäisyyttä. Jos sinä pidät sitä ylenpalttisena ystävällisyytenä niin toinen saattaa sen eri tavalla määritellä.
Tuo lainaus mielestäni linkittyy aloitukseen sikäli, että aloittaja ei näe enää suominaisella olevan arvoa koska hänellä ei ole suominaisesta hyviä kokemuksia. Näin ollen hyötyajattelu ja hyödyn puuttuessa – ihmismäisen kohtelun kieltäminen ko. ihmisryhmältä on aloittajan mielestä ilmeisesti perusteltua. (toisen ihmisen koskemattomuuden puolustaminen voitaisiin ihmismäisenä kohteluna käsittää)
Palstan äänekkäimmäthän näkevät suominaisten olevan syy aina kaikkeen pahaan. Minä en siihen näkemykseen yhdy vaikka saatankin heittää happamia näkemyksiä naisten mieltymyksistä.
Pointtini oli se, että minut suominaiset ovat ainakin saaneet vakuuttuneeksi että syy on minussa, ei heissä. Enkä usko olevani yksin.
Okei, no tuota en tietenkään lähde kiistämään. Ihmettelin lausettasi tosiaan vain aloitukseen nähden.
Ymmärrän täysin että mielipiteeni on aika lailla hyödytön tässä asiassa, mutta tylyt torjunnat minä laittaisin samaan kategoriaan puheista käytettyjen naisten hyödyttömyydestä kanssa – ts. jonkun minua kiinnostamattoman ihmisryhmän pa*kapuheena, jonka en antaisi itseäni loukata. Ethän sinäkään varmaan fiksun oloisena miehenä, haluaisi naista, joka tylyksi osoittautuisi? Eikö siis tavallaan ole hyvä, että nainen tylyytensä ja ruman luonteensa jo heti kättelyssä paljastaa, vaikka torjunta kirpaisisikin?
Kehenkään erityisesti viittaamatta, tajuan totta kai että tilanne on eri jos kelpaamiskokemuksia on vähän ja tuo minäkuvan myrkytys toisten taholta on jatkunut pitkään. Kuitenkin toivoisin että perusperiaate olisi sama, ts. että ihminen löytäisi joitakin keinoja miten rakentaa vahva itsetunto ja torjua tuollaiset negatiiviset iskut omaa itseä kohtaan ja jättää ne omaan arvoonsa, ehkä jopa antaa ”rakentavaa” palautetta tylyttäjälle, jota tämä jotakin oppisi. Mutten siis väitä tosiaan että tämä helppoa olisi, ei saisi ihmisten ilkeyttä itseensä imeä, muttei se aina helppoa ole.
Puolustaisitko itse innolla henkilöiltä joilta olet saanut vain vittuilua? Kaikki on suhteellista tietysti, kuka käsittää minkäkin vittuiluja jne lol :)
Riippuisi tietenkin tilanteesta, mutta itse asiassa olen puolustanutkin - mm. henkilöä, joka teki paljon enemmän/pahempaa kuin vittuili. Kyseessä oli entinen kiusaajani, jota puolustin vaikkei minulla todellakaan ollut ainuttakaan syytä niin tehdä – muuta kuin inhimillisyys.
Jos kaikki tapaamasi naiset kohtelevat sinua tylysti, niin mikäköhän on ainoa yhteinen nimittäjä näissä tapauksissa... Se olet sinä itse!
Baareissa voit pelata silmäpeliä. Jos katseisiisi vastataan ystävällisesti tai hymyillään, mene juttelemaan hänen kanssaan. Jos taas nainen ei katso sinua ystävällisesti, vaan tylysti, niin älä mene juttelemaan hänen kanssaan.
Jotenkin vain valitettavasti tulee AP:n jutusta mieleen Teemu, joka ei osaisi käyttäytyä korrektisti ja edetä jutussa asiallisesti, vaikka mitä tapahtuisi. Silloin vika ei ole naisessa tosiaankaan, vaan miehessä. Ihan toinen juttu on sitten se, että oppiiko esimerkiksi hieman asperger-tyyppinen mies koskaan sitä sellaista normaalia sosiaalisuutta ja kommunikointitapaa, joka ei saa naisia kavahtamaan kauemmas. Voin itse naisena sanoa, että Teemu-tyyppinen päällekäyvä hyökkäävyys on erittäin pelottavaa ja siitä tulee lähinnä paniikki, että pitää äkkiä päästä tilanteesta pois.
Eli miehen vika jos on ruma. Pysyköön yksin. Jos yrittää lähestyä naisia, on ahdistelija.
Paskat. Pelkkä rumuus ei ole syy ainaiseen tylytykseen. Jos ksveri on iloinen ja fiksu niin rumakin saa seuraa.
Kelpuutat siis itse mukisematta rumat naiset. ....enpä olisi uskonut.
Jos tylytys tulee aina ennen kuin ehtii suutaan edes avata, niin vaikea sitä on muuta syyksi uskoa kuin ettei ulkonäkö naisia miellytä.
Pelkällä hymylläkö rumilus saa silmäpelin päälle?
En kelpuuta, mutta en sanokaan rumalle naiselle ohjeeksi, että "pelaa silmäpeliä ja jos ei onnistu, se todistaa, että olet ruman lisäksi luonnevikainen".
Ei pidä paikkaansa, kyllä minä ehdin yleensä sanoa "Hei!" ennen sitä tylytystä.
No mutta et säkään varmaan sitten ole ruma.
Tunnen valtavasti ihmisiä, ihan kaikennäköisiä ja lähes kaikki ovat pariutuneet. Ne harvat, jotka eivät ole, eivät ole oman näkemykseni mukaan juuri ne rumimmat. Tosin se täytyy sanoa, että parit on aika tasaisia eli molemmat ovat yleensä rumia näissä pareissa, joissa toinen on. Kohtaamisongelma siis pitkälti.
Kyllä joo mun vika se on että olen ruma. En lähesty naisia kun en halua syytettä-
Kiltillä miehellä ei tee mitään. Ei tälläsen ruman kannata suutaan aukaista naisille enään. Mulle soittele usein lehtimyyjät ja muut myyjät jotka on naisia usein ja mä lyön luurin kiinni heti.
Aikoinaan lähestyessäni baari-ikää minulla oli aika ruusuinen kuvitelma siitä, millaista meininki kapakoissa on. Ajattelin, että kun vihdoin pääsee yökerhoihin, niin naisiin tutustuminenkin helpottuu ja saa rupatella naisten kanssa ja piankos sen oman kumppaninkin löytää. Sukulaiset (varsinkin naiset) olivat vielä lisänneet näitä odotuksiani hokemalla usein, että "pian se meidän xxxxx pääsee baariin kun on täysi-ikäinen, sitten se löytää sieltä jonkun mukavan naisen blaa blaa blaa".
Muistan elävästi, millainen ällistys oli, kun todellisuus iski vasten kasvoja aloitettuani baareissa käynnit: ei niihin naisiin niin vain tutustuttukaan, saati että olisi mitään kumppania löytänyt. Tylyjä naiset olivat, happamat naamat vain mutristelivat jos edes kohti katsoi. Siinä rapisivat ruusuiset unelmat viihtyisistä baari-illoista naisiin ja mahdollisiin kumppaniehdokkaisiin tutustumisineen.
Olen itsekin nykyään jossain määrin katkeroitunut enkä jaksa enää yrittääkään baareissa tutustua kehenkään. Usein olen tahallani tyly naisille aivan samoin kuin he yleensä minulle.
Vielä sellainen, että miksi naiset menevät usein lähes shokkiin, kun heille ei olekaan kohtelias heidän tullessa tekemään tuttavuutta? Siis kun käyttäydyn heitä kohtaan samoin kuin he minua kohtaan? Ja jos heille antaa pakit, niin siitä kyllä saa usein kuulla kunniansa. Kyllä väitän useimpien naistenkin tiedostavan sen, että heidän sukupuolensa edustajat ovat usein tylyjä miehille, joista eivät ole kiinnostuneita. Eli kun he ovat itse tylyjä, niin miten heidän lähtökohtainen oletuksensa voi silloin olla, että mies kuitenkin on aina ystävällinen kun nainen lähestyy?
Jo kaikuu loukatun naisen taisteluhuuto: Vitun homooo!
Myös nalkuttava läskiperseinen vaimoni on ajoittain sietämätön puoliso.