Minulla on noin 1v2kk ikäinen narttu joka on saksanpaimenkoira seropi. ekat juoksut olivat noin vuoden iässä ja nyt koiralla on valeraskaus. koira tuli minulle noin 9 kuukauden iässä ja edellinen omistaja onkin koiran totuttanut hyvin toisiin koiriin. Ongelmana onkin se että koira on jo noin kolmen kuukauden ajan ollut agressiivinen toisille koirille. Lenkillä rähisee ja päästyään haistamaan toista koiraa oma koirani ensin haistaa toisen koiran naama parin sekunnin ajan ja sitten yhtäkkiä varoittamatta hyökkää toisen kimppuun rähisten. koirallani on yksi itseään nuorempi koirakaveri jonka kanssa tulee toimeen. Harmittaa koska muuten koirani on täydellinen. kuuliainen, tottelevainen ja ihmisrakas mutta toisen koiran nähdessään alkaa rähinä ja korvat vain katoavat. minulla oli toinenkin koira mutta minun oli pakko antaa se pois koska tämä hyökkääjäkoirani yritti kirjaimellisesti tappaa tämän toisen. Aluksi koirat kyllä tulivat hyvin toimeen. Mietin tässä itseäni ja omaa käytöstäni. enkö ole tarpeeksi hyvä johtaja koiralleni tai eikö se tunne minua tarpeeksi turvalliseksi. Koirani on kyllä minuun äärimmäisen kiintynyt. seurailee minua huoneesta toiseen ja muutenkin viihtyy läheisyydessäni. itse kyllä olen ruennut jännittämään kovasti kohtaamisia toisten koirien kanssa ja se vain pahentaa ongelmaa. Kiristän itse hihnaa toisen koiran lähestyessä ja pidän remmiä tiukalla kun koirani haistaa toista koiraa ja nämä asiat varmasti vaikuttavat negatiivisesti. Mietin että auttaisikohan jos aina kun koirani näkee toisen koiran tunkisin koiralleni nameja suuhun ja olisin itse iloinen vai pahentaisiko se vain tilannetta jos koirani on jo jännitynyt nähdessään toisen koiran....?
Koirani hyökkii toisten koirien kimppuun
16
1798
Vastaukset
- pientäsäätöä
Namit eivät tule auttamaan tuossa tilanteessa mitään.
Miksi annat koirasi haistella toista koiraa hihnassa? Lopeta hyvä ihminen se touhu, juuri tuollaista rähinää siitä seuraa.
Veikkaan, että koirasi suojelee sinua, tai siis ilmoittaa toiselle koiralle, että tämä ihminen on minun, älä tule lähemmäksi.
Ongelma on myös, jos koirasi oli aggressiivinen toista koiraanne kohtaan. Jos koira seurailee sinua huoneesta toiseen, se vartioi ja omii sinua. Se ei ole hyvä piirre ollenkaan, on dominoivaa käytöstä.
Oliko aikaisempi koirasi myös narttu?
Opettele muitten koirakoiden ohittamista ongelmakoirakouluttajan kanssa. Jännittämisesi ja epävarmuutesi pilaavat mahdollisuutesi onnistua asiassa, joten tarvitset kouluttajan apua. - avuton maria
Miten vartioinnin ja omimisen voisi saada loppumaan? auttaako se jos kiellän koiraa seuraamasta minua huoneesta toiseen tai estän sitä seuraamasta esimerkiksi laittamalla oven kiinni tai muuten estämällä pääsyn samaan huoneeseen. toinen koirani oli 1,5 vuotta vanhempi leikkaamaton uros.Olen ottanut selvää että tässä kaupungissa missä asun on vain yksi ainut koirakouluttaja ja en pidä hänen metodeistaan.
- Pientäsäätöä
Tehokkainta olisi, jos koiralla olisi oma paikka, jonne määräisit sen menemään joissakin tilanteissa. Sinun pitäisi siis pystyä lähettämään koira pois luotasi käskemällä. Ellei tottele, teillä on johtajuusongelma.
Yksi koiran perustoiveista on myöskin vahva, turvallinen johtaja. Koiran oma vastuu ja stressi tilanteissa helpottuu, kun se voi luottaa siihen, että omistaja handlaa tilanteet.
Koiraa ei tarvitse viihdyttää koko ajan.
Dominointiin taipuvaiset yksilöt yleensä raivaavat kilpailijat tieltään - teillähän tämä jo tuli hoidettua.
- ...
Koirat ovat kaikkineen sosiaalisia eläimiä, eli ne pystyvät elämään laumassa kuin laumassa, oli siinä jäseniä kaksi tai kaksikymmentä ihan suvassa sovussa, jos niillä on kaikki tarpeet tyydytettynä.
Narttusi on siis puutteessa ja turhautunut, sillä siis ei ole tarpeet tyydytetty. Tämän näkee siis siitä, että se on vihainen toisille koirille ja se deletoi jopa omasta laumastaan kaikki heikommat yksilöt, joihin sen valta vain kykenee.
Jotain mitä et haluaisi kuulla, mutta ilmeisesti et kuitenkaan koiran omistajana ole mitenkään sitoutuvaista sorttia, koska olet luopunut muutaman kuukauden huuman takia alle kolme-vuotiaasta edellisestä koirastasikin. Joten ehkä koirasi on vailla jotakin johon sitoutua, jotakin joka tyydyttää sen tarpeita säännöllisesti, eikä esimerkiksi aktivoi koiraa vain muutaman kerran viikossa niin innostuessaan, vaan nuori saksanpaimenkin tarvitsee aktivointia useita tunteja päivittäin... Niin, tuo oli vain arvaus kertomasi pohjalta, ehkä itse tiedät paremmin koirasi puutteen. Keskimääräisesti kai voisi sanoa, että nuori saksanpaimen tarvinnee pari tuntia liikuntaa ja vähintään tunnin aivohommaa päivässä, jotta sillä on mitään mahdollisuuksia pysyä tasapainoisena. Ja tietenkin kaikki on yksilöllistä, jos on oikein vilkas yksilö voi määrät olla tuplatenkin. Jos nuo on varmaa, että ei ole noista, mieti ruokaa; saako riittävästi, mieti lepoa; saako riittävästi, mieti läheisyyttä/rakkautta; saako rittävästi, ...
Ensin siis etsit sen mikä puute koiralla on. Miksi se turhautuu? Miksi se ei siedä lähelleen toisia koiria jakamaan olemassa oleviaan vähäisiä resurssejaan?
Esimerkin omaisesti voisin omasta koirastani sanoa: on vilkas ja viriili, joten ei koskaan tullut mieleenkään silitellä ja paijailla, kun kaikki tekemisemme oli aktiivista touhuamista. Sitten koira alkoi käydä vihaiseksi toisille koirille, joille annoin huomiota tai kumarruin silittämään, niin se jopa hyökki kohden toista koiraa. Nyt meillä kuuluu muutamia silittely- ja hierontasessioista jokapäiväiseen elämään ja mitään ongelmia ei enää ole; saan silitellä toisia koiria mielin määrin ja omaani ei voisi vähempää kiinnostaa.- molossi ei rek
"eli ne pystyy elämään laumassa kuin laumassa..."Siis kaikki,ymmärsinkö oikein?
Nyt kiinnostaa kyllä kuulla ne tarpeet,mitkä tyydyttämällä saa esim.sellaisia rotuja elämään yhdessä,samoja sukupuolia useampia,jotka ovat pääasiassa(tyypillisesti) epäsosiaalisia lajitovereitaan kohtaan.
Siis että ihan säännöllisesti onnistuttaisiin tässä. - ...
molossi ei rek kirjoitti:
"eli ne pystyy elämään laumassa kuin laumassa..."Siis kaikki,ymmärsinkö oikein?
Nyt kiinnostaa kyllä kuulla ne tarpeet,mitkä tyydyttämällä saa esim.sellaisia rotuja elämään yhdessä,samoja sukupuolia useampia,jotka ovat pääasiassa(tyypillisesti) epäsosiaalisia lajitovereitaan kohtaan.
Siis että ihan säännöllisesti onnistuttaisiin tässä.Myöhemmin puhut saksanpaimenista esimerkkinä tästä, että eivät kykene elämään perheessä, joissa on muita (saman sukupuolen) koiria...
Niistä perheistä joissa itse tunnen saksanpaimenia on noin puolessa muitakin koiria, monissa jopa useita juuri saksanpaimen uroksia. Eikä heillä ole ongelmia perheen koirien kanssa. Kieltämättä iso osa näistä uroksista ei tule toimeen kadulla muiden koirien kanssa tai siis ksoka kyseessä on koulutettuja koiria, koska tunnen pääasiassa koiraharrastajia, mutta siism koirat eivät laske toisia/vieraita samansukupuolen koiria iholleen. Mutta ei se vaikuta siihen miten ne suhtautuvat oman perheen muihin koiriin.
Aloittajan koirasta siis näkee, että se ei tule toimeen muiden koirien kanssa, koska se on jopa perheensä toisen koiran deletoinut. Eli se ei ole normaalia "en halua vieraita koiria reviirilleni"-puolustushalukkuutta, vaan se on epänormaalia "en halua toisia koiria reviirilleni"-omien resurssien puolustushalukkuutta.
Kun uroskoira ärähtää toisille vieraille kadulla, se puolustaa resurssiaan, liittyen sukupuoliviettiin tai omaan turvallisuuden tunteeseen. Mutta jos jokapäiväisessä elämässä se sama koira kohdistaa vihaansa myös oman laumansa jäseneen, niin silloin kyse on kyllä jostain muustakin, sillä eihän nomraalissa elämässä harmonisen perheen jäsenten tarvitse koko ajan kilpailla jostain. Ongelmia voisi tuottaa jos perheessä on kaksi saman temperamentin koiraa, joille molemmille samat asiat ovat yhtä tärkeitä, eli vaikka molemmilla on yhtä polttava halu olla se joka palauttaa heitetyn pallon, joten pallon päälle tapellaan joka kerran kun se on heitetty (ja tällöinhän harmonian löytämiseksi pallojen heittely perheessä lopetetaan). Mutta aloittajan tapauksessahan tällaisesta ei ollut kyse, koska hänen toinen koiransa ei lähtenyt riitelemään, silti hänen koiransa koki, että joutuu kilpailemaan jostain, eli sillä on kova puute... ... kirjoitti:
Myöhemmin puhut saksanpaimenista esimerkkinä tästä, että eivät kykene elämään perheessä, joissa on muita (saman sukupuolen) koiria...
Niistä perheistä joissa itse tunnen saksanpaimenia on noin puolessa muitakin koiria, monissa jopa useita juuri saksanpaimen uroksia. Eikä heillä ole ongelmia perheen koirien kanssa. Kieltämättä iso osa näistä uroksista ei tule toimeen kadulla muiden koirien kanssa tai siis ksoka kyseessä on koulutettuja koiria, koska tunnen pääasiassa koiraharrastajia, mutta siism koirat eivät laske toisia/vieraita samansukupuolen koiria iholleen. Mutta ei se vaikuta siihen miten ne suhtautuvat oman perheen muihin koiriin.
Aloittajan koirasta siis näkee, että se ei tule toimeen muiden koirien kanssa, koska se on jopa perheensä toisen koiran deletoinut. Eli se ei ole normaalia "en halua vieraita koiria reviirilleni"-puolustushalukkuutta, vaan se on epänormaalia "en halua toisia koiria reviirilleni"-omien resurssien puolustushalukkuutta.
Kun uroskoira ärähtää toisille vieraille kadulla, se puolustaa resurssiaan, liittyen sukupuoliviettiin tai omaan turvallisuuden tunteeseen. Mutta jos jokapäiväisessä elämässä se sama koira kohdistaa vihaansa myös oman laumansa jäseneen, niin silloin kyse on kyllä jostain muustakin, sillä eihän nomraalissa elämässä harmonisen perheen jäsenten tarvitse koko ajan kilpailla jostain. Ongelmia voisi tuottaa jos perheessä on kaksi saman temperamentin koiraa, joille molemmille samat asiat ovat yhtä tärkeitä, eli vaikka molemmilla on yhtä polttava halu olla se joka palauttaa heitetyn pallon, joten pallon päälle tapellaan joka kerran kun se on heitetty (ja tällöinhän harmonian löytämiseksi pallojen heittely perheessä lopetetaan). Mutta aloittajan tapauksessahan tällaisesta ei ollut kyse, koska hänen toinen koiransa ei lähtenyt riitelemään, silti hänen koiransa koki, että joutuu kilpailemaan jostain, eli sillä on kova puute...Itse asiassa en puhunut,että eivät kykene,vaan eivät välttämättä ;)
Välttämättä sana siksi,että on rotuja,jotka ovat selkeämmin vielä tyypillisempi,että ongelmia on vielä selkeämmin mahdolliset.Ja aloituksen koirahan oli sekarotuinen,eikä muita rotuja mainittu.
Minäkin olen tuntenut rotua ja useitakin tuon rodun harrastajia.Joilla useampiakin koiria(myös siis kasvattajia).On mennyt ok,on mennyt osan kanssa ok,riippuen kokoonpanoista milloinkin ok,tai sitten ei.Eli ihan pitkänlinjan harrastajillakin ei ole kaikilla saatu porukassa aina onnistumaan.
Tiedän myös kasvattajia,jotka ei myy varsinkaan urosta,jos taloudessa on jo uroskoira ja pentua hankkivat ei ole kokeneita.
"Täysin" sosiaalisiksi luettavilla roduillahan ei yleensä tällä ole merkitystä...
Mutta jos mennään astetta eteenpäin :D,ja vaikka otetaan kakkosryhmän molosseista rotuja,jotka ei ole kovin sosiaalisia,ja joita tiettyjä hyvin harkiten myydään,jos on jo samaa sukupuolta ym.niin miten pitää toimia,että kaikki tarpeet(tarkalleen ottaen mitä) tulee tyydytettyä ja saadaan tyydytettyä,että rotumääritelmän mukainen luonnepiirrekin voidaan ohittaa ja kaikki saadaan elämään tyytyväisinä vaikka kuinka suurissa kokoonpanoissa tai samat sukupuolet aina sopimaan sopuisaan yhdessäoloon?- ...
molossi kirjoitti:
Itse asiassa en puhunut,että eivät kykene,vaan eivät välttämättä ;)
Välttämättä sana siksi,että on rotuja,jotka ovat selkeämmin vielä tyypillisempi,että ongelmia on vielä selkeämmin mahdolliset.Ja aloituksen koirahan oli sekarotuinen,eikä muita rotuja mainittu.
Minäkin olen tuntenut rotua ja useitakin tuon rodun harrastajia.Joilla useampiakin koiria(myös siis kasvattajia).On mennyt ok,on mennyt osan kanssa ok,riippuen kokoonpanoista milloinkin ok,tai sitten ei.Eli ihan pitkänlinjan harrastajillakin ei ole kaikilla saatu porukassa aina onnistumaan.
Tiedän myös kasvattajia,jotka ei myy varsinkaan urosta,jos taloudessa on jo uroskoira ja pentua hankkivat ei ole kokeneita.
"Täysin" sosiaalisiksi luettavilla roduillahan ei yleensä tällä ole merkitystä...
Mutta jos mennään astetta eteenpäin :D,ja vaikka otetaan kakkosryhmän molosseista rotuja,jotka ei ole kovin sosiaalisia,ja joita tiettyjä hyvin harkiten myydään,jos on jo samaa sukupuolta ym.niin miten pitää toimia,että kaikki tarpeet(tarkalleen ottaen mitä) tulee tyydytettyä ja saadaan tyydytettyä,että rotumääritelmän mukainen luonnepiirrekin voidaan ohittaa ja kaikki saadaan elämään tyytyväisinä vaikka kuinka suurissa kokoonpanoissa tai samat sukupuolet aina sopimaan sopuisaan yhdessäoloon?Koirilla on yjsilölliset tarpeet. Mietitään niitä siis yksilöllisesti. Mietitään sitä miksi tällä yksilöllä o tarve deletoida muita yksilöitä, mitä sille voi tehdä? Jos yksilöllä on tarve olla ainut sukupuolensa edustaja laumassaan, kyse on jostain villielukasta, ei koirasta.
- tietää jotain
... kirjoitti:
Koirilla on yjsilölliset tarpeet. Mietitään niitä siis yksilöllisesti. Mietitään sitä miksi tällä yksilöllä o tarve deletoida muita yksilöitä, mitä sille voi tehdä? Jos yksilöllä on tarve olla ainut sukupuolensa edustaja laumassaan, kyse on jostain villielukasta, ei koirasta.
Lue rotumääritelmiä. Miksi metsästyskoirat on hyviä luonnostaan.
... kirjoitti:
Koirilla on yjsilölliset tarpeet. Mietitään niitä siis yksilöllisesti. Mietitään sitä miksi tällä yksilöllä o tarve deletoida muita yksilöitä, mitä sille voi tehdä? Jos yksilöllä on tarve olla ainut sukupuolensa edustaja laumassaan, kyse on jostain villielukasta, ei koirasta.
"Jos yksilöllä on tarve..."
Eli siis rodut,jotka ei ole sosiaalisia välttämättä(ja tyypillistä)omaa sukupuoltaan kohtaan,eivätkä tule toimeen omassa laumassakaan useinkaan/välttämättä oman sukupuolen kanssa,ainakaan ihan minkä kokoisessa vaan,ovat jotain villieläinrotua/lajia,eikä siis koiria?
Ymmärsinköhän oikein...
Onko jossain määritelty,ihan vaan mielenkiinnosta,että ovat villieläimiä?
Käsittääkseni villieläimet määritellään erilailla,kun perheen parissa elävät kotieläimet.
Tietääkseni Suomessa ei edes sallita villieläimiä lemmikkinä pidettävän...
"lue rotumääritelmiä" Juu,ovat ihan mielenkiintoisia...
- avuton maria
Vanhasta koirastani luovuin ihan tämän oman parhaan vuoksi, usko pois, ei se ollut helppoa. pääsi sellaiseen kotiin missä mukava koirakaveri ja missä on hyvä olla eikä tarvitse pelätä kokoajan että joku hyökkää päälle, alkasi nimittäin stressata todella kovaa eikä ollut ollenkaan enään oma itsensä.Vanhasa koirasta luopuminen oli yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä. Oma koirani on ikäisekseen todella rauhallinen yksilö. 2-3 kertaa viikossa saa telmiä vapaana palloleikkien parissa noin tunnin verran tai jos koirakaverinsa kanssa ollaan ulkoilemassa niin saavat parikin tuntia viettää metsässä juosten ja lammessa uiden ja lenkeillä kävellen. muuten hihnassa lenkkeilemme päivän aikana yhteensä noin 1,5 - 2 tuntia. kotona järjestän koiralle aktiviteetteja. koiralla on paljon älyleluja joiden parissa viihtyy hyvin, sekä luita järsien tykkää myös viettää aikaansa. Koirallani on myös oma selkäreppu johon silloin tällöin laitetaan painot ja lähdetään ulkoilemaan. hellyyttä saa päivän aikana aina sillloin tällöin pienien hetkien ajan kun tulee luokse tai sitten kutsusta pyydän koiraa luokseni rapsutettavaksi. huomiota saa muutenkin paljon esim katsekontaktin välityksellä tai pieninä leikki hetkinä.
- ...
No mistäpä oman koirasi tuntevana epäilet johtuvan sen, ettei koirasi halua jakaa elämäänsä muiden yksilöiden kanssa?
Sinulla on petoeläin perheessäsi, joka puolustaa oikeuttaan johonkin ja tiedät jo, että se tekee sen myös agressiivisesti. Kaikki mitä koira voi tulkita heikommaksi kuin se itse, se on valmis tuhoamaan, suojellakseen itsellään oikeutta... Mihin, mistä se kilpailee kaiken muun elävän kanssa? Sinun kannattaa se selvittää ja sitten korjata tilanne, koska tiedät itsekin miten veitsen terällä elätte.
Tuo olikin hyvin sanottu vanhasta koirastasi (harvemmat vanhana vielä kolme vuotiasta pitävät...) " eikä tarvitse pelätä kokoajan että joku hyökkää päälle, alkasi nimittäin stressata todella kovaa eikä ollut ollenkaan enään oma itsensä." Juuri tästä on kyse, koira ei voi olla enää oma itsensä, sosiaalinen laumaeläin, jos sen pitää stressata jostain. Stressi syntyy kun tarpeet ei ole tyydytetty. Vanhalla koirallasi stressiä siis aiheutti turvallisuuden tunteen puute.
Jotain ohjetta siksi aikaa kun mietit ongelman syytä voin antaa. Luovu ainakin taakan kannattamisesta, niin kauan kun olet varma, ettei ole kipuperäistä stressikäytöstä. Jos kannatat taakkaa koirallasi tee se oikein, eli maksimissaan viiden prosentin paino koiran selälle ja vain koiralla, jonka rakenne on kuvattu ja terveeksi todettu.
- molossi ei rek
Mitä muita rotuja koirassa on? Jo pelkästään sakemanni on rotu,joka ei välttämättä tule kovinkaan hyvin muiden koirien kanssa toimeen.Useinmiten oman sukupuolen kanssa.
Tuossa iässä se alkaa jo näkymään joillakin,toisilla taas voi hyvinkin myöhään ja kaikkea siltä väliltä.
Nämä asiat pitäisi tiedostaa,kun aikoo harkita vähemmän sosiaalisia rotuja.Eli onko ymmärrystä noihin juttuihin ja hanskaako vai ei...
Mistään vartioinnista ei todennäköisesti ole kyse(ikäkään huomioiden),vaan vähemmän sosiaalisuudesta lajitovereitaan kohtaan.
Itse nyt lähtisin siitä,että nuot hihnaseukkailut ihan kokonaan pois.Turha kaivaa verta nenästä ja stressata koiraa.Eli nyt vaan OPETETAAN oikea tapa lenkkeilyyn eli ihan kaunis ohitus,ilman turhia tervehtimisiä.Jo pelkästään siitä koira rauhoittuu,kun tietää mitä on tarkoitus ja rutiininomainen.
Koira ei tarvi miljoonia "kavereita".Muutama,jopa yksikin riittää,joiden kanssa synkkaa.Ja useinmiten ne on vastakkaista sukupuolta.Ja parasta olisi,että seukkaaminen hoituisi vapaana ja siinäkin pidettäisiin siis siitä kiinni,että hihnassa ei seukkailla(rutiini siis yllä).
Luotto teidän välille kuntoon.Eli selkeät säännöt,opetetaan kunnolla mitä halutaan,motivoidaan ja myös vaaditaan.Itse vaaditaan kaikki aina loppuun,ystävällisesti,mutta määrätietoisesti.Tarvittaessa myös kielletään.Mutta aina ohjataan siis oikeaan toimintaan.
Kannattaa myös hankkia jokin/joitain säännöllisiä harrastuksia,joissaoira pääsee purkamaan tarmoaan(riittävän liikunnan lisäksi)ja saa aivotoimintaa kunnolla(vielä tärkeämpää mitä energisimmistä roduista kyse).Samalla myös suhteet vahvistuu.
Tietyillä roduilla on taipumusta kantapäillä roikkumiseen.Jos sen kokee häiritseväksi,niin silloin vaan rajoitetaan koiraa.Tehdään se eleettömästi,mutta selkeästi,opettamalla vaikka koira odottamaan tai jos ossaa,niin vaan toimitaan välinpitämättömästi niin,ettei koiran paine nouse.
Mutta taas kerran,opetetaan mitä halutaan.
Tuon repun jättäisin myös pois,tai ainakin ei mitään painoja.Luusto olisi hyvä ensin tutkituttaa,ja varsinkin kun on noin nuoresta kyse,jos jotain luustoa rasittavaa(siis tietyin jutuin)aikoo.
Parasta olisi,jos saisit joltain nyt kokonaisvaltaista neuvoayhdessäoloon ja kouluttamiseen ihan livenä,niin vielä hyvää tulee :) - Kouluttajan luo!
Tuollakin hyvää asiaa remmi käytöksesta ja rähinöinnistä:
http://www.koirakoulukompassi.com/artikkeleita/ongelmakaytos/aggressiot/
http://www.koirakoulukompassi.com/artikkeleita/ongelmakaytos/hihnapulma/
Jos et kouluttajan pakeille pääse heti :P - avuton maria
Koirani muista roduista ei ole tietoa mutta naama roikkuu sen verran että voisi luulla siinä olevan jotain bulldog tyylistä koiraa. Monet ovat myös luulleet pittbulliksi ulkonäön perusteella. Luulen kyllä räyhäämisen syynä olevan omistushaluisuus minua kohtaan. olemme koirani kanssa hieman kyllä edenneet ohituksissa lelun avulla. edelleen räyhää mutta paljon vähemmän kuin ennen. eli teen siis niin että kun koirani huomaa toisen koiran kaivan taskustani lelun ja koirani kiinnittää leluun huomiota. jos ohitus menee hienosti niin koira saa palkinnoksi lelun ja jos alkaa räyhätä komennan koiraani voimakkaalla äänellä lopettamaan ja sitten jatkamme matkaa ilman lelupalkintoa.
Ennen koirani räyhäämistä kävimme paljon yhteislenkillä erään remmiräyhääjän kanssa. aluksi koirani ei piitannut paljoa toisista koirista, mitä nyt olisi tutustumaan halunnut mennä. meni jonkin aikaa ja koirani aloitti myös tämän räyhäämisen ja siitä hetkenpäästä tuli tämä agressiivisuus toisia koiria kohtaan. - bgfhjjgjhhgkh
Komenna koiraa jos käyttäytyy huonosti eli tiukka ei ja käännös pois kohteesta kun rauhoittuu niin saa mennä kohteen luo..kohde toimii itsenään palkkiona. rauhallinen ja kärsivällinen ote. Ei hermostumista.
Ihan sama mikä alkusyy jos käyttäytyy huonosti aina ohjaus hyvään käytökseen.
Koira on nyt tulossa aikuiseksi ja on epävarma kun sinä ohjaat koiraa hyvään määrätietoisesti koira alkaa luottamaan sinuun ja sinuun arvioon.
Ei epätasapainoisia kavereita vaan tasapainoista leikkiä.
Koira pitää opettaa ettei provosoidu eikä provosoi ja kun koira on kahden -kolmen on koira vasta oikeasti sosiaalinen..teinikoira opettelee vasta. Ja vanhemmat koirat olisi hyvä olla opettamassa sosiaalisuutta ja niiden on annettava myös komentaa koiraa jos on tasapainoista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1381658
- 1101254
- 1691192
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia861097- 188912
- 83835
- 39819
- 89798
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt76748Naantalissa kohahtaa
Yli 4 vuotta puhelimeen, tietokoneelle murtautumista sekä Whatsapp urkintaa Naantalissa hakkeritiimin jäseniä137682