Luoja että olen hämmentynyt. Ääneen en valita, mutta voi per....
Menin naimisiin miehen kanssa, joka oli samoilla linjoilla ja allekirjoitti pitkälti samat näkemykset elämästä, ihmisistä, parisuhteesta kuin minäkin. Oli aktiivinen, kävimme paljon tilaisuuksissa, näyttelyissä. Luki. Kaikki minulle tärkeä oli tärkeää myös hänelle. Siltä tuntui. Kuinka ihmeellistä olikin, että hän oli niin samaa mieltä kaikesta (minä tyhmä!).
Asuimme kahta kämppää, yhteen muutimme vasta naimisiin mentyämme. Heti yhteen muuton myötä alkoi selvitä että kaikki mitä mies oli puhunut, oli ollut pelkkää puhetta. Hän oli myönnellyt saadakseen jotain itselleen, minut. Ajatteliko hän ettei kenties jää kiinni tyhjistä puheistaan, paskanpuhumisesta, kun yhteen muutamme ja yhdessä elämme ja näen kuinka hän elää ja suhdetta "hoitaa"? Ukko ei tee muuta kuin makaa kaiken vapaa-aikansa. Makaa ja surffaa netissä, pelaa nettipelejä puhumattomana. Ei siivoa, edes itseään. Partaansa ei aja koska ei jaksa. Kynsiään ei leikkaa, hampaitaan ei harjaa. Hiukset pitkät koska muuta ei jaksa, ne pestään kerran viikossa ja harjataan silloin. Ehkä. Kaverinsa kertoivat että huopaantuneen kuontalonsa uumenista vuosia sitten löytynyt vaikka mitä. 10 vuotta kuulema asunut pizzalaatikoiden keskellä tietsikan edessä asuen, läävässä jossa kulki rojun seassa reittipolut jääkaapille, tietsikalle ja sänkyyn (jonka lakanat jne. voisivat ukon mielestä jättää vaihtamatta kokonaan). Sieltä oli joku eukko pelastanut, sitten oli ukko haettu kotoa töihin sattumien summana.
Töihin menee kuin robotti, koska siellä saa tehdä mistä ainoastaan tykkää: räplätä konetta. Kun aloin huomata miten asiat ovat, lopetin omien aloitteiden tekemisen. Huomasin että jos minä en puhu, emme puhu. Jos minä en tee aloitetta seksiin, meillä ei ole seksiä (ja kesken seksin saattaa ukko ruveta että "nyt väsyttää", "leuat väsyy" tms.). Jos en ehdota lähtemistä johonkin, emme lähde yhdessä minnekään. Emmekä välttämättä sittenkään, ukolla ei ole intohimoja mihinkään menemiseen. Vapaapäivinä makaa siis yöasussaan 24/7 konetta sängyssä naputellen. Ukon mielestä kaikki on oikein hyvin. Joskus yritin sanoa että parisuhde vaatii molemminpuolista hoitamista, aloitteita, yhdessä olemista, ajattelemista, puhumiusta, asioiden jakamista. "Joo joo, niin on, kyllähän se noin on". Mutta mikään ei muutu.
Tunteepa sitä elävänsä PARIsuhteessa kun saa katsella toisen selkää ja seurata kuinka kaikki hänen huomionsa menee nettiin tai sarjojen katteluun 24/7. Jotenkin on alkanut tuntua ettei ukolla ole minuutta ollenkaan. Ei mitään läsnäoloa, läsnäolon halua tai sen taitoa. Kännissä ukkoon tulee eloa, silloin hän saa järjettömiä mustasukkaisuusajatuksia ja keksii vaikka mitä paskaa minusta. Mitä olen tehnyt ja kuinka olen katsellut muita sillä silmällä ja "varmaan haluat paremman miehen?!". Perätöntä, lapsellista, karseeta. En reagoi tollaseen mitenkään. Onneksi ei ole kännissä kuin aniharvoin. Syömisistäkin tullu ongelma. Vasta yhteen muutetytuamme mulle selvisi että ukko elää lähinnä valkosella leivällä ja pizzalla. "En syö sitä enkä tätä enkä tuota".
Mikään ei ukkoa kiinnosta (nettikin pelkkää tyhjän tyhjää täyttämistä. Tuntuu että voi katella vaikka mitä typerää päälle naurettua amerikkalaista komediaa tunti tunnin jälkeen vain jotakin katsoakseen, tajuamatta edes mitä katsoo. Jotkut pelit joissa saa esittää supersankaria, vähän tuovat sentään liikettä äijään). Mikään ei innosta, vedä kuorestaan ulos, sytytä. Tai ei sillä mitään kuorta taida ees olla. Samaa tyhjää koko tyyppi. Joskus harvoin ukko saa yhtäkkiä ittensä liikkeelle ja vetää hirveetä vauhtia 10 kilsaa jalan ja on sitten kipeä. Mitään tajua tossa liikunnassakaan. Mitään ei pysähdytä ikinä katselemaan, luontoa, nähtävyyksiä. Mistään ei nautita.
Mä en tajua miten ja kuinka olen tähän joutunut. Omaa tyhmyyttäni varmaan. Mutta jos ukkoa vetää mukanaan, tekee ite alotteita, se myös "pysyy mukana" pitkälle ja sen sisäisen tyhjyyden ja olemattomuuden tajuaminen ottaa aikaa. Autistiko mies on, vai mikä?
Mä hoidan kotona kaiken. Hoidan remontit, huollan, passaan, kokkaan, tiskaan, pyykkään, ja ajattelen. Ajattelen ettei tällaista tarvitse yhdenkään ihmisen sietää. Vai?
Menin naimisiin miehen kanssa, joka oli samoilla linjoilla ja allekirjoitti pitkälti samat näkemykset elämästä, ihmisistä, parisuhteesta kuin minäkin. Oli aktiivinen, kävimme paljon tilaisuuksissa, näyttelyissä. Luki. Kaikki minulle tärkeä oli tärkeää myös hänelle. Siltä tuntui. Kuinka ihmeellistä olikin, että hän oli niin samaa mieltä kaikesta (minä tyhmä!).
Asuimme kahta kämppää, yhteen muutimme vasta naimisiin mentyämme. Heti yhteen muuton myötä alkoi selvitä että kaikki mitä mies oli puhunut, oli ollut pelkkää puhetta. Hän oli myönnellyt saadakseen jotain itselleen, minut. Ajatteliko hän ettei kenties jää kiinni tyhjistä puheistaan, paskanpuhumisesta, kun yhteen muutamme ja yhdessä elämme ja näen kuinka hän elää ja suhdetta "hoitaa"? Ukko ei tee muuta kuin makaa kaiken vapaa-aikansa. Makaa ja surffaa netissä, pelaa nettipelejä puhumattomana. Ei siivoa, edes itseään. Partaansa ei aja koska ei jaksa. Kynsiään ei leikkaa, hampaitaan ei harjaa. Hiukset pitkät koska muuta ei jaksa, ne pestään kerran viikossa ja harjataan silloin. Ehkä. Kaverinsa kertoivat että huopaantuneen kuontalonsa uumenista vuosia sitten löytynyt vaikka mitä. 10 vuotta kuulema asunut pizzalaatikoiden keskellä tietsikan edessä asuen, läävässä jossa kulki rojun seassa reittipolut jääkaapille, tietsikalle ja sänkyyn (jonka lakanat jne. voisivat ukon mielestä jättää vaihtamatta kokonaan). Sieltä oli joku eukko pelastanut, sitten oli ukko haettu kotoa töihin sattumien summana.
Töihin menee kuin robotti, koska siellä saa tehdä mistä ainoastaan tykkää: räplätä konetta. Kun aloin huomata miten asiat ovat, lopetin omien aloitteiden tekemisen. Huomasin että jos minä en puhu, emme puhu. Jos minä en tee aloitetta seksiin, meillä ei ole seksiä (ja kesken seksin saattaa ukko ruveta että "nyt väsyttää", "leuat väsyy" tms.). Jos en ehdota lähtemistä johonkin, emme lähde yhdessä minnekään. Emmekä välttämättä sittenkään, ukolla ei ole intohimoja mihinkään menemiseen. Vapaapäivinä makaa siis yöasussaan 24/7 konetta sängyssä naputellen. Ukon mielestä kaikki on oikein hyvin. Joskus yritin sanoa että parisuhde vaatii molemminpuolista hoitamista, aloitteita, yhdessä olemista, ajattelemista, puhumiusta, asioiden jakamista. "Joo joo, niin on, kyllähän se noin on". Mutta mikään ei muutu.
Tunteepa sitä elävänsä PARIsuhteessa kun saa katsella toisen selkää ja seurata kuinka kaikki hänen huomionsa menee nettiin tai sarjojen katteluun 24/7. Jotenkin on alkanut tuntua ettei ukolla ole minuutta ollenkaan. Ei mitään läsnäoloa, läsnäolon halua tai sen taitoa. Kännissä ukkoon tulee eloa, silloin hän saa järjettömiä mustasukkaisuusajatuksia ja keksii vaikka mitä paskaa minusta. Mitä olen tehnyt ja kuinka olen katsellut muita sillä silmällä ja "varmaan haluat paremman miehen?!". Perätöntä, lapsellista, karseeta. En reagoi tollaseen mitenkään. Onneksi ei ole kännissä kuin aniharvoin. Syömisistäkin tullu ongelma. Vasta yhteen muutetytuamme mulle selvisi että ukko elää lähinnä valkosella leivällä ja pizzalla. "En syö sitä enkä tätä enkä tuota".
Mikään ei ukkoa kiinnosta (nettikin pelkkää tyhjän tyhjää täyttämistä. Tuntuu että voi katella vaikka mitä typerää päälle naurettua amerikkalaista komediaa tunti tunnin jälkeen vain jotakin katsoakseen, tajuamatta edes mitä katsoo. Jotkut pelit joissa saa esittää supersankaria, vähän tuovat sentään liikettä äijään). Mikään ei innosta, vedä kuorestaan ulos, sytytä. Tai ei sillä mitään kuorta taida ees olla. Samaa tyhjää koko tyyppi. Joskus harvoin ukko saa yhtäkkiä ittensä liikkeelle ja vetää hirveetä vauhtia 10 kilsaa jalan ja on sitten kipeä. Mitään tajua tossa liikunnassakaan. Mitään ei pysähdytä ikinä katselemaan, luontoa, nähtävyyksiä. Mistään ei nautita.
Mä en tajua miten ja kuinka olen tähän joutunut. Omaa tyhmyyttäni varmaan. Mutta jos ukkoa vetää mukanaan, tekee ite alotteita, se myös "pysyy mukana" pitkälle ja sen sisäisen tyhjyyden ja olemattomuuden tajuaminen ottaa aikaa. Autistiko mies on, vai mikä?
Mä hoidan kotona kaiken. Hoidan remontit, huollan, passaan, kokkaan, tiskaan, pyykkään, ja ajattelen. Ajattelen ettei tällaista tarvitse yhdenkään ihmisen sietää. Vai?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä vaan hanki lapsia! Pakene vielä kun voit.
Toisen oppii todella vasta silloin kun muuttaa yhteen!
Siksi yhteen muutetaan, että nähdään, millaista se sulhasehdokkaan kanssa on. Nyt olet nähnyt. Kokemus voi olla hyvä sinullekin, sillä se lisää suhteellisuuden tajua seuraavien ehdokkaiden kanssa.
Toki me vietimme aikaa yhdessä myös ennen yhteen muuttamistamme. Pidempiäkin aikoja. Hän oli silloin vielä "mukana vedettävä" ja preppasi. Hän on TODELLA taitava mukautumaan toiseen ihmiseen. Ikään kuin olisi läsnä, ikään kuin olisi samaa mieltä, ikään kuin ajattelisi ja asioilla olisi hänelle merkitystä. En ole ikinä edes voinut kuvitella että tällaisia ihmisiä on kuin millaiseksi hän on nyt paljastunut. On ilkeitä, on räyhääjiä, narsisteja, tossukoita, alistujia. Mutta että ihminen on täysin minätön, tyhjä?! Mitähän vielä tulee vastaan, sellaista luonnetyyppiä josta ei ole toistaiseksi harmainta hajuakaan? Enpä taida enää parisuhteita solmia, kunhan tästä irrottaudun. -ap-
Olet tietysti pettynyt ja järkyttynyt, mutta luulisin, että aliarvioit raskaasti hänen sielunelämänsä. Ette vain sovi toisillenne ollenkaan. Ystävällinen ero on nyt paras vaihtoehto.
"kuinka olen katsellut muita sillä silmällä ja "varmaan haluat paremman miehen?!""
Etko sitte muka halua parempaa miestä? Olen tuon miehen lähes täydellinen vastakohta mutta naiset ei katso päinkän.
Tuo miehes taitaa olla hel.vetin hyvä näyttelijä kun et ennen naimisiin menoa huomannut miehen huonoja puolia.
On, helvetin hyvä näyttelijä, kyllä vain. Näyttelijä tahattomasti vaan. Nyt vasta olen kuullut asioita hänen menneisyydestään. Nainen joka hänet oli minua ennen "napannut" hänen pizzalaatikkosikolättiboxistaan, oli kokenut saman ahaa-heräämisen, mutta vasta monen, monen vuoden jälkeen. Minä vähän nopeammin.
En, en, en halua parempaa miestä enkä huonompaa, minkäänlaista, saman katon alle. Seurustelusuhteita voin tulevaisuudessa harkita, muu taitaa nyt riittää.
En aliarvioi ukon sielunelämää. Sen verran on tietoa tullut nyt ja omaa kokemusta karttunut sen jälkeen kun älysin kokeilla vastavuoroisuuden toimimista, ja lopetin omat aloitteet kun epäilykset heräsivät. 13 1, olen samaa mieltä. Ystävällinen ero on paras vaihtoehto. Puhumalla ei mihinkään päästä, eikä mikään tule muuttumaan, tappeleminen turhaa ja tyhmää. Jää vain mietityttämään, että voiko ukko olla niin tyhmä, ettei ajatellut tyhjyytensä ja välinpitämättömyytensä, mistään innostumattomuutensa ja tunteettomuutensa tulevan ilmi? Niin kauan menettelee, kun nainen "vetää". Toivottavasti seuraava "uhrinsa" olisi fiksumpi kuin mä ja edeltäjäni. Kaiken maailman psykiatriset oppaat oon kahlannu läpi, miettiny yökaudet. Skitsoidi persoonallisuus on just eikä melkein. Kaikki kuvauksissa täsmää ukkoon. Lisäksi hänellä on erilaisia pelkoja ja suoranaisia fobioita, joita putkahtelee ilmi tasasin väliajoin. Ei ole kaikki kunnossa. Mikään psykiatri en ole kumminkaan, enkä diagnooseja voi tehdä, mutta tätähän se juuri on, eikä mitään muuta: Eristäytyvä (skitsoidi) persoonallisuus: "vetäytyminen pois tunnepitoisista, sosiaalisista ja muista suhteista mielikuvitukseen ja yksinäisiin harrastuksiin. Kyky ilmaista ja tuntea tunteita ja kokea mielihyvää on rajoittunut. Juuri mikään ei tuota mielihyvää. Eristäytyminen läheisistä, puhumattomuus, oma-aloitteisuuden puuttuminen. Ei reagoi ympäristön kehuihin eikä kritiikkiin".
Vaan ukon mielestä siis kaikki on ookoo, hän ei ole ollenkaan masentunut tai muuta sellaista, hän on ookoo ja vastauksensa ovat aina "ookoota" ja "joojoota". Sitten käännytään heti taas netin tai ruudun puoleen. Suurin tunneilmaisunsa kun naurahtelee jollekin miljoonaan kertaan jo näkemälleen komediasarjan käänteelle. Jos aikoinaan, kun kaikki alkoi valjeta, yritin puhua vakavasti ja vastaus oli "joo, noin on, olet ihan oikeassa, parisuhteessa pitää puhua ja jakaa asioita", ja sitten käännyttiin välittömästi naureskelemaan Pulmusille... Mielestäni tämmönen reagointi kertoo jo paljon....Ja muutes oli aika shokki tajuta että hän tosiaan on tämmönen ja että kaikki on hänen mielestään ihan "jees" ja parisuhteen pitäisi toimia näillä. -ap-