Mä olen rakastanut jo koht 20v. naista jolla on kolme lasta.
Tämä nainen on hyvä ystäväni, jota olen auttanu tarvittaessa.
Siis olen pahasti pihkassa ystävääni.
Olen monesti ilmaissut hänelle tunteeni, mut vastaus on aina sama, lapsensa tarvii häntä.
Ymmärrän tuon, mut ehkä ne tarttis isihahmookin.
Hänen lapsensa aina odottavat mua.
Hänen lapsiaan rakastan kuin omaani 9v. poikaa.
Hitto rakastan tuota naista, haluan hänet vaimokseni, muttei hän haluaisi pilata ystävyyttämme uudella suhteella.
Tämä nainen on hyvä ystäväni, jota olen auttanu tarvittaessa.
Siis olen pahasti pihkassa ystävääni.
Olen monesti ilmaissut hänelle tunteeni, mut vastaus on aina sama, lapsensa tarvii häntä.
Ymmärrän tuon, mut ehkä ne tarttis isihahmookin.
Hänen lapsensa aina odottavat mua.
Hänen lapsiaan rakastan kuin omaani 9v. poikaa.
Hitto rakastan tuota naista, haluan hänet vaimokseni, muttei hän haluaisi pilata ystävyyttämme uudella suhteella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen rakastanut 10v hyvää ystävääni. Mutta ei meistä ikinä tule paria. Ei riitä että rakastaa, koska toisenkin pitää rakastaa.
Rakkautta ei voi kohdistaa eikä määrätä.
Mietin miksi joku haluaa noin yksipuolisen suhteen:ilman vastarakkautta?Kyllä kai suhde on toimivampi jos yhtälö tämä: kun antaa niin saa ja päinvastoin.Joku pätkä puuttuu jos ei kumpikin löydä samaa polkua.Suhde parhaimmillaan on kuin dynamo joka saa voimaa jostakin.
Mikä tässä on vikana? Etkö voi rakastaa häntä ilman avioliittoa?
Olet rakastanut häntä jo 20 vuotta, mutta jotenkin sinulle on putkahtanut jostain muualta 9-v. poika? Ehkä sitten jotenkin osasit rakastaa muitakin naisia ainakin 10 vuotta sitten? Onko lapsesi äiti muuten jo löytänyt pojallesi isihahmon, joka rakastaa rakastaa häntä yhtä paljon kuin sinä?