En ole saanut töitä kevään jälkeen ja nyt sitten hain työttömyyspäivärahaa.
Jos yhteiskunta ei tarvitse palveluksiani niin sitten otan ne rahat mitä minulle kuuluu.
Itse stressasin vauvalomilla ollessani, että mistä saan töitä yms. Koin olevani jonkinlainen hylkiö kun jäin hoitovapaalle (ni saanut töitä). Kukaan ei palkkaa keski-ikäistä sihteeriä kun nuoria on tarjolla.
Itse olen kasvanut perheessä jossa työnteko oli kaiken a ja o. Siskoni paloi loppuun työssään ja jäädessään stressilomalle masentui. Hän nautti työstään, mutta nyky-yhteiskunta vaatii ihmisiltä liikaa. Pitäisi olla yli-ihminen, että pärjää työssään edes normisuoritukseen.
Moni ei ole edes ns. oikealla alalla, joten 110% suoritus työpaikalla ei ole mahdollista. Se onnistuu ehkä jos on kutsumusalallaan. Myöskään hyvä palkka ei motivoi jos ala on väärä.
Miten muualla maailmassa pärjätään - monesti perheenäiti ei ole edes töissä vaan perhe elää miehen palkalla. Suomessa pitää olla talot, autot ja kesämökit. Tarvitaanko näitä kaikkia edes??
Luulen, että nuoripolvi havahtuu ja alkaa arvostamaan enemmän sitä mitä rahalla ei saa.
Jos yhteiskunta ei tarvitse palveluksiani niin sitten otan ne rahat mitä minulle kuuluu.
Itse stressasin vauvalomilla ollessani, että mistä saan töitä yms. Koin olevani jonkinlainen hylkiö kun jäin hoitovapaalle (ni saanut töitä). Kukaan ei palkkaa keski-ikäistä sihteeriä kun nuoria on tarjolla.
Itse olen kasvanut perheessä jossa työnteko oli kaiken a ja o. Siskoni paloi loppuun työssään ja jäädessään stressilomalle masentui. Hän nautti työstään, mutta nyky-yhteiskunta vaatii ihmisiltä liikaa. Pitäisi olla yli-ihminen, että pärjää työssään edes normisuoritukseen.
Moni ei ole edes ns. oikealla alalla, joten 110% suoritus työpaikalla ei ole mahdollista. Se onnistuu ehkä jos on kutsumusalallaan. Myöskään hyvä palkka ei motivoi jos ala on väärä.
Miten muualla maailmassa pärjätään - monesti perheenäiti ei ole edes töissä vaan perhe elää miehen palkalla. Suomessa pitää olla talot, autot ja kesämökit. Tarvitaanko näitä kaikkia edes??
Luulen, että nuoripolvi havahtuu ja alkaa arvostamaan enemmän sitä mitä rahalla ei saa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moikka, olen reilu kolmekymppinen mies joka alkanut vähentää töitä. En tiedä miten taloudellisesti pärjään, mutta kai sitä aina jotenkin. Olen niin kyllästynyt siihen että työ täyttää koko elämän (3 vuoro) ja arisuhteelle ja lapselle ei jää aikaa yhtään. Vastineeksi siitä töissä asumisesta saa surkean palkan., josta ei jää mitään edes säästöön. Työ itsessäänkin niin typerää kuin olla ja saattaa. Ei kiinnosta mökit, autot ja lomamatkat eikä mikään turha krääsän kerääminen. En tiedä kuka on keksinyt että sellaiset pitää olla. Ei niistäkään ehdi nauttimaan kun kaikki aika menee töissä.
Totta, työstään pitäisi pitää todella paljon, että sitä jaksaisi tehdä hymy huulin. Itse jättäydyin pois oravanpyörästä, osin itseni takia, osin läheiseni. Minua ei kiinnosta työnteko pätkääkään, jos se tarkoittaa sinnittelyä huonolla palkalla huonossa työyhteisössä. Jos elämä menee töissä tienatessa, että saa laskut maksettua, niin onko tuo elämisen arvoista elämää sitten kuitenkaan? Näyttäähän tämä vanheneminen tapahtuvan, vaikka makaisi pituuttaan sängyssä päivät pitkät.
Mitä teet päivisin? Saatko rahat riittämään? Onoo elämäsi rahatonta ja ankeaa?
Vapaa-aikaa ainakin on ja on energiaa harrastaa.