Olen avoliitossa ollut jo 14-vuotta,meillä on 11-vuotias lapsi.Mieheen välit on etäiset,johtuen hänen alkoholin otosta.Vapaalleen saapuu pitkän työputken jälkeen,ei ole nainen eikä lapsi hänellä mielessä,eikä vielä seuraavanakaan vapaapäivänään.
Tätä on jatkunut liian pitkään.Baareihin minulla on kielto yksistään,herra itse tulee tänne kotiin jatkuvasti olut pussin kanssa.Haukkuu minut täysin jos karkaan baariin.Haukkuu lapsen kuullen,että minua kiinnostaa muut ukot ja melkein alasti kuljen mekko päällä ravintolassa.
Jankuttamalla siis esittää asian jos sitä edes on.Hän ei suostu esim. jutteleen kanssani meidän suhteesta.Vaikka tässä on kriisi vaihde menossa.Olen nukkunut 4-kuukautta eri huoneessa,sekään ei sille riitä,
ettei toisi kaljoja tänne otiin.Eli hän ei sovi kanssani mistään mitään.Omahyväinen naama vaan näkyy.Kaikki riidat on minun vika,osaa kyllä kääntää kaikki minun syyksi.
Mä en edes enää haluu häntä.Hänen kanssaan rakasteluhetkiäkin on ollut vaan 9-päivän välein,siitäkin olen jutellut,niin ei välitä mitään,kun erroin haluavani enemmän.
Eli olen ollut tyytymätön kokoajan.Eikö minullakin saa olla halut.Olen salaa tapaillut ihanaa miestä muutamaan kertaan ja oli intohimoa.Oli ihanaa tuntea itsensä halutuksi.
Olen ajatellut eroavani,silloin kukaan ei enää määrää ettenkö saisi ravintolaankaan enää mennä yksin.En oisi tilivelvollinen kellekään enää.ono muilla kokemuksia,ja muuttuiko elämä ihanammaksi?olen ajatellut että sitten voisi tapailla ihania komeita miehiä.
Tuntea perhosia vatsassa kun suunnittelee jonkun kanssa treffejä.
Tätä on jatkunut liian pitkään.Baareihin minulla on kielto yksistään,herra itse tulee tänne kotiin jatkuvasti olut pussin kanssa.Haukkuu minut täysin jos karkaan baariin.Haukkuu lapsen kuullen,että minua kiinnostaa muut ukot ja melkein alasti kuljen mekko päällä ravintolassa.
Jankuttamalla siis esittää asian jos sitä edes on.Hän ei suostu esim. jutteleen kanssani meidän suhteesta.Vaikka tässä on kriisi vaihde menossa.Olen nukkunut 4-kuukautta eri huoneessa,sekään ei sille riitä,
ettei toisi kaljoja tänne otiin.Eli hän ei sovi kanssani mistään mitään.Omahyväinen naama vaan näkyy.Kaikki riidat on minun vika,osaa kyllä kääntää kaikki minun syyksi.
Mä en edes enää haluu häntä.Hänen kanssaan rakasteluhetkiäkin on ollut vaan 9-päivän välein,siitäkin olen jutellut,niin ei välitä mitään,kun erroin haluavani enemmän.
Eli olen ollut tyytymätön kokoajan.Eikö minullakin saa olla halut.Olen salaa tapaillut ihanaa miestä muutamaan kertaan ja oli intohimoa.Oli ihanaa tuntea itsensä halutuksi.
Olen ajatellut eroavani,silloin kukaan ei enää määrää ettenkö saisi ravintolaankaan enää mennä yksin.En oisi tilivelvollinen kellekään enää.ono muilla kokemuksia,ja muuttuiko elämä ihanammaksi?olen ajatellut että sitten voisi tapailla ihania komeita miehiä.
Tuntea perhosia vatsassa kun suunnittelee jonkun kanssa treffejä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teit virheen reilu 14 vuotta sitten. Olet väärän miehen kanssa yhdessä, pettämiseenkin suhtaudut keveästi. On aika sanoa toisillenne näkemiin. Sait kuitenkin liitolta jotain ja arvokkaan lapsenkin.
No voi herran jestas. Eihän tuo ole mikään suhde. Miksi olet vielä naimisissa, kiinnostaisi tietää??
no suoraan sanottuna olen työtön ja ukko maksaa vuokran.en olekaan enää kuin taloudellisita syistä,odotan työpaikkaa..