Mieheni törkeä isä

Isäni on myös tuon tapainen vanhanaikainen mörökölli (kauniisti sanottuna), joka olla hauska ja fiksukin kyllä. Nykyään pärjään hänen kanssaan paremmin, kun panen kunnolla hanttiin eli hän käyttäytyy paljon paremmin. Jos appiukkosi on samanlainen, häneen tepsii suorapuheisuus eli hän arvostaa ja kunnioitaa sellaista ihmistä, joka ei anna kohdella itseään huonosti.

Olin itsekin vuosia masentunut, koska isäni vähätteli ja komenteli minua. Tai ei se nyt ainoa syy ollut, mutta kuitenkin. Kävin terapiassa ja siellä jotenkin sain sellaisen itseluottamuksen, että pystyin sanomaan asiat suoraan eli kertomaan, että huutaminen saa riittää ja ei käy tai mitä milloinkin oli tarpeen. Kyllä isä vieläkin yrittää komennella, arvostella ja vähätellä, mutta katkaisen sen aina päättäväisesti. Tämän perusteella sanoisin, että miehesi kannattaisi mennä terapiaan puhumaan nimenomaan tästä asiasta.

Olen kokenut, että isäni ei ole ikinä hyväksynyt minua. Se vaikuttaa hirveän paljon elämään niin kauan kuin sitä käsittele. Vähättely joka on jatkunut lapsesta saakka ei ainakaan omalla kohdallani loppunut ennen kuin lopetin sen eli sanoin, että tuota puhetta en enää kuuntele. Poistuin paikalta tai lopetin puhelun eli löin luurin korvaan. Luulen etteivät nämä ihmiset käsitä miten suurta vahinkoa heidän tekonsa aiheuttavat, vaan he ajattelevat vain tarkoittavansa kaikella hyvää. Heidän on mahdotonta ymmärtää masennuksen kaltaisia asioita, koska he ehkä tuntevat syyllisyyttä, mutta eivät voi myöntää sitäkään itselleen.

Joten olen sitä mieltä, että suuttumuksesi ja se, ettet halua heillä käydä, on ihan normaali reaktio. Appiukon käytös ei ollut normaalia. Jos kylässä ei huvita käydä, niin eihän ole pakko, voi käydä vain esimerkiksi jouluisin. Minusta miehesi kannattaisi miettiä vielä terapiassa tätä asiaa, että saisi katkaistua henkisen napavuoran isäänsä. Tiedän kokemuksesta, että siitä seuraa syyllisyyttä. Ei pidä juosta isän asioilla, jos isä käskyttää eikä osaa pyytää kauniisti ja kiittää. Siitä voi huomauttaa, että kiitos pitäisi myös kuulua sanavarastoon. Voit auttaa tässä miestäsi todella paljon, jos sinulle on selvää, mikä on normaalia ihmisten välistä kohteliaisuutta ja mikä ei. Omilta vanhemmilta tai appivanhemmilta voi ja pitää odottaa ihan samanlaista kohteliaisuutta kuin muiltakin ihmisiltä. Ja vastaavasti käyttäytyä itsekin kohteliaasti MUTTA kuitenkin asettaa rajoja, jos se on tarpeen.

Kun on täyttänyt 18v niin voi sanoa suoraan isälleen että ei voisi teidän hommat vähempää kiinnostaa ja jos ei itse osaa niin ostaa palvelun ja paras puolustus on suora hyökkäys ja voi käskeä isnsä painua niin pitkälle kun pippuri kasvaa.

Suosittelisin että olette mahdollisimman vähän tekemisissä miehen vanhempien kanssa. Varmaan saat miehen ymmärtämään ettei hän menetä mitään vaikka ei paljoa näkisi vanhempiaan. Sen verran voi pitää vähäisiä yhteyksiä ja kohteliasta käytöstä, ettei asiasta synny perhekriisiä, mutta miehesi olisi hyvä ymmärtää että hänella on nyt oma perhe, eikä lapsuudenperheen tarvitse enää vaikuttaa häneen ollenkaan.

Muuttakaa ainakin samalta asuinalueelta pois.

Noihin mulkeroihin puree kaikkein parhaiten vastaavanlainen käytös.

Eli käske miestä yksinkertaisesti haistattamaan vi***ut vanhalle ukolle ja olemaan oman elämänsä herra. Itsehän meinasin kerran vedellä omaa isäukkoa turpaan kun alkoi kännissä käyttäytymään epäasiallisesti, onneksi se tajusi että just nyt on siinä rajalla, jonka jälkeen tulee nokkaan ja ymmärsi perääntyä.