Olemme tapailleet erään miehen kanssa kohta vuoden verran. Nähdään viikoittain ja tapaamisten välissä pidetään yhteyttä tekstarein tai facebookissa. Ihastuin mieheen heti, kun tapasimme. Mieskin käyttäytyi aluksi ihastuneen ihmisen tavoin. Seksi oli heti alusta asti meille se ns. natsaavin juttu. Kemia siinä mielessä toimii paremmin kuin oikeastaan kenenkään muun kanssa, ketä vuosien varrella olen tapaillut.
Kuitenkin mies antoi ymmärtää heti alkuun, että ei halua seurustella vaan on tyytyväinen tilanteeseemme näin. Vitsaili kuitenkin ajoittain, että olen hänelle ns. "sunnuntaityttöystävä", kun nähtiin usein silloin.
Homma on jatkunut tasaisesti samanlaisena nyt vuoden verran tosiaan. Molemmilla on ollut satunnaisia muita seksikumppaneita tässä ja ollaan niistä jonkun verran juteltukin(lähinnä minun aloitteestani, kun asioista olen kysellyt).
Ja mies tapaili tässä kesän aikana jotakuta naista ihan ilmeisesti ns. tosimielessä jopa, mutta nähtiin mekin edelleen. Se homma kuitenkin loppui kuulemma miehen aloitteesta tässä pari kk sitten.
Nyt tällä hetkellä tuntuu, että jotain meidän väleissä muuttui tuossa tuon miehen kesäsäädön myötä. Aiemmin tuntui, että itse käyttäydyin välillä todella v*ttumaisesti miestä kohtaan ja heittelin ilkeitäkin kommentteja. Kuitenkin jotenkin tuntuu, että sen jälkeen, kun tajusin, että mies on tapaillut vaikka ketä tässä, mutta silti tahtoo nähdä minuakin vaikken häntä sido mihinkään, niin antoi tietynlaista luottoa siihen, että minun ei tarvitse omistaa häntä välttämättä tai kahlita.
Ja ehkä miehelläkin heräsi jotain ajatuksia tämän päättyneen jutun myötä. Vertasi joskus minua tähän tyyppiin, kun kuulemma oli vaikea ja monimutkainen ihminen(näin kuvaili), joten homma ei kuulemma toiminut. Ja kun yritin kysellä lisää, niin totesi, että "No mutta sä ootkin tommonen helppo ja mutkaton ihminen", niin teki mieli kysyä, että miksei sitten halua seurustella kanssani?
Ongelma tässä nyt lähinnä onkin ehkä se, että mietin ajoittain sitä, että miksei mies halua seurustella kanssani? Lähinnä siksi, että toi jotenkin esiin, että olisi ollut valmis seurustelemaan sen kesäsäätönsä kanssa, jos homma olisi siihen edennyt. Miksei se minun kanssani voisi edetä?
Kun nähdään, niin mies on jatkuvasti lähellä ja pitää sylissä, paijaa, pussailee, katselee silmiin ja kyselee asioistani. Yötkin nukutaan aina sylikkäin. Tapaamisten välillä pitää yhteyttä muuten. Tullaan mielestäni juttuun muutenkin ja meillä on samanlainen huumorintaju. Nauretaan paljon.
Mies kehuu ja sanoo usein, että tykkää vaikkei suoranaisesti niillä sanoin, mutta esimerkiksi viitaten johonkin keskusteluumme tyyliin "tykkään mä susta silti vaikka sulla oliskin lyhyemmät hiukset" tms
Ahdistaa jotenkin, kun tuntuu etten ikinä voi ottaa asiaa esille, koska pelkään pelästyttäväni miehen. Haluaisin vain tietää, että tunteeko hän minua kohtaan vai kaverillisia tunteita ja itse olen ihastunut tai ehkä jopa rakastunut mieheen.
Ja kuinka kauan tämmöinen homma oikein voi jatkua? Niin kauan, että mies löytää elämänsä todellisen rakkauden ja jään miettimään loppuelämäkseni, että miksen kertonut suoraan, mitä tunnen häntä kohtaan?
On minullakin tässä ollut säätöjä, mutta ei niissä ole ollut tunteita. Miehestä en tiedä. Tiedän, että on pettänyt edellisessä suhteessaan ja sanoi, että ei halua enää koskaan tehdä vastaavaa. Ehkä hänestä ei koskaan ole olemaan minulle sitä miestä, jota toivoisin. Tämäkin tilanne on tällä hetkellä pääosin ok, mutta jonain päivänä kaipaisin myös jotain pysyvää, turvallista, vakaata ja vakavaa. Sitä uskollisuutta ja luottamusta puolin ja toisin. Uskon ja tiedän, että kai hän jollain tasolla minusta välittää nytkin, mutta riittääkö se kuitenkaan?
Pitäisikö vain nostaa jossain vaiheessa kissa pöydälle ja asettaa miehelle ns. ehdot, että jos haluaa minut niin se on sitten kaikki tai ei mitään -tyylisesti? Pelkään vain jotenkin liikaa sitä, että hän valitsisi ei mitään -vaihtoehdon ja sydämeni särkyisi.
Järkevintähän olisi varmasti sanoa hänelle hyvästit ja toivoa, että kykenee välittämään jostakusta samalla tavalla kuin minä hänestä. Jossen saa olla hänelle se hänen elämänsä nainen, niin toivon vilpittömästi, että hän löytää sen jostain muualta. Toivon, että hän todella kykenee tuntemaan vahvasti oli se kohde kuka tahansa.
Kuitenkin mies antoi ymmärtää heti alkuun, että ei halua seurustella vaan on tyytyväinen tilanteeseemme näin. Vitsaili kuitenkin ajoittain, että olen hänelle ns. "sunnuntaityttöystävä", kun nähtiin usein silloin.
Homma on jatkunut tasaisesti samanlaisena nyt vuoden verran tosiaan. Molemmilla on ollut satunnaisia muita seksikumppaneita tässä ja ollaan niistä jonkun verran juteltukin(lähinnä minun aloitteestani, kun asioista olen kysellyt).
Ja mies tapaili tässä kesän aikana jotakuta naista ihan ilmeisesti ns. tosimielessä jopa, mutta nähtiin mekin edelleen. Se homma kuitenkin loppui kuulemma miehen aloitteesta tässä pari kk sitten.
Nyt tällä hetkellä tuntuu, että jotain meidän väleissä muuttui tuossa tuon miehen kesäsäädön myötä. Aiemmin tuntui, että itse käyttäydyin välillä todella v*ttumaisesti miestä kohtaan ja heittelin ilkeitäkin kommentteja. Kuitenkin jotenkin tuntuu, että sen jälkeen, kun tajusin, että mies on tapaillut vaikka ketä tässä, mutta silti tahtoo nähdä minuakin vaikken häntä sido mihinkään, niin antoi tietynlaista luottoa siihen, että minun ei tarvitse omistaa häntä välttämättä tai kahlita.
Ja ehkä miehelläkin heräsi jotain ajatuksia tämän päättyneen jutun myötä. Vertasi joskus minua tähän tyyppiin, kun kuulemma oli vaikea ja monimutkainen ihminen(näin kuvaili), joten homma ei kuulemma toiminut. Ja kun yritin kysellä lisää, niin totesi, että "No mutta sä ootkin tommonen helppo ja mutkaton ihminen", niin teki mieli kysyä, että miksei sitten halua seurustella kanssani?
Ongelma tässä nyt lähinnä onkin ehkä se, että mietin ajoittain sitä, että miksei mies halua seurustella kanssani? Lähinnä siksi, että toi jotenkin esiin, että olisi ollut valmis seurustelemaan sen kesäsäätönsä kanssa, jos homma olisi siihen edennyt. Miksei se minun kanssani voisi edetä?
Kun nähdään, niin mies on jatkuvasti lähellä ja pitää sylissä, paijaa, pussailee, katselee silmiin ja kyselee asioistani. Yötkin nukutaan aina sylikkäin. Tapaamisten välillä pitää yhteyttä muuten. Tullaan mielestäni juttuun muutenkin ja meillä on samanlainen huumorintaju. Nauretaan paljon.
Mies kehuu ja sanoo usein, että tykkää vaikkei suoranaisesti niillä sanoin, mutta esimerkiksi viitaten johonkin keskusteluumme tyyliin "tykkään mä susta silti vaikka sulla oliskin lyhyemmät hiukset" tms
Ahdistaa jotenkin, kun tuntuu etten ikinä voi ottaa asiaa esille, koska pelkään pelästyttäväni miehen. Haluaisin vain tietää, että tunteeko hän minua kohtaan vai kaverillisia tunteita ja itse olen ihastunut tai ehkä jopa rakastunut mieheen.
Ja kuinka kauan tämmöinen homma oikein voi jatkua? Niin kauan, että mies löytää elämänsä todellisen rakkauden ja jään miettimään loppuelämäkseni, että miksen kertonut suoraan, mitä tunnen häntä kohtaan?
On minullakin tässä ollut säätöjä, mutta ei niissä ole ollut tunteita. Miehestä en tiedä. Tiedän, että on pettänyt edellisessä suhteessaan ja sanoi, että ei halua enää koskaan tehdä vastaavaa. Ehkä hänestä ei koskaan ole olemaan minulle sitä miestä, jota toivoisin. Tämäkin tilanne on tällä hetkellä pääosin ok, mutta jonain päivänä kaipaisin myös jotain pysyvää, turvallista, vakaata ja vakavaa. Sitä uskollisuutta ja luottamusta puolin ja toisin. Uskon ja tiedän, että kai hän jollain tasolla minusta välittää nytkin, mutta riittääkö se kuitenkaan?
Pitäisikö vain nostaa jossain vaiheessa kissa pöydälle ja asettaa miehelle ns. ehdot, että jos haluaa minut niin se on sitten kaikki tai ei mitään -tyylisesti? Pelkään vain jotenkin liikaa sitä, että hän valitsisi ei mitään -vaihtoehdon ja sydämeni särkyisi.
Järkevintähän olisi varmasti sanoa hänelle hyvästit ja toivoa, että kykenee välittämään jostakusta samalla tavalla kuin minä hänestä. Jossen saa olla hänelle se hänen elämänsä nainen, niin toivon vilpittömästi, että hän löytää sen jostain muualta. Toivon, että hän todella kykenee tuntemaan vahvasti oli se kohde kuka tahansa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Missäpäin tää on tapahtunut ?
joo on kurja tilanne...itsellä vähän samanlainen...nyt ei oo kuulunu aikoihin mitään....oon koittanu antaa olla..... oon yksinäni ollut eikä ketään yhtä sytyttävää ole vastaan tullut.....miks toisilla on näin vaikeeta?? :I kannattais varmaan nostaa se kissa pöydälle kun tuntuu että nyt riittää...ja antaa tulla vaikka pakit ,pitää se kestää kun parempi että selvii! eihän sitä voi ikuisuuksia vaan oottaa....
"Kuitenkin mies antoi ymmärtää heti alkuun, että ei halua seurustella vaan on tyytyväinen tilanteeseemme näin."
Sopiko tämä sinulle silloin aluksi? Mutta ei enää?
Miksi ap et arvosta itseäsi enemmän, että annat miehen sanella ehdot suhteelle, joka ei sinua kuitenkaan tyydytä?
Olen pahoillani, mutta kuulostaa, että olet hänelle vain seksiseuraa. Vain vakipano. Hän on sen sinulle ilmaissutkin suorasanaisesti.
Minusta sinun kannattaisi ilmoittaa hänelle ehdot, joilla jatkat suhdetta häneen: joko vakituinen seurustelu ja siihen liittyvät tulevaisuudensuunnitelmat, tai ero. Joko tai. Ei sekäettä tässä tapauksessa. Älä myy itseäsi halvalla. Se ei tee sinulle hyvää.
Miksi ihmeessä mies yhtäkkiä haluaisi seurustella kanssasi, jos ei ole sitä halunnut ennenkään? Siihen on yleensä joku syy että nainen kelpaa seksiin, mutta ei suhteeseen. Yleensä se syy on se, että mies ei pidä sinua riittävän hyvänä. Olet se jolta saa säännöllisesti p*rsettä ja jonka kanssa on "ihan kivaa", mutta et ole se jonka kanssa mies tuntisi haluavansa vaiksuhteen ja perheen. Hän ei pidä sinua riittävän hyvänä, vaan ajattelee löytävänsä paremmankin.
"Pitäisikö vain nostaa jossain vaiheessa kissa pöydälle ja asettaa miehelle ns. ehdot, että jos haluaa minut niin se on sitten kaikki tai ei mitään -tyylisesti? Pelkään vain jotenkin liikaa sitä, että hän valitsisi ei mitään -vaihtoehdon ja sydämeni särkyisi."
No mikä on vaihtoehto? Hengata vuosi toisensa jälkeen emmätiiä-suihteessa ja sitten pettyä kun mies löytää sen toisen naisen johon rakastuu oikeasti? Eikö ole parempi pettyä nyt, toipua pettymyksestä ja sitten jatkaa elämää? Minusta nyt vain heität aikaasi hukkaan miehen kanssa joka ei halua sinua.
Mutta joo, oma elämäsi, omat päätöksesi.
Yhtä juttua mä en vaan naisissa tajua.. Mies pokaa sut baarista ja sähän olet heti jalat levällään. Mies sanoo että tää on sitten vaan pelkkä pano, parisuhdetta en halua. Ja nainen on reteesti että joo munaa mäkin vaan haluan, en vakavampaa. Mutta sitten parin panokerran jälkeen nainen on jo aivan rakastunut tähän mieheen, suunnittelee jo häitä, mukuloita, farmarivolvoo jne. Sitten mies ilmottaa että mähän sanoin sulle jo alussa että sä oot mulle pelkkä panopatja, en halua susta tyttöystävää. Ja sitten nainen tulee tänne keskustelupalstoille itkemään ku meillä synkkas tosi hyvin, ja mä luulin että se mies tykkäs kans musta.. yhyyyy....
Joten pieni vinkki teille arvon jakorasiat; jollet halua särkynyttä sydäntä, älä jakele toosaas jokaiselle vastaantulijalle parisuhteen toivossa. Pidä reites kii ja deittaile jotain tyyppiä edes muutaman kerran ennen ku annat sille löystynyttä toosaas. Mies joka jaksaa odottaa seksiä vähän aikaa, on todennäkösesti OIKEESTI kiinnostunu susta. Ja jos se haluaa vaan pesää, se toteaa että ei maksa vaivaa ja lähtee seuraavan helpon nakin luo...
Ei se mitään tarkoita, jos mies suostuu odottamaan jonkin aikaa. Monet miehet ovat valmiita odottamaan seksiä pitkäänkin, vaikka eivät haluaisi parisuhdetta, koska voivat viettää aikaa naisen kanssa muissakin merkeissä. Melkeinpä helpompaa on harrastaa nopeasti seksiä jos haluaa parisuhteen. Miehille usein seksin torjuminen viestii sitä, että he eivät ole riittävän kiinnostavia ja ego ottaa kolauksen. Lisäksi ajatus vakiseksistä voi sitouttaa miehen. Ellei mies jo aluksi tee selväksi, että ei halua parisuhdetta. Pointti on siis se, että seksin harrastamisen ajankohdalla ei ole merkitystä.
Kevyt ja/tai väliaikainen suhde ei johda mihinkään vakavampaan tai jos johtaa niin se kestää sen 2-5 vuotta ja päättyy.
En ymmärrä tätä nuorten "aikuisten" 20-35 vuotiaiden säätämistä, hoitoja ja vakipanoilua josta kuvitellaan että rakentuu joku pitempi kestävämpi parisuhde.
Itsekkin kiinnostuin eräästä naisesta tuossa kesällä vaikka tiesin että hänessä on samaa vikaa kuin kuvatussa.
Sitten onneksi alkoi vyyhti selvitä että hänellä on näitä penteleen epämääräisiä kaveri-tapailu-sunnuntai-vaki-pano juttuja ja hänellä voi olla vaikka ketä siellä langan päässä.
En tahdo miehenä olla sellaisessa mukana koska etsin vakavampaa suhdetta jota rakennetaan alusta asti täysin eri ehdoilla kuin sillä että "seksi oli se meidän juttu" ja "seksi natsas parhaiten". Ei se tarkoita etteikö suhteessa olisi tunteita, intohimoa ja seksiä, mutta se jo aloitellaan eri pohjalta kuin jonain baarituttavuus-kaveririnki vakiseksisuhteena.
Tee itsellesi palvelus aloittaja ja etsi toinen mies. Te olette jo alunperin sopineet mikä on homman nimi eli todellakin olet se sunnuntaityttöystävä jolle soitetaan kun ketään muuta ei saada kiinni tai sitten se jonka kanssa ollaan kun halutaan vähän "sokeria" lainata.
Siis en ymmärrä tätä nykynuorten aikuisten kuvitelmaa että noista suhteista syntyy jotain elämä on kuin jostain Levottomat-elokuvasta.
Paneminen tai sylissä pitäminen tai satunnainen tapailu eivät ole yhtä kuin vakaa, tasapainoinen kumppanuus tai parisuhde. Piste.
Osa naisista on kovin kevytkenkäisiä, mutta sitten joukossa on myös fiksuja varsin konservatiivisia naisia jotka haksahtavat näihin paniskelijoihin ja pelimiehiin.
Kyllä, ne ovat varmaan tosi miehekkäitä miehiä ja jänniä ja tuntuu mahtavalta kun niiden mulkku hieroo teitä mutta olkaa nyt realisteja ihan teidän itsenne takia.
Sitä paitsi joku minun kaltainen fiksu mies sitten kiertää nuo naiset kaukaa koska ei tahdo olla tuollaisten naisten kanssa tekemisissä jotka ovat noiden miesten mukaan menneet.
Sinä aloittaja et elä todellisuudessa ja tuhlaat itseäsi tuohon mieheen. Sinä olet hänelle pelkkää helppoa, hyvää ja hauskaa seuraa niin pano mielessä kuin muutenkin, mutta se on eri asia kuin oikeat tunteet tai parisuhteen rakentaminen.
Psykoanalysoit vielä kaiken lisäksi aivan omituisia juttuja kuten että mitä tapahtui jonkun suhteen jälkeen kesällä yms. kun asia on selvä ja pläkki jo muutenkin. Ja on ollut ihan alusta saakka.
"Pitäisikö vain nostaa jossain vaiheessa kissa pöydälle ja asettaa miehelle ns. ehdot, että jos haluaa minut niin se on sitten kaikki tai ei mitään -tyylisesti? Pelkään vain jotenkin liikaa sitä, että hän valitsisi ei mitään -vaihtoehdon ja sydämeni särkyisi."
Miten sydämesi voisi särkyä?
Tuo mies ei välitä sinusta!!!
Ainut mitä teet on siirrät vääjämätöntä että mies kertoo ettei häntä kiinnosta muu kuin tuo seksitapailu vain tulevaisuuteen. Onko se elämää?
En tule koskaan ymmärtää jotain fantasioissa elijöitä kun voisit taatusti löytää jonkun asiallisen kiinnostuneen miehen joka ei pidä sinua vain "sunnuntaityttönä".
Naiset nus.sii kaikkia pelimiehiä ja sitten itkevät perään kun mies tapailee muitakin.
Ei välttämättä itke kuin omaa yksinäisyyttään ja kun sortuu hetkittäiseen romantisointiin,mutta jollain tasolla mieskään ei kelpaa,nainen nytvain joskus sortuu siitä haaveiluun ja sattuuhan se ettei toinen tykkää siit mitä myös korvien välis on.Mut Kai seksii saa harrastaa kun silt tuntuu oli mies tai nainen!!!
Vuodessa olet nähnyt millainen tuo mies on ja et tule saamaan häntä täysin omaksi eikähän ketään voi omistaakaan. Se toiselle omistautuminen tapahtuukin omasta tahdosta ja hän ei näköjään halua. Myös luottamuksen rakentaminen häntä kohtaan on varmaan aika vaikeaa, sillä joutuisit elämään jatkuvasti siinä epäilyssä, että hänellä on samanaikaisesti joku toinen. Kirjoituksestasi päätellen et itse halua elää tuollaisessa suhteessa, joten jätä hänet, kyllä niitä sitoutumiskykyisiä yhden naisen miehiä tästä maailmasta löytyy.