Ollaan oltu yhessä äijäni kanssa reilu 2 vuotta. meillä on pieni tyttö ja tytön syntymän jälkeen mikään ei ole kiinnostanut. Aina vaan riidellään ja mikään ei ole hyvin. sexi elämämme ei ole kukoistanut 2 kk. mä en vaan jaksa. Mieheni haukkuu minua joka suunnasta ja monena iltana olen itkenyt itseni uneen. Tapasin laivalla toisen miehen jonka kanssa kirjoteltiin muutaman kerran ja yksi päivä mä menin sinne.Teimme kaikkea mahdollista mitä olin kaivannut ja nautin siitä pitkästä aikaa. Nyt olen päätä myöden rakastunut häneen kuten hänkin minuun. Välimatkaa meillä on 170km. Tämä on väärin miestäni kohtaan mutta ei minulla ole mitään tunteita enää häntä kohtaan. Kerroin ettei minulla ole enää kinnostusta ja hän sanoi sen menevän ohi aikojaan. Mitä mä teen???
Tä on väärin
???
3951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on suhde erään 30v naisen kassa se on suurimaksi osin pelkkää HELVETTIÄ, hän on raskaana kolmannella kuukaudella minulle kai? On pettänyt mua 4 kertaa ja vika kerta oli se kun tuli tai oli jo raskaana, vehtas kuukauden sen äijän kans.On mullakin iso luuranko kaapissani. Mulle on tulossa toisen naisen kanssa lapsi syntyy marraskuussa.OLEN AIKA SEKASIN JA AIKAMOISESSA ORAVANPYÖRÄSSÄ.Kunpa tietäisin kuinka pääsisin pois tästä tilanteesta niin lähtisin heti. ONKO TÄMÄ RAKKAUTTA VAI OLENO NIIN SAATANAN TYHMÄ JA ROIKUN SIINÄ MISSÄ EI OLE TULEVAISUUTTA.
Me ihmiset pelkäämme hylkäämistä kuollaksemme ja se saa meidät roikkumaan toisessa ihmisessä. Itse olen "kahden suhteen" loukussa, en uskalla päästää irti toisesta, jossa elän, haluan varmistua ensin, että se toinen huolii minut, eli toisin sanoen haluan välttää tilanteen jolloin joutuisin olemaan ilman parisuhdetta.
Ja kuluttaa paljon energiaa.
No tänään oivalsin sen: yksinkertaista, mitä minä haluan. Haluan elää elämääni, eli siis jätän nykyisen mieheni, koska en ole onnellinen, mutta en jätä häntä saadakseni olla sen toisen kanssa vaan rauhoittuakseni. Ja sen jälkeen vasta olen kypsä katsomaan, että kenen kanssa alkaisi kun olen sinut itseni kanssa.
Kunpa se käytännössä ois yhtä helppoa kuin ajatuksen tasolla, tunteet vie mennessään, mutta älä huoli, asiat järjestyy aina. kyllä:-) se, että miten, jää nähtäväksi...
Olin itse samanlaisessa putkessa, aina haluamassa suhteelta täydellisyyttä ja kun arki tuli, ei muuta kun uutta huumaa putkeen. Parisuhdetaidot nollassa, kaikki oli hyvin niin kauan kuin oli "kivaa". Yksineläminen oli kauhistus. Kävi sitten niin, että erään suhteen alkuvaiheessa menetin onnettomuuden kautta avopuolisoni. Suru ja "pakollinen" yksinäinen elämä kasvatti minusta toivottavasti toisenlaisen ihmisen. Nyt olen naimisissa ja meillä on kaksi ihanaa lasta ja vaikka arjen pyörittäminen ei aina ole mukavaa, joskus jopa nautin punaposkisen lapsen kuraisten vaatteiden riisumisesta, kun hän kertoo, että ajoi pitkän matkan ilman apupyöriä. Olet tehnyt hyvän päätöksen ilman pakkoa ja toivon, että onnistut. Muista kuitenkin, että on yksin tai yhdessä, 7 päivää onnea viikossa, on melkein mahdottomuus.