Ohittaen subjektiiviset uskomukseni, moraalia ja lainsäädäntöä järjestettäessä pitäisi aina olettaa, ettei mitään jumalia tai ylempiä voimia universaaleine mielipiteineen ja oppeineen ole. Uskonnon ei tulisi saada myöskään vaikuttaa valtion niin ulko- kuin sisäpoliittisiin päätöksiin tai individuaalien elämään. Valtionkirkko pitäisi kuitenkin kulttuurisen kontekstin puitteissa säilyttää, sen vallan pitäisi kuitenkin olla nimellistä. Nykyinen Suomen kaltainen järjestelmä on varsin hyvä.
Ihmisessä on hengellisessä mielessä kaksi "vaihdetta": hengellinen ja maallinen. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole välttämättä toisensa pois-sulkevia tai täysin erillään. Uskonnollinen puoli aiheuttaa ihmisessä toivon ja eri asioihin kohdistuvan sanattoman ihailun. Esim. Jumalan vankkaan kieltävä henkilö saattaa, ja poteekin ihailua ja/tai uskollisuutta esim. julkisuuden henkilöä tai yhtiötä kohtaan. Ja toden totta tällainen materiauskonnollisuus voi olla vähintään yhtä sokeaa kuin näiden ns. "ateistien" niin kärkkäästi arvostelema uskonnollinen fanatismi ja fundamentalismi. Heidän idoliensa inhimilliset edesottamukset, aiheuttamansa skandaalit ja kohujulkistukset, kuten myös merkkien suorittamat patenttirikkomukset, veronkierrot ja orjatyövoiman tuottaminen ovat suoraan rinnastettavissa uskonnollisten tekstien tekstien julmiin oppeihin ja ristiriitoihin luonnontieteen kanssa. Se siis "uskonnottomuudesta" hyveenä.
Ihmisen sekulaari vaihde taas on se, joka ajaa ihmistä epäilemään, ajamaan maallista etua ja tuottamaan itselleen hetken mielihyvää, mikä on usein hyvinkin terveellinen toin.
Ihmisen tulisi kuitenkin elämässään löytää tasapaino näiden kahden välille, sillä äärimmillään molemmat tekevät vahinkoa. Lähtökohta uskontojen tarkastelulle pitäisi olla armottoman kriittinen ja kyseenalaistava. Täysi hengellisyyden puute on kuitenkin ihmisen perusluonteen vastainen ja koska materian palvonnasta ei seuraa mitään hyvää ja se muutenkin olisi edellämainitun kriittisyyden vastaista, tulisi ihmisen luoda päänsä sisälle omat uskomuksensa omine, vain ja ainoastaan ihmisestä itsestään kumpuavine hyveineen, oppeineen ja traditioineen.
Lähtökohtana pitäisi olla, ettei mikään uskonto ole varmasti oikeassa. Näin ollen ei ole mitään mitään universaalia moraalikäsitystäkään, vaan etiikan säännöt ovat jokaiselle henkilökohtaiset, jolloin eettisiä ristiriitoja ei siis ole olemassa. Esim. yhden ihmisen oppi tappamisesta hyveenä olisi siis yhtä oikeassa kuin toisen oppi tappamisesta syntinä. Ihmisen tulisi omata vahva omatunto ja kyky potea syyllisyyttä rikkoessaan omaa arvomaailmaansa vastaan, ja mikä muu sopisi paremmin perustelemaan tällaisen itsekurin kuin kuin ylempi tuomitsija, jonka näkymättömään läsnäoloon voi yhtälailla hädän ja ahdistuksen keskellä luottaa kuin tämän oikeudenmukaiseen tuomioon.
Myös valtauskontoihin uskominen on oikein, kunhan osaa tarkastella myös niitä kriittisesti eli löytää niistä olennainen ja muokata rationaalisti niiden oppeja omalle harkintakyvylle sopiviksi. Ihmisen pitäisi jumaluutta etsiessään ennen kaikkea seurata sydäntään, ja vain ja ainoastaan omaansa. Uskoa nimittäin jäniksen olevan märehtijä on yhtä loukkaava itsepetos kuin sokea ateismi.
Ihmisessä on hengellisessä mielessä kaksi "vaihdetta": hengellinen ja maallinen. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole välttämättä toisensa pois-sulkevia tai täysin erillään. Uskonnollinen puoli aiheuttaa ihmisessä toivon ja eri asioihin kohdistuvan sanattoman ihailun. Esim. Jumalan vankkaan kieltävä henkilö saattaa, ja poteekin ihailua ja/tai uskollisuutta esim. julkisuuden henkilöä tai yhtiötä kohtaan. Ja toden totta tällainen materiauskonnollisuus voi olla vähintään yhtä sokeaa kuin näiden ns. "ateistien" niin kärkkäästi arvostelema uskonnollinen fanatismi ja fundamentalismi. Heidän idoliensa inhimilliset edesottamukset, aiheuttamansa skandaalit ja kohujulkistukset, kuten myös merkkien suorittamat patenttirikkomukset, veronkierrot ja orjatyövoiman tuottaminen ovat suoraan rinnastettavissa uskonnollisten tekstien tekstien julmiin oppeihin ja ristiriitoihin luonnontieteen kanssa. Se siis "uskonnottomuudesta" hyveenä.
Ihmisen sekulaari vaihde taas on se, joka ajaa ihmistä epäilemään, ajamaan maallista etua ja tuottamaan itselleen hetken mielihyvää, mikä on usein hyvinkin terveellinen toin.
Ihmisen tulisi kuitenkin elämässään löytää tasapaino näiden kahden välille, sillä äärimmillään molemmat tekevät vahinkoa. Lähtökohta uskontojen tarkastelulle pitäisi olla armottoman kriittinen ja kyseenalaistava. Täysi hengellisyyden puute on kuitenkin ihmisen perusluonteen vastainen ja koska materian palvonnasta ei seuraa mitään hyvää ja se muutenkin olisi edellämainitun kriittisyyden vastaista, tulisi ihmisen luoda päänsä sisälle omat uskomuksensa omine, vain ja ainoastaan ihmisestä itsestään kumpuavine hyveineen, oppeineen ja traditioineen.
Lähtökohtana pitäisi olla, ettei mikään uskonto ole varmasti oikeassa. Näin ollen ei ole mitään mitään universaalia moraalikäsitystäkään, vaan etiikan säännöt ovat jokaiselle henkilökohtaiset, jolloin eettisiä ristiriitoja ei siis ole olemassa. Esim. yhden ihmisen oppi tappamisesta hyveenä olisi siis yhtä oikeassa kuin toisen oppi tappamisesta syntinä. Ihmisen tulisi omata vahva omatunto ja kyky potea syyllisyyttä rikkoessaan omaa arvomaailmaansa vastaan, ja mikä muu sopisi paremmin perustelemaan tällaisen itsekurin kuin kuin ylempi tuomitsija, jonka näkymättömään läsnäoloon voi yhtälailla hädän ja ahdistuksen keskellä luottaa kuin tämän oikeudenmukaiseen tuomioon.
Myös valtauskontoihin uskominen on oikein, kunhan osaa tarkastella myös niitä kriittisesti eli löytää niistä olennainen ja muokata rationaalisti niiden oppeja omalle harkintakyvylle sopiviksi. Ihmisen pitäisi jumaluutta etsiessään ennen kaikkea seurata sydäntään, ja vain ja ainoastaan omaansa. Uskoa nimittäin jäniksen olevan märehtijä on yhtä loukkaava itsepetos kuin sokea ateismi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onneksi kaikki ihmist eivät ole niin yksinkertaisia etteivätkö he ymmärrä mikä on oikein ja mikä väärin siinä yhteiskunnasa ja sosiaalisessa ympäristössä missä he elävät.
Lisäksi vapaus ajatella ilman päähänpaukutettua uskoa kasvattaa ihmistä vastuulliseksi omaehtoisesti ja ohjaa yhteiskuntaa kasvamaan oikeaan suuntaan sekä muuttamaan sääntöjään tarpeen tullessa ilman vääristelevää ja pakkosaneltua ylhäältä tullutta totuutta, oli se sitten uskonto tai totalitaarinen yhteiskunta.
Uskomukset sekoittavat ihmisen normaalin järjenkäytön siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Lisänä väärinuskovien ajaminen nurkkaan ja lahtaaminen, näistä on maailmanhistoria väärällään esimerkkejä ja sama jatkuu tänäkin päivänä...
Aloittajan kirjoitus on harhainen eikä perustu muuhun kuin itse kyhäeltyyn olkiukkoon ja sen hävittämiseen.
Hyi mikä provo.
"Nykyinen Suomen kaltainen järjestelmä on varsin hyvä."
Nykyisestä kirkosta eroaa joka päivä ainakin sen 50 ihmistä, joinain 80 tai 100.
Ja pidät nykyistä järjestelmää hyvänä?
Saathan sitä itse pitää siinä arvossa kuin haluat. Mutta tajuat kait, että kirkon ja valtion ero kasvaa päivä päivältä yhä enemmän jokatapauksessa?
Siinä ohella tasa-arvoiset avioliitot ja adoptio-oikeudet eivät ole kuin ajan kysymys.
äo:ni on muuten mitatusti yli 180
Jos tuo aloitus on tosiaan sinun niin siinä tapauksessa oma äo:ni on väh. 250.
>neroksi kutsuttu<
Sinunlaistasi peruskoulun kesken jättänyttä työtöntä hampparia ei kutsu neroksi kukaan muu kuin kaverisi, jolle olet onnistunut hommaamaan jostakin pullon viinaa.
"Miksi fanaattinen ateismi ei kannata"...
Olkiukko on edelleen surkea argumentti. Mitä jos kokeilisit jotain vähän vähemmän naurettavaa?