Ohittaen subjektiiviset uskomukseni, moraalia ja lainsäädäntöä järjestettäessä pitäisi aina olettaa, ettei mitään jumalia tai ylempiä voimia universaaleine mielipiteineen ja oppeineen ole. Uskonnon ei tulisi saada myöskään vaikuttaa valtion niin ulko- kuin sisäpoliittisiin päätöksiin tai individuaalien elämään. Valtionkirkko pitäisi kuitenkin kulttuurisen kontekstin puitteissa säilyttää, sen vallan pitäisi kuitenkin olla nimellistä. Nykyinen Suomen kaltainen järjestelmä on varsin hyvä.
Ihmisessä on hengellisessä mielessä kaksi "vaihdetta": hengellinen ja maallinen. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole välttämättä toisensa pois-sulkevia tai täysin erillään. Uskonnollinen puoli aiheuttaa ihmisessä toivon ja eri asioihin kohdistuvan sanattoman ihailun. Esim. Jumalan vankkaan kieltävä henkilö saattaa, ja poteekin ihailua ja/tai uskollisuutta esim. julkisuuden henkilöä tai yhtiötä kohtaan. Ja toden totta tällainen materiauskonnollisuus voi olla vähintään yhtä sokeaa kuin näiden ns. "ateistien" niin kärkkäästi arvostelema uskonnollinen fanatismi ja fundamentalismi. Heidän idoliensa inhimilliset edesottamukset, aiheuttamansa skandaalit ja kohujulkistukset, kuten myös merkkien suorittamat patenttirikkomukset, veronkierrot ja orjatyövoiman tuottaminen ovat suoraan rinnastettavissa uskonnollisten tekstien tekstien julmiin oppeihin ja ristiriitoihin luonnontieteen kanssa. Se siis "uskonnottomuudesta" hyveenä.
Ihmisen sekulaari vaihde taas on se, joka ajaa ihmistä epäilemään, ajamaan maallista etua ja tuottamaan itselleen hetken mielihyvää, mikä on usein hyvinkin terveellinen toin.
Ihmisen tulisi kuitenkin elämässään löytää tasapaino näiden kahden välille, sillä äärimmillään molemmat tekevät vahinkoa. Lähtökohta uskontojen tarkastelulle pitäisi olla armottoman kriittinen ja kyseenalaistava. Täysi hengellisyyden puute on kuitenkin ihmisen perusluonteen vastainen ja koska materian palvonnasta ei seuraa mitään hyvää ja se muutenkin olisi edellämainitun kriittisyyden vastaista, tulisi ihmisen luoda päänsä sisälle omat uskomuksensa omine, vain ja ainoastaan ihmisestä itsestään kumpuavine hyveineen, oppeineen ja traditioineen.
Lähtökohtana pitäisi olla, ettei mikään uskonto ole varmasti oikeassa. Näin ollen ei ole mitään mitään universaalia moraalikäsitystäkään, vaan etiikan säännöt ovat jokaiselle henkilökohtaiset, jolloin eettisiä ristiriitoja ei siis ole olemassa. Esim. yhden ihmisen oppi tappamisesta hyveenä olisi siis yhtä oikeassa kuin toisen oppi tappamisesta syntinä. Ihmisen tulisi omata vahva omatunto ja kyky potea syyllisyyttä rikkoessaan omaa arvomaailmaansa vastaan, ja mikä muu sopisi paremmin perustelemaan tällaisen itsekurin kuin kuin ylempi tuomitsija, jonka näkymättömään läsnäoloon voi yhtälailla hädän ja ahdistuksen keskellä luottaa kuin tämän oikeudenmukaiseen tuomioon.
Myös valtauskontoihin uskominen on oikein, kunhan osaa tarkastella myös niitä kriittisesti eli löytää niistä olennainen ja muokata rationaalisti niiden oppeja omalle harkintakyvylle sopiviksi. Ihmisen pitäisi jumaluutta etsiessään ennen kaikkea seurata sydäntään, ja vain ja ainoastaan omaansa. Uskoa nimittäin jäniksen olevan märehtijä on yhtä loukkaava itsepetos kuin sokea ateismi.
Ihmisessä on hengellisessä mielessä kaksi "vaihdetta": hengellinen ja maallinen. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole välttämättä toisensa pois-sulkevia tai täysin erillään. Uskonnollinen puoli aiheuttaa ihmisessä toivon ja eri asioihin kohdistuvan sanattoman ihailun. Esim. Jumalan vankkaan kieltävä henkilö saattaa, ja poteekin ihailua ja/tai uskollisuutta esim. julkisuuden henkilöä tai yhtiötä kohtaan. Ja toden totta tällainen materiauskonnollisuus voi olla vähintään yhtä sokeaa kuin näiden ns. "ateistien" niin kärkkäästi arvostelema uskonnollinen fanatismi ja fundamentalismi. Heidän idoliensa inhimilliset edesottamukset, aiheuttamansa skandaalit ja kohujulkistukset, kuten myös merkkien suorittamat patenttirikkomukset, veronkierrot ja orjatyövoiman tuottaminen ovat suoraan rinnastettavissa uskonnollisten tekstien tekstien julmiin oppeihin ja ristiriitoihin luonnontieteen kanssa. Se siis "uskonnottomuudesta" hyveenä.
Ihmisen sekulaari vaihde taas on se, joka ajaa ihmistä epäilemään, ajamaan maallista etua ja tuottamaan itselleen hetken mielihyvää, mikä on usein hyvinkin terveellinen toin.
Ihmisen tulisi kuitenkin elämässään löytää tasapaino näiden kahden välille, sillä äärimmillään molemmat tekevät vahinkoa. Lähtökohta uskontojen tarkastelulle pitäisi olla armottoman kriittinen ja kyseenalaistava. Täysi hengellisyyden puute on kuitenkin ihmisen perusluonteen vastainen ja koska materian palvonnasta ei seuraa mitään hyvää ja se muutenkin olisi edellämainitun kriittisyyden vastaista, tulisi ihmisen luoda päänsä sisälle omat uskomuksensa omine, vain ja ainoastaan ihmisestä itsestään kumpuavine hyveineen, oppeineen ja traditioineen.
Lähtökohtana pitäisi olla, ettei mikään uskonto ole varmasti oikeassa. Näin ollen ei ole mitään mitään universaalia moraalikäsitystäkään, vaan etiikan säännöt ovat jokaiselle henkilökohtaiset, jolloin eettisiä ristiriitoja ei siis ole olemassa. Esim. yhden ihmisen oppi tappamisesta hyveenä olisi siis yhtä oikeassa kuin toisen oppi tappamisesta syntinä. Ihmisen tulisi omata vahva omatunto ja kyky potea syyllisyyttä rikkoessaan omaa arvomaailmaansa vastaan, ja mikä muu sopisi paremmin perustelemaan tällaisen itsekurin kuin kuin ylempi tuomitsija, jonka näkymättömään läsnäoloon voi yhtälailla hädän ja ahdistuksen keskellä luottaa kuin tämän oikeudenmukaiseen tuomioon.
Myös valtauskontoihin uskominen on oikein, kunhan osaa tarkastella myös niitä kriittisesti eli löytää niistä olennainen ja muokata rationaalisti niiden oppeja omalle harkintakyvylle sopiviksi. Ihmisen pitäisi jumaluutta etsiessään ennen kaikkea seurata sydäntään, ja vain ja ainoastaan omaansa. Uskoa nimittäin jäniksen olevan märehtijä on yhtä loukkaava itsepetos kuin sokea ateismi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Älä spammaa. Ja palsta käsittelee kreationismia. Poistoon.
Olen eronnut kirkon kahleista kaun sitten ja ilokseni naapuri mies teki äskettäin saman liikkeen ja hän on siitä kovin iloinen.
Minua ihmetyttää kirkon kehno homouspolitiikka. Toisaalta se hyväksyy homoutta jossain määrin, eli juuri sen verran että tuhannet ovat eronneet kirkosta tämän raamatunvastaisen hyysäilyn takia.
Ja toisaalta kirkko ei kuitenkaan tee homoista täysin tasavertaisia heteroiden kanssa joten vielä useammat tuhannet ovat eronneet tämän syrjinnän vuoksi.
Kirkko on tosi tyhmästi toiminut tässä asiassa, sillä jos se olisi sanout selkeästi että kyllä tai ei, niin puolet viime vuosina eronneista ei olisikaan eronnut siitä.
Nyt kirkko on taloudellisissa vaikeuksissa ja on kinuamassa lisää kaikkien veronmaksajien varoja selviytyäkseen. Mokoma loinen.
Koska vain 80 % kansasta kuuluu kirkkoon niin on moraalisesti väärin tukea kirkkoja kaikkien yhteisistä verorahoista.
Norja kieltäytyi tukemasta kirkkoa verovaroin ja se oli demokratiapelisääntöjen mukainen veto.
Eikö se olisi tasapuolista että kukin kirkko tulisi toimeen omillaan?
Tätä samaa periaatetta voisi soveltaa myös evoluutiotutkimukseen josta ei ole koskaan mitään aineellista hyötyä kenellekään.
Eli kustantakoot tuon tutkimushaaran ne jotka haluavat sitä rahallisesti tukea.
En oikein voi käsittää sitä että miten olemattoman kuvitellun asian tutkimisesta voisi yhteiskunta hyötyä yhtään mitään.
Nyt maksamme verovaroista vuosittain paljon rahaa tämän nollatutkimushaaran ylläpitämiseksi.
Tämä sama koskee tietenkin myös teologisen tiedekunnan ylläpitämistä. Sehän perustettiin aikoinaan se vuoksi että kirkko pitäytyisi varmemmin siinä mitä sanassa sanotaan mutta mitenkäs onkaan käynyt? Yliopistoteologit ovat osoittautuneet Raamatun pahimmiksi vihollisiksi opettaessaan kirkonjäsenille ihan muuta kuin mitä se sanoo.
Kuka tarvitsee tällaista tiedekuntaa? Ei kukaan.
Poistatapa tämä nyt itseltäsi, koska tälle palstalle aihe ei kuulu.
Homostelufantasiasi eivät varmaankaan kiinnosta ketään ainakaan tällä palstalla.
Teologinen tiedekunta on onneksi alkanut viime vuosina muistuttaa oikeaa tiedekuntaa. Herralle kiitos siitä.
No ei kyllä kuulukaan, mutta kun tuo avaaja ottu vähän päähän.
Enkä ota kantaa homouteen, vaan siihen että kirkko toimi tyhmästi.
Jokainen ihminen jollakin tavalla syntinen seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta joten minä en lähde ketään moittimaan koska olen samalla viivalla kaikkien kanssa.
Heh heh. Herra kiittää teologista tiedekuntaa sillä että kirkko erotetaan valtiosta viiden vuoden sisällä ja samalla lakkautetaan teologinen tiedekunta.
Miljoona vetoa että näin käy.
Tämä on muuten ennustettu Raamatussa. Haluatkos tietää että missä siellä?
>Tämä on muuten ennustettu Raamatussa. Haluatkos tietää että missä siellä?
Toki. Toivottavasti ennustuksessa sitten puhutaan modernista maailmasta eikä samasta 2000 vuoden takaisesta joka muissa roknooseissa esiintyy.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Sak. 13:1&rnd=1381607868656
Tässä ennustetaan että viraltapannut kirkonmiehet tulevat häpeämään valehtelemisiaan niin paljon että valehtelevat etteivät ole koskaan pappeja olleetkaan.
Mutta jyr...tuo ennustus sopii myös sinuun vaikka ett ehkä häpeää valehtelusi johdosta tunnekkaan ja vaikka kuulut valtauskonnon kieltävään kerettiläisten lahkoon.
Tyypillinen jyr-mallinen ennustuksen toteutumistodiste.
Ei ole toteutunut muualla kuin kirjoittajan toiveunissa eikä puhu siitäkään, minkä hän ennustaa toteutuvan.